Itse asiassa sidotussa ratkaisuvallassa Luther sanoo, että ihmisen tahto voi olla vapaa kun kun Pyhä Henki tekee meistä vankejaan, sitoo meidät itseensä, joka ei ole vankeutta vaan kuninkaallista vapautta. Vapaa tahto kuuluu Jumalalle ja niille joiden kanssa Hän jakaa sen. Tässä mielessä ihmisellä voi olla vapaa tahto.
D
Luterilaisuudessa juuri noin.
Tässä on jokin hassu ristiriita. Jotakin ei ole ja sitten onkin.
D
Tuskinpa vain, juna kulkee juuri luterilaisuudessa noin. Ja kun vielä laitat omaan lainauksen kokonaan niin muodostuu kuva. Vai mitä yrität.
Et taida ymmärtää sanaakaan siitä mitä sanoin. Ensin sanot että ei ole vapaata tahtoa ja sitten se yhtä äkkiä onkin, kun esitän hieman tekstiä aiheesta. Miten perustelet heittosi Ruokasen retoriikkamallista?
D
Tunnustuksellisen luterilaisuuden mukaan Kristuksen suorittamaan sijaishyvityksen kuuluu myös ns. Kristuksen toimiva kuuliaisuus @Luteri n mukaan, joka selittää:
"Toimiva kuuliaisuus on sitä, että Kristus on täyttänyt ihmisille annetun Jumalan lain. Kristus ei ole ainoastaan kärsinyt rangaistusta kaikesta, mihin ihmiset ovat lakia rikkoessaan syyllistyneet (kärsivä kuuliaisuus), vaan Kristus on pyhällä elämällään ollut kuuliainen Jumalan laille, johon me ihmiset emme ole kyenneet (toimiva kuuliaisuus). Kristuksen koko elämä: kärsimys, kuolema ja Jumalan lain täyttäminen, kuulu hänen pelastustoimeensa.
Tämä kaikki luetaan meidän hyväksemme uskoessamme Vapahtajaamme."
Kun näin luterilaisuuden mukaan on, miten tämä sopii yhteen sen Heprealaiskirjeen ajatuksen kanssa, jonka mukaan on pyrittävä pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa (Hepr. 12:14)? Jos näet myös Kristuksen täydellisen pyhä elämä luetaan kristityn hyväksi, Jumalan edessä ei tarvitse pyrkiä mihinkään, mikä on jo Jumalan silmissä imputaation tähden todellisuutta. Jos Jumala katsoo kristityn jo täydellisen pyhäksi omissa silmissään, mitä järkeä Jumalan on sanoa kristitylle, että pitää pyrkiä tulemaan pyhäksi Hänen edessään, ja että ilman sitä ei voi nähdä Herraa? Vai onko niin, että on sen lisäksi, että on jo luetusti täydellinen Herran edessä, pyrittävä vielä tulemaan itsessään pyhäksi? Jos näin, miksi se pyhäksi itsessään tuleminen vaikuttaa olevan pelastuksen edellytys, jota ilman ei Heprealaiskirjeen mukaan voi nähdä Herraa?
No tähän sopii mielestäni tuo toiseen ketjuun kirjoittamani viesti, jota ei siitretty tänne, mutta laitan sen nyt vielä tähän kommentoitavaksesi?
Jeesuksen vertauksen mukaan vika on aina maaperässä johon siemen kylvetään silloin kun siemen ei tuota satoa, ei koskaan siemenessä. Näin Jumalassakaan, joka sanansa kautta synnyttää uskoa ja ylläpitää sitä, ei koskaan ole vikaa vaan ainoastaan “maaperässä” tai ympäriövissä olosuhteissa silloin kun sana ei tuota, eikä ylläpidä uskoa. Uskon syntyminen ja sen ylläpitäminen on siten monergistinen prosessi, mutta siitä luopumisen syy on aina ihmisen, “maaperän”, joka ei tuota “satoa.”
Kun sitten siemen alkaa tuottaa satoa, ei silloinkaan se ole hyvän maaperän ansiota, vaikka se kyllä jo tässä vaiheessa on synergistisessä suhteessa siemeneen antaen sille tilaa kasvaa. Onhan siemen silloinkin se, joka tuottaa satoa, sillä ilman sitä maaperä voi olla niin hyvä kuin vain olla ja voi, mutta ei silti tuota mitään. Vertauksen mukaan, vaikka kysymyksessä on synergistinen prosessi, niin ei kuitenkaan ole niin kuin hevosparin, joka vetää vaunuja siten, että ne olisivat toisiinsa rinnastetut, vaan uudestisyntyneen ihmisen vaikutus on aina kokonaan Jumalan vaikutukselle alistettu. Tällöin myös esim. Pietarin kehotus tehdä kutsuminen ja valitseminen lujaksi ei ole tarkoitettu vastahakoiselle “maaperälle,” vaan hyvälle maaperälle, uudelle ihmiselle, joka itsestään, siis halukkaasti tuottaa satoa. Ja kun se on aikansa sitä tuottanut, on se työntänyt huonon “maaperän” vanhan haluttoman “maaperän” siinä määrin syrjään, ettei se enää voi estää sadon kypsymistä täyteen määrään saakka, eikä ihminen enää koskaan lankea, kuten Pietari sanoo.
Täytyy sanoa, että ”luterilaisuuden ongelmalliset taustaoletukset” voisivat saada ihanaa valoa lain ja evankeliumin erottamisesta.
Rohkenen suositella täälläkin kirjoja:
C. F. W. Walther: Jumalan kyllä & Jumalan ei
sekä
C. F. W. Walther: Laki ja evankeliumi.
Kun tekstisi ajatukset soveltaa esille ottamaani kohtaan Hepr. 12:14, onko kyse siitä, että kristitty luterilaisuuden mukaan tulee pyhäksi myös itsessään tämän elämän aikana? Luterilaista kristittyä ei vain lueta pyhäksi Kristuksen toimivan kuuliaisuuden perusteella? Hepr. 12:14 on tulkittava luterilaisesti siten, ettei siinä ole kyse vanhurskauttamisen ja pelastuksen ehdosta, vaan kuin seuraavasta toteamuksesta: kristitty pyrkii pyhitykseen ja tulee pyhäksi myös itsessään. Sitä seikkaa, että kyse on kehotuksesta (“Pyrkikää pyhitykseen”), ei tulkita luterilaisesti vaatimukseksi, vaan pareneesiksi, joka ei voi olla lakia, joka vaatii ja tuomitsee?
Tässä kierretään kysymys. Miksi monergistinen Jumala ei sitten vaikuta. Mikä on vastahakoinen maa. Onko uudestisyntynyt vastahakoinen, miksi kaikki eivät ole. Miksi Jumala ei sitten vaikuta vastahakoisissa enemmän jos hän on vahva hevonen.
Hebrealaiskirje jäi kokonaan käsittelemättä. Miksi pitää pyhittyä eikö pelkkä vanhurskaaksi lukeminen riitä.
Lyhyesti sanoen, ei tule, sillä pyhyytemme on meille Kristuksen tähden luettua pyhyyttä. Ensin ihminen vanhurskautetaan Jumalan toimesta ihmisen ottamatta siihen millään tavoin osaa ja sen jälkeen ihminen on yhteistyössä uuden ihmisensä puolesta Jumalan kanssa, kuten luterilainen tunnustus toteaa. Tämä tapahtuu kuvaamallani tavalla, jota luonnehdin tuolla vertauksella hevosparista ja vaunuista. (Pyhitys). Tämä on välttämätön vanhurskautuksen seuraus, aivan kuten Jaakobkin kirjessään tähdentää, että usko jolla ei ole tekoja on itsessään kuollut. Ja kuten edellisessä viestissäni sanoin Jeesuksen vertaukseen vedoten on tässäkin siemen se joka tuottaa hedelmää. Maaperä johon se kylvettiin tarjoaa sille vain kasvualustan, eikä se ilman siementä voi tuotta hedelmää lainkaan minkä nyt jokaisen pitäisi ymmärtää ihan luontoakin katselemalla, mutta siemenen kanssa hyvä maaperä, uusi ihminen, kyllä tuottaa hedelmää. Tämä nyt on vain tällaista maallikon yritystä kuvata asiaa, mutta tässä ihan Dogmaattinen ammattimiehen esitys asiasta:
Majorilaisuuden mukaan ajateltiin Hepr. 12:14 - 1. Pyhitys, jota tässä vaaditaan, edellyttää uskoa, joka jo omistaa pelastuksen (Ef. 2:8; Joh. 5:24), sillä kristityt pyhittyvät aina sikäli kuin taivas jo on heidän omansa uskossa (Kol. 3:1 ss.; 2. Kor. 7:1). 2. Nämä sanat ovat varoitus lihallisesta suruttomuudesta, niinkuin yhteydestä ilmenee. Siksi ne kuuluvat lakiin. Täytyyhän kristityillekin kyllä puhua lakia, nimittäin sikäli kuin he vielä ovat taipuvaiset lihalliseen suruttomuuteen ja unohtavat pyhityksensä. Niin tapahtuu tässäkin kohdassa (j. 15 s.). Sen tähden ei näihin sanoihin pidä viitata, kun on vastattava kysymykseen, miten lain helvettiin tuomitsema syntinen tarttuu Kristuksen ansaitsemaan ja evankeliumissa tarjottuun armoon ja autuuteen ja voi säilyttää ne. Tämä tapahtuu, kuten tunnettua, uskon kautta, ilman lain tekoja, siis ilman Hepr. 12:14 - 16 kuvattuja tekoja. Tämän Heprealaiskirjeen kohdan johdosta tulkoon vielä viitatuksi erääseen majorilaisuuden puolustukseen, johon siihenkin sisältyy lain ja evankeliumin sekoittamista. Sekä Major että Menius väittivät: Vaikkakaan lause, että hyvät teot ovat autuuteen välttämättömät, ei pitäisi paikkaansa vanhurskautuksesta puhuttaessa, on sillä kuitenkin oikeutuksensa uuden ihmisen oboedientian piirissä (vrt. Thomasius, Bekenntnis usw., s. 102). Hyvät teot eivät kuitenkaan edes uuden kuuliaisuuden piirissä ole autuuteen välttämättömät, sillä uusi kuuliaisuus ei ole mitään muuta kuin laintäyttämystä (Room. 13:8 - 10). Yhtä varmasti kuin pelastuksen saavuttaminen ei ole riippuvainen siitä, että ihminen täyttää lain, yhtä varmasti ei uusi kuuliaisuuskaan ole välttämätön pelastukseen.
Franz Pieper, Kristillinen Dogmatiikka, SLEY 1995, s. 389.
Hassu kysymys lievästikin sanoen!
Kaikki eivät ole, koska eivät ole uudestisyntyneitä!
Tämä on ihan järkyttävää tekstiä. Vallankumoksellista. Ei tarvitse olla kuuliainen silti pelastut. Tämä on hyvä neuvo kaikille seurakuntalaisille. Tätä sopisi kommentoida.
Ole hyvä ja kommentoi. Sillä laillahan foorumi toimii.
D
Jep voit myös esittää teologinen ajatuksen, jos et halua kommentoida, tai Raamatullisen perusteen.
Alapa Leijona esittämään sitä kommenttia, äläkä vain patista muita siihen.
D
Olen aika huono kommentoimaan, ja koska täällä on paljon viisaampia jotka osaavat paremmin. Heitä olisi mukava kuulla.
Tai sitten olet vain väärässä, eikä kukaan viitsi kommentoida. Ota vastuu sanomisistasi.
D
Missä se raja pelastetun ja ei-pelastetun välillä kulkee, kun se määritellään tekojemme mukaan? Mikä riittää pelastumiseen? Mikä ei riitä? Toivottavasti oma kuuliaisuuden tasosi on riittävä.
Jeesus sanoi: “Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.” (Joh.6:37). Tuoko ei ole totta? Osan hän kuitenkin heittää ulos?
Sää olet vähän niin kuin Absalom, joka jäi hiuksistaan roikkumaan taivaan ja maan välille, ei koskestuskohtaa kumpaankaan, aivan kuten profiilisikin kertoo, ei kosketusta mihinkään kirkkokuntaan.