Ei tässä minun työstäni keskusteltu, vaan sinä otit esiin EKD:n positiviisessa mielessä ja samalla valitit kirkkomme luopumusta.
Jos nyt tarkkoja ollaan, ei Suomen ev.lut. kirkko ole hyväksynyt siunaamisia ja vihkimisiä ainakaan de jure, vaikka de facto tämä on monin paikoin tilanne.
Uusi Tie uutisoi hiljan tutkimuksesta, jonka mukaan noin kymmenen prosenttia kirkkomme papeista on siunannut ja kuusi prosenttia vihkinyt samaa sukupuolta olevia pareja, siis tässä tilanteessa, jossa kumpaakaan ei ole virallisesti hyväksytty. Rajuja ja murheellisia lukuja.
2 tykkäystä
Siunaaminen kai hyväksyttiin jo aikoja sitten, ikävä kyllä. Vihkiäisiä ei onneksi vielä.
Positiivisessa mielessä ekumeenisen asenteen vuoksi. Minusta ajatus tällaisesta eri suuntien yhdistämisistä saman katon alle kuulostaa upealta. Ja kuinka moni luterilainen kirkko tai seurakunta tekee yhteistyötä täällä katolisen kirkon kanssa? Saati reformoitujen?
Kirkot ja seurakunnat Ekd-kattojärjestön alla ovat siten itsenäisiä, että ne voivat päättää käytännöistä itse, vaikka yleisellä tasolla ne olisivatkin hyväksyttyjä.
Ei viralllisesti, hyväksyttiin kyllä epämääräinen rukooushetki parin kanssa, minkä tulkinta on ollut hyvin epämääräistä.
EKD:n juurena ollut Preussin kirkkounioni ei lähtenyt niinkään seurakuntien ekumeenisesta asenteesta, vaan Preussin kuninkaan halusta saada alamaisensa saman kirkon alle. Siinä käytettiin välillä hyvin rajuja pakkokeinoja.
1 tykkäys
Minäpä lähden ekumeenisesta asenteesta, se on kai jo tullut täällä vuosienkin aikana selväksi?
Saksa on Saksa, kuten todettiin jo - etkä vissiin ole sinne muuttamassa! 
Lähdettiin siis liikkeelle Seurakuntaliitosta, ja siitä että “olla luterilainen” ei nyky-Suomessa ole enää läheskään sama, suorastaan kansalaisvelvollisuudeksi laskettu yhden kirkon jäsenyys, kuin ennen oli.
Luterilaisilla on todellakin Suomessa onneksi monia vaihtoehtoja.
Ev.lut. kirkko on monille liian sekava ja liberaali.
En usko, että mikään unioni tulee meillä koskaan kysymykseen. Suunta on toinen, pienemmiksi ryhmiksi mennään.
Toki on mahdollista että sinä ja minä joskus tulevaisuudessa löydämme toisemme jossain yhteenliittymässä, jossa lauletaan virsiä, Siionin kannelta, Viisikielistä jne. 
Tai sitten mää kuolen katolilaisena, ja sää vapiksen jäsenenä.
1 tykkäys
Minä kuolen kun kuolen Jeesukseen uskovana. Olen siitä nähnyt unessakin profetian, jossa taivaanrannassa oli isoilla kirjaimilla kirjoitettuna ELÄMÄ. Suosittelen sinullekin.
Ai suosittelet unta? Vai kuolemaa? 
Juu, ei me sitten enää perillä jakseta vääntää- ei edes muisteta näitä kupruja!
Eilinen "naapuri"kirkkolainen oli oppinut pienenä saman kuin minä:
Veri Jeesuksen meidät taivaaseen / täältä murheiden maasta vie. / Sana ilmoittaa aivan tarkalleen, / että sinne on yksi tie. / Muuta tietä ei ole taivaaseen, / ikivanha vain armon tie. / Minut kerran se kodin autuuteen / kanssa uskovan joukon vie.
Valitse siitä, jos nuo ovat vain listallasi. Minä puhuin Elämästä ja Jeesuksesta.
1 tykkäys
Ekumeniaa on monenlaista, eikä se edellytä saman katon alle muuttamista, jos opista ei olla samaa mieltä. Omat lapseni käyvät lapsikuorossa, joka harjoittelee hellluntaiseurakunnalla, ja käyn oikein virkistäviä hengelllisiä keskusteluja heikäläisten kanssa, rukoilemmmekin yhdessä. Samaan ehtoollispöytään en kuitenkaan heidän kanssaan käy, sillä ehtoollisnäkemyksemme poikkeavat liian paljon (tiedän tämän hyvin oltuani aiemmin jonkun aikaa helluntaiseurakunnan jäsen). Keskinäinen kunnioitus ei mielestäni vaadi erojen unohtamista tai työntämistä syrjään.
Sitten tuosta tilojen käyttöön antamisesta. Katolilaisia ja reformoituja on täällä Suomessa kovin vähän, tai jälkimmäisen osalta riippuu määrittelyn väljyydestä. Jo tämä tekee eron Saksan tilanteeseen, missä katolilaisia on 26% väestöstä, hieman enemmän kuin EKD:n jäseniä. Suomessa osuus taitaa olla alle puoli prosenttiyksikköä.
Katolisen kirkon jäsenmäärä Suomessa on kyllä kasvussa, Vapaakirkkokin on tainnut jo jäädä taakse. Esim. Helsingissä Kallion kirkko on annettu katolisen afrikkalaistaustaisen messuyhteisön käyttöön. Myös ainakin Keravalla, Espoossa, Hyvinkäällä, Eurajoella, Maarianhaminassa, Tampereen Hervannassa, Seinäjoella, Hollolassa, Lahdessa, Kotkassa, Lappeenrannassa on evlut. tiloja annettu säännöllisesti katolilaisiin jumalanpalveluksiin. Ortodoksit, joita Suomessa on huomattavasti enemmän, käyttävät myös monin paikoin ev.lut. tiloja.
1 tykkäys
Ymmärrän kyllä, mutta olen hiukan ihmeissäni epäystävällisestä viestinnästäsi. Vai ymmärränkö väärin senkin? Yritykseni keventää huumorilla tunnelmaa oli varmaan onneton.
Tarkoitin ihan tosissani sitä että ehkä mahtuisimme samaan yhteisöönkin vaikka nyt tuntuu siltä että joka asiassa löytyy riidan aihe.
Samoin olen tosissani siinä että perillä emme näitä muistele. Saman Jeesuksen veren turvissa tässä vaellusta teemme.
Siunattuja päiviä ja upeaa kesää edelleen. 
Onkohan CMX-yhtyeen Rautakantele-albumin nimellä jokin yhteys tähän? 
1 tykkäys
Enpä usko! 
Hanna Raudan lauluja on siis sekä Siionin kanteleessa että Seurakuntaliiton Rautakannel -kirjassa. En muistaakseni omista jälkimmäistä kirjaa mutta olen sieltä joskus jotain etsinyt.
Tuo Veri Jeesuksen (tunnetaan myös nimellä Ikivanha armon tie) on Hanna Raudan käännös myös. Rapakon takaa se on tullut, kuten monet muutkin viisut.
1 tykkäys
Tätä seikkaa pidän itsekin hyvin tärkeänä.
Kristuksen kirkko on jakaantunut, mutta sen jäsenet pysyvät elossa paremmin ollessaan yhteydessä toisiin.
Onneksi on myös tämä virtuaaliyhteys, jota suuresti arvostan!
1 tykkäys
Vapaakirkko, tai ainakin sen yksi seurakunta, on mulle avioliiton kautta varsin tuttu. Näen siellä paljon hyvää: tavoitetaan aktiivisesti vähän rosoisemman elämän eläneitä ihmisiä sekä erilaisia etnisiä vähemmistöjä, on paikka karismaattisuudelle kuitenkin hyvässä järjestyksessä toimien, Raamattua opetetaan perusteellisesti tilaisuuksissa ja lapsiperheiden tulo kirkkoon on tehty monella tavalla helpoksi. Luterilaisesta näkökulmasta on kuitenkin myös isoja opillisia eroja ja liittymisen esteitä. Vapaakirkon virallinen linja on edellyttää jäseneksi liittyviltä uskovien kastetta, ja ehtoollinen on vain muisto- ja yhteysateria. On vaikea hahmottaa, että joku voisi pitää yhtäläisinä vaihtoehtoina seurakunnakseen sekä Sleyn yhteisöä että Vapaakirkkoa.
1 tykkäys
Minä voin, kuten myös Kansanlähetystä ja helluntailaisuutta. Tosin uudelleenkastamiseen en suostuisi, mikä onkin suurin este vapaisiin liittymiselle. Muuten voisin olla jo liittynyt. Olen näkemyksiltäni myös maltillinen karismaatikko.
Opilliset erot eivät minulle ole ongelma, sillä olen melko samanmielinen näiden kanssa. Enemmän kritisoin tiukan luterilaisia näkemyksiä. Tämän vuoksi viihdyn hyvin yhteiskristillisyydessä, en tiukasti oikeassaolijoiden kanssa. Viides liike, herätyskristillisyys yleensä pitävät minua kuitenkin luterilaisessa kirkossa, vaikka yhtä hyvin voisin olla muualla. Evankelikalismi on myös lähellä käsityksiäni.
Luterilaisuus itsessään ei merkitse minulle juuri mitään. Vain ja ainoastaan aito usko Jeesukseen, johon ei tarvita luterilaisuutta itsessään. Voi olla vaikka katolilainen, jos usko on muuten aitoa.
Vapaakirkko ja Suomen evankelis-luterilainen kirkko ovat käyneet oppineuvotteluja jo vuosikymmeniä sitten. Muistaakseni edesmennyt Lapuan piispa Yrjö Sariola oli siinä varsin aktiivinen mies.
En ole perehtynyt tuloksiin paremmin, mutta eiköhän siinä jonkinlaisia pelisääntöjä ja sopimuksia sorvattu. Kastekysymys on keskeinen ero, ja ehtoollisoppi tietenkin, kuten tuossa kirjoitit.
Vapaakirkon ihmisten kanssa on joissain tilanteissa ollut mukavaa musisoida, muuta erityistä ei kai ole ollut… Niin, seurakuntamme rippikouluja on pidetty Vapaakirkon leirikeskuksessa pitkään, ja itsekin olen ollut silloin töissä. Siinähän ei sinänsä hengellistä yhteyttä tarvita, mutta kiva on kuitenkin olla leirillä paikassa, jossa on kirkon ja kristillisyyden “maku” ja myös siihen liittyviä tiloja sekä symboleita.
Tuo “vapaa” on muuten jännä. Seurakuntaliitto, josta edellä juttua, poisti sanan “vapaa” nimestään vasta 2010-luvulla. Syynä oli sekaannuksen välttäminen: Kysymys on nimenomaan luterilaisesta kirkosta, ei mitenkään vapaisin suuntiin liittymisestä. Heidän oppinsahan on käytännössä täysin sama kuin esim. Sleyn tulkinta ev.lut kirkon opista.
“Vapaa” kirkkokuntien nimessä taitaa juontua uskonnonvapauslaista - siitä 100-vuotiaasta?
Vapaita nämä ryhmät kaikki siis ovat valtiosta, eivät uskomisessaan niinkään.
Seurakuntaliitto käyttää nykyisin seurakunnista nimitystä “itsenäinen evankelis-luterilainen seurakunta”. Se on aika hyvä määritelmä.
Uskonnonopetus ei ole tunnustuksellista enää, se on totta.
Onhan se koulun tehtävä kyllä antaa yleissivistävää opetusta, ja kirkot sitten antavat omaa kristillistä kasvatusta niille, joiden huoltajat ja vanhemmat sen pariin lapsia ja nuoria vievät - tai päästävät.
Ongelma ei tarkkaan ottaen nyt ole uskonnonopetuksen ei-tunnustuksellisuus.
Kysymys on siitä, että perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen yhteydessä lapset joutuvat kohtaamaan uskontoon liittyviä asioita. Voin ymmärtää sen, että uskonnoton tai ihan toisin uskova huoltaja ei tykkää jos kokee että hänen lapselleen tuputetaan kristinuskoa. Sitä en oikein ymmärrä, että nekin jotka osallistuvat uskonnontunneille, ovat ikäänkuin “vaarassa”. Tältä siis tuntuu, kun seurakunta alkaa miettiä loukkantumisten ja valitusten pelossa aivan yliherkästi sitä, mitä tapahtuu kun menemme esim. kouluun, tai mitä kun lapset tulevat koulusta tai päiväkodista tutustumaan kirkkorakennukseen. Askartelemme nykyään erilaisten korien kanssa. Pitää tietää ja sopia, mikä uskontoon liittyvä suhtautuminen missäkin tilanteessa tapahtuu. Tästä pitää kysellä vanhemmilta etukäteen. Suuri merkitys on sillä, miten oppilaitoksen johtaja soveltaa ohjeita ja lakia. Mutta työlääksi menee koko touhu.
Miten tämä liittyy ketjuun Luterilaisuus?
Siten, että nyt käsitellään suuremman kansankirkkomme asemaa.
Meillä on ollut pitkä perinne - ja aika hyvä! - kirkon ja koululaitoksen yhteistyölle. Nyt on aika miettiä, mihin kaikkeen voimavarat oikein pannaan.
Ihan ymmärrettävää on, että seurakunnat harkitsevat nyt omia vaihtoehtoja kunnalliselle päivähoidolle.
Myös kristillisten koulujen suosio taitaa olla lisääntymässä.
Molempia kuitenkin vielä taidetaan tarvita: 1) Kristinuskon kulttuurin säilyttämistä ja perinteen siirtämistä, vastustuksesta huolimatta ja 2) selvästi kristillistä lasten ja nuorten ja perheiden tavoittamista, myös vieraantuneiden ja muita uskontoja edustavien “evankeliointia”. Kaupunki ei voi olla piilossa, eikä kynttilä komerossa.
En ole tiennytkään, että seurakunnat laajemmin suunnittelevat päivähoitoa. Joistain yksittäisistä tapauksista olen kyllä kuullut. Tämä on hyvä uutinen !
Juttelin vähänaikaa sitten henkilön kanssa, joka opettaa uskontoa peruskoulussa. Hän kertoi olevansa hyvin turhautunut, koska vanhempia on mahdotonta miellyttää. Toisen mielestä opetus on liian kristillistä (!), toisen mielestä pitäisi opettaa vain kirkkohistoriaa, kolmannen mielestä opetuksen tulisi olla yhdessä rukoilemista jne.
Suomen kulttuuriin ja historiaan kuuluu kristillisyys. Ketään ei tietenkään saa pakottaa olemaan kristitty, mutta perustason yleissivistys aiheesta olisi tärkeä olla. En ole koskaan kuulunut luterilaiseen kirkkoon, mutta minäkin olin lapsena mukana koulun luterilaisissa hartauksissa. Se oli kiinnostavaa. Tällä hetkellä vaikuttaa, että kirkkojen pelätään tuovan kouluun vaarallisen tarttuvan taudin.
No juu. En halua olla painostava, ja luotan siihen ettet tätä niin koekaan, mutta eihän virtuaalinen ole sama missään asiassa kuin todellinen. Kun laulat virren, rukoilet yhdessä, kuulet synninpäästön sanat, polvistut alttarille, vastaanotat leivän ja viinin sisikuntaasi (Kristuksen ruumis ja veri) ja kuulet Raamatun lukukappaleen, siiihen liittyvän saarnan ja ehkä pääset keskustelemaan kirkkokahvilla saarnasta/ikääntymisestä/nykyajan kotkotuksista/säästä/yksinäisyydestä/tulevaisuudesta … niin onhan se ihan muuta se.
Tervetuloa siis tämän pikku mainoksen siivittämänä luterilaiseen messuun. Ja tällä tarkoitan paikallisseurakunnan kirkkoa tai järjestöjen tai Lhpk:n ym. messuja yhtä hyvin. Ottaen huomioon teologisen suuntasi dogmatiikan voisin uskoa että Sley tai Lhpk voisi hyvinkin vastata odotuksiasi.
4 tykkäystä