Lutherin galatalaiskirjeen selitys ei anna vastausta Pyhien avuksi huutamiseen.
Jos tunnet raamatun hyvin niin sanopa minulle missä kohden Raamattu kieltää huumeiden käytön. Sanopa missä raamatussa mainitaan koska avioliitto alkaa tai missä kerrotaan, että avoliitto on väärin.
Noviisi, hyvä apu ymmärtää pyhien avuksi huutaminen on tutustua miten se teologisesti perustellaan.
Ehkä luterilaisilla ei ole ollut pyhiä, niin silloin he eivät voi myöskään pyytää heiltä apua? Jos on niin, niin silloin se tarkoittaa sitä, että Jumala ei ole toiminut heidän yhteisössään. Pyhät ovat nimenomaan todiste siitä, että Jumala on elävä ja vaikuttaa kirkossa sen jäseniä pyhittävästi ja parantavasti.
Edit. Sekin on toki mahdollista, että heillä on pyhiä, mutta ei kykyä tunnistaa näiden pyhyyttä. Se puolestaan voisi johtua monestakin seikasta - esim. opin puutteellisuudesta tai käytäntöjen virheellisyydestä tmv.
En väittänyt tuntevani Raamattua hyvin. Sinulla tässä taitaa olla todistustaakka, kun luterilaisena kannatat tunnustuksemme vastaista käytäntöä ja moitit Lutheria niiden poistamisesta.
2 tykkäystä
Voihan tämä olla niinkin, ettei ihmisen ole tarkoituskaan pyhitellä toisia ihmisiä, sekä pyytää heitä avuksi ?
Apostolit ja vanhan testamentin profeetat ovat tietenkin Jumalan pyhittämiä, mutta ei heitäkään avuksi huudeta, eikä muutenkaan palvota vainajahenkinä.
Ison katekismuksen ensimmäisen käskyn selitys valottaa asiaa;
http://tunnustuskirjat.fi/ik/1kasky.html
Voitte sitten varmaan poistaa messusta esirukoukset kokonaan.
Olihan tämä lapsus? Olihan?
2 tykkäystä
Lutherhan tai uskonpuhdistus kuitenkin poisti monia kirkon traditioon kuuluvia asioita. Tässä mielessä Luther poikkeaa ja hänen irtiottonsa hakee vertaistaan.
Luther tosiaan oli aikansa lapsi. Hänen käsityksensä siitä, mikä on aitoa traditio on humanistisen ajattelun mukaista.
Luin ristin teologiasta mitä Juhana Pohjola, Mika Tuovinen, Erkki Koskenniemi, Wikipedia ja evl.fi asiasta ovat sanoneet. En huomannut tuossa mitään ongelmaa tai ristiriitaa sen käsityksen kanssa, mikä itselläni on asiasta aina ollut. Nähdäkseni nuo sanovat suunnilleen samat asiat kuin minäkin.
Varsinainen erimielisyys lienee siis vieläkin siellä, mihin sen edellä jo sijoitin. Tai kuvio menee niin, että ensin on yhtenäinen usko, missä armo, evankeliumi, Jumalan lähestyminen (vaikka rukouksessa) ja pyhitys ovat erottamaton osa samaa kokonaisuutta.
Sitten se halkaistaan kahtia siten, että Jumalan puoli yhtälöä nimetään ristin teologiaksi ja ihmisen puoli yhtälöä kunnian teologiaksi. Juhana Pohjolalle pitää antaa kunnia tekstistään siksi, että vaikka minun näkökulmastani hän on varsin väärässä, niin hän on sitä tavalla, mitä saa analysoitua hedelmällisesti.
Pohjola jakaa kunnian teologian kolmeen osaan: moraaliset ponnistukset, älylliset spekulaatiot ja mystiikka. Moraaliset ponnistukset on helppo nimetä moraalisiksi eli tahdon hyveiksi. Eli ihmiselle kasvaa Hengen hedelmänä harkinta, oikeustaju, lujuus (tai rohkeus) ja kohtuus (tai itsehillintä). Älylliset spekulaatiot taas tarkoittavat tietoa, ymmärrystä ja viisautta. Moraaliset hyveet ovat sen varassa, että älyllisten hyveiden kautta henkilöllä on riittävästi tietoa siitä, miten maalliset ja hengelliset asiat toimivat.
Siinä uskon Pohjolan menevän metsään, että mystiikassa olisi kyse tunteista. En ole asiaa itselleni selvittänyt, mutta teologiset hyveet (usko, toivo ja rakkaus) ovat vähintään yhtä hyvä ehdokas.
Ristin ja kunnian teologia on enemmänkin väline ymmärtää Raamatun tekstejä, elämää ja Jlan. toimintaa. Vastaa käsitepari löytyy laki ja evankeliumi parista, käsitteestä. Nämä voivat olla hyviä tapoja ymmärtää tekstejä ja niitä tulee osata käyttää kohtuudella ja oikein.
Sellainen karikatyyrin jossa kaikki jaetaan lakiin ja evankeliumiin ei toimi, eikä vastaa todellisuutta. Uskonpuhdistajat keksivät tämän laki ja evankeliumi käsitteen. Samoin ristin ja kunnia käsitteessä voidaan mennä ojasta allikkoon. Itse näen nämä käsitteet teologisena pelinä, jossa yritetään jäsentää kokonaisuutta.
Kunnian ja ristin teologia tai laki ja evankeliumin koko aparaatti on vaikea hallita. Täytyy olla jonkin sortin akrobaatti pysyäkseen tässä kartalla, sittenkään et voi olla varma hallitsetko nämä. Lutherin kirja väittelystä antinomisteja vastaan osoittaa kuinka vaikea asia on. Itse en jaksa kovin paljon innostua tästä, näistä veistetyistä malleista. Niistä voi ottaa sen hyvän mikä niihin on kätketty.
Katekismuksen intentio on muualla kuin kiellossa huutaa avuksi pyhiä, neitsyt Mariaa, tai vt:n profeettoja. Niitä vastaa selitys ei tietenkään osu. Monet kyllä hakevat avuksi juuri tämän kohdan tai muita tunnustuskohtia. Silloin koko tekstin kohta on ymmärretty väärin.
Kääntäen asia voidaan ilmaista niin, että monille luterilaisille on vaikeaa pyytää esirukouksia neitsyt Marialta tai muilta kuolleilta poisnukkuneilta pyhiltä. Tämä on ihan ymmärrettävää historiasta käsin missä olemme kasvaneet. Historia ei aina ole kaunista.
Varmaan siksi, kun kuvien palvonta kielletään VT,ssa.
2.Moos.20: 1- 6.
Tähän viittaan toisessa viestissä missä lainaan tunnareita.
En ole teologi, mutta muistelen myös Paavalin opettaneen näin.
Jeesuskin allekirjoittaa lain viimeistä piirtoa myöten.
Tämä kohta liittyy kultilliseen epäjumalanpalvontaan. Ei koske pyhien avuksi huutamista. Paavali liittyy vastaavaan käskyyn Ut puolella. Tässä siis ei kielletä oikeita kuvia, muuten kuvat Jeesuksestakin pitäisi kieltää.
Mikäli luet tuon paikan tarkemmin, niinhän siinä tehdäänkin.
(4 jae)
Kuva kielto liittyy ensimmäiseen käskyyn. Pyhiä kuvia toki saa olla, heiltä voidaan pyytää esirukouksia, kuten Jeesukseltakin. Näinhän sinäkin teet, näin arvelen.
Näin teen ja kannan ristiä kaulassa, mutten palvo kuvia ( kumarra, suutele tms)
Jeesusta rukoilen usein muiden rukousten ohella.
Kuka kristitty palvoo kuvia? Onko sinulla mainita joitakin esimerkkiä? Raamatussa ainakin mainitaan, että seurakuntalaiset tervehtivät toisiaan rauhan suudelmin.
By way of contrast the papalists in the Tridentine decree make a necessity of having and retaining images in the churches, as though it were an important part of religion, piety, and divine worship; yes, they teach that honor and indeed worship is to be accorded images, and that with the same worship with which what is signified by the images is to be venerated, so that, if it is an image of God or of Christ, it is to be venerated with the worship of latria and adoration, as God Himself; if of Mary, with the worship of hyperdulia; if of saints, with the worship of dulia, as Antonius teaches on the basis of Thomas, and as we shall later show from the pseudo-Nicene synod. Yes, the churches of the papalists proclaim nothing else than that the images in them are honored with gold, silver, precious stones, silk, worshiped with vows, candles, incense, gifts, offerings, churches, altars, festivals, ceremonies, salutations, bowings, genufiections, spreading out of the hands, uncovering of the head, yes, with prayers and invocations, and are carried about during public days of prayer.
Martin Chemnitz, Examination of the Council of Trent, part IV, p. 55.
Martin ei kiellä kuvia sinänsä, mutta kieltää niiden palvonnan. Minunkin mielestäni niitä voi olla kirkossa kuinka paljon tahansa, mutta niiden palvonta on yhtä kuin epäjumalan palvontaa.
…ja myös katolinen kirkko kieltää kuvien palvonnan. Pyhiä kunnioitetaan, joskus myös heidän kuviensa välityksellä.
2 tykkäystä
Niinpä, Nikean kakkosessa nämä asiat muotoiltiin oikein, ja sen me hyväksymme luterilaisessa kirkossa. Kuten muissakin vanhoissa kirkkokunnissa.
2 tykkäystä