Luterilaisuus

Lutherin sanoja, joiden mukaan uskova tekee syntiä myös silloin, kun tekee hyvää, ei kannattane ottaa opillisena väitteenä tai absoluuttisessa mielessä väitteenä, johon on luterilaisena uskottava, jos tahtoo käydä luterilaisesta?

Jos Pyhä Henki ei voi toimia uskovan elämässä hyvällä, pyhitystä aikaansaavalla tavalla, jos uskova omassa persoonassaan tai hengessään ei itse sitä halua, koska Pyhä Henki suhtautuu uskovaan persoonallisesti ja kunnioittavasti, onko luterilaisuuden mukaan uskovan oma henki tai persoona vapaa kausaliteetista tai onko uskovalla vapaa ratkaisuvalta? Onko Lutherin mukaan uudestisyntyneellä ihmisellä siis vapaus välttämättömyyden pakosta, josta Luther usein Sidotussa ratkaisuvallassa puhuu? Jos uskovalla ihmisellä ei ole vapaata ratkaisuvaltaa, Jumala on järjen mukaan silloin kaikkivaltiaana ja kaiken ennalta tietävänä ja -määräävänä sen vaikuttaja, mitä uskova ihminen haluaa ja tekee, ja myös sen vaikuttaja, miten uskova suhtautuu milloinkin Pyhään Henkeen. Jos tai kun näin on, niin silloin Jumala olisi voinut kaikkivaltiaana ja kaikkitietävänä päättää jo “ennen” ajan alkua, että Hän vaikuttaa uskovien ihmisten persoonissa niin paljon halua myöntyä Pyhän Hengen vaikutukseen elämissään, että ei pitäisi paikkansa se, mikä Lutherin Vähän katekismuksen sanojen mukaan on arvio todellisuudesta, eli että uskovat tekevät joka päivä paljon syntiä, eivätkä ansaitse muuta kuin rangaistusta

2 tykkäystä

Hyviä näkökulmia. Näitä ongelmia tulisi jäsentää kootusti yhteen, niin saisi helpommin kuvan ja hahmottaisi asiat paremmin.

Silloinkin kun sinä teet omia ratkaisujasi Henkeä vastaan, on Jumala tietenkin sen takana siinä mielessä, että Jumala kyllä paaduttaa ihmisen, ei absoluuttisesti, vaan kostoksi (Room. 11: 9), toisin sanoen johtuen ihmisen vastarinnasta. Paatumus on Jumalan tuomiotoimenpide, jonka kohteeksi joutuvat ne, jotka itse paaduttavat itsensä hänen armoansa kohtaan. Näin Franz Pieper.

Tällä tavoin on tuo “välttämättömyyden pakko” nähdäkseni käsitetttävä myös Lutherin Sidotussa Ratkaisuvallassa.

Käytännössä asia ei ole näin. Vaan luterilaisuus opettaa, että ihminen ei voi tehdä muuta kuin pahaa. Tämä siksi koska ihmisen tahto on paha. Selvyyden vuoksi sanon, että tarkoitan tässä nyt ihmistä joka ei ole kristitty.

Luther ei tee käsittääkseni mitään erottelua uudestisyntyneiden ja uudestisyntymättömien välille, mitä tulee vapaaseen ratkaisuvaltaan. Tästä viestiketjusta löytyy asiasta jo muun muassa sitaatti, jossa Luther sanoo: “Kaiken meissä täytyy siis tapahtua välttämättömyyden pakosta, aina sen mukaan kuinka hän hamasta iankaikkisuudesta joko rakastaa tai vihaa.” (Sidottu ratkaisuvalta. s. 211)

Lutherin seuraavan ajatuksen mukaan meillä ei ole vapaata ratkaisuvaltaa edes niissä asioissa, jotka eivät liity Jumala-suhteeseen. Luther sanoo sen jälkeen, kun on sanonut, ettei Jumala ole kaikkivaltias ainoastaan valtaan nähden sinänsä, vaan myös käyttöön nähden, “ettemme toimi, oli se mitä hyvänsä, oman ratkaisuvaltamme mukaisesti, vaan sen mukaisesti kuin Jumala pettämättömän ja muuttumattoman neuvonsa ja voimansa perusteella ennakolta on tietänyt ja vaikuttaa.” (Sidottu ratkaisuvalta. 201, 1982.) Tämä ajatuksensa on sopusoinnussa ajattelunsa kanssa. Jos hän näet väittäisi, että meillä on vapaa ratkaisuvalta joissain asioissa, hän joutuisi ristiriitaan sen kanssa, mitä hän on opettanut samassa kirjassaan.

1 tykkäys

Tää on kyllä aika järkyttävää!!! Täytyy vissiin lukea uudestaan tuo kirja siitä on jo aikaa. Onkohan muilla vastaavia havaintoja.

Kristittykään ei kykene tekemään hyvää muutoin kuin uskonsa kautta Kristuksen puhdistamin teoin. Itsessään hän on edelleen syntinen ja rukoilee Isä meidän rukouksessa Jumalaa antamaan anteeeksi hänen syntinsä. Lue Room. 7 luku!

No hän on hamasta iankaikkisuudesta rakastanut niitä, jotka uskovat hänen Poikaansa ja tämän uskon hän synnyttää ajallisuudessa saarnauttamansa evankeliumin välityksellä. Jotka tämän evankeliumin kutsun ottavat vastaan ovat valittuja. Sen sijaan sen torjuvat heitetään ulos pimeyteen, koska he eivät ota vastaan heille Kristuksen teon tähden valmistettua vanhurskauden vaatetta. Tämä on todella välttämättömyyden pakkoa.

Se, että Jumala ei ole järjestänyt muuta vaihtoehtoa pelastumiselle kuin uskon Kristukseen, on eri asia kuin se välttämättömyyden pakko, josta Sidotussa ratkaisuvallassa puhutaan.

Lutherin mukaan mistään kohtaa Raamattua ei löydy tukea ihmisen vapaalle ratkaisuvallalle. Hän käy lukuisia raamatunkohtia läpi, osoittaen, etteivät ne tue ajatusta vapaasta ratkaisuvallasta.

Ihminen on Lutherin mukaan itseään suurempien valtiaiden taistelun aihe:

Sinä, joka kuvittelet inhimillisen tahdon sellaiseksi, joka sijaitsee »ei kenenkään maalla» ja joka on jätetty omaan oloonsa, vaikeudetta voit yksin tein kuvitella, että tahdon pyrkimys on suunnattu kummallekin taholle. Sinähän kuvittelet, että sekä Jumala että perkele ovat kaukana, muka vain muuttuvaisen ja vapaan tahdon sivustakatselijoina, mutta et usko, että he ovat sidotun tahdon ahdistajia ja liikkeellepanijoita, keskenään mitä ankarimmin taistellen. Jos vain tämä uskotaan, on meidän käsityskantamme varsin vahva, ja vapaa ratkaisuvalta on kumoon kaadettu, niinkuin jo yllä olemme opettaneet.

(Luther: Sidottu ratkaisuvalta. 256, 1982.)

1 tykkäys

Miten tähän sopii, aikaisemmin kirjoittamasi teksti,

“Kuka kykenee tekemään puhtain motiivein hyvä teon? En ainakaan minä, vaikka ulkonaiseen hyvään tekoon kyllä kykenen useastikin joka ainut päivä.”

Tässähän on ristiriita, mitä yrität ilmeisesti selittää.

Nyt minä en käsitä lainkaan! Mikä ihmeen ristiriita?
Pyysin sinua lukemaan Room. 7 luvun, mutta se on tainnut jäädä väliin?

Room 7:18-25: “Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.”

Minussa siis asuu aivan samoin kuin Paavalissakin lihallinen ihminen, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja siksi minä en tee sitä mitä tahdon (siis vanhan aatuni puolesta), vaan palvelen lihalla synnin lakia. Tämän tähden minun on turvauduttava kaikessa Kristukseen, siihen, että hän on puhdistanut myös hyvät tekoni sillä vahurskaudella, joka minulla on uskon kautta häneen.

1 tykkäys

No meinaatko, että minä jollain tavoin tuen vapaata ratkaisuvaltaa? Olkoon se kaukana minusta! Olen tismalleen Lutherin kanssa samaa mieltä tuohon lainaamaasi tekstiin nähden. Tuo lainaamasi teksti jatkuu myös näin:

Jos vain tämä uskotaan, on meidän käsityskantamme varsin vahva, ja vapaa ratkaisuvalta on kumoon kaadettu, niinkuin jo yllä olemme opettaneet. Joko näet saatanan valtakunta ihmisissä on mitätön, ja siinä tapauksessa Kristus puhuu valhetta, tai jos Kristuksen valtakunta on sellainen, jollaiseksi hän itse sen kuvailee, niin tulee vapaasta ratkaisuvallasta ainoastaan saatanan vankijuhta, joka ei ole vapautettavissa, ellei perkelettä ensin Jumalan sormella ajeta ulos.

Sitä en kiistä, etteikö Luther vakuuttavasti usein perustelisi käsityksiään raamatullisesta ajatusmaailmasta raamatunkohdilla, esim. selittäessään Paavalin synkkää näkemystä Roomalaiskirjeen kolmannessa luvussa. Luther sanoo: “Paavali tahtoo näet täysin antautua osoittamaan armon välttämättömyyttä kaikille ihmisille. Mutta jos nämä omasta aloitteestaan kykenisivät panemaan jotakin alulle, ei armoa tarvittaisi; mutta koska eivät voi, he tarvitsevatkin armoa. Huomaat siis, että vapaa ratkaisuvalta tällä kohdalla kerrassaan pannaan kumoon eikä ihmiseen jätetä mitään hyvää tai jaloa.” (s. 280) Luther ei opeta, että ihmisellä on sellainen etsikkoaika, jolloin hänen sidottu tahtonsa vapautuu ja hän voi tehdä vapaalla ratkaisuvallalla valinnan joko pelastuksensa hyväksi tai sitä vastaan. “Armon tarvitseminen” tarkoittaa Lutherille myös sitä, että uskoakseen armolliseen Jumalaan tai “valitakseen” kristillisen Jumaluuden tai sanoman uskonsa sisällöksi, ihmisen on tultava Jumalan yksinvaikutuksen kautta oikeaan asenteeseen tai uskoon. Ei siis niin, että valinta ottaa vastaan kristillinen Jumala ja hänen armonsa olisi osittain ihmisen vapaassa ratkaisuvallassa.

Lutherin opetuksen perusteella me ihmiset olemme kuin sätkynukkeja. Minulla ei ole sitä ajatusta vastaan mitään, että olemme kuin sätkynukkeja tai ettei meillä ole (kausaliteetista) vapaata tahtoa ei-teologisessa mielessä, mutta kun oletamme Jumalan ja kristinuskon todellisuuksiksi, sidottu ratkaisuvalta ja predestinaatio ovat asioita, joihin en voi suhtautua kuin siten, että pidän niiden takana olevaa Jumalaa perkeleen kaltaisena. Vaikka olisin siinä systeemissä itse valittu, suhtautuisin järkeni puolesta asiaan samalla tavoin. (Jos tämä on liikaa itsensä tai ennen kaikkia omien reaktioiden esille tuomista tässä yhteydessä, pyydän anteeksi.)

Ihmettelen johtopäätöstäsi. Eläisikö perkele kuuliaisesti puolestasi, kuolisiko perkele puolestasi, kantaisiko perkele kaikki syntisi ja perkelekö sovittaisi rikkomuksesi?

Olet saanut kasteessa ikuisen elämän lahjaksi. Sekö lahja tekee ihmisistä sätkynukkeja? Jos saisit yllättäen suuren perinnön, mutta jätät perinnön ylpeyksissäsi nostamatta tai tuhlaat kaikki perintörahat turhuuteen, onko se lahjoittajan vika? Tekeekö perinnön saaminen ihmisestä sätkynuken ja sen antaminen lahjoittajasta pahan?

1 tykkäys

Jos tai kun Lutherin mukaan Jumalan kaikkivaltius, ennalta tietäminen ja -määrääminen vaikuttavat alusta asti kaiken, ja jos tai kun Lutherin mukaan kadotukseen menee ihmisiä, joilla ei ole vapaata ratkaisuvaltaa, en pitäisi järkeni mukaan oikeudenmukaisena Jumalan toimeen laittamaa lutherilaista systeemiä siinäkään tapauksessa, että itse olisin valittu, sillä näkisin järkeni valossa niiden vapaasta ratkaisuvallasta osattomien kovan osan, jotka eivät ole tulleet valituiksi.

Yhteenveto

Tässä on kohdallani syynä myös teodikean ongelma laajasti ottaen, esim. myös eläinten eksessiiviset kärsimykset. Mutta ne “ongelmat” eivät kuulu tähän viestiketjuun, niin kuin eivät nähdäkseni muutenkaan ainakaan tiettyjen yksilöiden uskomiset tai uskomattomuudet luterilaisiin, roomalaiskatolisiin, ortodoksisiin tai helluntailaisiin tai yleensä ottaen kristillisiin käsityksiin. Monien foorumilla kirjoittavien mukaan on rasittavaa lukea Agora-alueen ulkopuolella siitä, miksi joku ei kykene uskomaan johonkin, joten viestittelymme ei tulisi keskittyä liian henkilökohtaiselle tasolle. Pitäkäämme tästä kiinni jatkossa esim. siitä syystä, ettemme aiheuttaisi pahaa mieltä tai turhaa rasitusta muille.

Palaisin vielä Lutherin sanoihin: “Sinä, joka kuvittelet inhimillisen tahdon sellaiseksi, joka sijaitsee »ei kenenkään maalla» ja joka on jätetty omaan oloonsa, vaikeudetta voit yksin tein kuvitella, että tahdon pyrkimys on suunnattu kummallekin taholle. Sinähän kuvittelet, että sekä Jumala että perkele ovat kaukana, muka vain muuttuvaisen ja vapaan tahdon sivustakatselijoina, mutta et usko, että he ovat sidotun tahdon ahdistajia ja liikkeellepanijoita, keskenään mitä ankarimmin taistellen. Jos vain tämä uskotaan, on meidän käsityskantamme varsin vahva, ja vapaa ratkaisuvalta on kumoon kaadettu, niinkuin jo yllä olemme opettaneet.” (Luther: Sidottu ratkaisuvalta. 256, 1982.) Tuossa kohtaa Luther tarkoittaa saatanan vaikutusvallalla ihmisten suhteen ennen kaikkea niitä, jotka eivät ole uskovia. Kristityn nimellä liikkuvien piirissä siitä, missä määrin paholaisella on valtaa uskoviin, on monenlaista opetusta. Lutheria optimistisemmin opettaa esim. Veli Saarikalle, joka oli jyrkästi “kohtalouskoa” vastaan. Mitä tulee paholaiseen, Velin mukaan “paholaisella ei ole voimaa, se riisuttiin aseista ja valloista, asetettiin julkisen häpeän alaiseksi. Sen voima on siinä, jos sinä tottelet sitä ja teet sen mukaan, ja se voima mikä sillä on, tulee sinusta. Muuten se on pelkkä kuori. Se on halvannettu vihollinen.” Luther uskoo myös siihen, että uskova ei ole perkeleen armoilla, mutta hänen käsityksensä saatanan vallan suhteen, mitä tulee uskovaisiin, on erilainen: “Vanhurskaat ja ne jotka Jumalan Hengen johtamina toimivat, voivat häntä töin tuskin vastustaa, tahtoa ja tehdä hyvää; siinä määrin hän raivoaa heitä vastaan.” (s. 256) Luther on siinä mielessä nähdäkseni oikeassa ja raamatullinen, ettei ihminen todellakaan elä missään neutraalissa todellisuudessa, josta käsin hän voisi valita joko hyvän tai pahan.

1 tykkäys

Luther sanoi paljon. Jos meillä olisi Paavalin yksityinen kirjeenvaihto käytössä, niin hänkin sanoi varmasti paljon sellaista jonka katsottiin olevan kelpaamatonta Raamattuun.

Minusta Yksimielisyyden ohjeessa on sanottu riittävästi tästä aiheesta.

D

Ei, päinvastoin tykkään siitä, että sanot mielipiteeesi suoraan, vaikka se olisikin seurausta välttämättömyyden pakosta.:grinning:

Sitä vain ihmettelen kuinka sama asia, jonka tähden sinä kiristelet hampaitasi on minulle mitä suurin lohtu. Minusta on hienoa saada luottaa siihen, ettei universumi ole kaoottinen, vaan että sen takana, sitä hallitsemassa on persoonallinen Luoja Jumala, joka kaiken lisäksi on vieläpä ilmoittanut tahtonsa meille sekä Sanassaan, että sanassaan.

Kasteessa uskoneet lapset ovat myöhemmin itse luopuneet perinnöstään. Ei perinnön antajaa voi siitä syyttää.

Sitten ovat ne pakanat, jotka kuulevat sanan mutta perkele, maailma tai oma liha sen kadottaa ja eksyttää. Onko tässäkään lahjoittajassa syy?

Pahinta on ajatella niitä, jotka eivät ole ikinä kuulleet sanaa. Mutta heidän kohdalla on aivan sama, onko heillä vapaa tahto vai sidottu. Vaikka heillä olisi vapaa tahto, niin usko tarvitsee kohteen johon uskoa.

Valitettavasti asia ei ole näin yksinkertainen. Fc:tä on täällä käsitelty monessa kohdin ja kaikki eivät ole samaa mieltä sen riittävyydestä.

Kristus kuoli kaikkien puolesta. Jumala tahtoo kaikkien pelastuvan. Jotkut ovat ennalta valittuja ja kaikki eivät pelastu. Ketään ei ole ennaltamäärätty kadotukseen. Näille löytyy Raamatusta perustelu. Simppeliä.

D

1 tykkäys