Jos tai kun Lutherin mukaan Jumalan kaikkivaltius, ennalta tietäminen ja -määrääminen vaikuttavat alusta asti kaiken, ja jos tai kun Lutherin mukaan kadotukseen menee ihmisiä, joilla ei ole vapaata ratkaisuvaltaa, en pitäisi järkeni mukaan oikeudenmukaisena Jumalan toimeen laittamaa lutherilaista systeemiä siinäkään tapauksessa, että itse olisin valittu, sillä näkisin järkeni valossa niiden vapaasta ratkaisuvallasta osattomien kovan osan, jotka eivät ole tulleet valituiksi.
Yhteenveto
Tässä on kohdallani syynä myös teodikean ongelma laajasti ottaen, esim. myös eläinten eksessiiviset kärsimykset. Mutta ne “ongelmat” eivät kuulu tähän viestiketjuun, niin kuin eivät nähdäkseni muutenkaan ainakaan tiettyjen yksilöiden uskomiset tai uskomattomuudet luterilaisiin, roomalaiskatolisiin, ortodoksisiin tai helluntailaisiin tai yleensä ottaen kristillisiin käsityksiin. Monien foorumilla kirjoittavien mukaan on rasittavaa lukea Agora-alueen ulkopuolella siitä, miksi joku ei kykene uskomaan johonkin, joten viestittelymme ei tulisi keskittyä liian henkilökohtaiselle tasolle. Pitäkäämme tästä kiinni jatkossa esim. siitä syystä, ettemme aiheuttaisi pahaa mieltä tai turhaa rasitusta muille.
Palaisin vielä Lutherin sanoihin: “Sinä, joka kuvittelet inhimillisen tahdon sellaiseksi, joka sijaitsee »ei kenenkään maalla» ja joka on jätetty omaan oloonsa, vaikeudetta voit yksin tein kuvitella, että tahdon pyrkimys on suunnattu kummallekin taholle. Sinähän kuvittelet, että sekä Jumala että perkele ovat kaukana, muka vain muuttuvaisen ja vapaan tahdon sivustakatselijoina, mutta et usko, että he ovat sidotun tahdon ahdistajia ja liikkeellepanijoita, keskenään mitä ankarimmin taistellen. Jos vain tämä uskotaan, on meidän käsityskantamme varsin vahva, ja vapaa ratkaisuvalta on kumoon kaadettu, niinkuin jo yllä olemme opettaneet.” (Luther: Sidottu ratkaisuvalta. 256, 1982.) Tuossa kohtaa Luther tarkoittaa saatanan vaikutusvallalla ihmisten suhteen ennen kaikkea niitä, jotka eivät ole uskovia. Kristityn nimellä liikkuvien piirissä siitä, missä määrin paholaisella on valtaa uskoviin, on monenlaista opetusta. Lutheria optimistisemmin opettaa esim. Veli Saarikalle, joka oli jyrkästi “kohtalouskoa” vastaan. Mitä tulee paholaiseen, Velin mukaan “paholaisella ei ole voimaa, se riisuttiin aseista ja valloista, asetettiin julkisen häpeän alaiseksi. Sen voima on siinä, jos sinä tottelet sitä ja teet sen mukaan, ja se voima mikä sillä on, tulee sinusta. Muuten se on pelkkä kuori. Se on halvannettu vihollinen.” Luther uskoo myös siihen, että uskova ei ole perkeleen armoilla, mutta hänen käsityksensä saatanan vallan suhteen, mitä tulee uskovaisiin, on erilainen: “Vanhurskaat ja ne jotka Jumalan Hengen johtamina toimivat, voivat häntä töin tuskin vastustaa, tahtoa ja tehdä hyvää; siinä määrin hän raivoaa heitä vastaan.” (s. 256) Luther on siinä mielessä nähdäkseni oikeassa ja raamatullinen, ettei ihminen todellakaan elä missään neutraalissa todellisuudessa, josta käsin hän voisi valita joko hyvän tai pahan.
