Jos tai kun et hyväksy Lutheria, mitä tulee siihen opetukseensa Sidotussa ratkaisuvallassa, mitä täällä on käsitelty, niin ainakaan sinä et suhtaudu Lutheriin sillä tavoin kuin jotkut luterilaiset, eli siten, että häntä pidetään erehtymättömänä tai vähintään lähes täysin erehtymättömänä? Luther itse arvosti Sidottua ratkaisuvaltaa ja katekismustansa yli kaikkien muiden tekstiensä. Hän muistaakseni sanoo jossakin, että vain kaksi edellä mainittua teostansa hän haluaisi jäävän luettaviksi. Jos tai kun Luther meni radikaalilla tavalla metsään Sidotussa ratkaisuvallassaan myös tietystä perinteisestä luterilaisesta näkökannasta katsoen, hän ainakin menettää mielestäni liikanaista ja perusteetonta arvovaltaansa myös luterilaisten parissa, mikä on vain hyvä asia.
Luther ei ole erehtymätön. Joskus hän puhuu typeriä. Joskus viisaita. Luen Tunnustuskirjoja kun puhutaan opista.
D
Asia ei ole tietysi näin yksikertainen. Tunnustuskirjojen oppiformulat ovat muotoutuneet ja niissä on takana monenmoista vääntöä.- suosittelen kirjaa johdatus luterilisen spiritualiteetin teologia, sieltä Olli-Pekka Vainion artikkeli.
Onelinerit ovat säännöissä kiellettyjä.
Hyvää keskustelukulttuuria on täällä pidetty yllä edellyttämällä sellaista tapaa ettei totea ykskantaan jotain kielteistä ja jätä tarjoamatta mitään, mistä keskustelu jatkuu, tilalle. Sinulla on tuommoinen tapa. Argumentoi, äläkä kuittaile.
Varmaan tasapuolisuuden nimissä laitoit diakonille saman viestin ja näin julkisesti. En tosin ole nähnyt tuota viestiä, varmaan sekin tulee esille koska haluat olla tasapuolinen.
Sikäli kuin on kysymys ihmisen kääntymyksestä ja uudestisyntymästä, Tunnustuskirjat ovat Lutherin kanssa samoilla linjoilla, eli että todellakaan mitään vapaata ratkaisuvaltaa, joka vaikuttaisi vapaasti halutessaan sen, että ihminen tulee uskoon, ei ole olemassa. Tunnustuskirjojen mukaan syntiinlankeemuksen jälkeen ihmiset ovat suhteessa hyvään kokonaan kuolleita.
Yksimielisyyden ohjeesta, kohdasta 2. Vapaa tahto eli ihmisen kyvyt, vain muutama kohta piilossa tässä alla. Ne riittänevät tekemään asian selväksi.
Yhteenveto
“Vanhat ja uudet hurmahenget ovat toisaalta opettaneet, että Jumala Hengellään käännyttää ihmisen ja vetää hänet pelastavaan Kristuksen tuntemiseen ilman mitään luomakunnan piiriin kuuluvia keinoja ja välineitä eli ilman Jumalan sanan saarnaamista ja kuulemista.
“Vastoin näitä kumpaakin ryhmää ovat Augsburgin tunnustuksessa pysyvät puhtaat opettajat väittäneet ja opettaneet, että ihminen on esivanhempiemme lankeemuksen siinä määrin turmelema, että hän jumalallisissa, kääntymystä ja sielun pelastusta koskevissa asioissa on luonnostaan sokea. Kun Jumalan sanaa saarnataan, hän ei sitä ymmärrä eikä voi ymmärtää, vaan pitää sitä hulluutena. Omasta aloitteestaan hän ei lähesty Jumalaa, vaan hän on Jumalan vihollinen ja pysyy sellaisena, kunnes Pyhä Henki voimallaan saa hänessä aikaan kääntymyksen, uskon, uudestisyntymän ja uudistuksen. Tämä tapahtuu yksinomaan armosta, ilman mitään ihmisen myötävaikutusta, saarnatun ja kuullun sanan voimalla.”
Hengellisissä, jumalallisissa asioissa ei uudestisyntymättömän ihmisen ymmärrys, sydän ja tahto omine luonnollisine kykyineen pysty yhtään mitään ymmärtämään, uskomaan, vastaanottamaan, ajattelemaan, tahtomaan, alkamaan, suorittamaan, tekemään, vaikuttamaan eikä myötävaikuttamaan. Suhteessa hyvään ihminen on aivan kuollut ja täysin turmeltunut. Ihmisluonnossa ei lankeemuksen jälkeen ennen uudestisyntymistä ole tallella vähäisintäkään sellaisten hengellisten voimien kipinää, joilla hän itsestään kykenisi valmistautumaan Jumalan armoon tai ottamaan tarjotun armon vastaan. Hän ei sinänsä ole armon saamiseen kelvollinen eikä voi tehdä itseään sellaiseksi. Omien kykyjensä varassa hän ei voi, edes apuna, edistää, aikaansaada, vaikuttaa, mitään omaan kääntymykseensä kuuluvaa - ei kokonaan, ei puoleksi eikä vähimmäksi, ei pienen pienimmäksikään osaksi, niin että se tapahtuisi “ikäänkuin hänestä itsestään”. (2 Kor. 3:5) Ihminen on päinvastoin synnin orja (Joh. 8:34) ja Perkeleen vanki (Ef. 2:2; 2 Tim. 2:26), Perkeleen vaikutuksesta toimiva. Niinpä luonnollinen vapaa tahto kykenee aikaansaamaan ja saa aikaan vääristyneen laatunsa ja luonteensa mukaisesti yksinomaan sellaista, mikä on Jumalalle vastenmielistä ja hänen tahtoansa vastaan.”
“Ensiksi. Ihmisen järjellä ja luonnollisella ymmärryksellä on tosin tallessa sammumaisillaan olevan kipinän verran tietoa Jumalan olemassaolosta ja (Room. 1:n mukaan) lain sisällöstä. Järki on silti perin tietämätön, sokea ja vääristynyt. Maailman älykkäimmät ja oppineimmatkaan ihmiset, jotka ehkä lukevat ja kuulevat evankeliumin Jumalan Pojasta ja lupauksen iankaikkisesta autuudesta, eivät omin kyvyin pysty sitä havaitsemaan, tajuamaan, ymmärtämään eivätkä uskomaan ja pitämään totena. Mitä uutterammin ja vakaammin he ponnistelevat käsittääkseen järjellään näitä hengellisiä asioita, sitä vähemmän he ymmärtävät ja uskovat. He pitävät tätä kaikkea vain hulluutena tai satuna, kunnes Pyhä Henki heitä valaisee ja opettaa. 1 Kor. 2:14: “Luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.” 1 Kor. 1:21: “Koska maailma viisaudessaan ei oppinut tuntemaan Jumalaa hänen viisaudessaan, on Jumala nähnyt hyväksi saarnauttaa evankeliumia, jota maailma pitää hulluutena, ja siten pelastaa ne, jotka uskovat”. Ef. 4:17 s.: Muut (ne joita Jumalan Henki ei ole synnyttänyt uudesti) “vaeltavat mielensä turhuudessa, pimentyneinä ymmärrykseltään, vieraina sille elämälle, joka on Jumalasta peräisin, heissä olevan tietämättömyyden ja heidän sydämensä sokeuden tähden.” Matt. 13:13, 11: “Näkevin silmin he eivät näet, kuulevin korvin he eivät kuule, sillä he eivät ymmärrä näkemäänsä ja kuulemaansa. Mutta teidän on annettu ottaa vastaan taivasten valtakunnan salaisuus.” Room. 3:11 s.: “Ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään.” Niinpä Raamattu nimittää luonnollista ihmistä pimeydeksi, tarkoittaen hänen suhdettaan hengellisiin, jumalallisiin asioihin: Ef. 5:8, Ap.t. 26:18; Joh. 1:5: “Valkeus loistaa pimeydessä” (pimeässä, sokeassa maailmassa, joka ei Jumalaa tunne eikä hänestä piittaa) “eikä pimeys ole sitä käsittänyt.” Vielä Raamattu opettaa, että ihminen on synneissään kuollut ja eloton, ei pelkästään heikko sairas; Ef. 2:1, 5 ja Kol. 2:13.
Yhtä vähän kuin ruumiillisesti kuollut ihminen voi omin voimin valmistautua saamaan ajallisen elämänsä takaisin, voi synteihinsä hengellisesti kuollut omin avuin hankkiutua ja suuntautua saadakseen hengellisen, taivaallisen vanhurskauden ja elämän. Yksin Jumalan Poika voi vapauttaa ja herättää syntiinsä kuolleen uuteen elämään.”
"Toiseksi. Jumalan sana todistaa, että luonnollisen, uudestisyntymättömän ihmisen suhde Jumalaan on seuraavanlainen. Ihmisen ymmärrys, sydän ja tahto eivät ainoastaan ole kokonaan kääntyneet pois Jumalasta, vaan ne ovat vääristyneet Jumalaa vastustaviksi ja suuntautuneet kaikenlaiseen pahaan; ne eivät ole pelkästään heikkoja, kykenemättömiä, kelvottomia ja hyvälle kuolleita, vaan ne ovat perisynnin niin surkeasti vääristämiä, niin läpikotaisin myrkyttämiä ja turmelemia, että ne ovat tavoiltaan ja luonnoltaan pahanilkisiä, Jumalaa kohtaan uppiniskaisia ja vihamielisiä sekä ylenpalttisen voimallisia, eläväisiä ja toimellisia kaikessa, mikä on vastoin Jumalan mieltä ja tahtoa. 1 Moos. 8:21: “Ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka.” Jer. 17:9: “Ihmisen sydän on uhmakas ja arka” eli nurja ja aivan kurja, “niin ettei siitä saa selvää.” Tämän lauseen pyhä Paavali selittää. Room. 8:7: “Lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan.” Gal. 5:17: “Liha himoitsee Henkeä vastaan; nämä ovat nimittäin toisiaan vastaan.” Room. 7:14, 18, 22 s.: “Me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen” ja vähän myöhemmin: “Minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää; sillä (Pyhän Hengen uudestisynnyttämän) sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa.”
“Jos siis luonnollinen eli lihallinen vapaa tahto vielä uudestisyntymän jälkeen pyhässä Paavalissa ja muissa uudestisyntyneissä sotii Jumalan lakia vastaan, sitä uppiniskaisempi ja vihamielisempi se pakostakin on Jumalan lakia ja tahtoa kohtaan ennen uudestisyntymää. Tämän perusteella on selvää, että vapaa tahto omine luonnollisine kykyineen ei ainoastaan ole täysin kykenemätön vaikuttamaan tai myötävaikuttamaan ihmisen omaan kääntymiseen, vanhurskauteen ja pelastukseen sekä seuraamaan, uskomaan tai vastaamaan myöntävästi, kun Pyhä Henki evankeliumissa tarjoaa Jumalan armoa ja pelastusta, vaan synnynnäisen pahan ja uppiniskaisen luontonsa perusteella ihminen jopa sotii Jumalaa ja hänen tahtoansa vastaan, ellei Jumalan Henki häntä valaise ja hallitse. Tämä asia on selitetty seikkaperäisemmin perisyntiä käsittelevässä opinkohdassa, johon esitystä supistaaksemme viittaamme.”
Olennaista on samassa tekstikappaleessa myös seuraava kohta, jossa puhutaan Lutherista ja hänen Sidotusta ratkaisuvallastaan.
Tohtori Luhter, jonka muisto on autuas ja pyhä, ei näissä sanoissa myönnä vapaalle tahdollemme minkäänlaista voimaa valmistautua tai pyrkiä vanhurskauteen. Päinvastoin hän väittää, että ihminen sokaistuna ja vangittuna toteuttaa yksinomaan Perkeleen tahtoa ja toimii vastoin Herran Jumalan mieltä. Näin ollen ei ihmisen kääntymyksessä ole omalla tahdolla mitään mahdollisuutta myötävaikuttaa. On välttämätöntä, että Jumala vetää häntä puoleensa ja että hän syntyy uudesti, Jumalasta. Muutoin ei sydämessämme ole yhtään sellaista ajatusta, joka itsestään kääntyisi pyhään evankeliumiin päin, ottamaan sen vastaan. Tästä kysymyksestä tohtori Luther on kirjoittanut myös teoksessa De servo arbitrio, Sidottu ratkaisuvalta, joka on suunnattu Erasmusta vastaan; siinä asia on käsitelty hyvin ja perusteellisesti. Myöhemmin hän on mainiossa Genesis-kommentaarissaan (erit. 26. luvun selityksessä) toistanut ja selventänyt kantansa. Samalla hän on tarkoin ja huolellisesti esittänyt täsmällisen käsityksensä myös muutamista muista Erasmuksen esiin ottamista kysymyksistä, kuten de absoluta necessitate. Näihin kirjoihin viittaamme tässäkin yhteydessä ja kehotamme tutustumaan niihin.
Väärää opetusta on siis väite, että ihmisellä on tallella ainakin sen verran kykyjä, että hän mielellään tahtoisi ottaa evankeliumin vastaan ja lohduttautua sillä - toisin sanoen, että ihmisen tahto voi myötävaikuttaa kääntymisessä edes hiukan. Tällainen käsitys on väärä, sillä se on ristiriidassa pyhän, jumalallisen Raamatun, kristillisen Augsburgin tunnustuksen, sen Puolustuksen, Schmalkaldenin opinkohtien, Lutherin Ison ja Vähän katekismuksen sekä muiden tämän etevän ja Hengen valaiseman teologin kirjojen kanssa.
Käsittääkseni tämä on eri asia kun se, että ihminen ( kristitty) tekisi aina pahaa, kuten alla lainaan sinua. ( Yritän tässä nyt ymmärtää sinun ajattelua)
" ”Jeesuksen vertauksen mukaan hyvä puu tuottaa luontonsa mukaan hyviä hedelmiä välttämättä,"
Tämä Pieperin lainaus kertoo paljon tästä ongelma vyyhdistä. > Lain täyttäminen on jokin kauhistutta ja vältettävä asia. Vaikka ihmien on uskon kautta palannut “paratiisin kaltaiseen tilaan” jossa oli tarkoitus täyttää käskyjä. “Pyrkikää pyhitykseen sillä ilman sitä kukaan ei ole näkevä Herraa” ( Hebr). Sen sijaan Pieperin teksti sopii mainiosti galatalaiskirjeen teemaan, legalisteja vastaan, kilvoittelevaa kristittyä tällä voi olla harhaanjohtava vaikutus.
Tässä on mainio lainaus Lutherilta uuden tradiotion luomisesta. Tietyille Raamatun kohdille annetaan tulkintahorisontti, sitten luodaan tunnustusformat ja vedotaan niihin. Missä on se koko vanhan kirkon, kristikunnan muu opillinen konteksti ja argumentaatio?
Monenlaisesta filosofiasta ja ajatustavasta käsin voidaan jäsentää sekalaisia kirjoituksia ja ajatuksia sisältävää Raamattua. Sen sisältämiä ajatuksia voidaan yrittää jäsentää koherenteiksi kokonaisuuksiksi monin tavoin. Jos vakuuttuu luterilaisesta jäsennyksestä, on luterilainen, jos toisenlaisesta, on sen toisenlaisen jäsennyksen luoneen yhteisön jäsen.
Oletapa kokeen vuoksi, että luterilainen tulkinta olisi oikea tulkinta. Luulisitko saavasi rauhan sen äärellä? Vai pitäisitkö sen sisältämää Jumala-käsitystä sellaisena, että se saisi sinut kauhun tai jonkin muun epämiellyttävän tunteen valtaan? Jos menisit puolestaan omasta mielestäsi kenties oikeudenmukaisemmalta ja rakastavammalta tuntuvan Jumala-käsityksen puolelle (esim. ortodoksinen teologia), niin menisitkö sille puolelle niinkään sen tähden, että se vastaa sinun järkeäsi sen suhteen, mitä luet ja ymmärrät Raamatusta, kuin siitä syystä, että ortodoksiset ajatukset vastaavat enemmän kuin omaa Jumala-toivettasi?
Sanotaan näin, luterilisuudessa ja ortodoksisuudessa on kummassakin sellaista mikä tokkii. Luterilainen Raamattu tulkinta on mielestäni, ei vakuuttavaa, miten se ilmenee tunnustuksessa, lisäksi lutherin sidottu ratkaisuvalta on käsittämätön ja sekava. Ortodoksisuudessa taas paastosäännöt ovat minulle kovin vaikeita. Jos taas ajattelen laajemmin asiaa valitsisin ortodoksisuuden.
Tässä asiasta ja vähän vierestäkin: https://www.kotimaa24.fi/blogit/alkuperaiseen-luterilaisuuteen-kuului-ihmisten-epatasa-arvo/
Joo ilman muuta. D kirjoittikin jo modeketjuun.
Ehtoollispaastohan oli luterilaisillakin vielä 1950-luvulla asti käytössä, kuten Mauriina joskus jossain ketjussa huomautti. Suuri paasto ennen pääsiäistä on kristittyjä universaalisti yhdistävä juttu. Paaston tarkoitus on saada ihminen valmistettua ottamaan juhla oikealla asenteella vastaan. Tarkoitus ei ole, että paasto lannistaa tai sairastuttaa ihmisen. Paastoon liittyvistä asioista kannattaa puhua rippi-isän kanssa. Paasto on yhteinen, mutta ihmiset ovat yksilöjä.
Ok, missä ne tekstit on luettavissa torstoise, jossa kirjoitat samalla tavalla diakonille.
Tämän sinä kyllä tempaisit hatusta. Näytä minulle Pieperin Dogmatiikasta yksikin kohta, jossa hän sanoo lain täyttämisen olevan kauhistuttava tai vältettävä asia? Tai etsi yleensä luterilaisesta tunnustuksesta jokin kohta jossa näin väitetään?
Sen sijaan kylläkin yritys täyttää lakia sillä tavoin, että sen välityksellä pyritään pelastumaan on kylläkin väärin ja sen voit lukea aivan suoraan Raamatusta.
Room 3:20: "sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto."
Ok, kerropa mihin pieper tämän lausuman on tarkoittanut. Roomalaiskirjeen konteksti on eri, eikä sovellu lauseen kanssa yhteen ilman pyhitys tä ei kukaan ole näkevä Herraa ( hebr).
Nyt on Jellonalla jäänyt Vähä Katekismus lukematta. Katsopa miten Luther pitää lain kolmatta käyttöä iloisena asiana käskyjen selityksessä! Vähä katekismus - Luterilaiset tunnustuskirjat | Suomen ev.lut. kirkko
Pekka V tästä oli kysymys, kritisoin tuota Pieperin 9x lainausta mitä sillä tarkoitetaan ja miten se suhteutuu mainitsemaasi katekismuksen ja Raamatun lukuisiin parenneeseihin, kehoituksiin hyviin tekoihin.
Tunnustuskirjat ja Luther Sidotussa ratkaisuvallassa opettavat yksimielisesti siitä, ettei yhdelläkään ihmisellä ole Adamin lankeemuksen jälkeen vapaata ratkaisuvaltaa, joka voisi edes jollain pienen pienellä tavalla vaikuttaa siihen, että ihminen kääntyy. Ei Lutherin ja Tunnustuskirjojen mukaan niin, että Jumala vetää kaikkia puoleensa armossaan, mutta vain ne, jotka vapaalla ratkaisuvallallaan myöntyvät Jumalan vetoon tai lakkaavat vastustamasta armoa, kääntyvät ja pelastuvat, kun taas puolestaan ne, jotka paaduttavat itsensä vaikka käytännössä voisivat olla vapaalla ratkaisuvallallaan paaduttamatta itseään, eivät käänny ja pelastu.
Jos joku paaduttaa itsensä armoa kohtaan, se tapahtuu välttämättömyyden pakosta; ei siis niin, että hänen olisi mahdollista olla paaduttamatta itseään armoa kohtaan. Jos joku on paaduttamatta, se on Lutherin ja Tunnustuskirjojen mukaan seurausta Jumalan yksinvaikutuksesta ja valinnasta.
Lutherin mukaan ihmisen vallassa ei ole edes omien teiden pahoiksi tekeminen. Luther selityksessään Jeremian kirjan kohtaan (“Minä tiedän, Herra, ettei ihmisen tie ole hänen omassa vallassaan eikä miehen vallassa, kuinka hän askeleensa ohjaa.”):
Miten ihminen kykenee valmistautumaan siihen, mikä hyvä on, kun hänen vallassaan ei ole edes omien teidensä pahoiksi tekeminen? Jumalahan vaikuttaa jumalattomissa pahatkin teot, niinkuin Sananlaskujen 16. luvussa (4. jakeessa) sanotaan: »Kaiken on Herra tehnyt määrätarkoitukseen, jumalattomankin onnettoman päivän varalle», ja Roomalaiskirjeen 1. luvussa (28. jakeessa): »Jumala on hyljännyt heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sellaisia, mitkä ovat sopimattomia», ja 9. luvussa (18. jakeessa): »Hän paaduttaa, kenen tahtoo, ja armahtaa, kenen tahtoo», ja samoin 2. Mooseksen kirjan 9. luvussa (16. jakeessa) faraosta: »Minä olen herättänyt sinut juuri sitä varten, että näyttäisin voimani sinussa».
(Luther: Sidottu ratkaisuvalta. 345, 1982.)
Vähän myöhemmin Luther sanoo:
Eihän kenenkään omassa vallassa ole pahan tai hyvän ajatteleminen, vaan kaikki tapahtuu ehdottoman välttämättömyyden pakosta (necessitate absoluta), niinkuin Wycliff Konstanzissa tuomitussa opissaan totuudenmukaisesti sanoo. Tätä runoilijakin (Manilius) tarkoitti sanoessaan, että »kaikki pysyy voimassa järkkymättömän lain varassa». Kristus sanoo, Matteuksen evankeliumin 10. luvussa (29. ja s. jakeissa): »Lehti ei putoa puusta ilman teidän taivaallisen Isänne tahtoa, ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut»; ja Jesajan 41. luvussa (23. jakeessa) Jumala pilkkaa heitä sanoen: »Jos voitte, niin tehkää joko hyvää tai pahaa!»
(Luther: Sidottu ratkaisuvalta. 347, 1982.)
Koska Jumala on luonut ihmisen, ei ihminen voi ottaa askeltakaan mihinkään suuntaan ilman, ettei se perustuisi tähän Jumalan luomistekoon. Samoin ei ihminen voi ajatella ajatustakaan, ei hyvää, eikä pahaa, ilman sen perustumista Jumalan luomistekoon. Ei ihminen myöskään voi tehdä, ei hyvää, eikä pahaa, ettei se perustuisi Jumalan luomistekoon. Näin nämä kaikki tapahtuvat sen välttämättömyyden pakosta, että Jumala on luonut meidät.
Vakiintuneessa puhetavassamme puhumme usein Jumalan edeltä tietämisestä. Tämä on ilmaus, joka asettuu meidän tasollemme. Iankaikkisuudessa ei kuitenkaan ole aikaa eikä iankaikkisuuteen varsinaisesti kuulu aikaan sidotut ilmaukset. Jumala siis tietää asiat läsnä olevina, ilman meille usein väistämättömiä käsitteitä “ennen” ja “jälkeen”.
Jumala siis iankaikkisesti tietää myös syntiinlankeemuksen tosiasian, ennen kuin se ajassa tapahtui. Miten tämä ja se, että Jumala ei kuitenkaan ole synnin alkusyy, liittyvät toisiinsa on kohta, joka ihmisjärjelle lienee vaikeimmin tavoitettavissa. Pieper käsittelee asiaa dogmatiikassaan ja viittaa Yksimielisyyden ohjeeseen: “Jumala edeltätietämyksessään (praescientia) näkee ja tietää ennakolta myös pahan, ei kuitenkaan siten, että se olisi Jumalan armollisen tahdon mukaista…ei Jumala luo eikä vaikuta pahaa, eikä hän sitä auta tai edistä, vaan perkeleen ja ihmisen kiero tahto.” (Franz Pieper, Dogmatiikka 1960, s. 170) Näin siis ihminen on synnistä vastuussa, yhtä hyvin Aadam ja Eeva kuin muutkin ihmiset. Samoin kuin synti koskee kaikkia ihmisiä, on myös armo, syntiä verrattomasti suurempana, Kristuksessa valmistettu kaikille ihmisille.
Tähän armoon, siis Kristuksen yhteyteen sinutkin pilttinä kastettiin, eli sinut Raamatun termein istutettiin jaloon öljypuuhun vastoin luontoasi, vastoin kaikkea sitä mitä itsessäsi olet. Tässä armossa sinä pysyt niin ikään Jumalan antaman uskon välityksellä, jolla kasteesi vastaanotat, mutta et oman tahtosi vaikutuksesta. Sillä ihmisen oma tahto ja Kristuksen teko ovat ristiriidassa keskenään, sillä oma tahto irrallaan Kristuksesta on vain epäuskoinen synnin palvelija (tässä mielessä sinä teet virheen kun näytät haluavan, että ihmisellä olisi oma itsenäinen tahto irrallaan Kristuksesta). Kuitenkin tämäkin mahdollisuus, jäädä epäuskoosi ja torjua pelastus perustuu siihen, että olet ihminen, jota et voisi olla ilman, että Jumala on luonut sinut. Näin tässäkään kohtaa et pääse pakoon tuota välttämättömyyden pakkoa. Jumala ei kuitenkaan tahdo kenenkään jäävän epäuskoon vaan pelastuvan hänen Poikansa tähden ja hänen Poikansa yhteydessä Pyhän Hengen vaikutuksesta.
Jäämmeköhän pysyvästi erimielisiksi?