Luterilaisuus

Oppi
1426

Vastaan tähän Pieperin Dogmatiikalla, kun tämä kritiikkisi osuu siihen:

Majorilaisuuden mukaan ajateltiin (Hepr. 12:14 - 1). Pyhitys, jota tässä vaaditaan, edellyttää uskoa, joka jo omistaa pelastuksen (Ef. 2:8); (Joh. 5:24)), sillä kristityt pyhittyvät aina sikäli kuin taivas jo on heidän omansa uskossa (Kol. 3:1) ss.; (2. Kor. 7:1)). Nämä sanat ovat varoitus lihallisesta suruttomuudesta , niinkuin yhteydestä ilmenee. Siksi ne kuuluvat lakiin . Täytyyhän kristityillekin kyllä puhua lakia, nimittäin sikäli kuin he vielä ovat taipuvaiset lihalliseen suruttomuuteen ja unohtavat pyhityksensä. Niin tapahtuu tässäkin kohdassa (j. 15 s.). Sen tähden ei näihin sanoihin pidä viitata, kun on vastattava kysymykseen, miten lain helvettiin tuomitsema syntinen tarttuu Kristuksen ansaitsemaan ja evankeliumissa tarjottuun armoon ja autuuteen ja voi säilyttää ne. Tämä tapahtuu, kuten tunnettua, uskon kautta, ilman lain tekoja, siis ilman (Hepr. 12:14 - 16) kuvattuja tekoja.

1 tykkäys
1427

Mitä Tunnustuskirjat ja Luther Sidotussa ratkaisuvallassa sanovat täysin yksimielisesti Adamin lankeemuksen jälkeisestä tilastamme ennen kääntymystä, on siis se, että ilman Jumalan yksinvaikutusta kukaan ihminen ei käänny. Jos joku ei käänny, Jumala ei ole valinnut häntä kääntymykseen.

Näkisin itse, että jotta ne ihmiset, jotka eivät siitä johtuen, että Jumala ei heitä käännytä, käänny, saataisiin kuitenkin syyllisiksi syntiseen tilaansa, on heidän vastuunsa omaan syntisyyteensä aiheuttamismielessä siirrettävä Adamiin asti. Jotta heitä voitaisiin pitää vastuullisina siihen luontoonsa, joka tekee luontonsa mukaisia syntisiä hedelmiä, heidät on käsitettävä siten kuin he itse olisivat olleet Adamin paikalla samanlaisia kuin Adam, ja siksi syyllisiä siihen pahaan, johon Adam syyllistyi. Adamin on siitä syystä, että ihmiset saataisiin vastuullisiksi syntiseen tilaansa, katsottava olleen vapaa sellaisesta Jumalan kaikkivallasta, joka ei ole kaikkivaltiutta ainoastaan valtaan nähden sinänsä, vaan myös käyttöön nähden. (Vrt. Sidottu ratkaisuvalta, s. 201, jossa Luther sanoo, ettei Jumala ole kaikkivaltias ainoastaan valtaan nähden sinänsä, vaan myös käyttöön nähden.)

Se seikka, että Jumala ei käännytä kaikkia sen tähden, että ei vain jostain meille käsittämättömästä syystä halua, on siinä mielessä mielestäni hyvin hämmentävää, että kaikki vapaaseen tahtoomme tai aikuisen oikeaan vapaaseen ratkaisuvaltaamme perustuva vastuullisuutemme syntisestä tilastamme palautuu Adamiin ja hänen oletettuun Jumalan vaikutuksesta vapaaseen tahtoon, joka on luonut typerällä valinnallaan täysin kurjan Adamin jälkeisten ihmisten tilan, joka on ilmaistava raamatullisesti esim. siten kuin vedenpaisumusta edeltävistä ihmisistä sanottiin: “Kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat”. (Gen. 6:5) Luther selittää tätä raamatunkohtaa esim. seuraavasti: “Jos yksi ainoakin ajatus voisi hänessä olla hyvä, niin puhuisi valhetta Mooses, joka vakuuttaa niiden kaikkien olevan pahoja.” (Sidottu ratkaisuvalta. 343, 1982.) Toisin sanoen, on vaikea olla ymmärtämättä kohtaa, kun se on niin yksiselitteinen.

1 tykkäys
1428

En tiedä onko tämä Pieperin tulkinta Majorilaisuudesta, mutta tämä on kyllä asioiden väärintämistä. Majorilaisuudessa ei ajateltu näin.

Tässä taas sekoitetaan usko ja tehdään mitättömäksi teot. On totta se, että Kristus on pyhittänyt meidät kertakaikisesti ( Herb 10:10), kertakaikkinen tarkoittaa, että “Kertakaikkisen uhrin” vastakohta on “kerran toisensa jälkeen” toistuva, tehoton uhraaminen. Samalla kun Pyhittäjä, on täydellisesti pyhittänyt ne, jotka pyhitetään, niin miksi pyhitystä on vielä “ajettava takaa”? Samasta syystä kuin meitä Jumalan lapsia kuritetaankin, “että pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään” (Hepr. 12:10) - vaikka me jo olemmekin päässeet. Lain täyttäminen on kristityn tehtävä, siksi lain kolmannesta käyttöstä puhutaan luterilaisuudessa.

Sitten Pieper viittaa “sielunhoitokeskusteluun”; " Sen tähden ei näihin ( Hebr 12: 14) sanoihin pidä viitata, kun on vastattava kysymykseen, miten lain helvettiin tuomitsema syntinen tarttuu Kristuksen ansaitsemaan ja evankeliumissa tarjottuun armoon ja autuuteen ja voi säilyttää ne." Tämä tietysti riippuu asian haaroista. Kristitylle julistetaan; " sinun syntisi on anteeksi annettu, me äläkä enään syntiä tee" ( Joh 8:11) On selvää, että kuuluaksemme Kristukselle, meidän tulee tehdä juuri tämä:“Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni. Joh. 14:15. Uskoon kuuluvat myös teot, koska hyvä puu tuottaa luonnostaan ja pakosta hyviä hedelmiä.

Näin hyvät teot ovat uuden kuuliaisuuden piirissä ja auteen välttämättömät

1429

En enää voi jatkaa tätä keskustelua kanssasi, koska se edellyttäisi sellaisiin asioihin, siis Jumalan majesteettiin kajoamista tavalla, jota minulla ei ole rohkeutta tehdä. En voi ryhtyä arvailemaan ilmoituksen ulkopuolisia asioita.

1430

Tämä ei poista tai tee tyhjäksi valintaa, predestinaatiota. Jumala valitsee ne jotka valitsee, niin kuin tuossa useaan otteeseen on tullut Glacialiksen luther lainauksissa esille.

1 tykkäys
1431

Ok. Tunnustuskirjojen ja Lutherin Sidotun ratkaisuvallan näkemys on kuitenkin yksimielinen siinä, että kääntymys on sataprosenttisesti Jumalan teko. Siitä seuraa johdonmukaisesti, että jos joku ei käänny, Jumala ei ole halunnut häntä käännyttää. Tästä tulee tietenkin selvä ristiriita esim. kohtaan 1 Tim. 2:4 nähden, sillä jos Jumala oikeasti haluaa kaikkien ihmisten kääntyvän, mutta kääntymys on todellisuudesssa niin kuin sekä Tunnustuskirjat että Sidottu ratkaisuvalta yksimielisesti opettavat, kokonaan Jumalan teko, silloin Jumala ei haluakaan kaikkien kääntyvän, sillä Uusi testamentti antaa ymmärtää, ettei usko ole joka miehen, kuin myös, että ihmisiä menee kadotukseen.

2 tykkäystä
1432

No tässä on lyhyesti sinun tunnustuksesi pähkinänkuoressa. Päätän omalta osaltani tämän keskustelun epilogiin Pieperin sanojen myötä:

The Calvinist draw the conclusion: If God has ordained out of free grace a number of persons unto eternal life, if He alone does everything to convert them, to preserve them in the faith, and finally to glorify them, without their contributing the least, then, of course, since all men are by nature equally depraved, the cause must lie in God alone why the others do not become believers, or are not preserved in the faith, and are not finally saved, but damned; the reason must be that He converts and preserves the former through an irresistible operation of grace, while He passes by the latter with His grace, and leaves them in their corruption, because He does not desire their salvation, but has from everlasting decreed and in time created them unto sin, death, and damnation, for the glory of His justice. And it is true, unenlightened reason, which refuses to abide by the Word, cannot- but think thus. Reason, ignoring Scripture and following its own thoughts, must draw this conclusion. Not so our precious Formula of Concord, and with it the whole orthodox Lutheran Church. Our Confession does not draw this conclusion. It maintains: That men are saved has its cause solely in the free grace of God; and that men are lost has its cause solely in the sin and guilt of man. It perceives well enough that reason cannot harmonize these facts; it perceives, too, that, according to our reason, if men are lost only by reason of their sin, then the others are saved by reason of their being so much better; or, if men are saved only by free grace, then the others must be lost because of some deficiency in the gracious will of God. But since the Word of God contains both statements, that God has from everlasting chosen the elect according to the good pleasure of His will to commend His glorious grace, and that the damned are rejected by reason of their own sin and guilt, while the Lord desires the salvation of all, therefore the Formula of Concord believes, teaches, and confesses both; it does not attempt, like Calvin, to bridge with human reason the yawning chasm of this inscrutable mystery; it permits both utterances to stand, and humbly adores the unsearchable wisdom of God, awaiting the solution of this seeming contradiction in the life eternal."

Francis Pieper, Conversion and Election, p. 126-127.

1433

Mitä tulee uudestisyntyneisiin ihmisiin eli ihmisiin, jotka ovat jo kääntyneet, Tunnustuskirjat nähdäkseni opettaa, ettei heilläkään ole vapaata ratkaisuvaltaa. Yksimielisyyden ohje puhuu siitä, että uudestisyntyneen ihmisen uusi tahto “myötävaikuttaa kaikessa siinä, mitä Pyhä Henki meidän kauttamme toimii.” (Lainaus Yksimielisyyden ohjeen kohdasta 2. Vapaa tahto. Status controversiae.) Tästä myötävaikuttamisesta ei voi kuitenkaan seuraavien Yksimielisyyden ohjeen kohtien perusteella, jotka puhuvat tästä aiheesta, tehdä mielestäni sitä johtopäätöstä, että toisin kuin kääntymättömällä, uudestisyntyneellä olisi osallisuus vapaaseen ratkaisuvaltaan.

Vaikka uudestisyntyneet jo tässä elämässä pääsevätkin niin pitkälle, että he tahtovat sitä, mikä on hyvää, ja ovat siihen mieltyneitä sekä tekevät sitä, mikä on hyvää, ja edistyvät siinä yhä pitemmälle, ei tämä tapahdu ensinkään meidän oman tahtomme tai kykymme varassa. Kuten yllä on osoitettu, kaiken saa aikaan Pyhä Henki, joka Paavalin omien sanojen mukaan vaikuttaa sellaisen tahtomisen ja tekemisen (Fil. 2:13). Myös Ef. 2:10 Paavali lukee kaiken sellaisen Jumalan ansioksi sanoessaan: “Me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa hyviä töitä varten, joissa vaeltamaan Jumala on meidät edeltäpäin valmistanut.”

(Yksimielisyyden ohje)

Voisiko asiaa selvemmin sanoa? Vähän myöhemmin:

Niin pian kuin siis Pyhä Henki sanalla ja pyhillä sakramenteilla on meissä aloittanut työnsä, uudesti synnyttämisen ja luomisen, siitä seuraa varmasti, että me voimme ja meidän tulee olla Pyhän Hengen voimalla mukana vaikuttamassa, vaikka olemme vielä kovin heikkoja. Siihen eivät kelpaa lihalliset, luonnolliset kykymme, vaan ainoastaan ne uudet voimat ja lahjat, jotka Pyhä Henki on kääntymyksessä meihin kuin ituina istuttanut. (2 Kor. 6:1) Pyhä Paavali kehottaa meitä nimenomaan ja vakavasti, että me työtovereina vaikuttaen ottaisimme vastaan Jumalan armon, niin ettei se jää turhaksi. Tätä ei voi ymmärtää muulla tavalla kuin siten, että kääntynyt ihminen tekee hyvää juuri niin paljon ja niin kauan kuin Pyhä Henki häntä hallitsee, ohjaa ja johdattaa. Jos Jumala vetäisi armollisen kätensä pois, ihminen ei hetkeäkään voisi pysyä Jumalalle kuuliaisena. Sitä vastoin ei jumalallista totuutta loukkaamatta mitenkään voida suostua sellaiseen tulkintaan, että kääntynyt ihminen toimisi Pyhän Hengen rinnalla, niin kuin hevospari vetää vaunuja.

(Yksimielisyyden ohje)

Tämä kohta antaa ymmärtää, ettei mitään vapaata ratkaisuvaltaa tai Jumalan yksinvaikuttavuudesta riippumatonta tahtoa uudestisyntyneelläkään ole.

1 tykkäys
1434

Vaikka et jatka, tekee mieli vielä sanoa, että se väite, että Jumala tahtoo niidenkin pelastusta, joissa hän ei vaikuta pelastusta, merkitsee sitä, että pelastuksen “tahtominen” niiden suhteen, joissa hän ei vaikuta yksinvaikuttavasti kääntymystä, on kuin pelkkää sanahelinää vailla merkitystä. Koska mitään vapaata ratkaisuvaltaa ei Tunnustuskirjojen eikä Sidotun ratkaisuvallan mukaan ole ennen kääntymystä eikä sen jälkeenkään, se ihminen, joka pelastuu, pelastuu vain ja ainoastaan sen nojalla, että Jumala ensiksi tahtoo hänen pelastuvan, ja toiseksi laittaa toimeen sen tahtonsa hänen kohdalla.

Jos sanoisi, että niiden suhteen, joissa Jumala ei pane toimeen pelastavaa tahtoaan, on kyse siitä, ettei Jumala voi heitä pelastaa, koska he eivät ole vapaalla ratkaisuvallallaan tehneet valintaa kääntymyksen hyväksi, väite on luterilaisesti ajatellen järjetön, koska vapaata ratkaisuvaltaa ei ihmisellä ole ja vain Jumala yksinvaikuttavasti voi käännyttää ja pelastaa. Se on tietenkin selvää, että jos ne, joissa Jumala ei vaikuta kääntymystä ja pelastusta, ovat vapaalla ratkaisuvallallaan ja siitä syystä ansaitusti aiheuttaneet itselleen kadotustuomion alaisen tilansa, Jumalalla ei ole velvollisuutta aiheuttaa heissä kääntymystä ja pelastumista. Mutta miksi siinä yhteydessä sitten kuitenkin täysin ristiriitaisesti väittää, että Jumala silti tahtoo heidän pelastuvan, jos Jumala kuitenkaan ei laita toimeen heidän kohdalla sitä tahtoaan niin kuin niiden kohdalla, joissa hän aiheuttaa kääntymyksen ja pelastuksen?

1 tykkäys
1435

FC:n mukainen vastaus on käsittääkseni se, että et saa soveltaa logiikan lakeja Raamatun selkeän ilmoituksen vastaisesti. FC väittää, että Raamatun mukaan samanaikaisesti on totta Jumalan yleinen armotahto sekä pelastettujen valinta. Tähän tulee tyytyä. Logiikan tulee vaieta, vaikka sillä muuten olisikin arvonsa.

Lutherin Sidottuun ratkaisuvaltaan viitataan sen takia, että halutaan antaa ymmärtää, että ollaan samaa mieltä Lutherin kanssa. Tulee uskottavuutta opetukselle. Mutta en ole ihan varma, missä määrin kirjoittajat olivat oikeasti sitä mieltä, että Luther oli samoilla linjoilla. Tulee mieleen Augsburgin tunnustuksen väite, etteivät luterilaiset opeta mitään uutta. Se oli varmaan poliittinen heitto (katolilaisuus oli ainoa sallittu uskonto valtakunnassa). Eiväthän luterilaiset oikeasti uskoneet, että aina olisi uskottu luterilaisittain.

1 tykkäys
1436

Kyse on asiasta, joka on yksinomaan uskottava, koska sitä ei voi järjellä ymmärtää ja hyväksyä. Luterilainen uskovakaan ei kykene sitä järjellä ymmärtämään. Hänen uskonsa ei valaise hänen järkeään asiassa niin, että hän Hengen valaisun kautta ristiriitaan saisi näkökulman, jonka johdosta hän asian voisi järjellisesti ymmärtää ja sanoilla selittää, ristiriidan häviten. Kyse ei ole näkökulmastani näennäisestä järjenvastaisuudesta (paradoksista), vaan siihen verrattavissa olevasta asiasta, jos sanoisi, että lumi on polttavan kuumaa ja ympyrä neliönmuotoinen.

2 tykkäystä
1437

Pohjimmiltaan tässä on Raamatun kohtien eksegeettisestä tulkinnasta. Lutherhan oli nimenomaan selitysoppiin perehtynyt, Mielestäni tämä pahkinä kulminoituu juuri näihin Raamatun kohtiin.

1438

Lutherin käsitys lankeemuksen jälkeisestä ihmisestä on todella synkkä. Alla yksi esimerkki raamatunselityksestänsä, jolla hän tietenkin myös kaataa kumoon vapaan ratkaisuvallan. Hän selittää tässä alla Efesolaiskirjeen kohtaa, jossa sanotaan, että “me olimme luonnostamme vihan lapsia, niin kuin muutkin.” (Ef. 2:3)

Jos kaikki ne, jotka ovat armon ulkopuolella, ovat nimenomaan luontonsa puolesta vihan lapsia, niin on vapaa ratkaisukin luontonsa puolesta vihan lapsi, ja jos se jo luontonsa puolesta on tällainen, niin vielä suuremmalla syyllä se on vihan lapsi tekojensa puolesta. Mutta eihän vihan lapsi luonnostaan kykene tekemään mitään muuta kuin sitä, mikä paha on, ei sellaista, mikä valmistaa armoon, vaan vihaan, siis sellaista, mikä ansaitsee vihan! Ylös siis, te pelagiolaiset ja valmistautukaa teoillanne armoon, vaikka Paavali tässä sanoo, että kaikki niillä ansaitsevat ainoastaan vihan! Olisihan ollut lienteämpää, jos hän olisi sanonut ainoastaan, että »me olimme vihan lapsia», mutta lisätessään luonnostamme-sanan hän tahtoi meitä olemaan siinä mielessä, että kaikki se, mitä me olemme ja teemme, on pelkästään vihan eikä mitenkään armon ansainnutta. Raamatusta tuskin voinet löytää lyhyydessään voimakkaampaa sanaa vapaata ratkaisuvaltaa vastaan.

(Luther: Sidottu ratkaisuvalta. 349, 1982.)

Tunnustuskirjat ovat samaa mieltä Lutherin kanssa. Yksimielisyyden ohjeen mukaan kääntymättömällä, uudestisyntymättömällä ihmisellä ei ole edes Roomalaiskirjeen seitsemännessä luvussa kuvattua ihmisen sisäistä ristiriitaa, joka ilmenee siten, että ihmisellä on halu Jumalan lakiin sisäisen ihmisen puolesta, mutta samalla hän havaitsee jäsenissään synnin lain, joka sotii hänen mielen lakia vastaan.

Uudestisyntymätön ihminen vastustaa Jumalaa joka suhteessa; hän on kokonaan synnin orja. Uudestisyntynyt sitä vastoin yhtyy sisällisen ihmisen puolesta ilolla Jumalan lakiin, mutta havaitsee jäsenissään synnin lain, joka sotii hänen mielensä lakia vastaan. Siksi hän palvelee mielellä Jumalan lakia mutta lihalla synnin lakia (Room. 7:22-25). Tähän tapaan voidaan ja täytyy oikeaa käsitystä selvittää ja opettaa, perusteellisesti, selkeästi ja taiten.

(Yksimielisyyden ohje)

Kun sekä Yksimielisyyden ohjeessa että Sidotussa ratkaisuvallassa Adamin jälkeisten ihmisten turmeltuneisuus osoitetaan raamatunkohtien avulla radikaaliksi, ei jää mitään muuta mahdollisuutta kuin olla Jumalan armollisen yksinvaikutuksen kohde tullakseen osalliseksi pelastuksesta. Yhtä vähän kuin kuollut Lasarus teki yhteistyötä haudasta käsin tullakseen uudelleen eloon, yhtä vähän synteihinsä kuollut voi tehdä mitään, mikä hänet saattaisi pelastuksesta osalliseksi. Jos tilanne on ihmisen puolelta näin täysin toivoton ja kyse on siis oikeasta ja luotettavasta kristillisestä teologiasta, on epäuskottavaa tulkita esim. 1 Tim. 2:4 kohta muutoin kuin kalvinistisesti, sillä jos kohta olisi otettava kirjaimellisesti turmeltuneen ihmisluonnon, sidotun ratkaisuvallan ja monergistisen pelastuksen ollessa todellisuutta, miksi havaitsemme ympäriltämme, että todellisuudessa vain harvat uskovat kristillisesti, ja miksi luemme Raamatusta, että harvat ovat valitut, että usko ei ole joka miehen ja että kadotukseen menee ihmisiä?

1439

Kiitos näistä kommenteista, lisääkin saa laittaa, luulen että juuri näissä raamatun selitys kohdissa on avain dogman ymmärtämiseen. Aika hurjalta tämä vaikuttaa.

2 tykkäystä
1440

Jätetään nyt hetkekesi Lutherin teologian ruotiminen ja kysytään vastausta ihmisen dilemmaan muualta. Mikä on sinun vastauksesi siihen, että ihmisen on kerran kuoltava? Oletko sitä mieltä, että kaikki on vain sattumaa ja kuolemakin kaiken loppu? Jos taas olet sitä mieltä, ettei kaikki lopukaan kuolemaan, niin mikä on sinun käsityksesi siinä tapauksessa? Onko olemassa lainkaan pelastusta ja jos on, niin miten Jumala pelastaa?

1441

Ihminen sai syntiinlankeemuksen seuraukset osakseen. Sitä voisi verrata alkoholisti perheeseen jossa seuraava sukupolvi kärsii vanhempien juomisen seurauksista, vaikka syy ei ole lasten.

Ihminen pelastetaan kuten edellä Lutherin ja tunnustuskirjojen teksteistä on osoitettu yksin armosta ja tämä tarkoittaa Jumala valitsee kenet haluaa, ihminen ei voi tehdä mitään.

Vai oletko erimieltä siitä, että armosta pelastuminen tarkoittaa vain valittuja. Oletko luterilaista valinta oppia vastaan.

1442

En ole, mutta Glacialis on ilmoittanut olevansa. Siksi haluaisin kuulla hänen soteriologiaansa mikäli hänellä sellaista on?

1443

Niin minäkin alan olemaan ja pidän sitä pelleilynä ja vääränä raamatun tulkintana jos Jumala haluaa, että kaikki uskoisivat, mutta valitsee vain valitut. Antaa uskon vain tietyille. Ei kai tässä muuta voi, kuin pitää tuota vääränä. Sovitus koskee kaikkia, mutta Jumala armossaan pelastaa vain ne jotka hän itse on valinnut, ja tämä on Jumalan salattu tahto josta pitää olla hiljaa, hyys,hyys,hyys.

1444

Kysymyksesi ja vastaukseni ei liity viestiketjun aiheeseen, mutta kiltisti vastaan. Laitan vajaan ja lyhyen vastauksen piiloon tähän alle.

Yhteenveto

En ajattele, että me ihmiset olisimme pohjimmiltamme hyviä. Olen samaa mieltä Uuden testamentin kanssa siitä (mutta tietenkin hieman eri merkityksessä), että maailma on pahan vallassa. Ihmisestä irrallinen muu luonto on myös monessa suhteessa paha, sillä se on tuottanut miljoonia vuosia mittaamattomasti tuskaa luoduilleen. Historiassamme on ollut ja nykypäivämme on täynnä esim. sotaa, väkivaltaa ja viattomien orjuuttamista ja tuhoamista. Ihmissuvun itsensä teoillaan kiihdyttämä loppu lopettaa pahuutemme ja mielettömyytemme melko pian tulevaisuudessa, uskoisin, kun seuraan jonkin verran ympäristöön ja ilmastoon liittyviä asioita. Elämä on kaikille kärsimystä, mutta kuoleman kautta pääsemme lopulta kaikki “kuoleman ruumiistamme” (vrt. Room. 7:24) ikuiseen tuskattomuuteen. Kaikki pääsevät lopulta “taivaaseen”. Kun en pidä järjelläni ajatusta vapaasta tahdosta rationaalisesti oikeutettuna ja todistettuna, on luonnollista, että en ajattele kenenkään meidän ansainneen kuoleman jälkeistä helvettiä. Olemme kaikki kuin sairaan luonnon systeemin uhreja.
Olen joissain suhteissa ja asioissa samaa mieltä kuin Luther; ainakin tietyssä mielessä samaa mieltä siitä, mitä tule käsitykseensä ihmisten pahuudesta, ja samaa mieltä siitä, ettei meillä ole vapaata ratkaisuvaltaa.

2 tykkäystä
1445

Kiitos vastauksestasi. Minusta tämä kyllä liittyy ketjun aiheeseen kun tässä ketjussa on ruodittu oikein olan takaa luterilaisuutta, niin on hyvä kysyä mikä on arvostelijoiden vaihtoehto sille? No se siitä.

Vastauksestasi kuitenkin tulee esille, kuinka radikaalisti erilainen lähtökohta meillä on keskustella luterilaisuudesta. En siksi yhtään ihmettele toisistaan voimakkaasti eriäviä johtopäätöksiä. Tuon käsityksen vapaasta ratkaisuvallasta (eli, että sitä ei ole) me tosin jaamme kun se istuu molempien lähtökohtaan suhteessa tähän keskusteluun. Tahto ihmisillä on, mutta se nyt haluaa milloin mitäkin. Niin ja tietysti tuosta olemme samaa mietä, että ihminen tuhoaa itsensä tällä telluksella. Minulla on toinenkin kaveri ihan livenä, joka on jonkin sortin ateisti häntä luonnehtiakseni, mutta joka on kanssamme tästä asiasta samaa mieltä. Hän eilenkin, ilman että olisin antanut siihen mitään aihetta alkoi puhumaan minulle istuessaan apukuskin paikalla autossani, että kohta tulee loppu lunnonkatastrofien ja ihmisen moraalittomuuden tähden. Tätä jälkimmäistä seikkaa jäin miettimään, että kuinka ateisti myöntää tämän, siis sen, että mistä hän ammentaa sille perustelut? No ehkäpä vain havainnoistaan?