Miten päädyit siihen, että ihmisellä ei ole vapaata ratkaisuvaltaa. Jossakin määrin vapaata tahtoa ja pelastus on synergismiä Jumalan ja ihmisen välistä yhteistyötä. Yllättävä loppupäätelmä, olin tätä kyllä havainnut.
Sitten tuo kaikki pelastuvat, en nyt siitä meuhkaa, miten päädyit tähän. Mielenkiintoisia kombinaatiota. Joka tapauksessa on ollut mukava seurata ja osallistua keskusteluun, siitä kiitos sinulle.
On tietysti olemassa semipelagiolaiset ja synergistiset tulkinnat, jotka mahtuvat paremmin ainakin luonnollisen uskonnollisen ihmisen järkeen. Silloin esim. se seikka, että Jumala haluaa kaikkien pelastusta, ei aiheuta ristiriitaa sen kanssa, että vain harvat ovat valitut ja usko ei ole joka miehen, koska valinnan toinen perusta on ihmisen vapaassa ratkaisuvallassa, joka yhteistyössä Jumalan kanssa aiheuttaa ihmisen pelastuksen.
On tullut mieleen muuten joistain ajatuksistasi arminiolaisuus (tai jotkut ajatuksesi ovat ainakin kuin läheltä liipanneet arminiolaisuutta), sillä sen mukaan Jeesukseen uskovat pelastuvat ja ovat ennalta määrättyjä. Kaikkien on käytännössä mahdollista uskoa Jeesukseen. Ketään ei ole luotu sellaiseksi, ettei hän käytännössä voisi uskoa Jeesukseen ja näin pelastua.
Agora-ketjuissa on paljon tekstiäni aiheesta, miksi en pidä väitettä vapaasta tahdosta uskottavana. (Myös esim. viestiketjussa, jonka aihe ei ole vapaa tahto: Tappaako täydellisyyden tavoittelu ilon onnistumisesta.) En ala tänne nyt tiivistämään, kun ei ole edes viestiketjun aiheen kannalta lainkaan tärkeää.
Predestinaatioiden variaatiot ovat moninaiset, niissä on päällekkäisyyksiä, hienoja linja eroja, pieniä ja suurempia linjaeroja. Joka tapauksessa jos ihmisen tahto on sidottu on looginen seuraus, kuten ajattelet kaikki pelastuvat. Näin tämä asia ratkaistaan ja saadaan tasapaino vaikeassa kysymyksessä, näin arvelen. Muuten Jumala väsyttää hirviöltä.
Jos alla näkyvä rovasti Peltolan nettisivulta löytämäni Lutherin ajatus tulee todella Lutherilta, niin entistä suuremmassa määrin pidän Lutheria ajattelijana, jota voi arvostaa.
Myös muualla VT:ssa vakuutetaan: ”Minä olen Herra, joka tuotan onnen ja onnettomuuden” (Jes 45:7). “Tapahtuuko kaupungissa onnettomuus, jota Herra ei ole tuottanut?” (Aam 3:6). “Herra antaa kuoleman ja antaa elämän” (1 Sam 2:6-7). Luther sanoikin rohkeasti: “Ei ole yhtään sotaa, jota hän ei kävisi, ei yhtään rauhaa, jota hän ei solmisi, ei yhtään ihmistä, jota hän ei johtaisi. Niinivekin on hänen kaupunkinsa ja saatankin on Jumalan saatana”. Samalla hän toteaakin Jumalan hallitsevan tätä maailmaa ulkonaisesti siten, että jos sitä tarkastellaan inhimillisen järjen mittapuita käyttäen, on pakkoa sanoa joko niin, ettei Jumalaa lainkaan ole olemassa tai että Jumala on väärämielinen.
Miksi uskova ja uskomaton voivat monessa suhteessa olla samaa mieltä, mutta vain toinen uskoo, on minulle kuin mysteeri. Jos kristillinen Jumaluus on olemassa, selitys lienee predestinaatiossa.
Ei, en ole myöskään arminolainen synergisti, eli en oleta, että pelastus toteutuu uskomalla. Olen umpiluterilainen ja lähden käsityksestä, että kun Jumala tiesi ihmisen syntiinlankeemuksen hän päätti Pojassaan astua alas ihmisten keskuuteen, ottaa Pojassaan itse kantaakseen ihmiskunnan synnin ja sovittaa ihmiset näin itsensä kanssa.
Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. 2. Kor. 5: 19.
Toisin sanoen jokainen ihminen on jo sovitettu Jumalan kanssa ja näin ollen kukaan ei voi lisätä sovitukseen mitään, eikä kenenkään tarvitse lisätä siihen mitään, se on jo valmis asia. Tähän sovitukseen meidät liitetään armonvälineiden kautta, eli meidät oksastetaan Kristukseen Pyhän Hengen synnyttämällä uskolla, eli syntyy uskon unio.
Kristus on siis täyttänyt tehtävän, jota minä en voinut täyttää, on ollut todella kuuliainen Isäänsä kohtaan, ja jonka vapaaehtoisen sijaisuhrin kautta maailman sovitus toteutui. Kristukseen liitettynä minä siis jo olen hänessä uutta ihmiskuntaa, uusi luomus.
Tätä minäkin monesti ihmettelen. Selitys on kylläkin predestinaatiossa, mutta ei kalvinistisesti käsitettynä.
Samoin, kalvinistinen kaksinkertainen predestinaatio ajatus on kuitenkin augustinuksen kehittämä ja siksi alkuperäinen. Luterilaisuudessa ei menty näin pitkälle perustelut on kuitenkin aika huonot.
Vaikka sovitus koskee kaikkia, laki on täytetty täydellisesti, tästä ei seuraa, etteikö minun tarvitsisi tehdä hyviä tekoja, koska ne ovat sisäänrakennettu uskoon. Uskoon ja lain täyttämiseen ja kasteeseen liittyy juuri minun teot yhtä kiinteästi kuin sovitus liittyy lain täyttymiseen. Usko ilman tekoja on kuollut.
Kasteessa nousemme uuteen elämään ja aloitamme lain noudattamisen. Siksi kristityn elämään kuuluvat hyvät teot ja ne ovat välttämättömät.
Näin objektiivinen sovitus ja subjektiivinen sovitus toteutuu ja muutimme Kristuksen kuvan kaltaisiksi. Nämä ovat erottamattomat oikeassa kristillisessä uskossa.
Mainitsit myös siis aikaisemmin kuin eilen 2 Kor. 5:19 -kohdan, johon liitettävää ajatusta siitä, että sovitus koskisi vain (kalvinistisesti) predestinoituja, pidät kamalana. (Onhan se kamala, sitä kukaan ei varmaan täällä kiistä.) Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että ajatus Jumalan vihan lepyttämisestä on raamatullinen. Samoin ajatus siitä, että Jeesus kärsi sijastamme rangaistuksen.
Sen lisäksi, että Uuden testamentin kirjeistä löytyy ajatus sijaiskärsimyksestä (esim.: “Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö”, 1 Piet. 3:18), Jeesus sanoo evankeliumeissa useamman kerran, että hänen täytyy kärsiä ja kuolla. Hän sanoo myös:
Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta. (Mark. 10:45)
Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. (Joh. 10:11)
Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää. (Joh. 12:24)
Jos uskotaan siihen, että Vanhan testamentin profetioita täyttyi Jeesuksen elämässä, puhe Herran kärsivästä palvelijasta Jesajan kirjassa on myös sopusoinnussa sijaiskärsimysajatuksen kanssa.“Minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä.” (Jes. 53:8)
Tuo 9x arvio on tietysti väärä. Tosiasia on se, että sovitus koskee kaikkia, mutta vain valitut pelastuvat ne jotka Jumala on valinnut. Valinta ei siis koske kaikkia vaan tiettyjä, vaikka sovitus koskee kaikkia.
Esim. arminiolaisesti tai synergistisesti tulkittuna ongelma ratkeaisi, mutta niin kuin 9x totesi, hän ei hyväksy arminiolaista ajatusta.
Itselläni tämä on työstämisvaiheessa, mutta en tiedä selviääkö asia. Ihmisen tahdon määrittely radikaalisti pahaksi ja tahdon täysin turmeltuneeksi hengellisiin asioihin, lihaksi jolla ymmärretään luterilaisuudessa, että ihmisessä ei ole mitään antropologista ominaisuutta jäljellä, siis mitään tahdon kykyä lähestyä Jumalaa tekee asiasta vaikean. Takana on raamatun kohdan tulkinnat ja augustinuksen opetukset, jota vanhoissa kirkoissa pidettiin harhaoppisina, eikä hyväksytty.
Mitä Augustinuksen opetusta pidettiin harhaoppisena?
D
Kun Jumalan valinta ikuisuudessa luterilaisuuden mukaan on ihmisen pelastumisen syy, eikä niin, että Jumala näkisi “ennalta” ajattomuudessaan ihmisen osittain vapaalla ratkaisuvallallaan uskovan, jonka johdosta pitäisi ihmistä valittuna, selitys, jonka mukaan Jumala aikuisen oikeasti haluaa armotahdossaan niidenkin pelastusta, jotka eivät voi pelastua ilman Jumalan armotahdon yksinvaikutusta, on tyhjää sanahelinää. Jos näet kyse on vielä kaiken lisäksi rakkaudellisesta armotahdosta, miksi Jumala ei laita sitä käytäntöön, kun absoluuttisesti muuta vaihtoehtoa sille, että ihminen kääntyy ja pelastuu, ei ole?
Pieperinkin mukaan Jumalan ikuisuudessa tekemä valinta on syy ihmisen pelastumiseen, eikä esim. niin, että Jumala olisi päättänyt pitää valittuina kaikkia kääntyviä ja kilvoittelevia, vaikka kääntymyksensä ja kilvoituksensa ei toteutuisi ehdottomasti Jumalan yksinvaikutuksesta. Yksimielisyyden ohjeen mukaan “Jumalan iankaikkinen valinta… ei tarkoita vain sitä, että Jumala ennalta näkee ja tietää valittujen pelastuksen, vaan valinta on pelastumisemme syy. Jumalan armollinen tahto ja suosio Kristuksessa Jeesuksessa luo ja vaikuttaa kaiken.”
Ongelma ei ratkea arminolaisesti, sillä siinähän Kristus ja hänen sovitutyönsä sivuutetaan.
Entä jos ajatus, jonka mukaan ihmisen pelastus ei tapahdu absoluuttisen monergistisesti, liitetään siihen, että sovitus koskee kaikkia? Onko ongelmaa silloin?
Miksi muuten Pietari kehottaa näin, jos valitseminen on jo tapahtunut ikuisuudessa? Onko ajattomuudessa, jossa Jumala elää mitään siltaa tähän ajallisuuteen, jossa me elämme?
2Piet 1:10: “Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea;”?
Tässä Pietarin kirjeessä on kysymys subjektiivinen sovituksen realisoitumisesta jonka takana on objektiivinen sovitus. Vastaavia parenneesejä on raamatussa lukuisia. Kysymys on jumaloitumisesta. Luterilaisen opin mukaan valinta on tapahtunut ikuisuudessa.
On sillä silloin sovitus koskisi vain niitä, jotka suhtautuvat siihen oikein.
Voitko avata ajatustasi?
Arminius muuten vastusti oppia erityisestä lunastuksesta. Hänen mielestään Kristus oli kuollut kaikkien puolesta, joten en tiedä, mihin perustat väitteesi siitä, että arminiolaisuudessa Kristus ja hänen sovitustyönsä syrjäytettäisiin.