Valitettavasti en osaa paremmin sinulle vastata. Toivottavasti joku osaa selittää sinulle.
Et sinä ole vastannut mitään. Esitit väitteitä jotka kyseenalaistin ja sitten aloitat väistelyn ja “en osaa paremmin vastata” -väännön. Esität vieläpä virheellisiä väitteitä, etkä ota mitään vastuuta niiden selvittämisestä. Trollaus on oikea termi tällaiselle. Pointtisi on vain sotkea ja hämmentää.
D
2 tykkäystä
Kyllä minäkin muistan muutama vuosi sitten pläränneeni kirjakaupassa Aku Visalan kirjaa, jossa oli aiheena hyveet ja siinä hän suhtautui jollain lailla kriittisesti siihen, että luterilaisuudessa hyveet ja niiden kehittäminen jätettiin syrjään tai vähälle huomiolle ja keskeiseksi nousi syntisen vanhurskautus. Mutta siis kyse oli jostain kymmenen minuutin selailusta vuosia sitten, joten enempää en osaa sanoa. Luulisi tosin netistäkin löytyvän hänen mietteitään samasta asiasta, ken jaksavi etsiä.
1 tykkäys
No juuri tämä on sitä ihmisen asettamista kaikkeuden keskipisteeksi. Ihmisen vapautta, luovuutta ja spontaaniutta. Ihmisen rakkautta omaan olemassaoloonsa lihassa.
Ja vaikka ihminen kiittäisi Jumalaa siitä, että saa olla kaikkeuden keskipiste ja tarkoitus, niin se ei muuta asiaa millään tavalla.
Oikeasti. Ei minulla ole ollut koko aikana tästä mitään väärää käsitystä. Kyllä olen nähnyt Taiteiden kesän Ryttylässä ja laulanut sitä Kekäleen laulua monesti. Se on niin tunnelmallinen ja tunteikas. Mutta teologisesti ihan katastrofi. Toisaalta konffan lähetyslettujen jälkeen paras muistoni helluntailaisuudesta on kun hämärässä pääsalissa koko nuortenilta laulaa aavemaisen laahaavasti Rakkauttasi, voimaasi. Erään vanhimmistoveljen tosi monta ällää kirjoittanut tytär, jota ei muuten siellä paljoa näkynyt, oli pianon takana sillä kertaa. En laita linkkiä, koska ainoa löytämäni levytys oli hieman korni.
Päinvastoin ongelma näyttää olevan se, että sinä et jostain syystä osaa kuvitella sitä tapaa uskoa, mistä manualistinen traditio kertoo. Siis en minä tarkoita painostaa tai ponnistella ketään käsittämään. Tahdon vaan sanoa tiedoksi, että tuo ei ole se. Siinä nimenomaan taide, kulttuuri tai itseilmaisu eivät ole elämän tarkoitus. Sen enempää kuin ajallinen ystävyys tai ihmissuhteet. Tai spontaanius. Tai ihmisen vapaus olla jotain.
Isä Reginald Garrigou-Lagrange O.P. on opettajana ehkä vähän sieltä raskaammasta päästä. Mutta tässä on kolmesta aihetta käsittelevästä kirjasta ensimmäisen sisällysluetteloa. Minulla tuo The Three Ages of the Interior Life on vielä aloittamatta. Jos aikaa riittää, niin etenen siihen jossain vaiheessa.
Tässä on joku, että se Jari Kekäleen ja Vatikaani II:n tyyppinen kristinusko saattoi ilmestyä historiaan vasta siinä vaiheessa kun se viimein ilmestyi. Piti yhdeksäntoista vuosisataa odottaa, että taloudellinen, sosiaalinen ja aatteellinen ilmapiiri tulee sitä varten valmiiksi.
Olen aina pitänyt absurdina Kantin ajatusta, että maailma kehittyy aina vain täydellisemmäksi, ja että se on myös maailman olemassaolon tarkoitus, mutta vain viimeinen sukupolvi saa kokea sen tarkoituksen tai lopullisen tilan kokonaan. Mutta ehkä tää 1960-luvulla tullut sukupolvi sitten on se. Kristinuskon historia on ollut pitkä ja monipolvinen evolutiivinen prosessi, joka huipentuu siihen, että pappi tarttuu kitaraan ja pyhät lumilautoihin. Sellainen tullee myös olemaan sitten ikuinen elämä, ainakin joidenkin evankelisten bestsellereiden perusteella. Keskiajan köyhä talonpoika kävi ikänsä kirkossa, ripittäytyi ja rukoili ahkerasti, jotta voi joskus ylösnousta ikuiseen hippiherätykseen.
En minä vaadi ketään tulemaan omalle kannalleni tai edes oleta, että joku voisi olla tästä samaa mieltä. Lähinnä tässä on ollut unelmana vaan saada kerrottua ihmisille, että minkälainen se on. Tai että se on olemassa. Ja että se ei ole tuo Kekäleen ja Vatikaani II:n juttu. Mutta jos ei sekään ole mahdollista, niin ei sitten auta kuin jättää lelut tähän ja lakata leikkimästä.
Jotenkin tuossa kekäleläisessä luterilaisuudessa (siis minä en tiedä, mitä teologiaa mies oikeasti kannattaa, vaan viittaan tällä vain tuon laulun sanoitukseen) katoaa ymmärrys ja tietoisuus siitä, että maailma on langennut paikka. Että on köyhiä, nälkäisiä, sairaita ja kuolevia. Että maailma ei ikinä tule olemaan jokaisen halukkaan estradi tai valtava terapiakeskus. Että se ei ole se ilosanoma edes, mikä niille köyhille ja kärsiville pitäisi viedä. Että länsimainen lähiöhobitti on historian häviävän pieni anomalia eikä kruunaava saavutus tai ihmisen ideaali. Että langenneesta elämästä ei koskaan pitänyt tulla ihmisen koti, eikä pelastusta tai Jumalan tahtoa mallinneta sen mukaan, miten ihminen saa elämänsä kuoleman varjossa tehtyä mukavaksi.
Jos oikea Jumalan tunteminen, pyhitys ja hengellinen elämä on ollut tuo, mistä The Three Ages kertoo, niin se tarkoittaa, että minkään lajin protestanteilla ei ole ollut siihen mitään käsitystä eikä kiinnostusta. Tai Pyhän Ristin Johanneksen Ascent of Mount Carmel. Kuten sanottu, näitä on varmaan kourallinen yhtä hyviä ja samat asiat kattavia.
En nyt oikein ymmärrä, että teetkö hätiköityjä johtopäätöksiä, yritätkö puhua päälle vai työntää sanoja suuhuni. Päinvastoin näyttää siltä, että ne ovat niin ylitsepääsemättömän ongelmallisia, ettei kolmessa ja puolessa vuodessa olla päästy niiden varjosta pois.
Ei minulla ole mitään tarvetta millekään erityisille testeille. Enkä oikeasti luota Hartin näkemykseen enää missään asiassa. Miksi minä häntä kuuntelisin, jos hän on erehtynyt juuri näissä keskeisimmissä asioissa? Yhtä paljon kuin piispa Wojtyłan katekismuksesta, haluan eroon The Beautystä. Ja muista Hartin kirjoista. En muista, ehdinkö niitä yhden tai kaksi tilata lisäksi.
No mitä se sitten on? Minä olen joka välissä omat määritelmäni esittänyt. Jos joku tietää samat asiat, niin osaa sijoittaa siitä, mihin tuolla viittasin. Ettei siitä tulisi mitään vedättämisen tai kuittailun välinettä, missä jokainen vaan blokkaa keskustelun väittämällä minun määritelmiäni vääräksi. Mutta ei tee itse mitään sen eteen, että viesti tulisi perille.
Jos nominalismin ongelma on se, että Jumala nähdään siinä mielivaltaisena tahtona, niin pelastuksen muuttaminen samalla tavalla mielivaltaiseksi ei ole ratkaisu nominalismiin, joka jotenkin kumoaisi sen niin, että lopputulos ei olisi myös nominalismin maailmankuvan sisällä, vaan nominalistinen ratkaisu nominalismin nostamaan ongelmaan nimenomaan sen sisällä.
Hienoa, että sinä thinkcat olet mielestäsi löytänyt lopullisen totuuden, toistaiseksi? Jotenkin tuo Rooman kirkon teologia ei vain minua vakuuta monestakin eri syystä.
Jari Kekälettä on aika halpamaista vetää tähän keskusteluun yhden laulun sanoituksien perusteella. Oletko ajatellut kahdeksatta käskyä ja oikean todistuksen antamista hänestä. Jos haluat hänen teologiaansa perehtyä, niin mies on tehnyt useamman levyn, kirjoittanut väitöskirjan ja lukuisia artikkeleita teologian saralla.
1 tykkäys
Siis mitä v****a? Oletko sinä kännissä? Juuri kun saan sanottua että vapaus yms eivät ole ihmisen ominaisuuksia vaan hänet temmataan näihin Jumalan toimesta, tai Pyhän Hengen toimesta, niin sinä luet senkin siten että ihminen on kaikkeuden keskipiste.
Enempää ei tarvitsekaan lukea. Eihän tässä ole enää mitään järkeä. Tappele rauhassa mörköjäsi vastaan, mutta minä en siihen enää osallistu.
D
2 tykkäystä
Totta kai ihminen on vapaa, paitsi jos seurataan sidottua tahtoa, kuten me luterilaiset. Meillä tahto on sidottu, lutherin sidotussa ratkaisuvallassa tämä asia esitetään.
No siksi minä en mitään sellaista tehnytkään.
Vai ajatteletko, kun käytän erilaisten kirjailijoiden ja filosofien ajatuksia viesteissäni, että siinäkin jotenkin halpamaisesti vedän heidät keskusteluun? Tai jos peräti siteeraisin jonkun runoa? Tulee keskusteluun ihan tungosta. Kestääköhän serverikään?
Huomasitko tällaisen kohdan viestissäni? Siis oletin, että kukaan ei muutenkaan saisi tällaista väärää käsitystä kuin sinulla on nyt, mutta päätin silti varmistaa:
Ehkä se “keläleläinen luterilaisuus” olisi pitänyt olla lainausmerkeissä. Vaikka en minä usko, että mies noita laulunsa sanoja mitenkään häpeää, tai niistä tahtoisi sanoutua irti. Minähän tässä en keskustele kenenkään kanssa, joka uskoo siten kuin Jari Kekäle uskoo, vaan joka uskoo tavalla, jonka tuon laulun sanat tiivistävät liikuttavan hyvin.
Mitä minä voin tässä tehdä, muuta kuin toistaa itseäni?
Mutta…
Mutta kun en halua. Tein mielestäni ihan riittävän hyvin selväksi, etten ottanut mitään kantaa itse henkilöön, vaan käytin laulun sanoja havainnollistamisen välineenä. Jos joku käsittää tämän tarkalleen päinvastaisella tavalla kuin sanoin sen, niin aika samantekevää se sitten kai on mitä sanon.
1 tykkäys
Puhut kuitenkin kekäleläisestä ajattelusta siihen sävyyn, että tulee vaikutelma kuin samaistaisit tuon laulun ja sen henkilön teologian hyvin vahvasti. Minäkään en kyseistä henkilöä juurikaan tunne, mutta ajattelen ettei yksi yksittäinen laulu ole eikä yritä olla mikään dogmatiikan kokonaisesitys, vaan se on laulu joka kertoo yhdestä aiheesta ja vieläpä runollisesti ilmaisten. Enkä muuten erityisemmin tykkää kyseisestä laulusta itse, mutta en ajattele sen olevan mikään ohjelmanjulistus. Ajatus on sinänsä ihan oikea: julistaa voi monella eri tavalla ja kaiken mitä tekee, voi tehdä niinkuin Herralle.
1 tykkäys
Minä taas ajattelen, että laulu on varsin hyvä. Kissan pointti ei ollut kuitenkaan kohdistettu henkilöön.
Et ole tainnut lukea koko teosta.
D
1 tykkäys
”Laula ihmisille” on tilausteos Jukka Leppilammelle johonkin kristittyjen taiteilijoiden tapahtumaan kauan sitten.
Se käsittelee siis sitä että kristityt laulavat, tanssivat ja maalaavat -niinkuin Herralle. Vissiin jotain tuommoista asennetta on kaipailtu myös Raamatussa.
Kekäle on perheneuvoja ja muusikko ja kuuluu kai Lhpk:n seurakuntaan myös.
Pidän hänen lauluistaan. Viimeinen sana on hieno ja olen sovittanut ja levyttänytkin sen. Jari antoi luvan. Samoin Psalmimessun monet laulut ovat onnistuneita. Monta kertaa olen kuoron kanssa sitä viettänyt. Omin sovituksin.
Teologiasta en ymmärrä mitään.
1 tykkäys
Eikös Kekäle ole ihan evl pappi, vihitty joskus 90-luvun alussa. Olemme tavanneet monesti työn merkeissä.
D
Pappi mutta Lhpkssa nykyään. Ei kuitenkaan siellä pappina. Raamattuopisto oli tuon psalmimessun syntyaikaan varmaan lähellä sydäntä.
Kirkon perheneuvoja ja TT.
Ahkerasti tekee biisejä.
Ja kuitenkin evl perheneuvoja. No kävimme joskus sähköpostivaihtoa avioliitosta ja tapasimme silloin tällöin. Hieno mies.
D
1 tykkäys
Ok. Kyllä lauluissakin on hienon miehen jälkeä.
Pitää tsekata olenko väärässä Lhpk sta. Korjataan sitten nuo viestit.
Kysy sinä häneltä. 
1 tykkäys
Taitaa olla fb kaveri mulle mutta en jaksa nykyään siellä olla.
1 tykkäys
Tuo kyseinen laulu on muistaakseni alunperin Jarin äitin tekemä. Jarilla on ihan hyviä lauluja, kyllä niissä on sanomaa Vapahtajalta. Jari on yksi Lhpk aivoista.
Taidanpa kysyäkin. Merkit.
D
Jari on pappi kirkossamme ja tekee perheneuvontaa pääkaupungin seudulla, lisäksi Lhpk vaikuttaa aktiivisesti.