Teologista transuilua…?
Erään saarnan johdannosta:
"Kreikan kielen sana pathos, josta tulee myös suomen sana ‘paatos’, on merkitykseltään moniulotteinen. Sen perusmerkitys on ‘passiivinen muutos’, ja itse asiassa termi ‘passiivinen’ on peräisin juuri tästä sanasta. Se tarkoittaa myös kärsimystä sekä himoa, eli ortodoksisen askeettisen teologian mukaan jokaisen synnin taustalla muhivaa synnillistä pohjavirettä.
Ortodoksisen käsityksen mukaan Jumala on apathes, siis ‘muuttumaton’; sana tarkoittaa kuitenkin myös ‘himotonta’ ja ‘kärsimyksetöntä’. Kristus ei siis tehnyt syntiä, eikä hänen jumaluutensa voinut kärsiä eikä muuttua ristinkuoleman myötä. Tästä tulee siis paradoksi: Jumala käy läpi pathoksen, kärsimyksen, mutta ei koe pathosta eli muuttumista. Toisaalta hänen syntymänsä Neitseestä oli apathes eli muuttumaton, himoton ja kärsimyksetön: Jumaluus ei muuttunut tai eronnut Kolminaisuudesta, kun Logos asettui asumaan Marian kohtuun (eli oli apathes, muuttumaton). Jeesuksen sikiäminen tapahtui ilman lihallista himoa (eli oli apathes, himoton), eikä Maria tuntenut synnytystuskia (eli oli apathes, kärsimyksetön), eikä hänen neitsyytensä muuttunut synnytyksen yhteydessä (eli oli apathes, muuttumaton). Kristuksen kärsimys (pathos) tapahtui, jotta ihmiskunta voisi vapautua himosta pathos).
Serafeja korkeampi. Bysanttilaisia saarnoja Jumalansynnyttäjästä, suomennos, johdanto ja kommentaari munkki Damaskinos Ksenofontoslainen, Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostari 2017 s. 113
3 tykkäystä
Ortodoksisen käsityksen mukaan Jumala on apathes, siis ‘muuttumaton’; sana tarkoittaa kuitenkin myös ‘himotonta’ ja ‘kärsimyksetöntä’.
Mielenkiintoista. Nuorempana olin kaiken muun ohella kiinnostunut myös stoalaisuudesta. Stoalaisen viisaan tärkein tuntomerkki oli apatia, intohimottomuus.
Stoalaisuutta voidaan pitää kristinuskon kilpailijana siinä mielessä, että parin ensimmäisen vuosisadan aikana stoalaisuus oli suosittua lukeneiden ja yläluokkaisten roomalaisten keskuudessa. Tunnetuin esimerkki on keisari Marcus Aurelius. Samaan aikaan kristinusko niitti jo runsaasti satoa eikä tämä jäänyt stoalaisilta huomaamatta. Heidän kirjoituksistaan löytyy kitkeriä heittoja kristittyjen suuntaan.
Kunhan assosioin.
1 tykkäys
Tämä johtuu siitä, että stoalaiset pitivät passioita olemuksellisesti pahoina. Kristityt eivät ajatelleet näin vaan olivat (peripateetikkojen tavoin, luulemma) sitä mieltä, että passiot ovat itsessään moraalisesti neutraaleja ja vasta niiden kohde tekee niistä joko hyviä tai pahoja (ja joissakin tapauksissa kaiketi myös moraalisesti yhdentekeviä).
Sekä rakkaus että viha ovat molemmat passioita; rakkaus ei kuitenkaan aina ole hyvää eikä viha vastaavasti pahaa. Tätä tosiasiaa sentimentalismissa rypevä moderni aika ei oikein ota ymmärtääkseen. Sanottu koskee myös valitettavan monia nykyajan kristittyjä.
2 tykkäystä
Apatia on ihanteena myös luostarikilvoituksessa.
Viesti yhdistettiin ketjuun: Uskonnollisia uutisia kotimaasta ja ulkomailta
Monille voi myös tulla yllätyksenä, että Luther kannatti esimerkiksi Neitsyt Marian ikuista neitsyyttä, kuten kristillinen kirkko oli aina tehnyt,
Tämä oli minulle aivan uutta. Toisaalta, olipa asia miten vain, niin minulle asialla ei ole suurta merkitystä.
1 tykkäys
Joillekin luterilaisille tällä asialla on iso merkitys siihen suuntaan, että Raamatussa mainittujen Jeesuksen veljien pitää olla nimenomaan täysveljiä. Se että kyseessä olisi esim. serkut, ei sovi tietynlaiseen kirjaimelliseen raamatuntulkintaan, ja ajatus siitä että Joosef olisi ollut leskimies jolla olisi lapsia aiemmasta avioliitosta, tuntuu joistain jopa loukkaavalta. (Tätä en tosin täysin ymmärrä, koska Raamatun mukaan ei ole mitään pahaa siinä, että leski menee uudestaan naimisiin.)
Näin minäkin käsitän. Marian ikuinen neitsyys ei ole mikään uskonkohta.
1 tykkäys
Jeesuksella ei tietenkään voinut olla täyssisaruksia, koska hän ainoana ihmisten joukosta syntyi sine virili semine. Se, että Jeesuksen sisarukset eivät olleet neitsyt Marian lapsia käy ilmi evankeliumista. Jeesushan määräsi äitinsä holhoojaksi apostoli Johanneksen eikä ketään vejistään.Suurin osa kristityistä uskoo Marian ikuiseen neitseyteen. Siksihän häntä kutsutaan Neitsyt Mariaksi.
Pyhä Joosef kuvattiin 1300-luvulle saakka lännessäkin vanhaksi leskimieheksi. Mustansurman jälkeen Länsi-Euroopassa tuli tavaksi kuvata P. Joosef nuorena… Ajateltiin, että nuoresta isästä olisi parempi turva pyhälle lapselle…
2 tykkäystä
Kyllähän se 5. ekumeenisessa kirkolliskokouksessa mainitaan.
1 tykkäys
Marian ikuinen neitsyys on itsestään selvää. Poika syntyy ikuisesti Isästä ja se syntyminen tapahtuu aina neitsyt Marian kautta (ajassa ja iankaikkisuudessa). Jos ajattelemme Kristuksesta käsin (niin kuin jumalallisia totuuksia tulisi tutkia), niin Maria on ikuinen(iankaikkinen) neitsyt. Se, että oliko Maria luonnollisessa sukupuoliyhteydessä jonkun kanssa elämänsä aikana, ei oikeastaan muuta tätä miksikään.
Oppi Marian ikuisesta neitsyydestä ei ole pohjimmiltaan oppi seksuaalisen koskemattomuuden välttämättömyydestä Jumalan Pojan syntymässä, vaan oppi Pojan ikuisestä syntymisestä isästä.
D
2 tykkäystä
Minun mielestäni tätä asiaa ei ole syytä pohtia ikuisuuden näkökulmasta, sillä profeetan sanat viittaavat selvästi tapahtumiseen ajassa.
Jes 7:14: “Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.”
Uskonhan minäkin toki, että Marian neitsyys oli iankaikkisuudessa tapetoitu kuten Pojan ihmisyyskin mutta toteutumansa ne saivat ajassa. Eihän Poikakaan lunastanut meitä jossain astraali-ihmisyydessä, vaan reaalisessa ihmisyydessä ajassa, jossa hänen ihmisyytensä sai toteutumansa, eikä Maria synnyttänyt Jeesusta astraalineitsyydessä, vaan reaalisessa neitsyydessä ajassa, jossa niin ikään hänen neitsyytensä sai toteutumansa ajassa. Tästä näkökohdasta käsin minä käsitän Marian neitsyyden.
Ei tekstini sulje pois reaalista tapahtumaa, eikä kyse ole mistään astraaliruumiista. Jumala on iankaikkinen. Kaikki aika tottelee häntä. Kristus syntyy ajassa ja samalla ikuisesti Isästä.
D
1 tykkäys
Voisit lukea Timo Eskolan kirjoituksen, joka ei suoraan käsittele tätä teemaa, mutta kuitenkin välillisesti. Sen aiheena on Eskolan Roomalaiskirjeen selitys sen ensimäisen luvun neljänteen jakeeseen.
Room 1:4: “ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa-Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Herrastamme,”
Tämän jakeen selityksen tähden Timon väitettiin erään ääriluterilaisen taholta joutuneen kristikunnan ulkopuolelle kun kommentoi Kristuksen asetetun Jumalan Pojaksi voimassa ajallisen tehtävänsä ja kuolleistanousemisensa kautta kuten tuossa jakeessa sanotaan.
Tämä ääriluterilainen kriitikko katsoi hänen erehtyneen, koska hänen mielestään Jumalan Poika oli jo asetettu täyteen voimaan iankaikkisuudessa ennen aikaan tulemistaan. Olen samaa mieltä Timon kanssa, koska minusta ajassa omaksuttu ihmisyys enhypostasia oli välttämätön elementti Jumalan Pojan ihmisyydelle. Ilman sitä hän ei olisi ollut ihminen.
No tämä on Uuden Testamentin yksi eniten kiistaa aiheuttaneista jakeista, mutta sen avulla voi linkittää aikaa ja ikuisuutta oikealla tavalla.
Jos sinulla on mahdollisuus lukea Sleyn kustantamasta uusimmasta Kevätkukkia lehdestä Eskolan lyhyt kirjoitus aiheesta niin siinä hän selvittää probleemaa lyhyesti muutaman sivun verran, niin ei tarvitse kahlata hänen Room. kirjeen selitystään.
Lyhyesti vaikka Marian neitsyys oli iankaikkisuudesta asti selvä asia kuten hänestä profetoitiinkin, niin hän tuli neitsyeksi vasta ajassa omassa ruumiissaan.
Sanoin tosiaan tyhmästi täyssisaruksesta. Tarkoitin, että Marian kautta sisaruksia.
Juu, näin on enkä ole sitä kiistänyt. Tämä on vähän kääntäen sama asia kuin pyhitys: iankaikkisuudessa Jumala päättää yhtenä hetkenä että henkilö X on vanhurskautettu. Tässä ajassa tämä vanhurskauttaminen näkyy niissä hetkissä jotka voidaan luoktella pyhittymiseksi. Matemaattisesti kyseessä on kuvaus jossa yksi hetki taivaan avaruudessa kuvautuu moneksi hetkeksi reaaliavaruudessa. Marian kohdalla kyse on taas iankaikkisuudessa tapahtuvasta hetkestä jolla on yksi reaalinen piste tässä ajassa. Marian synnyttämisen hetki Betlehemissä jossa Maria on neitsyt iankaikkisuudessa ja tässä ajassa, koska Kristuskin on koko ajan luontojensa mukaan molemmissa paikoissa läsnä yhtä aikaa.
D
Hauskasti sanottu, kun ensimmäisten vuosisatojen kristityt nimenomaan kokivat tärkeäksi määritellä tämänkin uskonkohdan.
3 tykkäystä
On teologinen kysymys onko Marian ikuinen neitsyys uskonkohta vai ei. Minä kyllä uskon Marian olleen neitsyt synnyttäessään Jeesuksen, mutta en ikuisen neitsyen, näillä on huima ero. Myöskään Martti Luther ei pohtinut kovinkaan syvällisesti tätä kysymystä.
Gal. 4:4-5: “Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan.”
Näyttää siltä, kuin Paavali loukkaisi Neitsyttä, Jumalan Pojan äitiä, nimittämällä tätä vain naiseksi. Muutamat vanhoista isistä ovatkin panneet sen pahakseen. He olisivat halunneet, että Paavali olisi tässä puhunut neitsyestä eikä naisesta. Mutta tässä kirjeessä Paavali puhuu pääasiasta, siitä kaikkein tärkeimmästä, nimittäin evankeliumista, uskosta ja kristillisestä vanhurskaudesta. Siihen kuuluu Kristuksen persoona ja virka, kaikki, mitä hän on meidän tähtemme ottanut tehdäkseen ja tehnyt; siihen kuuluvat myös kaikki lahjat, joita hän on tuonut meille kurjille syntisille. Tämän käsittämättömän asian suuruus oli syynä siihen, ettei apostoli mainitse Marian neitsyyttä. Hänelle oli kylliksi, että hän ylistää Jumalan äärettömän kallisarvoista ja suurta laupeutta, sitä, että Jumala ei pitänyt sopimattomana antaa Poikansa syntyä naisesta. Paavali ei mainitse Marian koskemattomuutta vaan ainoastaan hänen naiseutensa. Mainitsemalla sukupuolen hän tekee selväksi, että Kristus on tullut todelliseksi ihmiseksi, mutta vain naisesta syntyneenä. Kristus ei ole syntyisin miehestä ja naisesta vaan yksinomaan naisesta. Näin ollen ilmaus “naisesta syntynyt”, missä ainoastaan nainen mainitaan, merkitsee kyllä samaa kuin “syntynyt neitsyestä”.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, SLEY 2003, s. 407.
1 tykkäys
Muuttaahan se toki… “Neitsyys” tarkoittaa sellaista asiaa, jonka nainen menettää sukupuoliyhteydessä. Ja “neitsyt” ei voi olla sellainen, joka on menettänyt neitsyyden.
Nimenomaan ei ikuinen syntyminen Isästä, vaan ajallinen syntyminen runsaat 2000 vuotta sitten. Teinonen suomentaa V ekumeenisen kirkolliskokouksen kaanonia näin (Konstantinopoli, v. 553): “- - Jumalan Sanalla on kaksi syntymää, toinen ennen aikojen alkua Isästä, ajattomasti ja ruumiittomasti, toinen viimeisinä päivinä, joilloin hän tuli taivaista ja tuli lihaan pyhästä kunniakkaasta Jumalan synnyttäjästä ja ikuisesta neitsyestä Mariasta - -”
On ikävää, että yrität väittää hyväksyväsi V ekumeenisen kirkolliskokouksen opin Marian ikuisesta neitsyydestä, mutta annat kirkolliskokouksen isien sanoille orwellilaiseen tyyliin ihan eri merkitykset. Kukaan kirkolliskokouksen osanottaja ei olisi hyväksynyt tulkintaasi, että Maria olisi voinut olla sukupuoliyhteydessä kenenkään miehen kanssa elämänsä aikana.
2 tykkäystä