Olen minäkin opiskellut matematiikkaa. Sillä, että rotaatio “tuottaa” neliön, tarkoitat selvästikin, että kolmiulotteista kappaletta kierretään eli rotatoidaan, ja sitten se projisioidaan johonkin avaruudessa sijaitsevaan kaksiulotteiseen tasoon, tehdään siis eräänlainen varjokuva. Toden totta, on olemassa kappale, jonka yhdessä asennossa antama varjokuva on neliö, ja toisessa asennossa taas ympyrä. En silti sanoisi, että “neliö on ympyrä”. Ei matematiikka ihan sitä salli.
Myönnän auliisti, että voimme määritellä suomen kieleen uuden käsitteen X – sen, josta haluat käyttää nimitystä “ikuinen neitsyys” – niin, että tämä käsite X tarkoittaa jotakin biologisluonteista seikkaa, joka meidän ajastamme katsottuna näyttää toisenlaiselta kuin Jumalan ikuisuusnäkökulmasta. Mutta miksi käyttäisimme aikaa tällaisiin pohdintoihin ja uusien X-tyyppisten käsitteiden luomiseen?
Aiheena on “Jumalansynnyttäjän asema”, ja tässä yhteydessä erityisesti se, mitä Jumalansynnyttäjästä on vuosisatoja uskottu ja opetettu, että hän on (esim. latinaksi) “semper virgo”. On ihan varmaa, että menneiden vuosisatojen kristityt eivät ole käyttäneet tätä ilmaisua tuossa merkityksessä X. Vaan semper virgo, ainainen neitsyt, on sellainen, joka fyysisessä todellisuudessa ja maanpäällisessä historiassa on elämänsä alusta loppuun vailla seksisuhteita.
On tässä vuosikymmenien aikana tullut luettua monenlaisten teologien monenlaista pohdintaa tuosta semper virgo -käsitteestä. Jotkut teologit ovat tiukasti sitä mieltä, että Maria oli todella vailla seksisuhteita kuolemaansa saakka; toiset taas katsovat, että Marialla oli seksisuhde Joosefin kanssa ja useita lapsia, niitä joita Raamattu sanoo Jeesuksen sisaruksiksi. Aika monet kiistävät jopa Jeesuksen neitseellisen sikiämisen. Mutta kaikki teologit, joita olen kirjoista lukenut, ovat täysin yhtä mieltä siitä, mitä tuo käsite semper virgo semanttisesti tarkoittaa. Toiset vain sanovat pitävänsä sitä totena, toiset epätotena. Kellekään heistä ei näytä tulevan mieleen, että noiden sanojen merkitys voisi olla epävarma. Olisivat varmaan olleet aika yllättyneitä, jos joku olisi yrittänyt heille analysoida Marian neitsyyttä kolmiulotteisen euklidisen avaruuden rotaatioilla.
1 tykkäys
N+k-ulotteinen kappale voidaan projidoida/leikata N+k (k<n) ulottuvuuteen siten että sama kappale on samaa olemusta ja sekä ympyrä että neliö.
Kristus voi olla yhtä aikaa kaikissa paikoissa. Eikö se ole ristiriitaista. Miten se selitetään?
D
Teologian on kuljettava samanaikaisesti kohti Jumalan ilmoituksen aina vain täydellisempää inhimillistä ymmärrystä sekä kohti ihmiskunnan kulttuurista ja moraalista täyttymystä.
Itseäni kiinnostaa teologinen malli jossa Jumalan ilmoitukselle uskollisina löydetään uusia kulttuurisia ilmauksia asioille ja siten ylletään täydempään Jumalan ilmoituksen ymmärtämiseen.
Neitsyyden on todettu jo tällä hetkellä, kristinuskon 2000-vuotisen historian aikana, olevan jotain enemmän kuin seksuaalisista teoista pidättäytymistä. Neitsyys, ollakseen neitsyyttä suhteessa Jumalaan, tulee olla avoimuutta olla kaikessa avoin Jumalalle, olla kiinnostunut reagoimaan impulsseihin vain jos se tarkoittaa jatkuvaa avoimuutta Jumalalle. Se että ruumis on seksuaalisesti koskematon ei yksin takaa täydellistä avoimuutta Jumalalle.
Marian tapauksessa hänen neitsyytensä saa merkityksen siitä että hän on avoin Jumalalle tilanteessa jossa Jumala, aluton ja loputon, tulee osaksi hänen elämäänsä fyysisesti. Tässä hetkessä Marian fyysisyys yhdistyy aluttomuuteen ja loputtomuuteen tavalla joka on täysin ainutlaatuista. Marian neitsyys ei tämän vuoksi voi olla enää koskaan ainoastaan ajan ja paikan määrittelemää. Marian neitsyys ei määrittele Jumalan tuloa ihmiseksi vaan Marian neitsyys on Jumalan inkarnaation määrittelemää.
1 tykkäys
Kyseessä on analogia. Matematiikka on vain keino visualisoida omassa mielessä, nähdä rajoitukset mahdollisuuksina. Jumala ei ole matematiikkaa. Näin minä asian miellän.
Kerta se on ensimmäinenkin. Voihan käsitteellistämisen aina yrittää todistaa vääräksi.
Jos minulta kysytään oliko Maria ikuinen neitsyt, niin vastaan että Jumalan kolmiyhteisyys itse asiassa vaatii sitä ehdottomasti. Jos minulta kysytään, oliko Marialla muita lapsia, niin sanon että se on mahdollista.
Onhan sekin mahdollista että Jeesuksen sisarukset syntyivät neitseellisesti olematta jumalia. Ehkä Marialla oli tällainen lahja. Neitseestä syntyminen ei tarkoita että syntyvä entiteetti on Jumala.
Mutta en ehkä aio pohtia tätä rippikoulussa.
D
Korkealentoisen keskustelun sekaan ehkäoppimaton ja tyhmä kysymys: mutta miten ihmeessä Kristuksen syntyminen Isästä iankaikkisuudessa vaatisi mitää Marian ikuista neitsyyttä “ikuisuuden suhteen” (mitä sillä sitten ikinä tarkoitatkaan)?
Kristus syntyy ikuisuudessa Isästä, mutta Mariasta Hän syntyy ajassa. Marian kautta tapahtui inkarnaation ihme: Kristuksen syntyminen aikaan ja paikkaan. Käsitys, että Kristus syntyy myös Mariasta nimenomaan ikuisuudessa, tekee vahinkoa koko inkarnaation ihmeelle. Kristuksen syntyminen Mariasta oli ajallinen tapahtuma, eikä sitä siksi pidä pystyä selittämään “ikuisuuden suhteen” (mitä se tosian sitten edes tarkoittaakaan)
Väljennän hieman
Kaikki kristilliset vanhat kirkkokunnat sanovat että Poika syntyy ikuisesti isästä. Miten Maria sopii tähän yhtälöön?
Jos sanomme että Poika syntyy ikuisesti Isästä, mutta vain kerran neitsyestä, niin mitä se oikeasti tarkoittaa?
En minä keksi muuta selitystä kuin sen, että jotenkin Pojan ikuinen syntyminen on sama tapahtuma kuin syntyminen Mariasta. Se on ikään kuin ajattoman ja ajallisen leikkauspiste, jossa ajattomuus ei katoa minnekään.
Eihän tässä ole mitään harhaoppista, vai mikä se on? Se, miten minä miellän asian, ei käsittääkseni sodi Konstantinopolin 553 päätöksiä vastaan. Eli kyseessä on legitiimi teologinen spekulaatio. Se miten ihmiset ovat mieltäneet ikuisen neitsyyden, ei kai saisi olla spekulaation este? Ehkä se on mielletty jotenkin liian rajoittuneesti.
D
Tai ikuisuuden ja ajallisuuden leikkauspisteessä, ollen sekä ikuinen, että ajallinen tapahtuma.
D
Tokihan Kristuksessa katoaa ajan ja iäisyyden välinen raja, ja siinä mielessä inkrnaatio on ikuisuuden ja ajallisen leikkauspiste. Mutta silti: Isästä ikuisuudessa syntynyt Kristus murtaa ajan ja ikuisuuden rajan nimenomaan syntymällä Mariasta aikaan, vaikka onkin Isästä syntynyt ikuisuudessa. Siksi en ymmärrä miksi Kristuksen syntyminen Mariasta ajassa ja Isästä ikuisuudessa ei voisi olla molemmat totta niin, että Mariasta syntyminen on ja pysyy vain ajallisena tapahtumana. Minun päähäni ei mahdu muu, kuin että sen on oltava juuri niin. Kristuksen syntymisen Mariasta on oltava ajallinen, ja nimenomaan ajallinen tapahtuma, koska sitä juuri on inkarnaation ihme.
Mariasta syntyminen on ajallinen tapahtuma. Ikuisuus tulee aikaan ja koska Jumalan todellisuus, ikuisuus, on pysyvämpi kuin aika, ajalle avautuu pääsy ikuisuuteen. Jumala Poika tulee aikaan ja avaa oman itsensä ovena ajassa elävälle Marialle ikuisuuteen. Tästä alkaa Jeesuksen pelastustyö, Jeesus on ovi ihmisille ruumiin ylösnousemiseen ja iankaikkiseen elämään.
Inkarnaation ihme ei siis ole vain siinä että Jumala tulee ajalliseen vaan myös siinä että Jumalan tullessa ajalliseen, ihmiseksi, yhdeksi meistä, ajassa eläville avautuu “tie, totuus ja elämä” Jeesuksessa Kristuksessa tosi elämään, iankaikkiseen elämään.
On se ajallinen tapahtuma. Ja samalla se on ikuisuudessa/ajattomuudessa/iankaikkisuudessa tapahtuva tapahtuma. Ajattele äärettömän pitkää lankaa, joka menee paperin läpi pisteessä X. Jos paperi on oma maailmamme ja piste X hetki siinä, niin lanka on todellinen pisteessä X, vaikka jatkuukin äärettömyyksiin ulottuvuudessa jota paperilta ei havaita.
Ja korostan sitä, että kyseessä on ajattelun tuoksi tarkoitettu malli, ei kuvaus siitä mitä iankaikkisuudessa todella tapahtuu. Matematiikkakin on alisteista Jumalalle.
D
1 tykkäys
Taas yritän talonpoikaisjärjellä selittää sellaista, mitä en ehkä ollenkaan osaa, vaan tulisi ymmärtää olla hiljaa, että viisaasta kävisi, mutta…
Jos Maria ei olisi tavallinen, perisyntinen nuori nainen, joka oli neitsyenä kihlattu jo Joosefille, ei Pyhästä Hengestä syntynyt Jeesus olisi myöskään voinut olla kokonaan ihminen, uusi Adam, perisynnin päällensä pukenut, mutta itse ilman syntiä, vaikka koki kiusaukset.
Kyllä Marialla täytyi olla normaali avioliitto Joosefin kanssa jälkeenpäin ja avioliitosta syntyi lapsia. Mariaa ei siis pysty korottamaan Jumalaksi, vaan oli ihminen täysin ja eli ihmisen elämän kaikkinensa.
Jeesuksen olemus sitä vastoin on yksin selitettävissä kaksiluonto-opilla ja oli siis myös ihminen, mutta ilman perisyntiä, mutta kantoi meidän kaikkien ihmisten, myös Marian perisynnin. Siksi (ehkä) ei ollut omituista eikä epäkohteliasta kutsua äitiään vaimoksi, naiseksi. Eikä siinä siis ollut mitään mitätöivää ja halveksuntaa, vaan ettei väärin korotettaisi. Synnittömiä ihmisiä ei ole Raamatun mukaan muita kuin Jeesus Jumalan Poika, joka ihmisenä vain pystyi kantamaan kaikkien kaikki synnit Ristille sovitukseksi.
(Vanhan Testamentin voi nähdä liittoineen, kuinka kauhean syntisiä ihmiset ja koko ihmiskunta on, joten vähempi ei voinut riittää, kuin Jeesus Sovittajana ja Kristuksena karmealla tavalla.)
Nähdäkseni siis, jos Maria olisi jo ollut jumalolento ihmisruumiissa, mitätöisi se Kristinuskon ja jäisi uskonnollisuudeksi ja ihmisten mahdollisuudeksi pelastaa itse itsensä hurskaudellaan ja teoillaan, vaikkakin Jumalan avulla,
2 tykkäystä
En tiedä, mikä kirkko olisi korottamassa Jumalansynnyttäjää itse Jumalaksi.
Tämä selventänee ortodoksista ajattelua:
En nyt vielä jaksanut oikein syventyä, luin pintapuolisesti. Näyttää täysin eri uskolta, jolloin ainakin toinen on eksytystä.
Olen itse sisäistänyt sen, miten kirjoitin edellä, tuskin saan uutta ymmärrystä ymmärtää.
Ei kuulune minulla ydinasiaan, joten ei sinänsä kadota eikä pelasta. Kiitos kirjoitukseni lukemisesta. 
Vanhojen kirkkojen ajatus ei ole tehdä Mariasta yli-ihmistä vaan ihan tavallinen ihminen jollaiseksi Jumala loi ihmisen Paratiisiin. Nykyään tuntemamme ihmislaji ei ehkä ole ihan samanlainen kuin miksi meidät luotiin. Synnistä on tullut paljon seurauksia. Kristityillä on tietenkin paljon eri skenaarioita millaista alkuperäinen ihmisyys on. Itse edustan koulukuntaa jossa ihminen Paratiisissa ei ollut todellakaan mikään yli-ihminen mutta hän ei tehnyt syntiä, eli oli tahraton ja puhdas.
Niinpä, Mariakaan ei kuitenkaan asunut Paratiisissa, vaan oli langenneen, kirouksen alaisen sukukunnan jälkeläinen eli perisyntinen ja tarvitsi sovituksen yhtälailla muiden kanssa. Ainoastaan Jeesus Marian poika ei tarvinnut itsensä takia sovitusta, mutta otti kantaakseen muiden perisynnin ja synnin sovittaakseen ne Jumalan kanssa.
Jumala armosta valitsi nuoren neitsyen, joka ei ollut parempi ja kuuliaisempi kuin moni muu. Jeesus taas oli jo ammoin syntynyt Jumalasta Jumalan Pojaksi ja Perilliseksi, siis Jumalaksi, mutta tuli Mariasta ihmiseksi.
Tässä katoliset ja helluntailaiset eroavat ajatukseltaan oikeita lut. suuresti. He eivät ole ymmärtäneet luopua ihmisen mahdollisuuksista kelvata Jumalalle ilman Jeesustakin. Mutta harhaluulo on semmoinen eikä Raamatullista. Avainsana on ymmärrys, mitä on uudestisyntyminen YLHÄÄLTÄ.
Fariseukset olivat laissa laittamattomia, mutta…
Luther, Rosenius ja Pieper mm. pystyvät avaamaan asiaa paremmin. Tavalliselle tallaajalle Valen-Sendstadit ja Rosenius, Tuomenoksa yms. helpommin ymmärrettävämpiä ja tietysti Raamatun lukeminen ymmärrystä anoen Pyhältä Hengeltä.
Ikävää asiassa on ainoastaan se, että Ilosanoma Kristuksesta J. ei kelpaa meille, ennen kuin on kovasti kohdeltu ja nöyryytetty, jos sittenkään. Kyseessä on aina ihme, kun joku todella uskoo eikä vain totena pidä yms. Omaan uskoonsa uskominen on hyvin yleistä ja sen sanominen loukkaa syvästi. Toinen ihminen ei voi toisesta uskovaa tehdä, vaikka niin väitetään.
1 tykkäys
Vanhojen kirkon uskon, tai luterilaisen kirkon tai helluntailaisten, mukaan Marian tekee puhtaaksi Jeesuksen tuleminen hänen kohtuunsa. Maria kastetaan Jeesukseen sisältäpäin. Kukaan tai mikään muu kuin Kristuksen sovitustyö ei tee kenestäkään, ei Mariastakaan, puhdasta.
1 tykkäys
Tällaisiin kysymyksiin voisi sanoa, että asiasta pitäisi ajatella siten kuin on ennenkin ajateltu.
Täsmennän: Noita kysymyksiä on pohdittu eri tavoin jo ehkä parisen tuhatta vuotta. Väittäisin, että jostakin keskiajalta lähtien vastaukset ovat olleet jo täysin vakiintuneita, eikä kukaan näytä osanneen kehittää eikä parantaa kristologiaa millään lailla satoihin vuosiin. Jos esittämäsi kysymykset askarruttavat sinua, sinun tulisi ottaa hyllystäsi dogmatiikan oppikirja ynnä muita kirjoja ja katsoa sieltä, miten asiat on perinteisesti selitetty.
Käytät matematiikkaa väärin. Matematiikan kauneus on juuri siinä, että se on täsmällistä, yksiselitteistä ja ymmärrettävää. Seuraava virke ei oikein ole kunnollista matematiikkaa: “N+k-ulotteinen kappale voidaan projidoida/leikata N+k (k<n) ulottuvuuteen siten että sama kappale on samaa olemusta ja sekä ympyrä että neliö”. Esimerkiksi tuo “sama kappale on samaa olemusta” ei oikeastaan tarkoita mitään. Ja on ihan turhaa mahtipontisuutta puhua abstraktisti “N+k”-ulotteisesta kappaleesta – mihin tuota summalauseketta ja kolmea muuttujakirjainta (N, n ja k) edes tarvitaan? – kun ilmiselvästi tarkoitat konkreettisemmin kolmiulotteista kappaletta.
Arvailen sinun tarkoittavan, että kolmiulotteista kappaletta leikataan tasolla. Leikkauspinnalle syntyy silloin kaksiulotteinen kuvio. Kun vaikka kolmiulotteinen peruna leikataan suoralla viillolla halki, puoliskoihin jää kaksiulotteiset leikkauspinnat. Mahdollisia leikkaustasoja on tietenkin äärettömän paljon. Jos pitkulainen peruna katkaistaan kapeimmasta kohdasta, leikkauspinnat ovat pyöreähköjä, mutta jos halkaistaan pituussuunnassa, saadaan pitkulaisia leikkauspintoja.
Sinulla on mielessä kappale, jonka leikkauspinnat ovat ympyröitä, kun leikkauspinta on sopivassa asennossa; mutta jos leikkauspinta käännetään hiukan eri asentoon, saadaan neliöitä. Tällainen kappale on kyllä olemassa. Mutta tuo kappale S, ympyrämäinen leikkauskuvio Y ja neliömäinen leikkauskuvio N ovat kaikki eri olioita. S ei ole Y, ja S ei ole N. Jotakin tekemistä niillä on kyllä keskenään. Joukko-opillisesti Y on pistejoukko, joka on joukon S osajoukko, ja samoin N on osajoukkona S:ssä. Väite, että S olisi Y, tai että S olisi N, on ihan vain epätosi. Eikä asia muutu muuksi, jos yrität kvalifioida “olemista” jollakin epämääräisellä “olemuksella”.
Mikähän olisi tällainen dogmatiikan oppikirja? Olen lukenut aika monta dogmatiikkaa, niitä on omassa hyllyssä n. 30. Plus dogmihistoriaa, dogmatiikan monografioita jne. Voisiko olla että tietty aikaan liittyvä ongelmatiikka, joka pakenee monesti mysteerin taakse olisi jäänyt vaivaamaan. Ja tämä on tapani ratkaista asia. Siihen liittyy paljon: logos asarkos, valintaoppi, triniteetti, inkarnaatio…
Ei tämä kysymys minua niin hirveästi askarruta. Kristuksen jumaluus vaatii ikuista neitsyyttä ja toisaalta Raamatussa puhutaan Jeesuksen veljistä. Marian ikuisen neitsyyden käsitteestä ei ole dogmaattista määritelmää, vaikka itse neitsyys dogmi onkin. Ei ole harhaoppi pohtia sitä.
Teologisestihan tämä on, kuten sanoin, ubikviteettioppiin rinnastettava asia.
D
1 tykkäys