Mielenkiintoinen kirja ilmestymässä

Ajankohtaista
1

“Helluntaiseurakunnasta eronneiden kirjoittajien oma suhde Raamattuun on muuttunut tutkimustyön ja elämänhistorian aikana dramaattisesti useita kertoja.”

Tämä voi olla mielenkiintoinen ja ehkäpä luutuneita käsityksiä ravisteleva kirja. Toivottavasti kirjoittajat eivät ole langenneet kaiken yliluonnollisen kieltävään liberaaliteologiaan. Toivottavasti he ovat asettaneet toivonsa evankeliumiin ja odottavat uskon kautta ikuista elämää Jumalan valtakunnassa. Muussa tapauksessa Raamatun rääpiminen on epäpuhtauksien kaivelemista leivästä. Jollakulla Jumalaan ja seurakuntaan pettyneellä sellainenkin saattaisi olla motiivina. Mutta minä odotan kirjoittajilta prokristillisyyttä ja rehellisyyttä pyhien tekstien edessä.

Ville Mäkipelto ja Paavo Huotari: Sensuroitu ­- Raamatun muutosten vaiettu historia
(Ilmestyy 8.3.2023)

2 tykkäystä
2

Tuossa nyt kyllä kovin särähtää se, ettei kirjoittajat ja/tai esittelytekstin kirjoittaja ole ymmärtänyt sanan ‘sensuuri’ merkitystä. Jutun otsikko on siitä jännä, että se olettaa meille käsityksen Raamatun muuttumattomuudesta - siis siitä huolimatta, että papit ja teologit ovat jo vuosisatoja opiskelleet historiallis-kriittistä eksegetiikkaa yliopistoissa sekä siitä, että on jokseenkin yleisesti tiedossa ihmisten kirjoittaneen Raamatun kirjoitukset sen sijaan, että ne olisivat tipahtaneet taivaasta.

Tuossa siis ratsastetaan nyt tällaisella paljastusmainonnalla. Silti kirjassa voi olla ihan hyviäkin huomioita. Nimestään huolimatta tulokulma on perusteltu.

1 tykkäys
3

Samaa mieltä, ja koska kumpikin kirjoittaja on lähtenyt pois helluntailaisuudesta, minua kiinnostaa heidän nykyinen suhtautumisensa itse ilosanomaan: uskovatko Jumalaan, uskovatko Jeesukseen Kristukseen, uskovatko armoon ja ikuiseen elämään, ja kuinka suhtautuvat kadotukseen. Ville Mäkipellolla on suosittu tuubikanava (yli 160 000 tilaajaa), jossa hän on hieman henkilökohtaista elämäänsä avannut:

https://www.youtube.com/@vmakipelto/videos

MIKSI EROSIN HELLUNTAISEURAKUNNASTA?

VÄITTELEN TOHTORIKSI RAAMATUN MUUTOSHISTORIASTA

Pintapuolisesti saan sellaisen vaikutelman, että hänen mielestään Raamatussa on vain inhimillinen puoli. Jonkin verran hänen näkemyksiään ja suhtautumistaan Kirjoituksiin avaa myös tämä seuraava:

HOMOJEN PARISUHDETTA EI KIELLETÄ RAAMATUSSA

Minua oikeasti kiinnostaa, mitä asioita perinteisestä kristinuskosta tämä Ville Mäkipelto on valmis hyväksymään ja mitä hylkäämään. Ja sama kysymys myös kirjan toiselle kirjoittajalle, joka toimii luterilaisen kirkon pappina. Mutta en anna mitään arviota etukäteen, vaan luen mielenkiinnolla, kuinka pitkälle kirjoittajat ehkä haluavat heikentää Raamatun ja erityisesti Uuden testamentin arvovaltaa ja erityisesti sen jumalallista puolta.

LISÄYS:
MUN PARANORMAALI KOKEMUS: PUHUIN KIELILLÄ JA VAPISIN

Tuosta päättelen, että hänellä on helluntaitaustastaan huolimatta (tai jopa siitä johtuen) varsin outo ja negatiivinen näkemys kielilläpuhumisen lahjasta. Ehkä hänen oma kokemuksensa ei ollut aito.

4

“Kuningas Daavidista tehtiin uskonnollisesta näkökulmasta katsoen sankari, jonka väärinkäytöksiä vähäteltiin.”

Minusta jo tämä osoittaa, että nyt ei olla ihan vakavan tutkijan papereilla liikkeellä. Mainostekstistä jää vähän sellainen kuva, että on pidetty jotain suomenkielistä käännöstä jumalallisena totuutena ja pyritään sitten sivuuttamaan koko tutkimuksen pitkä historia vain sen osoittamiseksi, että näin ei ole.

Daavidista - eikä muuten koko Jeesuksen sukupuusta - ei ensinnäkään maalata mitään uskon sankaria, Toisekseen Samuelin/Kuningasten kirjoihin tehdyistä muutoksista ei ole edes mitään varsinaista tietoa. Qumrania vanhempia käsikirjoituksia ei taida olla ja Septuaginta, heprealainen teksti ja aramealainen teksti pitävät kai varsin hyvin yhtä.

Oma kielitaitoni on suomi, englanti ja erittäin heikko munkkilatina. Minkään suomalaisen käännöksen ja Vulgatan välillä ei ole mitään ratkaisevaa eroa. Englanniksi käännetty Septuaginta on myös käytännössä täysin samaa tekstiä, kuin suomenkieliset käännökset Vanhasta testamentista. Englanniksi näitä käännöksiä on liikaakin ja vaikka kaikki pyrkivät anglosaksisessa maailmassa vetämään omaan suuntaansa, ne eivät ole saaneet aikaan sellaisia käännöksiä, jotka oleellisesti poikkeaisivat toisistaan.

Joka tapauksessa varmaan mielenkiintoinen kirja, johon kannattaa tutustua. Esittelyteksti on vain huono.

1 tykkäys
5

Hiukan jo kaduttaa, että tilasin tuon kirjan. Tuntuu näet vahvasti siltä, että (epä)puhtaasti markkinointimielessä mässäillään sinänsä kiinnostavalla asialla. Olisi outoa, jos sieltä nyt mitään mullistavaa tarjotaan. No, arvioni annan sitten kun olen opuksen lukenut.

6

Luettu on. Mitähän minä tähän sanoisin. Tekisi mieleni antaa muiden lukea ennen omaa syvempää arviotani, ja niin teenkin. Kirja sisältää asiallista informaatiota Raamatun tekstilaitoksista, joskin olisin odottanut, että kaikki muutkin faktat ovat tohtorilta ja melkein tohtorilta oikein. Yleisellä tasolla kirjassa ei ole eksegetiikkaan ja kritiikkeihin perehtyneelle teologille mitään erityisen uutta, mutta toki onhan mukaan otettu ihan mielenkiintoisia kohtia, joihin ei ole ennen törmännyt - tosin omasta mielestäni ne ovat mitättömiä. Raamatun syntymiseen ja välittymiseen ja jopa teologiseen opinkehitykseen on liittynyt toimitustyötä, eikä se ole mitenkään kummallista. Raamattu ei ole Jumala, kuten ennenkin olen sanonut.

Jos kirjan tarkoitus on ollut vähentää Raamatun arvovaltaa kristittyjen pyhänä kirjana, sitä se ei onnistu tekemään, koska valistuneet yksilöt toki ymmärtävät, mistä on kyse. Toivottavasti se kuitenkin onnistuu oikomaan vääriä käsityksiä esimerkiksi niiden tietämättömien joukossa, jotka luulevat tekstien syntyneen sanainspiraatiolla “automaattikirjoituksen tapaan”. Sen vaikutelman saan, että kirjoittajille Raamattu on vain ja ainoastaan inhimillinen kirja, mutta voihan olla, että he tieteen nimissä pitävät tarkoituksellisesti omat jumalasuhteensa piilossa ja asenteensa jokseenkin neutraaleina. En kuitenkaan voi mitään sille, että ainakin itselleni vaikutelmaksi jää erittäin vähättelevä sävy Raamatun hengellisestä merkityksestä. Kulttuurinen merkitys toki tunnustetaan, mutta sehän ei olekaan millään tavoin epäilyksenalaista.

Siitä en pitänyt, kuinka kirja alkaa ja kuinka se loppuu (arvasin lopun). Heräsi epäilyksiä motiiveista. Sitä puolta en avaa liikaa, mutta ei tämä kirja minusta mikään sensaatio ole. Ihan hyvä alusta se silti on jatkokeskustelulle, joka tarvitsee ehdottomasti seurakseen systemaattista teologiaa ainakin uskonnonfilosofian ja dogmatiikan muodossa. Jos jonkun usko joutuu haaksirikkoon tämän kirjan tai ylipäätään eksegetiikan teksti- ja redaktiokritiikkien ja kaikki ihmeet ja yliluonnolliset riisuvan liberaaliteologian takia, hän on mielestäni vain lisävalaistuksen tarpeessa.

3 tykkäystä
7

Muistelen, että Samuelin ja Kuningasten kirjoissa on juurikin runsaammin eroavaisuuksia LXX:n ja masoreettisen tekstin välillä, toinen vastaava on Jeremia.

8

Jeremian kirja on lyhyempi ja lukujen järjestys erilainen, Samuelin ja Kuningasten kirjoissa ei minusta ole mitään oleellisia eroja. Ne on vain kaikki nimetty Kuningasten kirjoiksi, Eli 1, 2, 3, ja 4. Kuningasten ( Kuningaskunnan ) kirja.

Apokryfi/deuterokanoniset kirjat ovat kaikki mukana ja niiden lisäksi ainakin kolmas ja neljäs Makkabilaiskirja.

9

Itseäni lainaan, koska tarkoitan pikemminkin tätä: Raamatun pilkkuihin takertuvien uskovaisten on syytä oikoa käsityksiään jo pelkästään kirjoitusten toimitushistorian ja erilaisten käännösten takia. Käännös ei ole koskaan täysin sama kuin alkuperäinen ja kopioimaton teksti, jollaista ei ole missään olemassa. Yksinkertainen evankeliumi ja kehotus uskomaan Jeesukseen Kristukseen on silti löydettävissä kaikista versioista.

Oma käsitykseni on se, että ilman muuta alkuperäiset Raamatun kirjoittajat ovat olleet Hengessä inspiroituneita. Itse katson Raamatun olevan jumalallinen ja inhimillinen kirja, ei kumpaakaan yksin. Kaikkihan täällä on vajavaista, mutta arvelen jokaisen kristityn kokevan Raamatun olevan aivan erityinen kirja, hyödyllinen ja lohduttava, ja se on pikemminkin Jumalan henkeämä kuin kirjoittama tai sanelema. Raamattua ei tule pitää lakikirjana.

Ymmärrän Sensuroitu-kirjan kirjoittajien entisinä helluntailaisina nähneen tarpeen kritisoida vääräntyyppistä näkemystä Raamatusta ja sen merkityksestä. He ovat vain mielestäni turhaan luisuneet liikaa sen inhimillistämiseen.

Nimittäin psalmin jae “Sinun sanasi on kokonansa totuus” (Ps 119:160) tulkitaan “tosiuskovaisten” piireissä aika yleisesti tarkoittavan Raamattua kompromissinovumin pohjalta käännettyjen erikielisten versioiden pilkkuja myöten.

Lieneekö kirjan kirjoittamisen taustalla pelkkään inhimilliseen järkeen nojaava ajatus koko jumalauskon hölynpölystä? Siinä mielessä heidän motiivinsa jää arvoitukseksi, koska sitä puolta ei kirjassa avata. Kirja palvelee ehkä enemmän tutkijoita kuin Jumalaa ja tavan kristikansaa. En kuitenkaan tyrmää kirjaa, sillä siinä on paljon hyvää informaatiota ja oheistietoa.

1 tykkäys
10

Toisen käden tietojen perusteella 1. Samuelin kirjassa olisi eroja ainakin lukujen 16-18 muodostamassa jaksossa (Daavidin voiteleminen kuninkaaksi; Daavidin ja Goljatin kohtaaminen), joka Septuagintassa olisi selvästi laajempi kuin masoreettisessa heprealaisessa tekstissä.

Eräs kiinnostava yksityiskohta liittyy Goljatin kokoon. Juutalaisten nykyisessä masoreettisessa tekstissä, Origeneen kreikankielisessä Heksaplassa ja Hieronymuksen latinankielisessä Vulgatassa Goljat olisi yli kolmimetrinen. Sen sijaan Septuaginta (Codex Vaticanus ja Codex Alexandrinus), Kuolleenmeren vanhat heprealaiset käsikirjoitukset sekä historioitsija Josephus antaisivat Goljatille vaatimattomamman kahden metrin pituuden. (Taulukko enkkuwikin artikkelissa "1 Samuel 17 - Wikipedia)

11

Itselläni on tapana lukea Raamattua läpi. Silloin ei tule kiinnitettyä huomiota noihin yksityiskohtiin, Väittäisin, että Septuagintassa - englanninkielisten käännösten perusteella - kerrotaan ihan sama tarina, kuin suomalaisten käännösten Vanhassa testamentissa. Raamattu, kuten kaikki kirjat, on myös tarina. Myyteistä ja saduista se poikkeaa vain siinä, että se on totta.

Liian tarkka keskittyminen kieliasuun, mittoihin ja pilkkujen paikkoihin ei tee oikeutta Raamatulle, mutta toisaalta käännöksen pitää olla tarkka ja myös ilmentää sitä, että kyse ei ole mistään tämän päivän tekstistä. Tekstistä pitää kaikua se, että sen ydin on ikiaikaista ja sen ilmiasu on vanhaa,

2 tykkäystä
12

Juurikin näin! Lisäksi on huomiotava, että Raamattua on tulkittava vain siinä hengessä, toisin sanoen Pyhässä Hengessä jossa se on kirjoitettu. Oletaanpa vaikka, että jollakin olisi täysin alkuperäinen käännös, mutta ei henkeä tulkita sitä. Silloin häntä ei alkuperäisteksti auttaisi pätkääkään. Jollakin toisella voisi olla vähän ontuvakin käännös, mutta jos hänellä olisi Pyhä Henki tulkkina hän saisi oikean käsityksen lukemastaan asiasta huolimatta pienistä käännösvirheistä.

1 tykkäys
13

Olen samaa mieltä. Silti tosiasia on, että LXX eroaa masoreettisesta tekstistä enemmän Samuelin / Kuningasten kirjojen osalta (jotka LXX kutsuu kaikki Kuningasten kirjoiksi) Itse en näe kovinkaan suurta eroa lopputuloksessa. Kreikankielisiä versioitahan on sitä paitsi useita, hebrealaisia ei niinkään, koska masoreettinen teksti tehtiin standardiksi ja meille on säilynyt vain hyvin vähän sitä edeltävää hebreankielistä aineistoa - se muuten on osin enemmän linjassa LXX:n kuin masoreettisen teksitn kanssa.

Mielenkiintoinen asia on tähän liittyen täälläkin joskus käsitelty raamatunkohta “Jumala hallitsee puusta”. Sehän on lause, johon monet varhaiset kristilliset kirjoittajat viittaavat ristiinnaulitsemisen yhteydessä ja joka on säilynyt liturgisissa teksteissäkin. Mutta käsittääkseni ei missään meille säilyneessä Raamatun käsikirjoituksessa.

1 tykkäys
14

Kreikankielisiä versioitahan on sitä paitsi useita, hebrealaisia ei niinkään, koska masoreettinen teksti tehtiin standardiksi ja meille on säilynyt vain hyvin vähän sitä edeltävää hebreankielistä aineistoa - se muuten on osin enemmän linjassa LXX:n kuin masoreettisen teksitn kanssa.

Ehkä sekin pitäisi tulkinnoissa huomioida, että masoreettista tekstiä saatettiin myös tietoisesti muokata sellaiseksi, että se ei kertoisi Kristuksesta.

Nykyisin on kai aika selvää, että jos masoreettisilla teksteillä on historiallinen jatkumo aikaan ennen Kristusta, niin on olemassa ainakin kaksi hieman toisistaan poikkeavaa hepreankielistä tekstitraditiota Vanhasta testamentista.

Se, miksi Vulgata ja myöhemmin vielä selvemmin protestantit alkoivat suosia masoreettista tekstiä on kai edelleen arvoitus. Voi hyvinkin olla, että pyhä Hieronymos vain ajatteli heprean kielenä itsessään olevan alkuperäisempää tutkimatta sen enempää käsikirjoitusten ikää?

1 tykkäys
15

Tietysti voi olla tietoista muokkausta eri syistä, kreikkalaisesta tekstistä tunnetaan myös monia variantteja, joista osaa on muokattu lähemmäs masoreettista.

Hieronymuksella ei tietysti ollut nykyaikaisen tekstikriittisen metodin taitoa, koska sitä ei ollut vielä kehitetty.

16

Määritelmä “tekstikritiikki” perustuu Westcott-Hort, englantilaisten pappien ymmärrykseen, ei siihen mitä Raamatussa on luettavissa.

Totta, monenlaisia variantteja on syntynyt siitä lähtien kun asiasta on alettu kirjoittamaan. Niitä syntyy uusien tulkintojen kautta koko ajan lisää. Kirjoitukset Pyhän Hengen johdossa ovat täydellisessä harmoniassa keskenään luomiskertomuksesta lähtien.

Jo evankeliumeja on laskettu olleen 70 erilaista ja niissä jokaisessa on pätkä oikein, niinkuin on oikeaa Koraanissa. Seitsemässä Veljeksessä, Sidottu Ratkaisuvalta, Evlut ja RKK:n katekismukset, juutalaisten “talmudit”, jne, jne.

Tämän tietäen Luukas kirjoittaa oppineelle Teofilukselle, uskoontulleelle, että tarkkaan tutkittuaan hän päätti kirjoittaa asiat luettavaan muotoon, kreikaksi.

Alkuperäiset teksit ovat keskenään yhteneviä, niin Evankeliumien kuin koko Raamatun suhteen.

Kun W-H julkaisivat korjatun alkuperäisen Uuden testamentin, se “heitettiin” masiinaan, separaattoriin, jossa yleisesti tunnetut laitokset olivat. Sitten separoitiin ja “oikea” saatiin näin esille. Tässä kokoelmassa alkoi oitis eniten vaikuttamaan WH:n laitos. Sen ensimmäiset vaikutukset kulkeutuivat Rooman kirkon hyväksymiin laitoksiin ja Vartiotornin laitokseen. Tätä kehitystä voi jokainen seurata, kun alkaa lukea 1500-luvun englantilaisia, italialaisia ja ranskalaisia käännöksiä. Itse olen niin tehnyt ja havainnut, että KJV ja Diodati ilmaisevat tänään merkitykset niinkuin ne kirjattiin 500 vuotta sitten.

17

Tekstikritiikki ei suinkaan perustu Westcottin ja Hortin ymmärrykseen, jotka toki sovelsivat sitä UT:n tekstiin. Tekstikritiikki on metodi, jossa tiettyjen kriteerien mukaisesti tarkastellaan käsikirjoitusvariantteja ja pyritään löytämään alkuperäinen teksti, se on syntynyt klassillisen filologian parissa antiikin auktoreiden tekstien editointityössä. Koska käsikirjoituksissa on eroavaisuuksia, pitää tarkastella niitä ja arvioida erilaisten lukutapojen oikeellisuutta. Niistä voidaan koostaa kriittinen editio, jossa valikoidaan eri käsikirjoitusten lukutavoista editoijan mielestä oikeat tai sitten eklektinen editio, jossa seurataan tiettyä käsikirjoitusta. Apparaattiin merkitään sitten erilaiset lukutavat, jotta ne ovat lukijan arvioitavissa. Periaatteessa Raamatun käsikirjoituksissa voidaan seurata aivan samaa metodia. Tässä on olemassa tietyt säännöt, mutta tietysti hengentieteiden metodeissa on aina Verstehen, jolla operoiodaan.

1500-luvulla, esim. Erasmuksella, oli käytössä tiettyjä käsikirjoituksia, joita hän seurasi. Se ei välttämättä suinkaan edusta parasta mahdollista käsikirjoitustraditiota. Meille ei ole säilynyt Raamatun kirjoituksista yhtään autografia, siis tekijän itsensä laatimaa tekstiä. Nykyään standarditekstinä UT:n käännöksinä on Nestlen editio, josta tehdään koko ajan uusia laitoksia. Sen apparaattiin tutustumalla voi havaita, että eroja toki on meille säilyneissä teksteissä. VT:n standarditeksti on Leningradin codex. Näissä on se ero, että ensiksimainittu on kriittinen, toiseksi mainittu taas eklektinen.

En ihan saa kiinni pointtiasti. Esim. Seitsemän veljestä on teksti, josta on myös tehty kriittinen laitos, onhan sen eri painoksissa eroja ja virheitä, en tiedä, onko sen käsikirjoitus säilynyt. Näin tuoreen tekstin kanssa on tietysti erilaista työskennellä kuin muinaisten tekstien.

2 tykkäystä
18

Tekstikritiikki, mitä Raamattuun tullee on tänä päivänä WH:n muotoilema. He ovat ammentaneet perusteita omiin tarpeisiinsa uskonnollisista ja uskonnottomista lähteistä. Jos tutustuu heidän, Westcott/Hort’n kirjoitelmiin, heidän Uuden Testamentin alkuperäiseksi korjailemaan laitokseen, niin sen harhat tulevat ilmeisiksi lukijalle johon Jumalan lahjoittama usko on sulautunut, vrt. Hebr. 4:2.

Viittaan heidän ulkopuolisuuteensa, mitä heidän asemaansa Jumalan Seurakunnassa tässä ajassa ja sitten ikuisuudessa, tulee. Eli on kysymys uskon välttämättömyydestä.

Ilman uskoa on mahdoton olla Jumalalle otollinen, mikä sulkee pois ”kyvyn” johdattaa Jumalan yhteyteen, uskoon, vrt. läpi Raamatun punainen lanka, kuten, Ps.50:
16 Mutta jumalattomalle sanoo Jumala: miksi sinä ilmoitat minun säätyjäni? ja otat minun liittoni suulles? (Biblia 1776)

Allan-Nestle hyödyntää WH:n ”oikeaa alkuperäistä” UT:n käännöstä ja jälki näkyy kaikissa 1900-luvun alun jälkeisissä laitoksissa. Selvimmin RKK:n hyväksymissä käännöksissä ja etenkin Edizioni Paolini’n Vatikaani 2:n jälkeisessä, 1968 Sacra Bibbia- laitoksessa italiaksi ja englanniksi. Siinä on aparaatin rohkaisemat täydelliset harhat marginaalissa. Sama ajatus toistuu ”The CTS New Catholic Bible laitoksessa, jonka viimeisimpiä painoksia on vuodelta 2007.
Näihin aparaattien tuloksiin viitataan ikäänkuin todisteeksi, mutta kyseessä on samanlaisten intressiryhmien jo olemassaoleva yhteisymmärrys niin, että lukutapaa voidaan kutsua, että se on ”tieteellisesti tarkka, mutta samaan aikaan valikoiva eri syistä, viittaa ”kriittinen ja eklektinen”.
Tätä edellistä kuvaa osuvasti italialaisen TIM yhtymän mainos, jossa Leonardo da Vinci sanoo mallilleen, ” Esitä onnellisuuttasi, mutta ole samaan aikaan surullinen” ja tuloksena oli maailman kuuluisin maalaus ”Mona Lisa”.

”Meille ei ole säilynyt Raamatun kirjoituksista yhtään autografia, siis tekijän itsensä laatimaa tekstiä.”
Koen hyvinkin asiattomana tämän lausumaasi. Tietysti siihen voit lisätä merkitystä, mitä ”autografia’an” tulee. Koska: 2Piet. 1:19-21 ja koko Raamattu painottaa sitä, että mikään ikuisuuteen johdattava ja kestävä ei ole ihmisten kirjoitusta eikä ne ole ihmisen selitettävissä. Tätä hieman haluat tai yrität ratkaista ”Verstehen”- sanalla. Se kuitenkin viittaa siihen ymmärtämiseen, mistä on tehty ”Itseymmärrys-oppi”, oppi inhimillisestä ominaisuudesta, pyrkimyksestä josta läpi Raamatun on kehoitettu pysyä erossa eikä varsinkaan siihen luottaa. Tästä yksi esimerkki on Ps.3:3-8, … äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi…”.

Tämän sisäistäminen johtaa Suomessa valtiollisen teologisen tiedekunnan lakkauttamiseen. Tässä siis yhdyn Erkki Tuomiojaan, vaikkei hänen perustelunsa olekaan hengellisiä.

W&H:n korjailtu alkuperäinen ja Textus Receptus ovat syntyneet kumpikin eri tarkoitushakuisuudesta. Ensimmäinen pyrkii ja tukee pelastusopin vastaisuutta. Toinen korostaa Evankeliumin ainoaa tarkoitusta, minkä Pietari juuri Pyhän Hengen kasteen tuloksena julisti ”Tehkää parannus …”. Sen jälkeinen on historiaa, mutta kaiken alku on uskoontulo, uudestisyntyminen Ylhäältä.

Tähän edelliseen ei W&H uskonut, minkä he useassa kirjoituksessaan todistavat. Näin sakramenteille saatiin alku ja aparaatti-raati muotoili eri tahoille ”alkuperäisen” sanoman.
WH:n ”voima” perustuu poisjätettyihin ja muunneltuihin UT:n kohtiin. Tämä koskee vain pelastusoppia, joka saatiin tekstikritiikkiä käyttäen toimimaan vain sakramenttien voimalla.

Suomalaiset kaksi viimeistä UT:n laitosta edustavat uskollisuutta kirkkolaitoksia, Evlut ja RKK (Katol.) kohtaan. Ei enää lue, että ihmiset kuultuaan Pietarin saarnan ottivat ilolla/vapaaehtoisesti sen vastaan. Ei myöskään lue enää Apt. 2:38, että parannuksen /metanoia jälkeen vaikuttava kuuliaisuus johtaa ottamaan vastaan kasteen ja nämä Pyhän Hengen vaikutuksesta uskoontulleet puetaan Voimalla Korkeudesta, eli saavat Pyhän Hengen lahjan. Tuo Voima, Pyhän Hengen kaste-muodossa oli ehto lähteä julistamaan Evankeliumia maailmanääriin asti.

Tämä edellä on Ydin, johon on koskettu, muutettu aparaatti-neuvonpidoissa. Muusta ei tähän hätään ole tarpeen keskustella.

19

En ymmärrä höykäsenpölähdystä tästä okan tekstistä. Westcott-Hort auttoi muotoilemaan sakramenttipin… joka(jotka) olivat olleet olemassa jo vuosisatoja enne WH:a?

Meille ei ole säilynyt yhtään autografia. Eikä yhtään Jumalan kirjoittamaa tekstiä. Pyhän Hengen ohjaamina on säilynyt useita eri tekstivariantteja ja käännöksiä jotka ovat olleet kirkkojen käytössä. Ilman kirkkoja ja ilman katolista kirkkoa yksikään helluntailainen ei lukisi yhtäkään Raamattua tänä päivänä.

Ei se helluntailaistenkaan Raamattu ole taivaasta tippunut.

Todistettavasti Evl virallista käännöstä lukemalla on ihmisiä uskoon tullut. Jumala vaikuttaa uskon vaikka yhden Raamatun sanan perusteella. Ja kielellä millä hyvänsä.

Väärää todistusta "Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heitä ja opettamalla… "

Sinä et päätä keskustelujen tarpeellisuudesta täällä. Aparaatti -neuvonpidossa ei ole muutettu mitään opetusta. Kaikki tekstimuodot ovat löydettävissä esim Editio Critica Maior :sta joka ilmestyy lopullisesti 2030-luvulla. Esim Apostolien teoissa on 4 osaa. Näytän sitä usein raamattutunneilla kun puhutaan alkuteksteistä.

Älä eksytä, äläkä maalaa kirkoistamme vääristelevää kuvaa.

D

4 tykkäystä
21

Tekstisi on itsessään ristiriitaista. Miten WH voi vaikuttaa sakramenttioppiin, joka oli olemassa ennen WH:a.

Mikä on mielestäsi oikea Raamattu? Faktaahan On että joka versiota lukemalla on pelastus tullut hmisten osaksi.

D

3 tykkäystä