Taidan tietää, mitä kirjoitat.
Mutta painskelimmeko yhä ongelman; parissa " onko Jumala tosiaan kieltänyt"?
Adamin ja Eevan lapsien on täytynyt syntyä lankeemuksen jälkeen, sillä muutoin heidän jälkeläisensä eivät olisi olleet perisynnin alaisia.
Adamin ja Eevan kanssakäyminen paratiisissa ennen lankeemusta on tietysti spekulatiivinen kysymys. Lisääntymiskäsky annettiin kyllä jo ennen lankeemusta, mutta se ei toteutunut. Toisaalta selvää on, että ennen lankeemusta mahdollinen kanssakäyminen olisi ollut luonteeltaan erilaista. Luomisen ja lankeemuksen välinen aika on voinut olla lyhyt tai pitkä.
Pyhistä isistä Augustinus opettaa naisia ”Kirjeissään sisarille” miten “Ennen syntiinlankeemusta sukupuoliasioita oli suoritettu ilman niiden nyt vaatimia mielenliikutuksia ja sukupuolielimet tottelivat tahtoa samoin kuin muu ruumis.”
Lääkäri E.W. Wretlind neuvoi nuoria vaimoja vuonna 1898 kirjassaan “Naisen siitinelo säännöllisessä ja kivulloisessa tilassa”.
-
Vaimon tulee kunniallisuudella, puhtaudella ja siveellisellä käytöksellään voittaa miehensä rakkaus ja arvostus.
-
Vaimon tulee kaikin tavoin pyrkiä säilyttämään miehensä rakkaus, niin että tämä pelkää alentua vaimonsa silmissä.
-
Vaimon tulee osoittaa käytöksellään, ettei aistillisuudella ole mitään valtaa hänen persoonallisuudessaan.
-
Vaimo ei saa käyttää kahdenkeskisiä hetkiä hemmotteleviin hyväilyihin ja rakkauden ruikutuksiin.
-
Vaimon tulee välttää hermostonsa kiihottamista juomilla, mausteilla ja ruuilla.
-
Vaimon tulee aina säilyttää siveän puhdas arvokkuutensa, sillä jalo nainen, joka tuntee itsellään olevan suuremman arvon kuin ainoastaan sukupuoli-olentona miehen lihallisten mielitekojen tyydyttämistä varten, antaa hän myöskin tässä suhteessa avioliiton henkiselle puolelle ylivallan eikä koeta vetää miestä puoleensa ruumiillisilla sulouksilla, vaan rakastettavaisuudella ja siveydellä sekä antautuu kainon himottomana miehensä hyväiltäväksi.
-
Vaimo ei saa koskaan suvaita epäsiistiä nimitystä tai viittausta seksuaalisuuteen, ei mitään luonnotonta tai vehkeilevää aistillista kiihotusta tai yhdynnän välitöntä toistamista.
Jos todella tahdomme edistää klassista kristinuskoa, niin silloin meidän on palattava alkukirkon mukaiseen uskonelämään, jossa kristityt tahtoivat toimia Jeesuksen, pyhien apostolien ja pyhien isien toimintaohjeiden mukaan jos mielimme pysyä uskollisina klassiselle kristinuskolle.
Naulan kantaan. Kaikki nuo ohjeet ovat edelleen täysin päteviä.
1 tykkäys
Viktoriaanisen ajan neuvot eivät ole klassista kristinuskoa. Sitäpaitsi neuvot pitäisi mielestäni antaa aviomiehiksi aikoville eikä vaimoille/ morsiamille. Kirkkoisät eivät mielestäni ole olleet oikeassa . Seksuaalisuus on Jumalan luomistyön tulosta, vasta syntiinlankeemus teki siitä karvaan hedelmän.
5 tykkäystä
Meillä Suomessa monet kristityt nykyisenä jälkikristillisenä luopumuksen aikana eivät ymmärrä sitä tosiasiaa, miten pyhät isät olivat alkukirkon ensimmäisten vuosisatojen vaikutusvaltaisimpia teologeja, jotka ovat luoneet pohjan koko kristinuskolle. Varsinkin apostoliset pyhät isät saivat oppinsa suoraan pyhiltä apostoleilta heidän jalkojen juuressa. Pyhistä isistä monet olivat kirjaimellisesti sitä mieltä, että yhdyntä on sallittua vain lasten siittämistä varten ilman himoa vailla mielenliikutuksia, koska Aatamin ja Eevan eläessä paratiisissa he olisivat saaneet lapsia ilman ruumiillisen yhdynnän himoa, jos he eivät olisi langenneet syntiin. Synti puolestaan sai alkunsa perkeleestä, joka ensiksi lankesi pois Jumalan yhteydestä. Myöhemmin synti tuli paratiisiin Eevan kautta, joka perkeleen viettelemänä vapaaehtoisesti suostui syntiin vietellen myös Aatamin, jolta olemme perineet perisynnin turmeluksen vanhempiemme kautta. Perisynnin vaikutuksesta ihminen on menettänyt sen vanhurskauden, jonka Jumala antoi hänelle luomisessa vailla Pyhää Henkeä täynnä pahaa himoa ja viettymystä. Siksi ihminen on luonnostaan perisynnin tähden Jumalan edessä kelvoton ja tuomion- ja kadotuksenalainen. Jotta hän voisi pelastua, hänen täytyy syntyä uudesti kasteen ja uskon kautta.
Juuri näin, tälle peukku.
3 tykkäystä
Kaikkea sitä kuulee 
Miten ihmeessä siittäminen onnistuu, jos seksikumppanit eivät tunne himoa toisiinsa? Mie oon sitä mieltä, että pyhät isät ovat erehtyneet, jos tuollaista ovat julistaneet.
Minun ymmärryksen mukaan seksuaalisuus on osa ihmisyyttä. Ja nimenomaan Luoja on fiksusti suunnitellut ihmisen, että lisääntyminen on mukavaa. Onhan siellä jossain kirjoitettu, että mies ja nainen tuntevat halua toisiinsa sun muuta tärkeää. Pakko panna yksi klise; seksi on parisuhteen liima. On se. Mutta en sano, etteikö parisuhteen pitäisi sisältää paljon muutakin.
2 tykkäystä
Oletan, että tosikko on yhtä tosikkona kuin nimimerkkinsä antaa ymmärtää.
1 tykkäys
Trolli se on.
Merkit täyteen.
3 tykkäystä
Mutta eikö meidän kuitenkin ole uskallettava ajatella Jeesuksen, pyhien apostoleiden ja pyhien isien mukaisesti, jos mielimme pysyä uskollisina klassiselle kristinuskolle?
Himo on yksi kristinuskon kuolemansynneistä, koska himo aina ohjaa kristityn itsekkääseen toimintaan. Himo on aina Jumalan tahdon vastaista, koska himon kautta hyväksymmme himon tarjouksen saattaen himon raskaaksi. Siksi Jeesuksen, pyhien apostoleiden ja pyhien isien mukaan himo rikkoo avioliittoa, koska himossa tärkeimpää on himon purkaminen, jolloin tuhoava himo ei etsi puolisoiden yhteistä parasta.
“Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee. Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman.”
(Jaak. 1:14-15)
Himo ja sukupuolinen halu eivät ole synonyymeja.
4 tykkäystä
Seksuaalinen halu on eri asia kuin himo. Kun Jumalaa pelkäävien aviopuolisoiden tahto yhtyy Jeesuksen tahtoon alistamatta tahtoaan himolle alistaen kaiken tahtonsa vain Jeesukselle Pyhän Hengen voimassa, niin silloin molemmat puolisot ovat valmiita huomioimaan toisen halut pyrkien tyydyttämään ne, mutta jos himo astuu kuvioon mukaan, niin silloin himon kautta mies alkaa käyttämään vaimonsa kehoa vain omien himojensa tyydyttämiseen. Toki liha himoitsee aina Henkeä vastaan ja Henki lihaa vastaan, mutta Hengen täyteydessä olevat toteuttavat aina Jeesuksen tahtoa. Juuri siksi kristityn avioparin tavoitteena tulisikin olla aina se, miten aviollisesta yhdyselämästä nautitaan rakkaudesta Jumalaan ja Jumalan kunniaksi lähtökohtana molempien puolisoiden kilvoittelu kuolettaakseen entisen vanhan ihmisensä. Kun Jumala pysyy mielessä ja hylkäämällä maailmallisen himon, niin silloin aviopuolisot etsivät yhdessä yhteistä parasta kaikessa pyhyydessä ja puhtaudessa jokaisen aviollisen aktin ollessa avoin uudelle elämälle.
Näin. Jos ne olisivat synonyymeja, muuttuisivat Raamatun varoitukset esim. rahan himosta varsin kummallisiksi… Mun nähdäkseni himo kohdistuu sellaiseen, joka ei ole omaa. Aviopuoliso on jo oma eikä häntä voi enää himoita, yhtä vähän kuin omalla tilillä olevia rahojaan!
2 tykkäystä
Joo, aivan totta. Seksuallinen halu on eri asia kuin himo. Ja toki olisi ihanteellista, jos avioparin seksielämä olisi jotakuinkin vapaata synnistä. Mutta kun se ei nyt vain ole sekään. Ihminen on läpeensä syntinen, ajatuksiaan myöten. Missä kohtaa seksin tuoksinassa oikeasti kykenee kontrolloimaan onko se himoa vai halua vai mitä milloinkin. Enkä usko, että ihmisen itsekkyys saataisiin jotenkin katoamaan just seksin aikana. Ja himo-sanaa ei mun mielestä kannata jotekin nostaa erityisesti kuvaamaan seksuaalisuuden alueen kiusauksia. Himoahan voi tuntea mitä tahansa kohtaan. Ja jopa addiktoitua sille. Kurjaa onkin jos ihmisestä tulee riippuvuutensa orja.
“Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee. Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman.”
(Jaak. 1:14-15)
Tämän varmaan suurin osa ihmistä tunnistaa itsessään. Aviosuhdekin on kilvoituksen paikka. Kyllä siinä himo kiusaa edelleen vaikka kumppani on vierellä. Minusta tämä Jaakobin kirjan kohta kuvaa hyvin ihmisen perisyntisyyttä.
Ei. On mahdollista käsittää synti toisin, siten että se koskee vain niitä tekoja, jotka tehdään tietoisesti, siis tietäen että tätä tehdessäni teen väärin ja rikon Jumalan tahtoa, ja silti valitsee sen tein.
Perisynti ei ole synti varsinaisessa mielessä. Perisynti on perisyntiä, synti on syntiä.
Katsomme kai @Silvanus asiaa hiukan eri suunnista.
Jäin miettimään tätä kommettisi loppuosaa: “Perisynti ei ole synti varsinaisessa mielessä. Perisynti on perisyntiä, synti on syntiä.”
Jos syventäisit ajatteluasi tästä kohtaa ainakin vielä. Mielelläni lukisin ja jos jopa ymmärtäsin.
Kun sanot, että on mahdollista käsittää synti koskemaan vain niitä tekoja, jotka tehdään tietoisesti, se saa minun päässäni soimaan sen lestadiolaisen kaiun, missä “omaatuntoa puhdistettiin” ripittäytymällä tämän tästä milloin nimellisestä synnistä ja milloin mistäkin. Minulle se olotila näyttäytyy jälkikäteen lain alla olosta. Tätä pitäisi mun pohtia tarkemmin päiväsaikaan. Tästä olisi myös mielenkiintoista keskustella.
Mielenkiintoista myös, että edellisen palstan ylläpitäjä Willehin “Armon alla” slogan sai minut jäämään aikoinaan sinne palstalle. Se lupasi jotain. Siinä oli luettavissa, että jos joku uskaltaa kirjoittaa noin rohkeasti asian, siis armon alla, niin hän itse on siinä täydellisesti.
2 tykkäystä
Jos todella tahdomme pitäytyä klassisen kristinuskon käsitykseen perisynnistä, niin pyhistä isistä Augustinus kannatti perisyntioppia, ja protestanttisten kirkkojen perisyntioppi on häneltä peräisin. Protestanttisen teologian mukaan jokainen ihminen syntyy perisynnin turmelemana jo valmiiksi kadotettuna, eli jokainen joutuu kuoltuaan helvettiin. Jotta perisynnin turmelema ihminen voisi pelastua, hänen luterilaisen teologian mukaan täytyy syntyä uudesti kasteen ja uskon kautta. Luterilainen teologia painottaa täydellistä ihmisen tahdon vapauden puutetta hengellisissä asioissa syntiinlankeemuksen jälkeen. Luterilainen oppi ymmärtää kääntymisen olevan kokonaan Jumalan työtä. Armo ei kuitenkaan vaikuta vastustamattomasti, sen vuoksi kääntymättömyys ja helvettiin joutuminen on ihmisen oma syy. Luterilaisten tunnustuskirja “Yksimielisyyden ohje” opettaa perisynnistä http://tunnustuskirjat.fi/yo/1.html
Juuri näin! Jeesuksen, pyhien apostoleiden ja pyhien isien toimintaohjeet ovat ainakin periaatteessa edelleen päteviä vielä tänäänkin maamme sukupuolineutraalin avioliittolain aikanakin. 