Mainittu Francis Dvornik muistaakseni kirjoitti Photian Schism-kirjassaan, että Rooma hyväksyi juurikin tuon synodin. Ilmeisesti tämä kirja ei kelvannut Arffmannille lähteeksi. 
Tuota ei tosiaan löydy lähdeluettelosta. Sieltä kyllä löytyy “Photian and Byzantine Ecclesiastical Studies” (1974).
Tuo ei ole itselleni tuttu. Liekö ihan erillinen tai jompi kumpi perustuu toiseen. Tosin on Photian Schisminkin lukemisesta helposti kymmenen vuotta aikaa…
Vaikka Arffman yrittää perustella paaviutta, pitkähköllä eksegeesillä, niin tuo ortodoksinen osuus on kyllä suoraan sanoen huono. Hän ei ole kartalla, vaan päiväunilla.
Olen verrannut, että ortodoksisuus protestantin, entisen protestantin käsissä on kuin liukas saippua. Se suojelee itse itseään, siitä ei saa kiinni. Sillä se vaatii kaiken, elämää. Mutta kirjassa on myös hyviä ja oikeita asioita. Analyysi Raamatusta, yksin Raamattu periaate oli ilahduttava. Olen kuitenkin, sitä mieltä että kirja on hyvä lukea, ajatus on hyvä, kuten otsikko ilmaisee.
1 tykkäys
Kiitos kommenteistasi Arffmanin kirjaa koskien!
Perehdyn, kun jaksan. Nyt on low battery tässä hemmossa.
Ihan lyhyt ajatus. Emmeköhän kaikki arvioi aihetta niillä eväillä joita oma positiomme tarjoaa? Poleemisuuden tunnistin, mutta peilaan sitä myös siihen emotionaalisuuden kirjoon mihin törmään kaikkialla missä puhutaan “vakuuttumisesta, kotiin tulon tunteesta, johdatuksesta” yms . Siis Oikean kirkon asiassa.
Jatketaan suurta juhlaa jos Luoja suo. Siunatkoon meitä kaikkia pyhä ja rakastava kolmiyhteys.
Ymmärsin niin, että tämä viittaa s. 131 alkavaan kuvaukseen Konstantinopolin nostamisesta “uudeksi Roomaksi” joka Arffmanin mukaan liittyi vahvasti “valtakunnankirkon” ideaan jossa hallitsija alkoi määritellä kirkon päätöksiä. Samoin A nähnee nykyisen tilanteen: ortodoksiset kirkot ovat pitkälti kansallisia eivätkä sillä tavoin katolisia ja maailmanlaajuisia kuin Rooman piispan johtama kirkko.
…
Pätevyyteni ei mitenkään riitä noissa ansiokkaissa arvioissasi esitettyjen kirjan ongelmien käsittelyyn. Terveys- ja työpaineet ovat siirtäneet myös ajatustani lukea kirja kokonaan uudelleen. Silloin voisin vielä palata asiaan ja lausua jonkin maallikon huomion.
KA on toki puolueellinen. En kuitenkaan näe että se kirjan vähentää kiinnostavuutta. Minulla ei ole tarvetta puolustaa mitään kirkkokuntaa tässä. Luterilainen olen, mutta en varmaan riittävän tunnustuksellinen, joten reformaattoreiden erehdysten kuvaus ei oikeastaan loukkaa. Joku tutkimisen halu on pitänyt minua tälläkin foorumilla ja samaa tietä innostaa tämä kirja jatkamaan.
1 tykkäys
Millonkohan Arffmannille selviää, että Katolisessa kirkossakin on piispoilla paikallissynodeja.
3 tykkäystä
Niinpä. Suomessa tunnutaan edelleenkin kuvittelevan että katoliset piispat eivät ole kirkon ylin päättäjä alueellaan ja etteivät paikalliskirkot lobbaisi näkemyksiään toisilleen ja Vatikaanissa.
Kaikille Suomessa katolisuuteen kääntyneille voisi katekeesin puitteissa järjestää puolen vuoden oleskelun jonnekin pitkän linjan katoliseen maahan piispantalon yleismiesjantuseksi tai kahvinkeittäjä/kopiokoneenkäyttäjäksi.
Voisit varmaan asian esilletuojana rahoittaa tämän. Sen jälkeen se järjestyy helposti.
Suomessa on hyvin selkeä näkemys siitä, että piispat ovat ylimpiä päättäjiä hiippakunnissaan.
1 tykkäys
Olisi mielenkiintoista kuulla jonkun luterilaisen papin kirjoittavan tästä ihan julkisesti tai kommentoivan edes jotenkin kirjan sisältöä, vaikka kirjaa mainitsematta. Kuulun LHPK:hon mutta kirja sai totisesti miettimään. Kirkkomme sivuilla julkaistiin seuraava blogi: Blogi: Luotettavasti ja luottavaisesti luterilainen - Lähetyshiippakunta. En tiedä kuinka hyvin blogikirjoitus vastaa kysymyksiin lähtöä pohtivalle.
1 tykkäys
Minusta olisi hyvä jos kirkkokunnasta toiseen siirtyvä toisi enemmän esille sitä hyvää mitä sai kirkosta josta lähti. Koska jokainen on saanut jotakin. Kirkon valitseminen ei ole niin ratkaisevaa kuin se että Jumala on minut valinnut.
Muuten en asiaa kommentoi. Jokaisella on polkunsa joka eri kirkkojen kautta johtaa Jumalan luo.
D
5 tykkäystä
Se on viisautta! Olkaamme vakaat!
1 tykkäys
Hyvä on tuo Mäkisen kirjoitus.
Muistelen että Arffmanin kirjasta oli juttu Sanansaattajassa kun kirja oli ilmestynyt. Oliko se teologin tekemä arvio - en ole varma. Joka tapauksessa väitän että luterilainen lehti noteerasi kirjan.
Voisit kysyä ehkä Sanansaattajan toimituksesta, pitääkö muistikuvani paikkansa, jos olet innokas selvittämään asiaa.