Tästä olemme samaa mieltä. Tästä ei ollutkaan kysymys vaan historian tuntemisesta.
Itse pidän tuota puutteena ja ongelmana. Liian kevyesti sivuutettu, joka on kirjan suurempia puutteita. Karttusen kirjoitus on hyvä ja asiallinen.
1 tykkäys
Tokihan niin saa ajatella. Silti on hyvä olla aralla tunnolla Jumalan edessä ja muistaa:
“Jos joku on mielessään varma siitä, että hän on Kristuksen oma, ajatelkoon hän edelleen mielessään, että samoin kuin hän on Kristuksen, samoin olemme mekin.” (2.Kor 10:7)
Arkatunto, tarkoittaa minulle oikeassa kirkossa olemista. Ortodoksit eivät ota kantaa pelastuvatko muissa kristillisissä piireissä olevat. Ortodoksit rukoilevat säännöllisesti, että harhojen vallassa vapautuisivat ja palaisivat kirkon yhteyteen jossa on koko totuus. Tämä tulee esille liturgisissa typikoneissa.
Ei saa pahastua, mutta minusta tuo kuulostaa joko sydämettömältä lahkohenkisyydeltä (“vain me olemme oikea kirkko”) tai älylliseltä epärehellisyydeltä sekä lisäksi pelastusopillisilta perusteiltaan varsin hauraalta teologialta.
Suoralta kädeltä sanon, että tuollainen kanta on todellakin liian ahdas, ja samaan hengenvetoon voin ilolla todeta, että jokainen Jeesukseen uskova ja hänen kauttaan Jumalaan uskova ortodoksi on pelastettujen joukossa. Mutta eipä tässä ole mitään uutta:
“Ei ole teillä ahdasta meidän sydämessämme, mutta ahdas on teidän oma sydämenne.” (2.Kor 6:12)
Ymmärrän hyvin tuon pahastumisen. Tuo tavan takana on tietysti kokonaisarvio. Kirkon opista poikkeavia oppeja pidetään vakavina ja siksi suhtautuminen on sen mukaista. Ortodoksit eivät ole olleet tässä mitään hännystelijöitä, he ovat sanoneet rohkeasti ja iloisesti me olemme oikea kirkko jossa on totuuden täyteys. Ei tuossa ole mitään hävettävää.
1 tykkäys
Ei sinänsä, sillä “kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.” (Room 14:5)
Omalla kohdallani ei toki ole kyse pahastumisesta vaan siitä hämmästyksestä, jonka ortodoksikirkon soteriologinen hämäryys aiheuttaa. Tarkoitan tätä: jospa minua nyt alkaisikin kiinnostaa liittyminen ortodoksikirkon jäseneksi vaikkapa luterilaisen kirkon liberaaliuden tai paavin aseman tai vapaiden suuntien hurmahenkisyyden takia, ilmeisesti tekisin sen tutustumalla ortodoksikirkkoon ja tunnustamalla kirkon uskontunnustuksen ja osallistumalla mirhavoitelun mysteerioon (joka nimitys on paljon enemmän alkukielen mukainen) ja ehtoolliseen ja antamalla vakuutuksen ortodoksian mukaisesta uskostani.
Mikä muuttuisi? Nimi kirkon kirjassa? Entä mikä sisälläni muuttuisi? Ryhtyisin pitämään muita kristittyjä vääräoppisina? Uskoni Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen varmaankin pysyisi ennallaan? Itse asiassa jos muutamme Kreikkaan, voisin harkitakin liittymistä - kirkon soteriologinen hämäryys ei estäisi minua liittymästä. Minusta on tulevanakin pääsiäisenä suuri ilo yhtyä paikan päällä ortodoksien väkevään julistukseen:
Χριστός ἀνέστη! – Ἀληθῶς ἀνέστη!
Ok. Itse en tunnista tuota hämäryyttä, mitä se sitten ikinä onkaan?
Tunnistaako joku muu? Olisi mielenkiintoista kuulla näkemyksiä.
Mikä siinä on hämärää? Aika yksinkertaistahan se lopulta on. Rakasta Jumalaa ja lähimmäistäsi, rukoile, paastoa ja käy kirkossa.
3 tykkäystä
Pyhältä Paisiokselta kysyttiin:
-Vanhus, kuinka ihminen pelastuu?
-Paisios: Kulkemalla oikeaa tietä.
-Kysyjä jatkoi: entä mikä on oikea tie?
-Paisios: ylämäkeen johtava tie!
1 tykkäys
Todellakin! Jos sielun pelastuksen soteriologiset ehdot ovat nuo alla olevat, niin täytyy sanoa, että aika selkeäähän tuo on!
Eli niinkö että noiden ehtojen täyttäminen johtaa sielun pelastukseen… Todellakin jännä juttu jos ihmisen oma osuus ja toiminta nähdään soteriologisesti merkittävämmäksi tekijäksi kuin paljas usko. Ilmeisesti on niin, että pelastuksen lahjaluonnetta ei nähdä laisinkaan oikeaksi tulkinnaksi…
No, onneksi nuo kilvoittelijatkin uskovat Jeesukseen, ja tuo salassa oleva usko on heidänkin pelastuksensa varmana vakuutena. Kunpa ortodoksitkin osaisivat opettaa uskovia heidän iloonsa ja lepoonsa.
Sehän on juuri sitä uskoa… Usko ilmenee aina tekoina. Vanha kertomus kertoo kuinka muuan munkki opetti talonpoikaa lukemaan Psalttaria. Kun talonpoika oli lukenut I psalmin ensimmäisen jakeen " Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomien neuvossa eikä istu siellä, missä pilkkajat istuvat", hän sanoi: "Riittää jo lukeminen, minä menen ja teen niin kuin psalmissa sanotaan "
3 tykkäystä
Meillä luterilaisilla on ylä- ja alamäkiä yhtä paljon. Väittävät että se on maantieteellinen fakta.
D
1 tykkäys
Ortodokseilla on tietysti myös ylä ja alamäkeä, mutta suunta on aina ylöspäin. Kristus tuli ihmiseksi, että ihmisestä voisi tulla jumala.
Hiljattain lapsukaistemme ( yläkoulu) ort.uskonnon kokeessa kysyttiin : kuinka ihminen pelastuu?
Oikea vastaus: ihmisten kautta ja Jumalan avulla.
Näinhän se napakasti sanottuna on uskomme mukaan. Itse olisin rönsyillyt siihen(kin) suuntaan että olisi hyvä pelastua joka päivä vielä enemmän kuin eilen…
1 tykkäys
En halua olla jumala. Jos olisi edes välttävä ihminen.
D
3 tykkäystä
Voit olla kumpaakin, viimeisestä on meidän kaikkien hyvä aloittaa.
Ihminen on ihminen ja Jumala on Jumala.
D
4 tykkäystä
Ihan ortodoksinen ajatus. Hyvä.