Taas olen pudonnut kärryiltä, ehkä pahemmin kuin tiedostankaan. Sielulla voidaan tarkoittaa vähän eri asioita.
Me emme voi määrätä, jos Jumala on päättänyt sovituksen siten, että ilman verenvuodatusta ei ole sovintoa / pelastusta. Jeesuksen uhri lopetti tarpeettomana eläinuhrit. Sovitus on ainoa toivomme. Maailma on paha, uskoimme tai emme, ei muuksi muutu, jos Jumala Kaikkivaltiaana ei muuta.
Tunnettu ratkaisematon ristiriitammehan on, että kuinka Jumala voi olla yhtä aikaa Kaikkivaltias ja hyvä, kuin maailma on paha. Itsekin kipuilen tämän kanssa jatkuvasti. Itse selviän ajatuksesta juuri siinä, että Jumala itse rakkaudessaan uhrasi itsensä eikä vain Poikaansa ja Hän oli vapaaehtoinen. Siinä Jumalan rakkaus meitä kohtaan ilmenee, että kun vielä olimme syntisiä, antoi Hän Poikansa…
Hirveän pahan salliminen on vaikeaa ja raskasta enkä voi sanoa pahaa hyväksi. Mahdoton on uskoa Jumalaa pahan aiheuttajaksi, vaikka niin voi Raamatusta lukea. Jumala on kuitenkin Pyhä ja Kaikkivaltias ja ilmeisesti rajoittaa (aikaisemmin sanoin) Kaikkivaltiuttansa Jeesuksen tähden ja meidän tulee katsoa yksin Kristukseen hirveyksiä nähdessämme ja kokiessamme. Myös persoonallinen paha asuu maailmassamme eikä tätä voi sivuuttaa.
Keskinkertaisena lahjakkuudeltani en pysty parempaan selitykseen, vaikka tunnen että aivoissani on selkeämpi ymmärrys uskosta.
Room 8.
"Tuleva kirkkaus
18Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme. 19Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä. 20Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, 21että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen. 22Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa. 23Eikä vain luomakunta, vaan myös me, jotka olemme ensi lahjana saaneet omaksemme Hengen, huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista vapaaksi. 24Meidät on pelastettu, se on varma toivomme. Mutta toivo, jonka jo näkee täyttyneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoo sellaista, minkä jo näkee! 25Jos taas toivomme jotakin mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti."
(Usein Paavaliakin on vaikea ymmärtää.)