Perisynti tai ajatus siitä, ettei ihminen voi olla tekemättä syntiä ennen monergistista kääntymystä tekee synnin tekemisestä kohtalon. Ihminen on siinä vapaa valitsemaan vain erilaisia synnillisiä vaihtoehtoja. Voi ajatella, että pre-eksistenttisessä tilassa valitsi vapaasti väärin ja ajoi itsensä sen tähden synnin vankilaan, jossa voi valita vain synnillisesti, muuten kaikki ihmiselämässä ainakin ennen monergistista kääntymystä on kohtaloa.
1 tykkäys
Jukka Thuren selittää tämän suunnilleen samoin. Hän esittää Room. kirjeen kahdeksannen luvun selityksessään seuraavaa jaetta, että
Room 8:20: “Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle-ei omasta tahdostaan, vaan alistajan-kuitenkin toivon varaan,”
luomakunta on Aadamin tähden alistettu turhuuden valtaan, koska se on katoavainen, siis kuolevainen samoin kuin ihminenkin nyt lankeemuksen jälkeen.
Tämänhän on helppo havaita pitävän paikkansa, kaikki kuolevat, niin ihmiset kuin eläimetkin. Kuitenkin kun uusi luomakunta luodaan Kristuksen paluussa saavat kaikki elämän hengen jonka jälkeen kuolema on nielty, eikä sitä enää ole.
Room 8:21-23: “koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.”
1 tykkäys
Ihmisellä ei tässä mallissa ole muuta mahdollisuutta pelastukseen kuin joutua monergistisen vaikutuksen kohteeksi. Jos ei joudu, eli jos ei ole valittu, niin huonosti käy. Uskonvanhurskaus ei tässä tule omaksi osaksi edes joutumalla kristillisen julistuksen piiriin, ellei ole valittu.
Jos kuvaamani teologinen malli olisi totta, olisi kohtuullista, että ihan jokainen, joka ilman omaa valintaa syntyy syntiseksi synnin vankilaan myös ilman omaa valintaa vapautetaan siitä.
1 tykkäys
En itse usko niin, koska se on täysin vastoin oikeudenmukaisuuskäsitystäni ja sitä, jos oletetaan oikeasti hyvä Jumala. Ei Raamattukaan missään opeta, että Adamin synti kausaalisesti turmeli muun luodun. Lainaamassasi kohdassa (Room. 8:20) ei sanota, että se on alistettu Adamin tähden.
Seuraavassa kohdassa Jumala laitetaan perimmäiseksi syyksi sille, miksi kaikki ihmiset on suljettu tottelemattomuuteen (tai luterilaisesti perisynnin alaisiksi): “Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi.” (Room. 11:32) Olisi täysin käsittämätöntä minulle, jos yhdellä ihmisellä (Adamilla) olisi valta tuhota koko luomakunta ja kaikki tulevat ihmiset. Missään kohtaa alkukertomusta eikä muuallakaan Raamatussa sanota, että Adamilla olisi sellainen valta.
“Kaikkien armahtaminen” käy käsitettäväksi, jos synergismi edellytetään; muutoin kaikki uudestisyntyvät, mikä ei vastaa sitä, minkä voi nähdä.
Taas olen pudonnut kärryiltä, ehkä pahemmin kuin tiedostankaan. Sielulla voidaan tarkoittaa vähän eri asioita.
Me emme voi määrätä, jos Jumala on päättänyt sovituksen siten, että ilman verenvuodatusta ei ole sovintoa / pelastusta. Jeesuksen uhri lopetti tarpeettomana eläinuhrit. Sovitus on ainoa toivomme. Maailma on paha, uskoimme tai emme, ei muuksi muutu, jos Jumala Kaikkivaltiaana ei muuta.
Tunnettu ratkaisematon ristiriitammehan on, että kuinka Jumala voi olla yhtä aikaa Kaikkivaltias ja hyvä, kuin maailma on paha. Itsekin kipuilen tämän kanssa jatkuvasti. Itse selviän ajatuksesta juuri siinä, että Jumala itse rakkaudessaan uhrasi itsensä eikä vain Poikaansa ja Hän oli vapaaehtoinen. Siinä Jumalan rakkaus meitä kohtaan ilmenee, että kun vielä olimme syntisiä, antoi Hän Poikansa…
Hirveän pahan salliminen on vaikeaa ja raskasta enkä voi sanoa pahaa hyväksi. Mahdoton on uskoa Jumalaa pahan aiheuttajaksi, vaikka niin voi Raamatusta lukea. Jumala on kuitenkin Pyhä ja Kaikkivaltias ja ilmeisesti rajoittaa (aikaisemmin sanoin) Kaikkivaltiuttansa Jeesuksen tähden ja meidän tulee katsoa yksin Kristukseen hirveyksiä nähdessämme ja kokiessamme. Myös persoonallinen paha asuu maailmassamme eikä tätä voi sivuuttaa.
Keskinkertaisena lahjakkuudeltani en pysty parempaan selitykseen, vaikka tunnen että aivoissani on selkeämpi ymmärrys uskosta.
Room 8.
"Tuleva kirkkaus
18Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme. 19Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä. 20Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, 21että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen. 22Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa. 23Eikä vain luomakunta, vaan myös me, jotka olemme ensi lahjana saaneet omaksemme Hengen, huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista vapaaksi. 24Meidät on pelastettu, se on varma toivomme. Mutta toivo, jonka jo näkee täyttyneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoo sellaista, minkä jo näkee! 25Jos taas toivomme jotakin mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti."
(Usein Paavaliakin on vaikea ymmärtää.)
1 tykkäys
“Yhden ainoan ihmisen synnin kautta tuli kadotustuomio kaikkien ihmisten osaksi. Osoituksena siitä, että Aadamin synti luetaan kaikkien syyksi, on pidettävä myös periturmelusta (corruptio hereditaria), jonka vallassa Aadamin lankeemuksen jälkeen ovat kaikki ihmiset, jotka luonnollisella tavalla sikiävät ja syntyvät.” (Pieper, Kristillinen Dogmatiikka. s. 207)
Luterilaiset ovat aina ymmärtäneet, että Aadamin synti luetaan koko ihmiskunnan synniksi ja että synti siirtyy vanhemmista lapsiin luonnollisen polveutumisen kautta.
Pieper jatkaa:
Corruptio hereditaria sijoittuu kuitenkin ensi sijassa ihmisen sieluun (Matt 15:19). Ruumis on kuitenkin sielun orgaanina periturmeluksen toissijainen sijaintipaikka, niin että se kaikkine jäsenineen antautuu vääryyden palvelukseen (2. Piet 2:14, Room 3:13-15…).
Eli 1) Aadamin synti luetaan koko ihmiskunnan syyksi 2) perisynti siirtyy vanhemmista lapsiin luonnollisen polveutumisen kautta.
1 tykkäys
Hmmm, en lue ensisijaisesti Pieperiä kun puhutaan tunnustusasioista.
CA II:
Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti
Yksimielisyyden ohje
sen ihmisluonnon myötä, joka yhä edelleen on Jumalan luomistyötä, siirtyy perisynti syntistä siementä olevalta isältä ja äidiltä ruumiillisessa sikiämisessä ja syntymässä eteenpäin.
Tunnustuskirjojen ongelmatiikka ja asia josta tunnustuskirjoja voi kritisoida, on tukeutuminen substanssi - aksidenssi -distinktioon. Yksimielisyyden ohje on sen ympärillä pyörimistä miten synnistä saataisiin tehtyä, aivan oikein, jotakin joka ihmisessä on jo pienestä pitäen, eli emme luota Jumalaan, emme pelkää Jumalaa ja paha himo hallitsee meitä. Ja että kyse ei olevain aksidenssista, eli satunnaisesta ominaisuudesta. Perisynnin aksidenssina olemisen luonteesta Yksimielisyydenkin ohje vaikenee ja jättää asian Jumalan hoteille.
Tunnustuskirjojen, joista CA on tärkein, kohdat eivät kerro geneettisestä periytymisestä, vaan siitä että ei ole olemassa hetkeä jolloin ihminen ei olisi syntinen, koska hän on ihmisenä osa syntistä ihmiskuntaa. Tunnustuskirjojen(kin) tapa sanoa tämä asia on vedota lisääntymiseen. Jos lapsi syntyisi koneiden kasvatettavaksi, ne ruokkisivat ja pitäisivät lämpimänä mutta ei puhetta, kosketusta ja yhdessä oloa niin lopputulos olisi teologisesti synnitön ei-ihminen.
D
“Se usko joka menee Jeesuksen luo huonona ja huonoudestaan huolimatta, on pelastavaa uskoa, vaikka se olisi miten heikkoa tahansa. Juuri se usko voittaa maailman 1 Joh 5:4, ja kuolettaa lihan Room 8:13, Gal 5:24.<<”
( Olav Valen-Sendstad)
2 tykkäystä