Vanhurskautus ei ole fyysinen, eikä medikaalinen toimenpide, jossa epävanhurskas ihminen muutetaan vanhurskaaksi ihmiseksi vaan uskova luetaan vanhurskaaksi Kristuksen tähden, johon hänen uskonsa on kiinnittynyt. Tätä kutsutaan uskonvarmuudeksi, koska sillä on perustansa Kristuksessa, ei enää itsessään, keskellä kaikkea lihan heikouttakin, syntiä, epäilyksiä,
kuolemaa jne. Uskova on siis suhteessa itseensä epävarma, eikä löydä itsestään perustusta pelastukselle kuten fariseukset, mutta uskossa Kristukseen varma.
1 tykkäys
Näin on, mutta en nyt suoraan sanottuna aivan ymmärrä, miten tämä vastaa esittämääni kysymykseen?
No etkö sinä ihmetellyt miten ihminen voi syntyä kahdesti uudestaan, sanasta ja vedestä? Tällaiseen vastasin ettei näin tapahdukaan, koska uudestisyntyminen tapahtuu aina Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta silloinkin kun se tapahtuu kasteessa.
1Piet 1:23: “te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.”
2 tykkäystä
Juu, se on forenssista vanhurskautusoppia. Kiinnosti tietää, mitä Luther tarkoittaa sillä, että kristitty on vanhurskas in spe (toivossa). Usko ei ole sama asia kuin toivo.
Kirkkoraamattu 1992 mukaan (Room. 4:5) Jumala “tekee” jumalattoman vanhurskaaksi. Jos käännös olisi ollut forenssisen koulukunnan hommia, ehkä siinä lukisi sen sijaan “lukee vanhurskaaksi”, “julistaa vanhurskaaksi” tai “vanhurskauttaa” (niin kuin käännöksessä KR 1938).
Vanhurskauttamisen voi ajatella sisältävän sekä vanhurskaaksi tekemisen että vielä itsessään syntisen vanhurskaaksi lukemisen. Pääpaino jälkimmäisessä, jolloin se seikka, että vanhurskaaksi tekemisen kohde on vielä monin tavoin syntinen todellisuudessa, ei vie kristityltä toivoa, varmuutta anteeksiantamuksesta eikä opilta yksin armosta ja yksin uskosta pohjaa.
1 tykkäys
No mikä virka sillä kasteella on, jos ilman kastetta voi uudestisyntyä?
Sakramentit ovat näkyvää sanaa vebum visible jotka vakuuttavat syntien objektiivisesta anteeksiantamuksesta. Esim. kun meillä ehtooliselle mentäessä lausutaan sanat “tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina” Matteuksen evankeliumia siteeraten minä saan olla varma syntien anteeksiantamuksesta josta pantiksi saan Kristuksen ruumiin ja veren sineteiksi.
Mutta onko siis kastamaton uudestisyntynyt, vaikka ei menisikään kasteelle?
Kasteessa tapahtuu seuraavan raamatunkohdan mukaan uudestisyntyminen: “Pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta” (Tiit. 3:5).
Ihminen voi uskoa Jeesukseen pelastajanaan jo ennen kastetta. (Näin ainakin lukemattomat ja taas lukemattomat ovat kokeneet ja todistaneet.) Jos uudestisyntyminen on jotain muuta kuin pelkkää uskoa Jeesukseen pelastajana, niin silloin mielestäni ei ole ongelmallista ajatella, että kasteen saaminen on olennaista pelastuksen kannalta. Jos pelkkä uskoontulo on jo = uudestisyntyminen tai koko kristillinen uudestisyntyminen, niin silloin kaste on nähdäkseni vain kuin muotomeno. Mitään hengellisessä mielessä olennaista siinä ei silloin tapahtuisi.
Teillähän on Missori-Synodin kanssa kirkollinen yhteys tjsp. Siksi lainaan vastausta kysymykseesi heidän uusimmasta katekismuksestaan.
- Is it possible for an unbaptized person to be saved? Yes. Only unbelief condemns. Before the institution of Baptism, Old Testament believers were saved through faith in the promise of Christ. Those who believe the Gospel and yet die before Baptism are not condemned, because they “have been born again, not of perishable seed but of imperishable, through the living and abiding word of God” (1 Peter 1:23). However, faith does not despise what the Lord promises and gives in Baptism. The unbaptized should not delay in receiving Baptism. Read Luke 23:39–43. Although Christ had not yet instituted Baptism, the thief on the cross was saved through the word of Christ. 313. Is it possible for a baptized person to fall from faith and be eternally lost? Yes. It is true that God’s promises in Baptism stand even if we do not believe them. However, all who reject God’s promises to them and die in unbelief have abandoned Baptism and do not receive what God has promised. They will be lost.
Nyt tullut parikymmentä uutta viestiä tähän ketjuun. Yritän tiivistää niistä syntyneet ajatukseni tähän yhteen lyhyeen viestiin. Minusta tuntuu että täällä ei ole puhuttu luterilaisuudesta yleensä vaan jonkin sen sisällä vaikuttavan erityisen liikkeen opillisista näkemyksistä.
Noista näkemyksistä minulle tulee vaikutelma, että uskonvanhurskauden sijalla onkin tyylipuhdas “kasteen armo”. Syntyy vaikutelma, että pelastuakseen ei tarvitse olla uskovainenkaan, koska karkeasti tulkittuna uskokin on jotenkin kiinnittyneenä siihen kasteeseen.
Edelleen tulee mieleen, että sen pohjalta Pyhä Henkikin on pelkkää teoriaa eikä siis mitenkään käytännössä koettavaa, jos myös Hengen osallisuus ja täyteys on kasteessa. Kasteessa on siis lahjoitettu ihan kaikki. Olen toki samaa mieltä, että meille on lahjoitettu armosta ihan kaikki mutta kuinka juuri kasteessa ja vieläpä teoreettisella tasolla? Ovatko armolahjatkin kuten kielilläpuhuminen siinä kasteessa?
Puhutaan armonvälineestä mutta minusta kaste on pikemminkin uskon apuväline; se on pyhä toimitus joka tukee uskoa.
Jos pelastus olisi kasteesta niin sehän ei enää olisikaan uskosta eikä niin ollen armosta.
“Sen tähden se on uskosta että se olisi armosta.” (Room 4:16)
Siinä ei lue: “Sen tähden se on kasteesta että se olisi armosta.”
Näkisin että kasteen armossa on kansankirkkomainen kollektiivisen uskon ajatus. Sen ymmärrän hyvin, sillä olenhan itsekin osa tuota arvokasta perintöä. Sen kautta osakseni on syntynyt pelastava usko.
@Glacialis: Sinulle sanoisin, että usko on todellakin myös toivoa. Se on Vapahtajaan turvautumista, se on ojentautumista näkymättömän mukaan, se on luottamista siihen mitä toivotaan…
“Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.” (Heb 11:1)
Haluan muistuttaa että minä lähestyn näitä asioita aidon ekumenian hengessä enkä ole ketään vastaan.
Juu kyllä minä tuon hahmotan, mutta miten tässä diskurssissa hahmottuu aikuisen uskoontulo? Mikä funktio kasteelle jää, jos ihminen jo uskoo Jeesukseen?
Tässä on sanottu selvästi, että uskoon kuuluu toivo tai odottaminen:
“Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta. Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee? Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä.” (Room. 8:22-25)
Kristillinen usko on nähdäkseni myös tai jopa ennen kaikkea varmuutta anteeksiantamuksesta. Silloin ei toivota, että synnit on anteeksi annettu, vaan ollaan siitä varmoja, ja siksi voidaan myös iloita.
Kun syntisyys tai jumalattomuus, elämän raadollisuus ja kärsimykset ahdistavat, silloin ajatus siitä, että kärsimyksen alainen keho ja siinä ahdistava synti katoaa kerran lopullisesti, on toivon tai sanoisinko paremminkin odottamisen asia. Toivosta minulle ainakin tulee mieleen epävarma asia. Eihän kristitylle voi olla epävarmaa se, että elämä jatkuu ilman syntiä ja kärsimystä kirkkauden valtakunnassa? Kreikan sanan elpis voi kääntää myös sanalla odottaminen. Kristityn ei mielestäni tarvitse toivoa vaan odottaa, koska asia on kristitylle varma, ainakin siinä mielessä varma, että jokainen uskon loppuun asti säilyttävä on pelastuva.
1 tykkäys
Saat näkyvän sanan vahvistuksen sille, että sinut on Raamatun mukaisesti kastettu Kristuksen kuolemaan.
Room 6:4: “Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.”
2 tykkäystä
Mitä jos Jumala ajattomuudestaan käsin tekee uskoon tulleen ihmisen “tulevan” kasteen uudestisyntymisen vaikuttavaksi jo “edeltä” käsin? Silloin uskoon tulleen usko ennen kastetta olisi Jumalan edessä tai näkökulmasta jo uudestisyntyneen uskoa. Hänet olisi siis jo tavallaan kastettu, koska Jumala ei tarkastelisi asioita ajallisuudestamme käsin.
Jos ajatellaan, että uudestisyntyminen tapahtuu vasta kasteessa tai kastehetkessä, niin silloin ennen kastetta uskoon tulleen usko ei ole uudestisyntyneen uskoa. Olisi nähdäkseni oletettava, että kyse on uskosta, jota ei vaikuttanut Pyhä Henki. Jos taas Pyhä Henki on vaikuttanut sanan tai saarnan kautta ihmisessä uskon kastetta vielä saamattomassa, miksi ihminen ei olisi uudestisyntynyt? “Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt.” (1 Joh. 5:1a) Jumalasta syntynyt = uudestisyntynyt.
1 tykkäys
Tämä on suoraan sanoen vähän turhauttavaa. Sinulle on monta kertaa yritetty selittää, että uskoa ja kastetta ei pidä asettaa vastakkain, mutta sinä teet sen silti, koko ajan. Eikä siinä sinänsä mitään, saathan sinä pitää mielipiteesi, mutta et edes yritä vuorovaikuttaa omasta tulkinnastasi poikkeavan näkemyksen kanssa, vaan hoet vain tuota uskon ja kasteen vastakkainasettelua.
EDIT. Et myöskään ole sanallakaan yrittänyt avata omaa tulkintaasi mitä ne Raamatunkohdat tarkoittavat, jotka sanovat että kaste pelastaa
3 tykkäystä
Näin minäkin olen ymmärtänyt!
Yksinkertaisen luterilaisen yhteenveto: Kaste ilman uskoa ei pelasta ketään. Uskoontulleen aikuisen on hakeuduttava viipymättä kasteelle, jossa todennus / vahvistus uskolle saadaan. Sanat eivät riitä kertomaan, mutta Jumalalle se on saman aikaista, koska Hän molemmissa on vaikuttava osapuoli. Ei ole siis merkitystä, tapahtuuko uskominen juuri yhtä aikaa kasteen kanssa, vaan ennen tai jälkeen kasteen. Se on Jumalalle ihan sama, kunhan uskoo Jeesuksen K. ennen kuolemaansa.
Kuitenkin vain kasteen halveksiminen kadottaa, jos kastetta ei pysty saamaan, niin usko ratkaisee yksinäänkin. Jumala näkee yksin sydämen.
2 tykkäystä
Kuulostaa vähän samanlaiselta ymmärrykseltä kuin helluntailaisilla. 
Helluntailaisten varmuus ei perustu ulkoiseen sanaan, vaan ihmisen omiin antropologisiin edellytyksiin ja siksihän he eivät katso mitään kastetta tarvitsevansakaan, jossa heidät yhdistettäisiin sanan kautta Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen.
3 tykkäystä
Miten niin turhauttavaa? Minähän pyrin koko ajan tunkeutumaan yhä syvemmälle ajatusmaailmaanne. Edustatko edes koko luterilaista kirkkoa, sen oppia vai jotakin sen sisällä elävää uskonliikettä? Ja pitääkö siis ihmisen olla uskovainen pelastuakseen vai ei? Mitä mieltä Luther oli siitä asiasta? Ortodoksit käsittääkseni ehdottomasti edellyttävät kirkon jäseniltä uskoa ja vieläpä hyviä tekojakin, vai olenko siinä väärässä?
Joka ikinen niistä on epämääräinen ja erittäin tulkinnanvarainen, mutta niitä jakeita, joissa painotetaan uskon pelastavaa ja vanhurskauttavaa merkitystä, on UT täynnä. Mutta toki jos ajattelette että kaste nekin sisältää (eikä toisin päin), niin asiahan on sitä myöten käsitelty. Eikä siinä mitään, sillä kaikkihan olemme kastettuja, joten mitään ongelmaa ei ole. Ehkä tämä kohta miellyttää sinuakin:
“Te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.” (Gal 3:26-27)
Tosin tämäkään kohta ei ole tyhjentävä, sillä ei ole “kirkossa kuulutettu” 
että tuossa tarkoitetaan nimenomaan vesikastetta. Mutta ei tietenkään ole ongelma, vaikka niin olisikin. Joka tapauksessa uskovat on ympätty ja kokonaan upotettu Kristukseen niin, että me olemme Kristuksessa ja siten täydellisesti “piilossa”. Ja oma näkemykseni on se, että vesikaste on tuon tapahtuman ulkoinen merkki. Ja sen takia on täysin raamatullista suorittaa kaste upottamalla veteen, ja on täysin raamatullista kastaa vedellä vain ne, jotka uskovat - sekä uskovien lapset. Olemme kasteen kautta haudatut Kristuksen kuolemaan yhdessä hänen kanssaan:
“Me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan.” (Room 6:3-4)
Olen sitä mieltä, että kasteen muoto ulkoisena merkkinä ei ole ehdottoman tärkeä, mutta tokihan Kristuksen kuolemaan ymppäämistä parhaiten kuvaa nimenomaan upotuskaste.
Lieneekö tässä muuten jälleen yksi sellainen kohta, jossa kirkon perinne voittaa Kirjoitukset, siis valelukasteen käytäntö? No, oli miten oli, itse sanon mielihyvin Paavalin tavoin:
“Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan.” (1.Kor 1:17)
Tässä on jonkin verran hajontaa käytännössä. Hyvin samankaltaisesti asiaa voidaan kyllä sanoittaa. Ja toki varmaan eri vuosikymmeninä ja eri seurakunnissa asiaa painotettu eri tavoin.
En nyt siis halua irvailla. Hämmentää vain muotoilun samankaltaisuus.