Juu. Vaikka ei toki mekaanisesti, että hyviä tekoja pitäisi olla kaikilla määrä X, jotta pääsee taivaaseen. Lopulta asia on Jumalan kädessä.
2 tykkäystä
Protestantismissa kaiketi yleisesti ottaen ajatellaan, että hyvissä teoissa tai ehkä pikemminkin laupiaassa lähimmäisenrakkauden osoittamisessa ilmenee uskon aitous - mikä siis ei ole mielestäni laisinkaan kaukana tuosta hyvien tekojen välttämättömyyden periaatteesta. Samalla toki ymmärtäen, että ihminen ei todellakaan ole läheskään täydellinen niissä hyvissä töissään ja rakkaudessaan.
Juu, maallikon vinkkelistä ei meidän ajatusmaailma kauhean kaukana tuosta ole. Tulokulma on vain erilainen.
2 tykkäystä
Netissä nimimerkin takaa huudellessa en tokikaan edusta ketään muuta kuin itseäni (jos sitäkään), mutta kirkkoni on Suomen evankelisluterilainen Lähetyshiippakunta, ja Lähetyshiippakunnalla on kyllä ihan vilpitön pyrkimys ja tarkoitus pysyä luterilaisessa tunnustuksessa, joka pohjautuu pyhään Raamattuun. Ja kyllä, ihmisen pitää uskoa pelastuakseen. Usko toisaalta ohjaa kasteelle ja yhtäältä ottaa kasteen lahjan vastaan.
Mitä Lutheriin tulee, hän kirjoittaa kasteesta muun muassa näin:
“Sinun on ensiksikin otettava huomioon se, että näihin sanoihin sisältyy Jumalan käsky ja asetus. Siksi ei ole mitään syytä epäillä, että kaste on Jumalasta lähtöisin. Ihmiset eivät ole sitä keksineet omasta päästään. Yhtä lailla kuin voin sanoa, ettei kukaan ihminen ole omista ajatuksistaan punonut kymmentä käskyä, uskontunnusta eikä Isä meidän -rukousta, vaan että itse Jumala on ne ilmoittanut ja antanut, yhtä lailla voin kerskata kasteesta: se ei ole ihmisten keksimä vaan Jumalan itsensä asettama. Lisäksi meille on annettu vakava ja ankara käsky suostua kastettaviksi, sillä muutoin emme voi pelastua. Ei pidä kuvitella, että kaste olisi yhdentekevä asia, kuten on esimerkiksi uuteen, punaiseen pukuun pukeutuminen. Sillä aivan kaikki on sen varassa, pidetäänkö kastetta voimallisena, ihanana ja tärkeänä asiana. Juuri siitä me käymme useimmat kiistamme ja taistelumme, koska maailma on nyt täynnänsä lahkolaisia, jotka huutavat, että kaste on ulkonainen asia ja ettei ulkonaisesta ole mitään hyötyä. Mutta olkoon vain ulkonainen asia, miten ulkonainen tahansa, tässä on se Jumalan sana ja käsky, joka asettaa, perustaa ja vahvistaa kasteen” (Iso katekismus, kursivoinnit minun)
Miten niin epämääräinen ja tulkinnanvarainen? Et perustele tällaista väitettä mitenkään. Minun mielestäni siinä ei ole mitään epämääräistä ja tulkinnan varaista, kun Pietari sano, että vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena. Tai siinä, kun Jeesus sanoo, että joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu. Tai siinä, kun Paavali sanoo, että kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet ja niin edelleen. Ja Raamattu on näitäkin jakeita täynnä.
Niin on, mutta usko ja kaste eivät sulje millään tavalla toisiaan pois tai asetu toisiaan vastaan. Joka tulkitsee Raamattua niin, että asettaa nämä vastakkain, tulee väkisinkin tehneeksi väkivaltaa Raamatun kokonaisilmoitukselle. Usko ottaa kasteen lahjan vastaan. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Todellakin miellyttää. Mutta huomaatko, kuinka Paavalikaan ei em. kohdassa suinkaan aseta uskoa ja kastetta vastakkain, vaan päin vastoin sanoo, että olemme uskon kautta Jumalan lapsia sillä kaikki me jotka olemme Kristukseen kastetut ja niin edelleen. (Huomaa, sana “sillä” on perusteleva konjunktio, se siis tarkoittaa “nimittäin tai siitä syystä että” jne.). Voimme siis kastettuina uskon ojennetulla kädellä tarttua siihen Jumalan lupaukseen, että meidät on kasteessa puettu Kristukseen, eikä Jumala petä lupaustaan. Kristuksen vanhurskaus peittää meidän syntisyytemme.
Mutta mitä muuta kastetta tuo tarkoittaisi, kuin vesikastetta? Ei ole mitään muuta kastetta, kuin vesikaste. Äläkä vaivaudu sanomaan, että on Pyhän Hengen kaste. Ajattelen nimittäin, että vesikaste on Pyhän Hengen kaste.
2 tykkäystä
Missään ei kaiketi puhuta “kasteen lahjasta”, mutta kasteen yhteydessä puhutaan syntien anteeksaamisesta ja vielä Pyhän Hengen lahjasta, joka on toki kasteesta erillinen asia:
“Ja tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen; sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen.” (Apt 8:15-16)
Pietari toki kirjoittaa, että Nooan ajan vertauskuvan mukaan vesi pelastaa [upotus]kasteena, mutta tekstihän jatkuu ja siinä kerrotaan mitä kaste on tarkemmin: se on “hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta”. Se on siis pyytämistä - siis oikeastaan jopa ihmisen teko. Mutta eipä toki yksittäisten kohtien mukaan pidä kasteoppiakaan hahmottaa. Kasteen tärkeydellä on selkeä painotus Uudessa testamentissa.
Hiukan ihmettelen, että kasteasiasta tehdään jotenkin erityinen kysymys. Mekin kumpikin olemme kai sitä mieltä, että ihmisen pitää (tulla uskoon tai ainakin) uskoa, ja samoin että kaste on luovuttamaton osa kristinuskoa. Ja että pelastus ikuiseen elämään on lahja eikä ihmisen ansio.
Tsekkaapa vähän muitakin raamatunkäännöksiä tuohon kohtaan. Pyytäminen taitaa olla 33/38 käännöksen oma innovaatio, 92:ssa on hyvän omantunnon liitto.
1 tykkäys
Hyvä omatunto saadaan, uskon kautta. Se ei ole ihmisen vaikuttamaa, vaan Jumalan.
1 tykkäys
Kyllähän tässä keskustelussa on vastakkain Luther - joka nojasi aivan vanhakirkolliseen teologiaan (joka ilmenee mm siinä ettei katolisella ja luterilaisella kasteopilla ole valtavasti eroa) - ja helluntailaisvaikutteinen Raamatun lukemisen tapa, jota Semajah edustaa.
Ei siis kyse ole mistään erityisryhmästä luterilaisuuden sisällä. Jos luterilaisissa onkin niitä jotka tahtovat myötäillä uudempia oppeja (tai olihan Lutherin aikaankin uudestikastajia), ei Tunnustuskirjoja tutkiva Semajah oikeasti voi olla löytämättä Lutherilta sellaista Raamatun selitystä jota tässä nyt ollaan nostettu esille.
1 tykkäys
Kyllä tuo ἐπερώτημα viittaa pyytämiseen/ kysymiseen.
Kreikan sana eperotema tarkoittaa sanatarkasti kysymystä, tässä sopimusta, johon heikompi osapuoli kysyttäessä suostuu. ”Hyvän omantunnon sopimus eli liitto tarkoittaa siis ensi sijassa sitä, että Jumala tarjoaa ihmiselle anteeksiantoa ja hyvää omaatuntoa, minkä ihminen ottaa kiitollisena vastaan” (J. Thurén).
Raamatun kääntäjä ja eksegetiikan professori Jukka Thurén oli aika lyömätön asiantuntija.
Niin, tarkoitat varmaankin sitä, että täydellisesti vapaina Kristuksessa voimme tietyssä mielessä olla aina sovituksen tähden hyvällä omallatunnolla. Sovintoverihän puhdistaa meidän “omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa.” (Heb 9:14)
En tosin jättäisi tätä asiaa pelkästään opillisen teorian varaan, sillä omatuntomme, sydämemme, on tärkeä osa meitä kun ajattelemme elämistämme aralla tunnolla Jumalan yhteydessä. Jos hyvä omatunto hylätään, seurauksena uhkaa uskon haaksirikko.
“… säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet.” (1.Tim 1:19)
Uskolla on siis taipumus pysyä parhaiten puhtaassa omassatunnossa.
“… sellaisia, jotka pitävät uskon salaisuuden puhtaassa omassatunnossa.” (1.Tim 3:9)
Eihän siitä tehtäisi erityistä kysymystä ellei siitä niin paljon esitettäisi vähätteleviä ja vääriä luuloja.
Tuo kaikki mitä sanot pelastuksesta on mahtava juttu.
Mutta kovin moni ei pysähdy siihen. Ei riitä yksi kaste eikä yksinkertainen usko. Vaaditaan sitä sun tätä. Usein vaatimukset ovat yksittäisten Raamatun tapahtumien jäljittelyä ja niiden tekemistä velvoittaviksi rituaaleiksi.
Kristillinen kirkko on kuitenkin alusta asti noudattanut Kristuksen käskyä. Menkää, julistakaa, kastakaa, opettakaa. Ei tämä sen kummempaa ole nytkään.
2 tykkäystä
Ei kannata sokeasti luottaa auktoriteetteihin.
1 tykkäys
Ei minustakaan. Ja niinpä ihmiset kuulevat evankeliumin, uskovat sen, ottavat kasteen ja tulevat opetettaviksi.
1 tykkäys
Olen pahoillani mutta en pidä sokeana sitä joka luottaa asiantuntijaan enemmän kuin itseensä tai johonkin muuhun joka esittää omia teorioitaan.
Matias Roto kertoo että sanaa käytettiin
monissa sopimuksiin tai liittoihin liittyvissä käytöissä: testamenteissa, kauppasopimuksissa, armeijaan liittymisissä, ihmisten välisissä sopimuksissa tai liitoissa jne.
Et kai ole sitä mieltä että ketkään muut raamatunkääntäjät eivät ole olleet asiantuntijoita vaan ainoastaan tämä Thuren? 
Aivan, mutta kuten tiedät, jo varhain kirkko alkoi kastaa myös lapsia.
Myös tänään siis kasteopetus voi sijoittua joko ennen tai jälkeen kastetta.
Kaste on pyhä. Koska Jumalan sana, joka sen käskee ja sitä kuvaa, on pyhä. Ulkonaisesta merkistä puhuvat eivät tunnista sitä, miten Jumalan sana sitoutuu tähän konkreettiseen maailmaamme. Kastamme vedellä, syömme leipää ja viiniä. Mutta emme symbolista vaan reaalista, inkarnoitunutta Jumalan sanaa noudattaen.
2 tykkäystä
En tietenkään mutta ei se että lainaan yhtä tutkijaa merkitse sitä että tuo olisi hänen oma keksintönsä.
Asiantuntemushan tulee siitä että tuntee laajasti omaa alaansa. Sellainenhan JT oli ja se on ihan tunnettu fakta.
Tästäkin samaa mieltä. Ehkä voimme yhdessä todeta myös sen, että Uudessa testamentissa vesikaste oli upotuskaste? Mutta en valita, sillä minusta nykyinen käytäntö on hyvä ja oikea.
1 tykkäys
Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä . Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava.