Mitä uskonvanhurskaus tarkoittaa?

Jotain tämän kaltaista tarkoitin.
Ja psalmien vanhurskas tuomari on aina ollut minusta luottamusta herättävä hahmo. Hän taistelee kääntymystäni vastustavia tahoja vastaan vaikka miekoin, jousin ja nuolin.
Ps. 7:12-14

Jostakin syystä viestin sisältö kuitenkin osui herkkään kohtaan?

“Se armo, jossa te olette, on Jumalan totinen armo.” (1.Piet 5:12)

Ajattelen niin, että minä en saa Jumalalta osakseni oikeudenmukaista kohtelua, koska ansaitsisin tulla hylätyksi. Mutta minä saan osakseni armon.

Voitko kertoa, minkä tässä näkemyksessäni arvelet jotakuta satuttavan?

Minua henkilökohtaisesti loukkaa tuommoinen mielestäni täysin aiheeton “liputus”.

Minäkin saan armon, oikeudenmukaiselta tuomarilta. Perustan tämän näkemykseni Jumalasta Raamatun lukuisiin kohtiin joissa Hänestä puhutaan oikeudenmukaisena ja tuomarina. Armo ei kuitenkaan tarkoita minulle sitä mitä sana armo tarkoittaa mm. lauseessa ‘antaa armon käydä oikeudesta’. Minua kohtaa sekä Jumalan armo että oikeus.

(Viestiäsi ei välttämättä ole liputettu vaikka moderaattori huomautti siitä.

@SanGennaro saattoi viitata myös isoon, tummennettuun fonttikokoon. Tai sitten hieman ylimitoitetulta tuntuvaan toisiin foorumilaisiin osuvaan tölväisyyn koskien heidän tapaansa olla menossa taivaaseen.

Niin tai näin en itse kyllä loukkaantunut viestistäsi, en tosin ihan tajunnut mikä minun viestissäni kirvoitti tämän paatoksen, kun Raamattu aika monessa kohtaa puhuu Jumalasta oikeudenmukaisena tuomarina. )

Tämä aihe meni jotenkin ihon alle ja jäin keskellä yötä miettimään Hannan ja Marian kiitosvirsiä.

Ne ovat olleet minulle aina hyvin huojentavia raamatunkohtia, vakuutuksia siitä että Jumala tuomitsee minut oikeudenmukaisesti vaikka maailma ei sitä tee.
Että vaikka olen köyhä, lapseton ja syrjitty saan oikeutta Jumalalta vaikka ihmisiltä en saakaan. Oikeus on se, että Jumala itse taistelee minusta ulos kaiken kiusan ja kurjuuden ja laittaa minut hyvään paikkaan, avaraan paikkaan, vaikka kukaan muu kuin Jumala ei minussa mitään hyvää näkisi.

Jumala myös lyö minua ja se on oikeus ja kohtuus koska hän haluaa pelastaa minut taivaaseen eikä jättää minua kurjuuteen. Hän taistelee minun oikeuteni puolesta. Hän kyllä myös pieksää minusta kaiken ylimääräisen pois, mutta tekee sen niin että tunnen itseni rakastetuksi, tuetuksi ja jopa korotetuksi niin kuin Hannan ja Marian kiitosvirsissä.

Siunattu Jumala.

Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa. Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä. San. 31:8-9

  1. jakeessa vaivainen kääntyy minun Raamatussa sanalla desvalido, epävalidi. Kun tulin uskoon, näistä raamatunkohdista missä epävalidien puolesta taisteleva Jumala mainitaan, sain valtavan turvallisuudentunteen ja opin luottamaan Jumalaan.

Eli kyllä minä ihan vilpittömästi koen näiden kokemuksien ja ajatuksien rohkaisemana laittavani luottamukseni Jeesuksen työhön minun puolestani ja siten olevani uskon kautta vanhurskas.
En ole koskaan nähnyt uskon kautta pelastuvan pääsevän kuin koira veräjästä. Iso muutos siinä tulee tapahtumaan mutta sellainen muutos jota ei omin voimin ikinä saisi aikaan. Itse ainakin olen halunnut puhdistautumis-ja uudistumisprosessia syvimpiin sopukoihin asti. Haluan tervehtyä ja nähdä. Ja näihin pyyntöihin Jeesuksella on evankeliumeissakin selvä vastaus ja niin minunkin kohdallani. Ei tarvitse epäillä.

Puhdista minut synnistä iisopilla, niin minä puhdistun. Pese minut, niin tulen lunta valkeammaksi. Anna minun kuulla iloa ja riemua, ratketkoot riemuun luut, jotka olet murskannut. Peitä kasvosi näkemästä syntejäni ja pyyhi pois kaikki pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista vahvaksi henki minun sisimmässäni. Psalmi 51:9-12

Olen kokenut että tämä oikeudentuomio tulla puhdistetuksi ei ole mikään helppo tuomio mutta se on oikea tuomio. Kaikille ihmisille ansioista riippumatta. Koen saavani vihdoin oikean tuomion itsestäni, Jumala tietää kuka minä olen.

On varmasti yhtä monta kokemusta uskon kautta vanhurskaaksi tulemisesta kuin on ihmisiä. Minulle Jumala on savusaunan pesijätär joka saa saunan lauteilla köyhän ja kurja tuntemaan itsensä kuninkaaksi pestessään tämän aika kovallakin harjalla ja reippain ottein puhtaaksi. Olen Jumalalle tämän kuninkaallisen kohtelun arvoinen vaikken ansaitse sitä.

1 tykkäys

Niin, yhtä monta kokemusta ja varsinkin saman asian sanoittamista eri tavoin. Itse olen vain pyrkinyt vääntämään rautalangasta ja ilmaisemaan mahdollisimman ytimekkäästi ja veitsenterävästi sen, kuinka itse ymmärrän uskonvanhurskausopin eli sen, mitä se näkemykseni mukaan tarkoittaa, että ihminen tulee vanhurskaaksi uskon kautta. Ymmärrän asian tasan samalla tavalla kuin edesmennyt lähetyssaarnaaja Mauri Vikstén.

Joku jo valitti anekdootistakin, jonka oli vain tarkoitus huvittavana tosielämän tapahtumana valaista armon ja oikeudenmukaisuuden eroa. Toki olen sitä mieltä, että jumalallisessa juridiikassa toteutuu suvereeni ja absoluuttinen oikeudenmukaisuus, mutta Kristuksessa meitä uskovia kohtaa armo sen sijaan että meidät - täysin oikeudenmukaisesti - tuomittaisiin kadotukseen.

Mielestäni oma esiintymiseni tällä forumilla on ollut asiallista, hyväkäytöksistä ja sivistynyttä, kuten säännöt edellyttävät. Toki persoonani on värikäs eikä harmaa, joten käytän mielelläni värikästä kieltä ja pyrin terävä-älyiseen ilmaisuun, mutta en koskaan ilkeällä mielellä.

Pääsiäispahoittelut silti niille, joille kirjoituksistani on syntynyt mieliharmia.

1 tykkäys

Tykkäsin anekdootistasi mutta ei kai Jumalan oikeudenmukaisuus ole vasemmiston ajamaa oikeudenmukaisuutta. Jumala on kaikkia kohtaan oikeudenmukainen ja se on ihmisille mahdotonta sillä meidän päätöksissä joku aina jää oikeutta vaille.

Joo, mainitsemani tapaus ei tosiaan ollut tarkoitettu tyhjentäväksi selostukseksi vaan vain hiukan valaisemaan asiaa ihan käytännän tasolla. Politiikkaan sinänsä en halua ottaa täällä kantaa, koska olen havainnut mielipiteeni aiheuttavan riipivän herkästi hyperventilaatioita niiden keuhkoissa, jotka ovat yhteisten asioiden hoitamisessa kanssani eri linjoilla.

Minä olen siis poliittisilta näkemyksiltäni oikeistokonservatiivi tai ehkä tarkemmin kansalliskonservatiivi kuten Juha Ahvio (en siis ole “äärioikeistolainen” vaikka sellaiseksikin minua on pyritty valtamediassa demonisoimaan), mikä ei liene mikään salassa pidettävä asia.

Mutta tällä forumilla politiikka ei ole framilla - ei millään tasolla edes omissa katsannoissani, vaan täällä keskityn ennen kaikkea pelastusoppiin, soteriologiaan, ja siinä kontekstissa nimenomaan kaikille kristityille yhteisiin tekijöihin. Sen takia minusta ainakin pitäisi olla täysin samantekevää, mitä poliittista linjaa kannatan - nehän ovat tämän maailman asioita.

1 tykkäys

No, mainitsemasi kansanedustaja tunnetaan hartaana kristittynä ( ja meistä kenestäkään ei ole tuomariksi tässäkään asiassa), joten jakosi “sosialisteihin” ja " meihin kristittyihin" on julma ja väärä.

Mutta pidetään politiikka todellakin poissa vaikka tähän oli pakko heittää kommentti.

Ei varmaan mikään. Mutta näkemys olisi hyvä ilmaista tölvimättä muita.

Jumalan kurituskin on armoa ja jopa rakkautta. Uskonvanhurskaus liittyy pelastusoppiin eikä suoraan viittaa uskovan kasvattamiseen. Itse olen saanut hengellisessä elämässäni paljonkin pataan ja nimenomaan tulkinnut sen Herran rakastavaksi kuritukseksi, jotta en itseäni aivan tärviölle teloisi.

“‘Jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa’. Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita.” (Heb 12:6-7)

Miten näet näiden käsitteiden eron? Omaan korvaan nämä kuulostavat synonyymeiltä.

Eiköhän oppi pelastuksesta ole hiukan laajempi käsite. Uskosta vanhurskautuminen on kyllä keskeistä varsinkin luterilaisen kirkon pelastusopissa.

Olet varmaan oikeassa, mutta kiinnostaa silti. Ainakin tällä foorumilla välillä opponoidaan ajatuksella uskonvanhurskaudesta ajatusta siitä, että pelastukseen tarvitaan tekoja. Ajattelen että ehkä käsitteiden avaaminen saattaisi edistää ekumeenista ymmärrystä, vaikka ei samaa mieltä oltaisikaan.

1 tykkäys

Lähinnä vastaukseni @Plautilla’lle liittyi siihen, että hän kirjoitti mielestäni siitä, kuinka Jumala meitä paimentaa. Halusin ja haluan ilmaista käsitystäni siitä, että juuri uskon, uskomisen kautta olemme Jumalan lapsia: usko tekee ihmisen vanhurskaaksi, ja niin ihminen uudestisyntyy Sanan kautta Jumalan lapseksi, jota Jumala sitten kasvattaa (tappamatta lastaan heti ensimmäisistä virheistä). Jumala toki tahtoo, että hänen lapsensa seuraavat Jumalan tahtoa ja siis hyvää - mutta syntymiseen ei oman käsitykseni mukaan tarvita muuta kuin usko.

Asiaa voidaan ilmaista eri sanoilla, ja uskomisessa onkin oman käsitykseni mukaan kyse ilosanoman vastaanottamisesta ja siten Jumalan Sanan vastaanottamisesta ja Kristuksen itsensä vastaanottamisesta (joka voi tapahtua yhdessä hetkessä, koska se on sisäinen tila).

Jotta kukaan ei moittisi minua siitä, että sivuuttaisin parannuksen, näen asian niin, että ilosanoma vaikuttaa mielenmuutosta niissä, jotka ilosanoman ottavat vastaan - siinäkään en siis näe mitään omaa “ratkaisua” tai muutakaan ihmisen omaa osuutta. Samoin en näe pyhityksessäkään olevan omaa osuutta, koska se on Jumalan armo, joka meitä kasvattaa. Ja sitten on vielä Hengen ja Hengen hedelmän osuus, jossa siinäkään en näe ihmisen omaa osuutta. Jätin nyt raamatunkohdat pois, koska olette kaikki Raamatun tuntijoita.

Edustan siis näkemystä, joka ei ole monergistinen eikä synergistinen.

1 tykkäys

Juuri näin! Kun termille vanhurskaus annetaan sen oikea sisältö, eikä sitä sotketa sovitukseen, vaan annetetaan sille sisältö jossa se käsitetään myös oikeamielisyydeksi Jumalan edessä niin ei kaiketi kukaan tule oikeamieliseksi Jumalan edestä muuten kuin uskolla, ottamalla vastaan sovituksen ja siten vanhurskautumalla hänen edessään. Raamattu liittää vanhurskauden aina uskoon. Kun ihmisestä tulee oikeamielinen Jumalan edessä niin hän ei enää kiinnitä huomiota tekoihinsa, vaan uskoo itsensä vanhurskaaksi niistä riippumatta. Ei ole siis mitään maailman vanhurskauttamista, koska koko maailma ei ole oikeamielinen Jumalan edessä, vaikka mm. seuraava Raamatun teksti, jota Luther alla oikein tulkitsee käsitetäänkin väärin koko maailman vanhurskauttamiseksi riippumatta uskosta.

Kristus on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden. Room. 4:25.

Pyhä Paavali ilmaisee tässä sattuvasti, mitä varten Kristus on kärsinyt ja kuinka tätä asiaa on sovellettava, nimittäin että hän on kuollut meidän rikostemme tähden. Tässä hän selittää Kristuksen kärsimystä niin, että siitä on hyötyä. Mutta samoin kuin ei riitä, että tiedämme ja uskomme Kristuksen kuolleen, samoin ei sekään ole kylliksi, että tässä tiedetään ja uskotaan Kristuksen nousseen kuolleista ruumis kirkastettuna ja että hän ei enää ole katoavaisuuden alainen, sillä se ei meitä paranna ollenkaan tai aivan vähän. Vasta kun me olemme päässeet käsittämään, että kaikki, mitä Jumala Kristuksessa tekee, tapahtuu meidän tähtemme, jopa on meille lahjoitettu, niin että hänen ylösnousemuksensa vaikuttaa meissä sen, että mekin nousemme kuolleista ja saamme elää hänen kanssaan, alkaa tämä saarna maistua. Tämä on painettava sydämeen, eikä ainoastaan ruumiillisin korvin kuultava tai suulla jäljiteltävä.

Kärsimyshistoriasta olemme kuulleet, kuinka Kristus on meille luvattu esimerkiksi ja avuksi, niin että joka häntä seuraa ja häneen pitäytyy, se saa Hengen, joka vahvistaa hänetkin kärsimään. Vielä rakkaampi olkoon meille tämä Paavalin sana: Kristus on meidän vanhurskauttamisemme tähden herätetty kuolleista. Tässä on oikein ilmoitettu se Jumalan Karitsa, josta Johannes Kastaja todistaa. Tässä on toteutunut, mitä käärmeelle sanottiin: “Vaimon siemen on polkeva rikki sinun pääsi”, niin että kaikille niille, jotka Kristukseen uskovat, ovat helvetti, kuolema, perkele ja synti surmatut. Samoin on nyt täyttynyt sekin lupaus, jonka Jumala antoi Aabrahamille sanoessaan: “Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä”. Tämä tapahtuu nyt uskon kautta. Jos näet uskot tämän siemenen, Kristuksen, siksi, jonka kautta käärme on surmattu, ja että hän on se siemen, jossa kaikki kansat tulevat siunatuiksi, niin olet sinäkin siunattu. Se joka tämän uskoo, tähän tarttuu ja pitäytyy, saa olla varma siitä, että asia on niin, kuin hän sen uskoo, sillä tällaisen ihmisen sydämessä tämä sana tulee niin voimalliseksi, että hän voittaa kuoleman, perkeleen, synnin ja kaiken onnettomuuden, niin kuin Kristus itse.

Tätä Paavali tarkoittaa sanoessaan: “Kristus on kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden”. Paavali kääntää meidän silmämme pois meidän synneistämme, Kristukseen päin. Jos näet katsomme syntejämme itsessämme, niin ne tappavat meidät. Siksi meidän tulee katsoa Kristukseen, joka on ottanut kannettavakseen meidän syntimme, rikki polkenut käärmeen pään ja tullut siunaukseksi. Minun syntini eivät siis nyt enää ole omallatunnollani, vaan Kristuksen päällä. Katsokaamme, mitä ne hänelle tekevät. Ne lyövät hänet maahan ja tappavat hänet. Kuinka nyt käy minun Kristukseni ja autuaaksi tekijäni? Jumala tulee, tempaa Kristuksen esiin ja tekee hänet eläväksi, vieläpä asettaa hänet taivaaseen ja antaa hänen nyt hallita kaikkea. Mihin synti on nyt joutunut? Se on hänen jalkojensa alla. Jos me nyt tähän pitäydymme, niin meillä on iloinen omatunto siitä, että olemme vapaat synnistä. Koska olemme Aadamin lapsia, voi synti tosin tuottaa meille kuoleman. Koska nyt kuitenkin Kristus on päällensä ottanut syntimme ja antanut surmata itsensä niiden tähden, ne eivät voi meitä vahingoittaa. Kristus on niille liian väkevä, häntä ne eivät voi pidättää. Hän särkee ne ja tallaa jalkoihinsa, astuu ylös taivaaseen ja hallitsee siellä iankaikkisesti. Usko saa siis aikaan sen, että se joka uskoo Kristuksen poistaneen synnin, on vapaa synnistä, niin kuin Kristus, ja että kuolema, perkele ja helvetti ovat voitetut eivätkä enää voi häntä vahingoittaa. Tämä voitto meillä on Kristuksen kautta, koska hän on noussut kuolleista ja voittanut synnin, kuoleman ja helvetin.

Martti Luther, Hengellinen virvoittaja, s. 227-229.

1 tykkäys