Juuri näin! Kun termille vanhurskaus annetaan sen oikea sisältö, eikä sitä sotketa sovitukseen, vaan annetetaan sille sisältö jossa se käsitetään myös oikeamielisyydeksi Jumalan edessä niin ei kaiketi kukaan tule oikeamieliseksi Jumalan edestä muuten kuin uskolla, ottamalla vastaan sovituksen ja siten vanhurskautumalla hänen edessään. Raamattu liittää vanhurskauden aina uskoon. Kun ihmisestä tulee oikeamielinen Jumalan edessä niin hän ei enää kiinnitä huomiota tekoihinsa, vaan uskoo itsensä vanhurskaaksi niistä riippumatta. Ei ole siis mitään maailman vanhurskauttamista, koska koko maailma ei ole oikeamielinen Jumalan edessä, vaikka mm. seuraava Raamatun teksti, jota Luther alla oikein tulkitsee käsitetäänkin väärin koko maailman vanhurskauttamiseksi riippumatta uskosta.
Kristus on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden. Room. 4:25.
Pyhä Paavali ilmaisee tässä sattuvasti, mitä varten Kristus on kärsinyt ja kuinka tätä asiaa on sovellettava, nimittäin että hän on kuollut meidän rikostemme tähden. Tässä hän selittää Kristuksen kärsimystä niin, että siitä on hyötyä. Mutta samoin kuin ei riitä, että tiedämme ja uskomme Kristuksen kuolleen, samoin ei sekään ole kylliksi, että tässä tiedetään ja uskotaan Kristuksen nousseen kuolleista ruumis kirkastettuna ja että hän ei enää ole katoavaisuuden alainen, sillä se ei meitä paranna ollenkaan tai aivan vähän. Vasta kun me olemme päässeet käsittämään, että kaikki, mitä Jumala Kristuksessa tekee, tapahtuu meidän tähtemme, jopa on meille lahjoitettu, niin että hänen ylösnousemuksensa vaikuttaa meissä sen, että mekin nousemme kuolleista ja saamme elää hänen kanssaan, alkaa tämä saarna maistua. Tämä on painettava sydämeen, eikä ainoastaan ruumiillisin korvin kuultava tai suulla jäljiteltävä.
Kärsimyshistoriasta olemme kuulleet, kuinka Kristus on meille luvattu esimerkiksi ja avuksi, niin että joka häntä seuraa ja häneen pitäytyy, se saa Hengen, joka vahvistaa hänetkin kärsimään. Vielä rakkaampi olkoon meille tämä Paavalin sana: Kristus on meidän vanhurskauttamisemme tähden herätetty kuolleista. Tässä on oikein ilmoitettu se Jumalan Karitsa, josta Johannes Kastaja todistaa. Tässä on toteutunut, mitä käärmeelle sanottiin: “Vaimon siemen on polkeva rikki sinun pääsi”, niin että kaikille niille, jotka Kristukseen uskovat, ovat helvetti, kuolema, perkele ja synti surmatut. Samoin on nyt täyttynyt sekin lupaus, jonka Jumala antoi Aabrahamille sanoessaan: “Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä”. Tämä tapahtuu nyt uskon kautta. Jos näet uskot tämän siemenen, Kristuksen, siksi, jonka kautta käärme on surmattu, ja että hän on se siemen, jossa kaikki kansat tulevat siunatuiksi, niin olet sinäkin siunattu. Se joka tämän uskoo, tähän tarttuu ja pitäytyy, saa olla varma siitä, että asia on niin, kuin hän sen uskoo, sillä tällaisen ihmisen sydämessä tämä sana tulee niin voimalliseksi, että hän voittaa kuoleman, perkeleen, synnin ja kaiken onnettomuuden, niin kuin Kristus itse.
Tätä Paavali tarkoittaa sanoessaan: “Kristus on kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden”. Paavali kääntää meidän silmämme pois meidän synneistämme, Kristukseen päin. Jos näet katsomme syntejämme itsessämme, niin ne tappavat meidät. Siksi meidän tulee katsoa Kristukseen, joka on ottanut kannettavakseen meidän syntimme, rikki polkenut käärmeen pään ja tullut siunaukseksi. Minun syntini eivät siis nyt enää ole omallatunnollani, vaan Kristuksen päällä. Katsokaamme, mitä ne hänelle tekevät. Ne lyövät hänet maahan ja tappavat hänet. Kuinka nyt käy minun Kristukseni ja autuaaksi tekijäni? Jumala tulee, tempaa Kristuksen esiin ja tekee hänet eläväksi, vieläpä asettaa hänet taivaaseen ja antaa hänen nyt hallita kaikkea. Mihin synti on nyt joutunut? Se on hänen jalkojensa alla. Jos me nyt tähän pitäydymme, niin meillä on iloinen omatunto siitä, että olemme vapaat synnistä. Koska olemme Aadamin lapsia, voi synti tosin tuottaa meille kuoleman. Koska nyt kuitenkin Kristus on päällensä ottanut syntimme ja antanut surmata itsensä niiden tähden, ne eivät voi meitä vahingoittaa. Kristus on niille liian väkevä, häntä ne eivät voi pidättää. Hän särkee ne ja tallaa jalkoihinsa, astuu ylös taivaaseen ja hallitsee siellä iankaikkisesti. Usko saa siis aikaan sen, että se joka uskoo Kristuksen poistaneen synnin, on vapaa synnistä, niin kuin Kristus, ja että kuolema, perkele ja helvetti ovat voitetut eivätkä enää voi häntä vahingoittaa. Tämä voitto meillä on Kristuksen kautta, koska hän on noussut kuolleista ja voittanut synnin, kuoleman ja helvetin.
Martti Luther, Hengellinen virvoittaja, s. 227-229.