“Sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.” 1 Joh 5.
Usko, uskominen ei ole yrittämistä. Usko on tila, jossa pääsemme taivaaseen. Usko on Jumalan lahja, eikä se poistu eikä siitä poistuta muutoin kuin haluamalla, tahallisesti. Tahattomuus, erehdys ei ole asia, mikä erottaa uskovan Jumalasta. Ei vaikeaa, mutta käsittämätöntä ilman uskoa, vt. Hebr. 4:2.
Kun tämän ketjun otsikkona on uskonvanhurskaus ei liene väärin tarkastella hiukan termin vanhurskaus merkitystä? Se tarkoittaa pääasiassa oikeamielisyyttä joka tulee ilmi mm. seuraavassa Raamatun jakeessa:
Room 3:4: "Olkoon Jumala totinen, mutta jokainen ihminen valhettelija, niinkuin kirjoitettu on: "Että sinut havaittaisiin vanhurskaaksi sanoissasi ja että voittaisit, kun sinun kanssasi oikeutta käydään"."
Jumala siis havaitaan oikeamieliseksi tuomariksi kun hänen kanssaan oikeutta käydään.
Ihmisestä myös tulee oikeamielinen/vanhurskas silloin kun hän lakkaa puolustelemasta itseään asettuen syntisen asemaan. Näin tapahtuu kun hän kuulee evankeliumin kutsun ja näkee uskossa armonlähteenään Kristuksen, yhdistyen häneen. Silloin hän ei pullistele sillä mitä hän on tai mihin tekoihin hän kykenee tai ei kykene, vaan sillä mitä hän on Kristuksessa, armahdettu syntinen.
1 tykkäys
Paavali vähän pullistelee?
Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. ( 2 Tim 4:7).
Et vain käsittänyt, mutta sille en voi mitään.
Mutta kerro toki, mitä tekoja sinulla itselläsi on sielusi pelastukseksi ja ikuisen elämän saamiseksi.
1 tykkäys
Eiköhän tuo hänen pullistelunsa johdu siitä, että hän on vastoin kaikkien tekojensa ansioita, niihin turvautumatta, uskon säilyttänyt?
Paavali ihan oikeutetusti muistelee lain tekoja ja omaa kilvoitustaan, hän saa niistä lohdutusta omalletunnolle. Hän on kuin mies joka on rakastanut Herran lakia. Se joka täyttää Jumalan lakia saa tuntea kuinka laki, käskyt kannattelevat häntä monella tavalla. Ne jäsentyvät osaksi minuutta. Paavali on näissä omissa muisteluissan oikeassa. Jumalan laki on ihana, sen täyttäminen on kristityn velvollisuus ja etuoikeus.
Lisään vielä tähän, että kaiken hän on tehnyt yhteistyössä Jumalan armon avulla, ei omin voimin. Hänen tahtonsa on suuntautunut näin Jumalan puoleen, Hän on seurannut Kristusta.
Tiedän kyllä etukäteen ettei sinulle käy mikään Joulukaloiksi, mutta laitanpahan tähän kuiteskin Paavalin oman tekstin siitä miten Paavali täytti vanhurskauden lain ja miten ainoastaan me sen täytämme, eli hengessä, ts. uskossa.
Room 8:3-4: “Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.”
2 tykkäystä
Oletetaan kristitty, kastettu Jeesukseen uskova ihminen.
Hän ei tee yhtään mitään, hän vain olla möllöttää.
Hän on taivaaseen matkalla niinä hyvinensä.
Sitä on uskonvanhurskaus.
Evankeliumi vaikuttaa hänen mielensä maailmoissa halua hyvään,
joten hän tuskin jää täysin hedelmättömäksi, vaikka voima olisikin vähissä.
Vain vakava toiminta rakkauden periaatteita vastaan voi hänet eksyttää pois uskosta.
Sellaista voi olla tahallinen pahuus ja vääryys ja lähimmäisen vahingoittaminen
Pelastava usko pysyy parhaiten puhtaassa omassatunnossa.
Vasta jos usko menetetään, pelastus menetetään.
Sitä on uskonvanhurskaus.
“Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehottakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: “tänä päivänä”, ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi; sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.” (Heb 3:12-14)
1 tykkäys
Hoksasin taas tänä aamuna kävellessäni hyvän tähän sopivan kohdan:
Room 8:13-14: “Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää. Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.”
Siis kun olemme Jumalan Hengestä syntyneet niin me kuoletamme sillä pahat ja hyvät teot, laittamatta niistä millekään merkitystä pelastuksen suhteen. Hyviä tekoja emme katso ansioiksi ja pahat teot luemme itsellemme Kristuksen tähden anteeksiannetuksi. Sillä onhan niin, että emme saa syntiä tekemättömäksi lopettamalla sen tekemisen, vaan uskomalla sen anteeksi. Tällä tavoin syyllisyys myös helpottaa kun tiedämme tämän asenteen kautta olevamme Jumalan lapsia täysin riippumatta onnistumisistamme tai epäonnistumisistamme hänen lakiaan kohtaan, lapseutemme ei siihen kaadu. Ainoastaan epäusko kadottaa.
1 tykkäys
Loogisesti tämän pitäisi mennä niin että hyviä tekoja emme katso ansioiksi ja pahat teot annamme itsellemme anteeksi.
Meidänhän tulee rakastaa lähimmäistä niin kuin itseämme.
Tuliko tämä filosofian laitokselta?
Omasta päästä aamutuimaan. Kyllä tuossa minusta on ihan ajattelemisen aihetta vaikka se ei ihan oikein noin menisikään.
Jos kaikki lihan teot kuoletetaan Hengellä, myös pahat pitää kuolettaa, eikä vain jatkaa niiden taakan alla raahustamista.
Hei @Plautilla, sinä aloitit tämän otsikon mukaisen ketjun. Tässä on vastaus tiivistettynä:
Toki kaikki eivät ole sitä mieltä, että sielun pelastus olisi näin “helppo”.
Mutta eihän se “helppo” olekaan muille kuin niille, jotka uskovat.
“Se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” (Matt 7:14)
1 tykkäys
Pelastus on helppo. Jumala on oikeudenmukainen Tuomari.
Synti toistuu vääjäämättä elämässämme, oletkin ehkä kuullut sanan “helmasynnit?” Et voi, enkä minä voi, eikä kukaan voi sille mitään. Eikä syntejä saa tekemättömiksi, tehty, mikä tehty. Pietari kysyi Jeesukselta, “kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni joka rikkoo minua vastaan, ihanko seitsemän kertaa?” Jeesus vastasi Pietarille, "ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän kertaa, eli laskematta kertoja. Vähän myöhemmin Jeesus jatkaa, näin on myös minun taivaallinen Isäni tekevä.
Kun siis synti toistuu elämässässämme ei ole muuta tapaa kuolettaa sitä, kuin kuolettaa se uskon kautta hengellä syntien anteeksiantamukseen, sen tekemisen lopettaminen kun ei hetikään aina onnistu ja vaikka onnistuisikin, niin ei tämä onnistuminen lähennä sinua Jumalaan, vaan Kristus on sovittaessaan syntisi tuonut jo sinut niin lähelle Jumalaa, että sitä lähemäksi et pääse.
1 tykkäys
Mitä ihmettä tuolla tarkoitat? Armohan tarkoittaa sitä, että oikeudenmukaisuus EI tapahdu…
Vaan armo käy oikeudesta… Uskova saa lahjaksi pelastuksen vaikka ei sitä mitenkään oman elämänsä perusteella ansaitse… Oikeudenmukaisuus ei toteudu, vaan armo toteutuu.
Olen kuullut jopa sellaista, että “armo ei voi ryöstää oikeudelta” – mutta juuri niinhän se tekee!
Taivaallinen juridiikka toteutuu toki kokonaisuuteen nähden vanhurskaasti ja täysin oikeudenmukaisesti, ja niihin oikeustoimiin tarvittiin Kristuksen risti, mutta ihmisten tasolla armo nujertaa oikeuden. Armoistuin on näet kaikkia tuomioistuimia ja korkeintakin oikeutta korkeammalla! Ihmisten on tavallisesti aivan äärimmäisen vaikea käsittää tätä oikeastaan täysin itsestään selvää asiaa, että armo ei olekaan oikeudenmukaista. Syntiselle ei siis lueta oikeutta vaan ARMOA!
Esimerkiksi minä olen vastaanottanut Sanan, uskonut ilosanoman Jeesuksesta. Miksi siis et sallisi minun olevan osallinen sieluni pelastuksesta ja ikuisesta elämästä Jumalan valtakunnassa pelkästään tuon uskoni pohjalta ja perusteella, ilman ajatusta että olisin sen oikeudenmukaisesti ansainnut?
Tätä ei nyt pidä sysätä Jumalan vastuulle, koska on aivan selvää, että Jumala suvereenina universumin hallitsijana armahtaa ketä hän tahtoo armahtaa. Mutta hän on päättänyt armahtaa ne, jotka uskovat hänen poikaansa Jeesukseen.
Jotkut teistäkin foorumilaisista haluavat ehkä kantaa oman kortensa kekoon, mutta
minä menen Jeesuksen siivellä taivaaseen.
Kuriositeettina pitää tässä yhteydessä kertoa anekdootti. Istuin eduskunnassa demari Tytti Tuppuraisen vieressä, ja hän aina ja yhä uudestaan vetosi puheenvuoroissaan oikeudenmukaisuuden vaatimuksiin. Lopulta kuittasin hänelle, että siinä meillä kahdella on suuri ero: sosialistit huutavat oikeudenmukaisuuden perään, mutta me kristityt painotamme armoa emmekä oikeudenmukaisuutta. Tytti jäi hiljaiseksi.
Tähän väliin muistutus foorumin säännöistä.
No eipä todellakaan tullut pieneen mieleenikään, että kirjoitukseni ketään loukkaisi. Tämähän on tärkeää pelastusopillista prinsiippiä… Mitä tuo kommenttisi keltainen kehys tarkoittaa?
Tarkoittaa wirallista moderaattorihuomiota. Henkilökohtaisesti viesti ei minua loukannut.
1 tykkäys