Mitä uskonvanhurskaus tarkoittaa?

Oppi
, ,
123

Kenen, ja ketä hiertää?
Tasapuolisesti koko asia kaikkia? :laughing:

Tapana on väistää koko kysymys ns. yhteiskristillisissä ympyröissä. On se minustakin mahdollista, kun esimerkiksi olen järjestänyt musiikkitilaisuuksia joiden tavoitteena on uskovien yhteys ja yhteinen todistus ja rukous.

Mutta jos tarkoituksena on syvällisesti keskustella kristinopista ja Raamatun opetuksista koskien vanhurskautumista ja pelastumista, ei kastetta voi unohtaa.

Luterilainen oppi on toki yksi muiden joukossa, ja itse ajattelen että opittavaa on varsinkin vanhemmilta kirkkokunnilta. Kristinusko ei syntynyt Saksassa 1500-luvulla.

Luterilainen oppi kasteesta ja uskosta on kuitenkin minusta harvinaisen selvä ja Raamatun mukainen. Olen useasti täällä lainannut katekismusta, joka on meille kansantajuisen selityksen ystäville aika lailla riittävää. Toki jokainen on vapaa lukemaan enemmän ja paksuja kirjoja mutta epäilen ettei itse asia siitä selvene, mikäli ymmärrys tai asenne ei ole riittänyt alkeisiinkaan.

Näin meille on opetettu:

(Sanamuodot minun, oppi ei)

1 Pelastukseen tarvittava vanhurskaus eli Jumalalle kelpaavuus saadaan jo kasteessa. Lapsellekin annetaan silloin Pyhä Henki, sillä kyseessä ei ole ihmisen ymmärrystä tai valintaa edellyttävä tapahtuma vaan Jumalan oma teko, ja Jumalan sana on ratkaiseva voima.

2.Kasteessa saatu lahja vastaanotetaan uskolla. Sekään ei riipu meistä. Uskon antaa Jumala.

3.Ihminen voi hylätä Jumalan, pyrkiä irti kasteen liitosta. Jumala ei hylkää ihmistä vaan odottaa, kuin isä tuhlaajaa. Moni palaa isän luo, kokee uskoon tulon, kokee uudestisyntymän, ajattelee tekevänsä ratkaisun, kääntyy. Kaikki tämä puhe on kuitenkin vähäpätöistä verrattuna siihen että Jumala on kaiken subjekti. Jumala ensin ottaa omakseen, armahtaa, kutsuu, muistaa, johdattaa.

  1. Ei ole mahdotonta pysyä uskossa joka on jo lapsena saatu. Ihmisen ei tule vaatia itseltään eikä toisilta uskoontulon ja ratkaisun kokemusta. Jeesus käski kastaa ja opettaa. Näin hän saa seuraajia tänäänkin.
6 tykkäystä
124

Kiitos tästä hyvästä kiteytyksestäsi!:+1:

2 tykkäystä
125

Tässä ketjussa puhutaan uskonvanhurskauden käsitteestä, joten kasteasiaa ei tarvitse tähän nyt sotkea.

126

Pikkusen vaikea olla sotkematta jos pysytään Raamatun ilmoituksessa.

Kol 2:12: “ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.”

Me olemme siis haudatut Kristuksen kanssa kasteessa ja jos näin ei olisi niin silloinhan me olisimme omassa varassamme, siis lihan hallussa, eikä uskolle olisi tällöin sijaa. Kaste ja usko liittyvät siis tällä tavoin vanhurskauttamiseen.

3 tykkäystä
127

Mutta kun nimenomaan mainitset kasteopin, siihen on asiallista kommentoida.
Asiat eivät ole luterilaisesta näkökulmasta ollenkaan eristettävissä toisistaan. Eivätkä katolisesta, eivätkä Raamatun näkökulmasta.

128

Nimenomaan pyysin ettei kastetta sotkettaisi tähän ketjuun. Mainitsin sen lyhyesti vain @oka’n takia.

Ketjun aihe: mitä uskonvanhurskaus tarkoittaa käsitteenä. Ei tässä ketjussa kaikkien kirkkojen erilaisia pelastusopin nyansseja tarvitse selittää.

129

Rajaamalla kasteen ulos käsitteen käsittelystä menetät pelin.

1 tykkäys
130

Jos jonkun tunnustuskunnan edustaja sanoo, että se ei ole heidän mielestään nyanssi, niin sitten se ei varmaan ole heidän mielestään nyanssi. Keskustelussa aika pitkälle pärjää, kun uskoo toisen tarkoittavan, mitä sanookin. :man_shrugging:

1 tykkäys
131

Kiitos ymmärryksestä.
Luterilainen vanhurskauttamisoppi on käsittääkseni kokonaisuus.
Kun keskustelija kehuu tunnustuskirjoja, olettaisi hänen arvostavan luterilaista teologiaa.

132

Keskustelen niistä nyansseista ihan mielelläni jossakin toisessa ketjussa. Yrittäkää edes, ei ole vaikea asia keskustella käsitteestä uskonvanhurskaus. Tiedän olevani joka suunnalta terävä ja vihattu kivi kengässä, mutta yrittäkää sietää. :neutral_face:

133

Keskustelufoorumit on välillä vähän vaikeita. Toisten mielestä omasta mielestä vähäpätöiset asiat eivät ole vähäpätöisiä ja toisin päin. Minkäs tuolle mahtaa.

1 tykkäys
134

Minähän nimenomaan arvostan luterilaista teologiaa, mutta lienet sen asian jo unohtanut. En toki halveksi vanhempiakaan kirkkoja kuten eräät tekevät.

135

Joo. En vain haluaisi >tässä ketjussa< keskustella esimerkiksi “kasteenvanhurskaudesta”. Erikoisesti sekä @oka että luterilainen falangi :wink: tuntuvat sitä painottavan omien viitekehyksiensä suunnilta. Mutta jos kerran moderaation mielestä tässä ketjussa voi keskustella kasteesta, niin rönsyillään toki minun puolestani. Minusta on vain tuntunut siltä, että moderaatio on ollut kiitettävän aktiivinen nimenomaan erottelemaan eri aiheet eri ketjuihin.

136

Ei ollut moderaatioviesti. Moderaatioviestit eroittaa keltaisesta taustaväristä.

137

Luulisin teidän ja myös kaikkien kirkkokuntien hyväksyvän seuraavan järjestyksen, kun kyseessä on aikuinen ihminen, jota ei ole lapsena kastettu. Katsotaanpa. Yritän esittää mahdollisimman yksinkertaisen kuvauksen siitä, mitä on vanhurskaus uskon kautta.

Se on sitä, että olet kuullut evankeliumin eli ilosanoman Jeesuksesta ja uskonut sen. Ja sillä hetkellä, kun olet sen uskonut, olet ottanut vastaan Sanan - siis Jeesuksen Kristuksen - ja olet uudestisyntynyt Jumalan lapseksi. Olet saanut vanhurskauden lahjaksi pelkästään tuon uskosi kautta. Sitä tarkoittaa uskonvanhurskaus, ja siltä pohjalta sinä voit ottaa vesikasteen.

Vesikasteesta ei tietenkään millään kirkolla ole lupa luopua, mutta jos kasteen ottamista tuossakin tapauksessa kovasti korostettaisiin vielä uskoontulon jälkeisenä pelastustoimenpiteenä tai edellytyksenä, siitä tulisi helposti ihmisen oma teko. Rakennettaisiin siis kasteen kautta omavanhurskautta. Uskonvanhurskaudesta tulisikin kasteenvanhurskautta. Mutta itse olen täysin varma siitä, että vanhurskautta ei saavuteta millään teoilla, eli me emme saavuta sitä mitenkään itsemme kautta, vaan saamme sen lahjaksi.

Siinä on kristinuskovaisen perustus, Kristus, Jumalan Sana vastaanotettuna uskon kautta. Parannus eli mielenmuutos ja kääntymys Jumalan puoleen ja pahasta hyvään tapahtui siinä samassa. Ja paljon muitakin huikeita juttuja tapahtui siinä samassa kuten se, että synnin ihminen hänen kohdallaan kukistettiin (joka sovitustekona tapahtui toki jo 2000v sitten) ja naulittiin Kristuksen kanssa ristille. Ja sitten kipin kapin kasteelle, jotkut tosin edellyttävät ensin pitkää opetusta aiheesta. Mutta tämä kaikki siis aikuisen ihmisen kohdalla.

Voisimmeko edes >lapsikasteen< (vauvojen valelukasteen) pitää tämän keskustelun ulkopuolella ja muussa ketjussa, koska sitä on opillisesti tarkasteltava erityistapauksena, koska UT:ssa ei ole siitä asiasta täysin selvää ohjetta? Selvyyden vuoksi: minä kannatan ja vahvasti kannatankin lasten kastamista ja arvostan suuresti sitä, että itse olen sen armon saanut imeväisiässä kokea.

138

Luterilaisesta vinkkelistä on mahdoton puhua uskonvanhurskaudesta puhumatta kasteesta. Uskoa ja kastetta ei vaan voi asettaa vastakkain. Ihminen vanhurskautuu yksin uskon kautta, kyllä. Mutta uskon kautta mihin? Uskosta Kristuksen sovitustyöhön, jonka hedelmät lahjoitetaan kasteessa.

2 tykkäystä
139

No puhutaan sitten kasteestakin. Et varmaankaan ehtinyt lukea tuota edellistä viestäni (137) aiheesta ennen tuota postaustasi. Kuinka itse näet tuon asian, siis aikuisen ihmisen kannalta, tässä tapauksessa siis henkilö jota ei ole lapsena kastettu? Teemana uskonvanhurskaus.

140

Ei ole eri pelastustietä lapsille ja aikuisille. Sekä lapsia, että aikuisia koskee yhtälailla Raamatun sanat:

"vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena” (1. Piet. 3:21)

" Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan" (Apt. 2:38)

“kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet” (Gal. 3:27)

Kaste siis pelastaa. Kasteessa saa synnit anteeksi, kasteessa saa Pyhän Hengen lahjaksi, kasteessa Kristus puetaan ihmisen päälle. Nämä kasteen hyödyt ihminen ottaa toki yksin uskon kautta vastaan. Mutta kukaan, ei lapsi eikä aikuinen, ei voi pelastua ilman kastetta. Jos aikuinen kastamaton ihminen sanan saarnan kautta tuntee piston sydämessään ja “tulee uskoon”, niin hänet ohjataan kasteelle, koska kaste on pelastukseen välttämätön.

Toki jos vaikkapa kasteoppilas kuolee ennen kastetta, tai kristittyjen vanhempien lapsi kuolee esim synnytyksessä eikä ehditä toimittaa hätäkastetta, niin ilman muuta voimme luottaa siihen, että Jumala on armossaan äärettömän rikas ja voi pelastaa myös ilman kastettakin. Mutta varsinainen varmuus on vain Jumalan asettamissa armonvälineissä, ja Jumala sanoo, että kaste pelastaa. Siksi tieten tahtoen yhtäkään uskovaa tai uskovan lasta ei pidä jättää kastamatta.

Jeesus itse sanoo:

“Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan” (Joh. 3:5)

Minun mielestäni on selvää, että Jeesus puhuu kasteesta. Mihin muuhunkaan hän viittaisi puhuessaan vedestä syntymisestä.

Samoin Paavali:

“…pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta…” (Tiit. 3:5)

Olen vakuuttunut, että uudestisyntymisen peso on nimenomaan kaste

4 tykkäystä
141

Ihan hyvin perusteltu ja jakeitakin viljelty mukavasti näkemyksen tueksi. Toki usko ja kaste ovat myös oman näkemykseni mukaan luovuttamattomia. Ymmärrän hyvin, että pelastusoppia voi tulkita tuolla tavoin, ja arvioni mukaan noilla käsityksillä ei pitäisi käytännössä olla pelastusopillisesti mitään erityisen kielteisiä vaikutuksia tai seurauksia. Toki kyseinen näkemys edellyttää Jumalan suunnalta erityistilanteissa joustoa, kuten esititkin - ja siinä mielessä tulkinnat eivät ole aivan ristiriidattomia eivätkä niin ollen ihan täydellisesti uskottavia.

Lasten suhteen olen hieman eri mieltä, sillä kristittyjen lapset näyttäisivät olevan erityisasemassa, koska he ovat pyhiä (1.Kor 7:14). Ja SEN takia heidät voidaan oman tulkintani mukaan aivan hyvin kastaa heidän kristillisen identiteettinsä vahvistamiseksi.

Ketjun aiheena on “Mitä uskonvanhurskaus tarkoittaa?” Mielestäni se tarkoittaa sitä, mitä luterilaisissa tunnustuskirjoissa lukee, linkin jo laitoin aiemmin. Erityisesti se mielestäni tarkoittaa sitä, mitä UT:ssa siitä sanotaan. Uskonvanhurskaus siis tarkoittaa sitä, että ihminen tulee uskosta vanhurskaaksi. Nyt siis puhutaan käsitteistä, ja jos joku on kyseisestä käsitteestä eri mieltä tai jonkun tunnustuskunnan mielestä ihminen tulee kasteesta vanhurskaaksi tai vaikkapa teoista ja pyhityksestä vanhurskaaksi (viittaan Jaakobin kirjeeseen), niin se on eri asia - ja sen takia keskustelu lipsahtaa helposti toiseen aiheeseen eli pelastusoppiin. Mutta nyt olemme tämän äärellä:

“Mitä uskonvanhurskaus tarkoittaa? Kyseinen käsite tarkoittaa sitä, että…”

Minusta on siis parempi pysyä ketjun aiheessa. Joka tapauksessa mielestäni näissäkään teemoissa ei ole viisasta pitää opillisia asioita ehdottomina ja lukkoonlyötyinä, koska sellaisesta paasaamisesta syntyy muille helposti kiihkomielinen tai jopa hurmahenkinen vaikutelma. Joka tapauksessa kyse on uskon asioista eikä eksaktista tiedosta.

1 tykkäys
142

Keskustelu on alueella oppi ja aiheena uskonvanhurskaus. Luterilaiset ovat kovasti tervetulleita esittämään näkemyksiään uskonvanhurskaudesta siinä missä muutkin. Jos ei ole kiinnostunut luterilaisesta vanhurkauttamisopista, viestejä ei ole pakko lukea.