Tuntuu hyvältä, että joku sanoo tuon. Minulla oli ennen tätä foorumia positiivinen kuva sekä katolisesta että ortodoksisesta kirkosta, mutta mitä kauemmin olen foorumia seurannut, sitä kielteisemmäksi käsitykseni on muuttunut.
1 tykkäys
Mietin näitä samoja asioita, joista tässä ketjussa puhutaan, aktiivisesti joskus viisi vuotta sitten.
Olin ollut jo jonkin aikaa huolestunut ev.lut. kirkon tilasta ja ennen kaikkea siitä, mihin suuntaan se vaikutti kulkevan. Tuntui, että maailma määräsi marssitahdin.
Viimeinen pisara kohdallani oli jostain syystä kotikaupungissani tehdyt päätökset siitä, että konservatiivisilta lähetysjärjestöiltä evättiin taloudellinen tuki. Se tuntui jotenkin säälittävältä. Vaikutti siltä, että raha oli joillekin kirkon päättäjille itselleen niin tärkeä asia, että he kuvittelivat sillä voitavan kiristää lähetysjärjestöjä muuttamaan linjaansa.
Niinpä sitten provosoiduin ja ajattelin, että tätä peliä voi pelata myös toisinpäin ja erosin kirkosta, koska en halunnut tukea sitä enää taloudellisesti. Tein juuri sen, mitä @SanGennaro ihmetteli, mutta jossa omasta mielestäni ei silloin ollut mitään outoa: en halunnut antaa rahaa kirkollisveron muodossa, mutta rukous- ja ehtoollisyhteydestä en ajatellut siinä hetkessä vielä luopuvani. Kun oli ne herätysliikkeetkin jne.
Ja kyllä siitä seurasi sitten ihan vapauttava tunne, kun sai rauhassa miettiä näkyvien kirkkojen ulkopuolella sitä, mihin oikeasti uskoo ja mihin olisi valmis sitoutumaan…
4 tykkäystä
“Armoa, armoa”…
Näin reformaation juhlavuonna kuullaan paljon kliseisiä puheita luterilaisuudesta.
Mutta tuohon sanomaasi on kyllä vastattava: On meidän kirkossa ihana armon evankeliumin oppi.
Ongelma on se, että kirkkomme ei noudata enää kaikkea mitä pitäisi.
Luterilaiseksi kasvanut ei silti voi noin vain lähteä omalta pohjalta pois.
Mutta olen samaa mieltä siinä että ei tehdä tästä ketjusta ortodoksihaukuntaa. Puolin eikä toisin!
Kyllä tuo tottumus on varmasti monelle lähes ainoa ev.-lutissa pysymisen syy. Se, ja jonkinlainen syyllisyydentunto siitä, että hylkäisi esi-isiensä ja -äitiensä yhteisön. Sellaisen on kuitenkin hyvä miettiä myös sitä, että mahtaisivatko ne esi-isät tunnistaa nykyisessä naispiispan ja sateenkaaripappien hallitsemassa ev.-lut. kirkossa saman uskon kuin mikä heillä itsellään oli tai että oliko heillä oikeasti vapaus valita. Kun itse vaihdoin kirkkokuntaa, olin jo kantanut kaikki isovanhempani hautaan. Olen melko vakuuttunut siitä, että he ymmärtäisivät ratkaisuani oikein hyvin, jos minulla olisi mahdollisuus perustella sitä heille.
2 tykkäystä
Ihana armon evankeliumin oppi evlut. kirkossa?
Ei se ihan noin yksiselitteinen asia ole…
Mitä ajattelet itse?
Minulle luterilaisen kirkon oppi armosta pelastumisesta on suuri syy pysyä kirkossa.
Vaikka muissakin kirkoissa on paljon alkuperäistä ja vahvaa, tässä asiassa ne omilla tavoillaan horjuvat.
Luterilaisuuden nykyiset ongelmat ovat ehkä teologiaa syvästi osaaville kauempana, mutta meille monille kysymys on ennenkaikkea siitä että kirkkomme mukautuu yleiseen mielipiteeseen vastoin omaa tunnustustaan.
Sekin myös ihmisiltä saattaa unohtua, että kirkon epäkohtiin voi myös mainita Kirkkoraamattu 1992 käännös.
1 tykkäys
Minä en kokenut kirkosta erotessani (tai myöhemmin ortodoksiseen kirkkoon liittyessäni) syyllisyyttä esivanhempieni suuntaan. Sen sijaan koin melko voimakasta syyllisyyttä monia hyviä luterilaisia ystäviäni, tuttujani ja entisiä työtovereitani kohtaan. Koin olevani jonkinlainen rintamakarkuri ja pelkäsin, että oma ratkaisuni aiheuttaisi ahdistusta lähipiirissäni.
Onneksi kirkosta eroamisesta ei tarvinnut kertoa kenellekään kun se ei käytännössä ollut mikään näkyvä juttu.
2 tykkäystä
Se riippuu julistajasta paljon. On myös olemassa vääränlainen äärimmäisen armon julistamisen vaara. En ole lukenut, mutta joku kirjoitti sellaisen kirjan kuin äärimmäisen armon julistamisen vaarat. Raamatussa on valtava määrä varoituksia. Toki armo on ääretön, mutta senkin ihmiset voivat ymmärtää väärin ja soveltaa käytäntöön väärin.
1 tykkäys
No juu. Ihmiset voivat hämmentää kaiken mahdollisen.
Mutta juuri Jumalan ääretön rakkaus meitä kohtaan - se joka tulee ilmi Kristuksessa - on luterilaisen kristillisyyden ydin. Se että on muodikasta puhua löperösti armahtavaisuudesta ja suvaitsevaisuudesta inhimillisenä käsitteenä “armo”, ei muuta sitä tosiasiaa, että Jumalan armo Kristuksessa on esim. Lutherin monessa tekstissä kristallinkirkas.
Välinpitämättömyys syntisen ihmisen kohtalosta on ihan toisen luokan juttu kuin sen saarnaaminen, että synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä.
1 tykkäys
Minä en ole koskaan kuulunut tähän nykyiseen naispapilliseen, liberaaliin ja pian kai homoavioliittoihin vihkivään ev-lut kirkkoon. Erosin luterilaisesta kansankirkosta jo 46 vuotta sitten, koska en ole koskaan ollut luterilainen, ts hyväksynyt Lutherin aatteita. Minulla on ollut katolinen ajatusmaailma lapsesta lähtien. Valinta minulla oli aikoinaan katolisen ja ortodoksisen kirkon välillä.
Tunsin aikoinani monia hyviä ja vakavia kristittyjä luterilaisesta kirkosta, eikä silloin luterilaisessa kansankirkossamme vielä ollut paljonkaan näitä nykyisiä epäkohtia. Tunteeni luterilaista kirkkoa kohtaan ovat monesti kuin muualle naidulla tytöllä, joka entisessä kodissa vieraillessaan näkee, että taloa isännöimään jäänyt veli on ensin muuttanut kaiken toiseksi ja sitten jättänyt talonpidon aivan hunningolle. Suurta surua tunnen suuremman kansankirkon tilasta, koska monille suomalaisille luterilaisuus tuntuu olevan ainoa ajateltavissa oleva vaihtoehto.
4 tykkäystä
Toivon että tämän viestisi liputtaa asiattomaksi mahdollisimman moni. Kannattaisi tutkia SLEY:n motiiveja miksi he tekevät niin. Ja sitäpaitsi ei Jeesuskaan aina säännöistä piitannut. “Älkää tuomitko niinkuin asia päältäpäin näyttää, vaan tuomitkaa oikein.”
Siinähän toivot. --------------
En halua harrastaa liputusta kuin ääritapauksissa. Mutta ihan totta on, että cymbus tuossa tuotti häpeää itselleen.
1 tykkäys
No tämän foorumin ja edeltäjänkin keskustelut ovat kyllä marginaaliporukan puuhastelua. Suurin osa ev.lut. kirkon jäsenistä ei ole koskaan kuullutkaan esim. Lähetyshiippakunnasta ja Helsingin piispan huonoa kohteluakaan tuskin moni enää muistaa. Helsingin emerituspiispa sen sijaan on jäänyt monelle mieleen ja vieläpä positiivisena hahmona.
[quote=“Mauriina, post:65, topic:1272, full:true”]Ihmettelin vain, kun joku sanoi pysyvänsä luterilaisessa kirkossa sanan ja sakramenttien takia, niin kuin niitä ei kaikissa muissakin kirkoissa olisi, Jumalan sana tai sanan selitys voi olla vielä kirkkaampaa ja sakramentit lukuisampia kuin luterilaisessa kirkossa.
[/quote]
Käytännössä varmasti monessa ortsuseurakunnassa evankeliumi on esillä paremmin kuin monessa lutskuseurakunnassa, mutta toisinkin päin. Jos ei tahdo tehdä valintaansa yksittäisten seurakuntien perusteella, niin kirkkaampana evankeliumi löytyy luterilaisuudesta. Miksi suotta vaihtaa himmeämpään?
2 tykkäystä
Minä taas olen kokenut evankeliumin valon olevan kirkkaampi ortodoksisessa kirkossa.
1 tykkäys
Hyvä sulle. Saahan sitä iloansa mainostaa.
1 tykkäys