Huovinen tuossa kirjassaan tuo esille Lutherin valituksen siitä, että kaste käsitettiin hänen aikanaan momentaaniseksi hetkelliseksi tapahtumaksi, eikä sitä ulotettu koskemaan koko elämää.
Sen sijaan Jumalan Pyhän Hengen voima vaikuttaa koko elämäsi ajan jatkuvasti uskoa kasteessa, jota taas sinun fyysisiltä vanhemmiltasi perimä oma tahtosi jatkuvasti torjuu. Luther puhuu kasteen vaikutuksesta elämään siten, että meidän tulee haudata vanha ihmisemme ja sen sijaan meidän täytyy joka päivä tulla uskolla kastetuksi, eli nousta uuden ihmisen. Ovathan henki ja liha toisiansa vastaan. Näin siis Jumala ei käännytä meitä väkisin!
Se taas ei ole mitenkään uutta, että synergistit tavallasi syyttävät meitä monergisteja siitä, että meidän mukaamme mitään ihmisen myötävaikutusta ei kääntymyksessä esiinny, vaan että opetamme muka pakkokääntymystä, johon ei liity mitään sisäisiä liikeitä, ei omassatunnossa eikä sydämessä. Siihen vastaa jo ylläoleva tekstini hyvin, mutta myös luterilainen Tunnustus.
Näillä välineillä Jumala vaikuttaa, sanansa saarnaamisella ja kuulemisella. Hän murtaa sydämemme ja vetää ihmistä puoleensa. Lain saarnasta ihminen oppii tuntemaan syntinsä ja Jumalan vihan; hänen sydämensä kauhistuu, se tuntee vilpitöntä katumusta ja todellista tuskaa. Sitten ihminen kuulee pyhän evankeliumin, joka julistaa armollista syntien anteeksiantamusta Kristuksessa. Kun hän sitä tarkkaa, hänessä sytytetään uskon kipinä, hän ottaa vastaan syntien anteeksiantamuksen Kristuksen tähden ja lohduttautuu evankeliumin lupauksella. Näin Pyhä Henki, joka kaiken tämän saa aikaan, annetaan ihmisen sydämeen.
Turhaan saisi saarnaaja istuttaa ja kastella, turhaa olisi sanankuulijan juokseminen ja tahtominen, mitään kääntymystä ei sillä kaikella saataisi aikaan, ellei Pyhän Hengen voima ja vaikutus olisi siinä mukana. Pyhä Henki valaisee ja käännyttää sydämet saarnatun ja kuullun sanan avulla, niin että ihmiset uskovat sen sanan ja suostuvat siihen.
Tunnustuskirjat, s. 483-484.
Siis Pyhä Henki vaikuttaa sen, että ihmiset suostuvat sanaan.
Mallini on kuitenkin hyvin looginen. Miten voidaan puhua uudestisyntymisestä, jos mitään uudestisyntymistä ei tapahdukaan, vaan ihminen saa itse kääntymyksensä aikaan? Luther vertaa uudestisyntymistä siihen, että meitä ei isästä ja äidistä syntyneenäkään ole olemassa esim. kahta vuotta ennen syntymäämme. Samoin ei uudestisyntynyttä ihmistä ole olemassa, ennen kuin hän on syntynyt.