Referoidaanpa hiukan oleellisimpia asioita, kun kaikilta ei välttämättä toinen kotimainen taivu. (Olikohan täällä muuten vielä se sääntö, että linkkien sisältöä pitäisi avata jotenkin - etenkin vieraskielisen materiaalin kohdalla?) Elikkä tämä kaveri on saanut pappisvihkimyksen vasta puoli vuotta sitten, ja tämän jälkeen ehtinyt muuttaa mielensä naispappeuden suhteen. Tai en itse asiassa ole ihan varma, oliko hän ehkä aiemminkin vastustanut naispappeutta mutta hyväksynyt kuitenkin yhteistyön naispappien kanssa? Mielestäni tämä ei ihan käynyt näistä selväksi. Joka tapauksessa, seurakuntaan on tulossa naispappi 1.11. alkaen ja tähän päätetään mielensä muuttaneen miespastorin työsopimus. Pappisvirka ei lähde, koska piispan mielestä tähän asiaan ei oikein sovellu näin nopeat käänteet, että olisi vain puoli vuotta ollut pappina.
Kiitos kun referoit. En tullut ajatelleeksi, että nykyään ruotsin kielen taito on harvinaisempaa.
Mielenkiinnolla jään seuraamaan, osoittaako piispa tälle nuorelle papille toisen viran jostain toisesta seurakunnasta, jossa ei synny yhteistyöongelmaa. Vaikeaahan se saattaa olla, jos sopivia naispapittomia seurakuntia ei ole.
Ohjelmasssa Himlaliv (Taivaallista menoa) Dennis kertoo epävarmuudestaan naispappeuden suhteen - ohjelma on kuvattu viime keväänä melko pian hänen papiksi vihkimyksensä jälkeen. Samoin elokuussa 2020 ilmestyneessä Kyrkpressenin haastattelussa hän tuo selvästi esiin, että on epävarma, voiko tehdä yhteistyötä naispuolisten pappien kanssa. Kyrkpressen.fi - Nyheter
Himlaliv on jo katsottavissa Areenassa. Näköjään jo myös suomeksi tekstitettynä: Dennis on pappi, lestadiolainen, räppäri ja naispappeuden vastustaja | Taivaallista menoa | TV | Areena | yle.fi
Jostain artikkelista - en mista mistä - luin, että tuomiokapituli tekee päätöksen Svenfeltin virkamääräyksen päättymisestä, eli virallista päätöstä ei ilmeisesti vielä ole. Piispa Bo-Göran kuitenkin sanoo noissa artikkeleissa, että Dennis ei voi jatkaa ainakaan nykyisessä seurakunnassa ja on vaikea nähdä, että hän voisi jatkaa missään hiippakunnan seurakunnassa. Kyllähän tietysti Porvoon hiippakunnassa noita yksi-ja kaksipappisia seurakuntia riittää, mutta ilmeisesti tällä hetkellä virkoja ei juuri ole auki - ja yleensä naapuriseurakuntien kanssa ja rovastikuntatasolla yhteistyötä tehdään joka tapauksessa. Kyllähän Porvoon hiippakunnassa on tälläkin hetkellä joissain seurakunnissa pappeja, jotka eivät tee ainakaan jumalanpalveluksessa yhteistyötä naispuolisten kollegoidensa kanssa.
Jäin miettimään mahdollista jatkoa siinä tapauksessa, että hiippakunnalla ei ole osoittaa muuta työpaikkaa. Onko juridisesti mahdollista menettää tässä tilanteessa myös pappisvirka - hänhän ei ole konkreettisessa työtilanteessa esim. jättänyt menemättä messua toimittamaan tms? Onko mahdollista, että hän jää hiippakunnan papistoon mutta ilman työtehtävää, jolloin hän ilmeisesti voisi esim. toimittaa kasteita, vihkimisiä, hautaamisia - ja kenties toimia jossain tilanteessa messun liturgina tai saarnaajakin esim. jonkin seurakunnan kutsusta?
Tiedän moniakin järjestöpappeja, jotka eivät tee alttariyhteistyötä naispuolisten pappien kanssa. Toki heillä jää säännöllinen alttaripalvelus muutoinkin vähiin.
Kyllä, järjestöpappeja - mutta Porvoon hiippakunnassa tiedän myös useita seurakuntapappeja, jotka eivät tee alttariyhteistyötä naisspuolisten pappien kanssa. Yksipappisissa seurakunnissa se onnistuu, kunhan pystyy välttämään esim. rovastikunnalliset ja muut tilaisuudet, joiden messuun pyydettäisiin liturgiksi, saarnaamaan tai ehtoollista jakamaan.
(Ja monilla järjestöpapeillakin on säännöllisiä messuja, ainakin Sley, Slef ja Kansanlähetys pitävät säännöllisiä messuja monilla paikkakunnilla.)
Ylen uutisen mukaan Svenfelt ei saanut potkuja, kuten tämä ketju on otsikoitu, vaan hän on eronnut itse.
Jännä juttu sinänsä, että myös Norjassa on ihan viime aikoina joutunut luopumaan työstään kaksi vanhavirkakantaista seurakuntapappia: Mikael Bruun finished in Den norske kyrkja – NRK Vestland
Ja vaikkei ketään varmaan kiinnostakaan, niin toinen noista Norjan papeista siirtyi täydentämään norjalaisen luterilaisen vapaakirkon rivejä: Det evangelisk-lutherske kirkesamfunn > Ny prestefamilie i Kristiansand og vikarprest i Bergen Tuo DELK on syntynyt jo 1800-luvulla ja oli pitkään hyvin pietistinen, mutta on lähihistoriassa luonut nahkaansa tunnustuksellisempaan suuntaan ja on perustanut seurakuntia aivan uusille alueille. 2000-luvulla sinne on siirtynyt useampi Norjan kirkon pastori.
Kiinnostaa kyllä. Onko tuo sama pulju, joka on Lhpk:n kanssa yhteydessä, vai joku eri?
DELK (Det evangelisk-lutherske kirkesamfunn) on eri pulju. Piispanvihkiäisissä viime kesänä oli Norjasta vieraana piispa Thor Henrik With, hänen kirkkokuntansa nimi on Det evangelisk-lutherske stift i Norge.
DELK ja tuo @PekkaV :n mainitsema DelsiN ovat kuitenkin samassa yhteistyöelimessä ( https://www.kirkenett.net ) yhdessä Lutherske kirke i Norge:n (LKN) kanssa. Kaksi jälkimmäistä on ILC:n jäseniä, DELK ei, mutta tilanne saattaa muuttua, sillä DELK oli ILC:n kokouksessa tarkkailijana. Kuten sanoin aiemmin DELK on vanha ja sillä on pitkä pietistinen perinne, mikä tuo tiettyä epäyhtenäisyyttä seurakuntien kesken, esim. mittapuulla korkeakirkollisuus - matalakirkollisuus.
LKN ja DelsiN ovat yhtenäisempiä tässä suhteessa, mutta ne ovat myös nuorempia ja paljon pienempiä, joten ihmekös tuo. Kummankin jäsenmäärä lasketaan korkeintaan sadoissa, kun DELK:in jäseniä on noin 3000. Näiden kolmen välit ovat käsittääkseni varsin hyvät, LKN:n piispan vihkiminen tapahtui DELK:in kirkossa ja käsittääkseni DELK:in nykyinen esimies (tillsynsman) on lähtöisin Ruotsin Missionsprovinsenista. Itse asiassa juuri viestittelin Norjassa asuvan suomalaissyntyisen ystäväni kanssa, joka Suomessa oli LHPK:n jäsen, mutta Norjassa hänen kotiseurakunnakseen on tullut DELK.
Svenfelt pidätetään pappisvirasta neljäksi kuukaudeksi (1.11.-28.2.). Tuomiokapituli on päättänyt asiasta tämän päivän (28.10.) kokouksessa. Perusteluna nähdään se, että hän ei kykene tai halua enää pitää kiinni pappisvihkimyksen yhteydessä antamastaan lupauksesta. Hän on ennen vihkimystään vastannut myöntävästi kysymykseen, voiko hän tehdä myös alttariyhteistyötä kaikkien Suomen ev.lut kirkon pappien, myös naisten, kanssa.
Svenfeltiin liittymättä Pedersöressä on kirkkoherran valinta aiheuttanut muunkinlaista liikehdintää. Kun Pedersöre, Purmo ja Esse yhdistyivät, oli selkeä pyrkimys pitää joka sunnuntai jumalanpalvelukset ainakin kaikissa kolmessa kirkossa, lisäksi ainakin ajoittain myös muissa paikoissa (seurakuntataloissa, rukoushuoneissa) eri kylissä. Alueella toimii myös aktiivisia lestadiolaisten rukoushuoneyhdistyksiä, jotka ovat tähänkin asti muutaman kerran vuodessa saaneet kirkkoherran luvalla järjestää ehtoollistilaisuuden rukoushuoneissa. Nyt ainakin kaksi eri rukoushuoneyhdistystä tahtoisi alkaa viettää säännöllisesti omia messuja ja saada myös valita niihin itse papit.
Seurakunta puolestaan on kysynyt herätysliikkeiden halukkuutta järjestää muutaman kerran vuodessa messuja, jotta seurakunnan laajalla alueella pystyttäisiin toimittamaan messuja riittävän tasapuolisesti. Seurakunta ei maksa palkkaa tai palkkiota herätysliikkeen papille, joka tulisi tällä tavalla messun toimittamaan, mutta kyseisessä messussa kerätään kolehti kyseisen liikkeen toiminnalle. Slef eli ruotsinkielinen evankeliumiyhdistys on ilmoittanut olevansa kiinnostunut hoitamaan 9 messua vuodessa. Kanttori näihin messuihin tulee seurakunnasta.
(Tätä uutista ei näköjään olekaan ainakaan vielä verkkolehdessä, mutta oli tämän päivän paperisessa Kyrkpressenissä)
Mielenkiintoinen uutinen myös tuolta alueelta on, että Inkerin kirkon pastori Richard Eklund on hiljattain siunattu Lähetyshiippakunnan Pietarsaaren seurakunnan paimeneksi. Hän on aikaisemmin toiminut nuorisotyössä Laestadianernas Fridsföreningas Förbundissa Pietarsaaressa. Älkää kysykö mihin lestadiolaisuuden haaraan tuo liike liittyy.
Jos puhutaan Pietarsaaresta, niin siellä mainitsemasi LFF on ylivoimaisesti suurin lestadiolaisryhmä. En tiedä, onko siellä muita lainkaan. LFF on Lähetysyhdistys Rauhan Sanan ruotsinkielinen sisarjärjestö. Keskusjohtoa liikkeellä ei ole. Eikä eksklusiivista seurakuntaoppia, ainakaan virallisesti.
Ok. Välimatka Jeppiksen ja Pedersören välillä on vain 10km, joten siksi nostin tämän esille. En kyllä juurikaan tunne tuon alueen ruotsinkielistä toimintaa. Kokkolan Andreas yhteisössä olen vieraillut perheeni kanssa useita kertoja, mutta siellä on suomenkielinen messu. Aiheeseen palatakseni siellä palvelee äidinkielenään ruotsia puhuva myöskin Svenfelt, etunimeltään Jimmy. Hänet on vihitty alunperin “Ruotsin lähetyshiippakunnan”, eli Missionsprovinsin pastoriksi.
Tämä Jimmy Svenfelt oli aiemmin tuon LFF:n Albanian lähetystyöntekijä, missä yhteydessä hän pappisvihkimyksensäkin sai.
Hesari käsittelee aihetta naispappeuden vastustamisesta tänään. Kyllähän tässä taas loistaa aika yksisilmäinen kanta, myös mielipiteissä.
Kirkko | Herätysliikkeiden vaikutus näkyy naispappeuden vastustamisessa kirkossa – ”Tämä on ilmiö, joka ei häviä seurakunnista”:
Tämä kohta oli kiinnostava:
Vuoden 2018 tutkimuksessa vastustus liittyi papeilla vahvimmin evankelisen liikkeen (Sley) ja Suomen Raamattuopiston vaikutukseen. Kanttoreilla taas vastustus liittyi eniten vanhoillislestadiolaisuuden, Sleyn ja Lähetyshiippakunnan vaikutukseen. Lähetyshiippakunta on tosin määritelmällisesti itsenäinen luterilainen kirkko, ei varsinainen herätysliike.
Onko siis niin, että ev.lut. seurakunnissa on ainakin tuossa tilastossa merkittävä joukko kanttoreita, joiden seurakuntayhteys on Lähetyshiippakunnassa? Siellähän ei ole mahdollisuuksia palkattuihin kanttoreihin, joten ehkä se on pitänyt näitä tällaisessa poikkeuksellisessa tilanteessa.
Kanttoreita ei ole erotettu virasta siksi, että toimivat (myös) Lähetyshiippakunnassa. Ehkäpä useamalla papillakin on/olisi yhteys Lähtyshiippakuntaan, jos olisivat vielä virassa tai eivät pelkäisi sen menetystä (?).
Sehän ei tuosta sinänsä käy ilmi, montako pappia tai kanttoria ilmoittaa yhteydestään johonkin näistä tai muista liikkeistä.