Tätä ydinasiaa ei tällä foorumilla luultavasti kukaan kiellä. Se on ydinasia kristittynä olemisessa. Kun puhutaan kirkon kannoista eri kysymyksiin, ne eivät saa olla kannustamassa sellaiseen suuntaan ihmisenä elämisessä että kristillisten hyveiden kasvaminen omassa persoonassa vaikeutuu. Esimerkiksi, seksuaalisuus: Lähes kaikilla ihmisillä on opeteltavaa kristillisen seksuaalisuuskäsityksen kanssa. Ne eivät korjaannu meistä kuin taikaiskusta. Silti kirkko ei voi lähteä opettamaan että kristillisellä käsityksellä seksuaalisuudesta ei ole väliä. Ihmisten ei tarvitse olla pyhityksessään valmiita pelastuakseen lopullisesti viimeisellä tuomiolla, mutta olisi hyvä että kristitylle joku opettaa mitkä ihmisen hyvän, Jumalan luoman luotuisuuden suuntaviivat ovat.
Mielestäni niiden opettaminen ei ole edes lakia, vaan on aika armollista kuulla siitä miksi ihminen on tarkoitettu luomisessa, vaikka nykyinen tilanne olisi kuinka kaukana siitä. Hyväksyä totuus ihmisestä omassa itsessään on toki vaikea prosessi, mutta minulle itselleni on ollut suuri huojennus kuulla kristityiltä että ihmisen luotuisuuteen ei kuulu se kaikki vääristyneisyys mikä omassa itsessä ja ajassa ahdistaa ja synnyttää vaikeita elämäntilanteita ja vaikeutta elää omissa nahoissaan.
Joten, vaikka ydinasia on tuo minkä kuvaat, on iso joukko muita asioita, joiden opettamisessa kirkolla, paimenilla on vastuu ohjata ihmisiä kristillisesti kasvattavaan suuntaan.
On siis mielestäni eri asia olla maallikko ja pitää naispappeutta kehällisenä asiana, “ei osaa sanoa” tai “ei voisi vähempää kiinnostaa asiana” kuin olla kirkon edustaja, pappi, paimen tai vanhimmiston jäsen, jolla on laumastaan toisenlainen vastuu.
Eli itse erotan tässä kaksi tärkeää näkökulmaa, sen että pelastus on tarjolla vääristä opeista huolimatta, ja sen että kirkolla on todellinen vastuu lauman ohjaamisesta kristilliseen elämään.
Kristillisen elämän suuntaviivoja voidaan pitää siis kehällisinä asioina, mutta ne eivät ole merkityksettömiä asioita kirkon paimenuuden kannalta.
Silvanuksella oli muuten aikoinaan tiukka kannanotto siitä mitkä asiat jakavat kirkon osiin. Tämä tuo kiinnostavan lisän nykyiseen keskusteluun siitä voivatko vanhavirkakantaiset herätysliikkeet jatkaa osana kirkkoa.