Tottakai minä heijastin tuohon tekstiini omat ennakkokäsitykseni, minkä ymmärtämiseen ei suurennuslasia tarvittane kun on seurannut foorumikeskustelua jonkunkin aikaa.
Oletko sinä sitä mieltä, että kaikki muut lähetysjärjestöt kuin Suomen Lähetysseura pitäisi lakkauttaa ja niiden toiminta siirtää SLS:n alaisuuteen? Parantaisiko tämä mielestäsi kirkon lähetystyötä? Uskotko, että muiden lähetysjärjestöjen kannattajat tukisivat Suomen Lähetysseuraa yhtä aktiivisesti kuin näitä lakkautettuja?
3 tykkäystä
Viesti yhdistettiin ketjuun: Offtopic-aarrearkku
Miten tähän pohdintaasi niveltyy kirkossamme esiintyvä kahtalainen käsitys siitä, onko virka yleensäkään edellytys oikeintoimitetulle ehtoolliselle.
Kirkon järjestys sitä edellyttää (CA XIV), mutta onko ehtoollinen oikein toimitettu myös maallikon toimittamana silloin kun virkaan vihittyä pappia ei ole saatavilla. Näinhän menneinä vuosisatoina toimittiin piispojen luvalla eräissä siirtokuntaseurakunnissa.
Jos siis kirkkojärjestyksen mukaisesti virkaansa vihityn papin toimittamalle ehtoolliselle osallistuu sekä niitä, jotka pitävät myös maallikkoehtoollista pätevänä että niitä, jotka eivät pidä, niin toteutuuko mielestäsi kirkollinen ykseys?
Teologinen yksimielisyys oikein toimitetusta ehtoollisesta ei toteudu kuvaamassasi tilanteessa. CA:n tarkoittama kirkon ykseys ei toteudu. Oikeaa ehtoollista koskeva erimimielisyys ja po. teologisen ykseyden vajavuus tulisivat välittömästi ilmi, jos maallikko toimittaisi kuvaamillasi edellytyksillä ehtoollisen. Molemmat ehtoollisvieraat saavat ja ottavat vastaan kuitenkin oikein toimitetun ehtoollisen kuvaamassasi tilanteessa.
Olisikin kohtuullista, oikein ja autuaallista seurata Raamatun niukkaa ilmaisua ja asettaa mahdollisimman vähän epävarmoja lisäehtoja ehtoolisen ja kasteen oikeellisuudelle. Siksi myös esimerkiksi legitiimi-validi-erottelu on ehtoollisyhteyden kannalta käyttökelpoinen.
Ehtoollistilanne on analoginen sille, että lapsikasteen puoltaja ja torjuja osallistuvat aiemmin kastamattoman aikuisen kasteeseen ja kumpikin hyväksyvät aikuisen kasteen omasta näkökulmastaan, mutta heillä ei ole yksimielisyyttä oikein toimitetusta kasteesta. Erimielisyys tulee ilmi välittömästi lapsikasteen yhteydessä.
Yleisemminkin voi sanoa, että ratkaisevat teologiset erimielisyydet tulevat väistämättä ilmi konkreettisista uskon harjoittamisen käytännöissä, jos toimitaan johdonmukaisesti ja uskon sisältö ja sen mukainen käytäntö ovat sopusoinnussa.
Monet toki toimivat ristiriitaisestikin, varmaan useimmat. Evl-kirkossa on pappeja, jotka kiistävät Jeesuksen jumaluuden, mutta he johtavat silti seurakuntaa, joka palvoo ja rukoilee Jeesusta Jumalana. Papit ja seurakuntalaiset uskovat sisäisesti milloin mitäkin, mutta se ei ilmene julkisina käytäntöinä.
Tällaisissa tilanteissa tulee helposti haastetuksi koko CA:n ykseyskriteerien idea ja ideaali, jos niitä katsotaan sisäisen uskon ulkoisen kontrollin näkökulmasta. Se ei kuitenkaan ole CA:n intentio. CA on uskontunnustus.
Tällaisia asioita onkin lähestyttävä hengellisen regimentin vallankäyttömenetelmien näkökulmasta, oikeisiin käsityksiin ja niiden mukaisiin käytäntöihin on pyrittävä opettamalla ja sisäisesti vaikuttamalla eikä kontrolloimalla.
Onhan tällainen tietysti hidas, työläs ja tuskallinen vaihtoehto voimapolitiikalle, juridiikalle ja sanktioille. Mutta näyttää siltä, että voimapolitiikka on tehokkaimmillaan juuri ongelmien syventämisessä ja pitkittämisessä, betonoimisessa. Tästä syystä liitän ykseyskysymykseen ja ehtoollisyhteyteen usein myös valtakeinojen suhteen esitetyn regimenttijaon eli myös kaitsennan menetelmät.
1 tykkäys
Osin. Yksi syy siihen, miksi lähetystyö on yhdistysten kautta tapahtuvaa (Huom. Myös esim. Lähetysseura on rekisteröity yhdistykseksi), on suomalainen lainsäädäntö. Kirkko on lain mukaan julkisoikeudellinen organisaatio, joka ei julkiseen sektoriin kohdistuvasta lainsäädännöstäkään johtuen ole pystynyt tekemään lähetystyötä ulkomailla niin, että keräisi toimintaa varten myös yksityistä rahaa muualtakin kuin kolehteista. Johtuen kirkon esteistä kerätä suoraan yksityistä rahaa myöskään mm. Yhteisvastuukeräys ei ole virallisesti kirkon, vaan yhdistyksen järjestämä keräys.
Yhdistysten ei tarvitse noudattaa esimerkiksi hallintolakia, julkisuuslakia tai lakia julkisista hankinnoista, toisin kuin kirkon, mikä toisaalta yksinkertaistaa varojen käyttöä, mutta mahdollistaa myös sen, että varojen käytössä ei tarvitse olla kovin läpinäkyvä, ellei yhdistys itse sitä halua. Esimerkiksi Yhteisvastuukeräyksen osalta on raportoitu hyvinkin tarkasti julkisesti siitä, mistä varoja on kertynyt mitenkin paljon, mutta siitä, mitä keräysvaroilla on minäkin vuonna konkreettisesti saatu aikaan verrattuna siihen, jos varoja ei olisi kerätty, ei julkisia tietoja paljoakaan löydy.
6 tykkäystä
Tällainen Tuomo Mannermaa -seminaari ja kirjan julkistamistilaisuus oli juuri. Mannermaan teologiaa sen ilmeisiä ongelmiakin raapaistiin. Ongelmissa keskityttiin lähinnä naisten asemaan Mannermaan oppilaiden joukossa ja ihmisoikeuskysymysten sivuuttamiseen Mannermaan koulukunnan Luther-etiikassa. Oli huomattu ero Mannermaan ja John Vikströmin teologisessa etiikassa. Sitä ja sen juuria voisi selittää tarkemmin muun muassa Vikströmin teologisen taustan perusteella.
Naisten pappeutta käsiteltiin pinnallisesti ja ilmeisen vähäisen lähteisiin paneutumisen pohjalta. Se oikea havainto oli tehty, että Mannermaan teologinen merkitys evl-kirkon päätökselle oli vähäisempi kuin yleisesti on väitetty. Tärkeimmiksi teologisiksi vaikuttajaksi nähtiin Eeva Martikainen ja John Vikström. Mannermaan vaikutuksesta heihin ja heidän vaikutustaan Mannermaahan ei ollut yksimielisyyttä. Eri toimijoiden teologisiin suhteisiin ei oltu perehdytty.
Mannermaan Luther-teologian lähtökohta ekumeenisessa kontekstissa, sen juuret Gerhard Ebelingin Luther-tulkinnan vastustamisessa ja suhde saksalaiseen kantilaiseen, uuskantilaiseen ja eksistentialistiseen teologiaan ja filosofiaan esitettiin Mannermaan koulukunnan vakiintuneen tarinan mukaisesti Risto Saarisen väitöskirjan perusteella. Ruokanen ja Saarinen tutkivat uransa alussa Ebelingiä.
Kukaan ei perehtynyt kunnolla Kantiin eikä saanut edellytyksiä transsendentaalifilosofisen tradition ymmärtämiseen ja esimerkiksi Kantin ja Ritschl’n ratkaisevin erojen huomioimiseen.
Tietoisuutta kotimaisten kantilaisuuden tulkintojen ongelmista ei siis vielä ollut. Juuret Martti Simojoesta Eino Sormusen ovat vielä oivaltamatta.
Miikka Ruokanen esitti omana uutuutenaan ja korjauksenaan uuden kirjansa teesit. Lutherin teologia pitäisi esittää Mannermaan filosofisen kielen sijasta trinitaarisesti ja pneumatologisesti ja Kristuksen sovitusteot pitäisi palauttaa unio-teologiaan. Se oli mm. Eino Sormusen ja häntä seuranneen Martti Simojoen käsitys, jotka edelsivät Mannermaan uutta Luther-tulkintaa. Mannermaan koulukunnassa ei vielä tunneta Mannermaan kotimaisia juuriakaan.
Tarjolla oli tavanomainen yliopistoseminaari, jossa on liian monta liian lyhyttä esitelmää ja vielä lyhyempiä näennäisiä yleisökeskusteluja, joissa lähinnä ilmoittaudutaan muille ennestään tutuille läsnäolijoille.
Mannermaan koulukunta ja sen innovatiivisuus on jo selvästi hiipunut. Seuraavassa aallossa tulee - jostain päin - perusteisiin kohdistuvaa ja lähteiden analyysiin perustuvaa kritiikkiä. Seuraava aalto ei taida tulla Suomesta.
Minulla on paljon digimuotoista tekstiä koko tästä problematiikasta vuodesta 2006 lähtien. Se perustuu laajaan lähteiden lukemiseen. Sen saattaminen julkaisukuntoon edellyttää resursseja, joita minulla ei taida olla.
https://happeningnext.com/event/tuomo-mannermaan-teologinen-perintö-eid3a08q98fu4
2 tykkäystä
Todellista ykseyttä ei evl.fi kirkon sisällä ole ollut enää hetkiin jos edes koskaan. Naispappeuspäätös ja homoliittojen de facto salliminen näkyvät nyt tuoreimpina kiiloina, jotka lyövät sovittamattoman halkeaman kirkon sisälle. Mutta jo aiempina aikoina on vaatinut enemmän tai vähemmän älyllistä epärehellisyyttä mahduttaa Evankelisuus, Femmalaisuus ja Lestadiolaisuus saman tunnustuksen piiriin. Vaikka ei huomioitaisi kaikkein eksklusiivisimpia lestadilaishaaroja, niin itseymmärryksensä nk. lapin vanhimpien auktoriteetista jopa yli piispojen sopii isoon kuvaan perin huonosti.
Ja kun sitä ykseyttä evl.fi suuntaan ei ole, niin en suurin surminkaan osallistu heidän ehtoollisenviettoonsa. Ehtoollisyhteyden edellytys on opillinen ykseys.
Miten pitkälle sinun mielestäsi tämän tulee ulottua? Sallitko toisen uskovan poiketa piiruakaan omista käsityksistäsi?
Hyvä kysymys. Riippuu varmaan hyvin pitkälle tilanteesta (kuinka oleellinen ero ja missä asiassa). Mutta mikäli joku on vaikkapa naispappeuden julkinen kannattaja ja suorastaan pyrkii edistämään asiaa, niin yhteys on kyllä irtipoikki. Sama pätee homoliittoihin. Enkä ole tuppaamassa itseäni evl.fi ehtoollispöytään missään kuviteltavissa olosuhteissa. Jo pelkkä messussa läsnä oleminen vaatisi vähintäin keskiraskaat perustelut.
Kiitos vastauksestasi! Itse olen vain ollut tekemisissä sellaisten yhteisöjen kanssa joissa opillinen yhteys ulotetaan koskemaan lähes piiruntarkasti kaikkia asioita, eikä pohdita lainkaan uskon yhteyden merkitystä ja tällä tavoin heikkojen huomiointi jää jalkoihin. Tästä johtuen tahdoin kysymällä tarkentaa kantaasi opilliseen yhteyteen. Olen samaa mieltä kanssasi, että nuo räikeät asiat ovat minunkin mielestäni ehtoollisyhteyden rikkovia. Haluan kuitenkin liittää tähän spoilerin taakse lyhyen Lutherin ajatuskulun. Mitä mieltä olet siitä?
Yhteenveto
Että he olisivat täydellisesti yhtä. Joh. 17:23
Kuinka runsaasti sanat Herran huulilta vuotavatkaan! Hän aivan on näihin sanoihin niin ihastunut, ettei hän voi toisin puhuakaan. Ja kumminkin kuuluvat hänen sanansa ihmisjärjen mielestä ihan lapsellisilta. Kuten jo olen sanonut, en ole lukenut mitään niin yksinkertaista, mitään semmoista, joka ihan tavallisin sanoin lausuisi niin sanomattoman suuria asioita. - Ei siinä kyllin, hän sanoo, että he ovat yhtä; heidän pitää myös tulla yhdessä täydellisiksi. Minulla on kristikansa, heidän tulee olla ja he ovatkin yhtä, mutta se vielä on sillä puute, että siinä on niin monta heikkoa. Yksi on peruste, mutta kaikki riippuu uskosta, mikäli uskoa löytyy, sikäli on myös yhteyttä. Hän rukoilee siis että he alkamassaan uskossa kasvaisivat ja yhä vahvistuisivat ja näin tulisivat Kristuksessa kaikittain yhdeksi.
Samoin puhuu myöskin apostoli Paavali, Kol. 2:10.: “Te olette hänessä täydelliset”, teillä on Kristuksessa kaikki ettekä tarvitse mitään muuta etsiä. Kristuksessa ei meiltä mitään puutu, vaikka uskomme onkin puutteellista. Joka omistaa Kristuksen, hän on täydellinen, hänellä on täydellinen hyvyyden aarre, mitä hän voipi haluta ja toivoa, iankaikkinen elämä, vanhurskaus, viisaus ja kaikki jumalalliset tavarat, häneltä ei puutu mitään, kun hän vain muistaa uskossa lujana pysyä. Aarre on eheä ja kokonainen, mutta astia on heikko, jotta se ei voi sitä täydellisesti tallettaa. “Meillä on tämä tavara savisissa astioissa”, sanoo Paavali 2. Kor. 4:7. Sen tähden tulee meidän joka päivä rukoilla, saarnata, kehottaa, kärsiä kaikenlaisia vaivoja ja kiusauksia, ettemme menettäisi tätä jaloa aarrettamme emmekä antaisi perkeleen sitä itseltämme riistää, hän kun sitä kaikella voimallaan, viekkaudellaan ja kavaluudellaan yrittää meiltä viedä, vaan yhä paremmin ja varmemmin sen käsitämme ja talletamme, antaen sen tähden henkemme, elämämme ja kaikki alttiiksi.
Martti Luther, Ylimmäispapillinen rukous, s. 147-148.
1 tykkäys
Olikohan calvinistit lutherin ja luterilaisten mielestä kristittyjä. Oliko heillä uskoa? Yhteyttä ei ainakaan ollut. Entä onko uskoa, vanhoissa kirkoissa, ja miten tämä näkyy yhteydessä. Vai onko heillä jokin toinen usko ja henki.
5 viestiä yhdistettiin ketjuun: Offtopic-aarrearkku
Tämä kantasi on täysin hyväksyttävä, mutta samalla itseäsi eristävä. Et voi vetää ketään mukaasi. Sinä yksin ratkaiset oman yhteytesi esimerkiksi niihin miespappeuden kannalla oleviin, jotka eivät rajaa yhteyttä viittaamistasi asioista toisin ajattelevien.
Tänään juuri oli lehdessä kuinka Jokioisiin melkein valittiin julkihomo kirkkorouvaksi. Neuvosto ja jopa Kapituli ajoivat häntä virkaan mutta valtuustossa sai vain kolme puoltoääntä. Seuraavaksi asiaa käsitellään Hämeenlinnan Hallinto-oikeudessa syrjintäkanteen tiimoilta. Sanomattakin on selvää että kartan tuollaisen Iisebelin toimittamia messuja ja muita tilaisuuksia poikkeuksetta.
Jep! Siinä hän asettuu Jumalan luomisjärjestyksen vastaiseen toimintaan ja irtoaa ei ainoastaan opillisesta yhteydestä vaan myös uskonyhteydestä Jumalaan ja hänen seurakuntaansa. Kun Aabrahan rukoili Sodoman puolesta hän tinki alaspäin alkaen viidestäkymmenestä päätyen kymmeneen ja kysyi tuhoaako Jumala kaupungin jos siellä on kymmenen vanhurskasta? Jumala vastasi, ettei hän niiden kymmenen takia tuhoa kaupunkia. Tästä herää kysymys, mikä on meidän laitamme, vieläkö löytyy “kymmenen” vanhurskasta niin, ettei Jumala tuhoa kirkkoamme ja kansaamme vai käykö näin:
Juud 1:7-8: “samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta. Yhtäkaikki nämä uneksijat samoin saastuttavat lihan; he halveksivat herrautta, herjaavat kirkkauden henkiolentoja.”
Kieltämättä kova puhe, mutta en voinut olla sanomatta tätä kun ajatteluni kuljetti minua näin.
1 tykkäys
Siis millä tavalla tämä olisi erilaista;
Kuten sanoin asian selvittäminen itseäni tyydyttävällä tavalla vaatisi vähintään 20 sivua dogmatiikan muotoilemista kirkko-opin tiimoilta. Koetan kuitenkin vastata lyhyesti muutamalla rivillä joitain pääperiaatteita, jotka koen hyviksi ja oikeiksi. On katsottava opillista yhteyttä ja uskonyhteyttä vähän eri asioina, vaikkakin ne ovat keskenään melko kiinteästi toisiinsa sidoksissa. Kirkkokunta, se mihin näkyvään kirkkoon jokin ihminen yksilönä kuuluu ei välttämättä normita uskonyhteyttä. Voihan toisessa näkyvässä kirkossa olla uskova, joka asettaa uskonsa Kristuksen sijaisovitukseen huolimatta siitä, että hänen kirkkokuntansa ei niin tee, vaan sitä voidaan pitää hereettisenä. Tällöin minulla on tietenkin uskonyhteys tämän Kristuksen sijaissovitukseen uskovan kanssa, mutta ei opillista yhteyttä hänen kirkkokuntansa kanssa. En voi tässä tapauksessa tietenkään osallistua hänen kirkkokuntansa ehtoolliselle, koska katson, että antaisin tällöin tukeni hänen kirkkokuntansa opille, joka on minun näkökulmastani Jumalan sanasta siinä määrin poikkeava oppi, että se ohjaa hylkäämään evankeliumin, pelastumisen yksin uskosta. Esim. mainitsemasi kalvinismi johtaa joko antinomismiin tai äärimmäiseen pyhityskristillisyyteen hyläten siten kristillisen uskon ja siksi en voisi osallistua heidän ehtoolliselleen, koska antaisin tällöin näkyvän tukeni heidän opilleen.
Edelleen teen eron papiston ja maallikoiden välillä. Lähden siitä, että pastori suosiessaan harhaa tai julkijumalatonta käytöstä esiintyessään itse luomisjärjestyksen vastaisesti syyllistyy tahalliseen syntiin ja siten epäuskoon ja aiheuttaa tällä tavoin seurakunnalleen pahennuksen. En siksi voi osallistua hänen toimittamalleen ehtoolliselle.
Sen sijaan jos seurakunnassani joku maallikko ei ole täydessä opillisessa yhteydessä kanssani vaan poikkeamme joissain kohdissa voin osallistua hänen kanssaan samaan ehtoollispöytään kunhan seurakuntani opetus palvelee evankeliumin asiaa. Näinhän voi käydä siitäkin syystä, että tuo mainitsemani maallikko tai minä hairahdumme jossain kysymyksessä tahattomasti jostain lähteestä saamamme opetuksen tai inhimillisen painostuksen alaisena.
Jaak 3:2: “Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa.”
Myös pastorini kanssa voin olla erimieltä joissain asioissa, mutta kuten sanoin “jos
seurakuntani opetus palvelee evankeliumin asiaa” ei se muodostu esteeksi ehtoolliselle osallistumiselle.
Uskovan on syytä kuulua johonkin seurakuntaan, jossa voi hyvällä omallatunnolla nauttia ehtoollisen. Minulle Sley tarjoaa tällaiseen mahdollisuuden.
Ps. Sitä vielä ihmettelen, että miksi kysyt tällaista kun sinulla on käsittääkseni luterilaista dogmatiikkaa hyllyssäsi, ainakin foorumille tullessasi sitä siteerasit. Miksi et lue vastausta sieltä, vaan kyselet sitä täällä, etenkin kun tiedät tällaisten kysymysten olevan hyvin monipolvisia? Siksi myös toivon, ettet vastaa tähänkään viestiini lisäkysymyksellä, vaan pyrit lähdeaineistostasi käsin johdonmukaisesti kumoamaan sanomiseni niiltä osin kuin näet siinä kritisoitavaa?
Luterilaisessa kirjallisuudessa ei löydy vastauksia suoraan kysymyksiin. Jos löytyy niin kerro viite. Kaikki vastaukset ovat kehäpäätelmiä, kudottuja, ja eri variaatioilla rakennettuja. Ei ole mitään yhtä vastausta. Sinun vastauksesi on yhdenlainen monipolvisessa vastausten kirjossa.
Sley ei ole mikään kirkkokunta, vaikka ymmärrän hyvin sen monelle olevan ja edustavan oikeaa kirkkoa, kansankirkon keskellä. Se on vähän samantyyppinen kuin Särelän johtama kirkkokunta.
Tässä heijastuu protestanttinen vastaus. Tietysti. Yhtenäisen kirkon teologia ei ikinä ole kulkenut näin. Ja väitteesi, että joku kirkkokunta ei uskoisi sijais-sovitukseen on ihan höpöä. Ei yhtään esimerkkiä ole sinulta ikinä tullut, eikä tule. Siksi tämä on olkinukke, siihen asti.
Näin moni perustelee ja ymmärrän sen. Lisäksi luotettavaa opetusta eli saarnaa haetaan samasta osoitteesta.
1 tykkäys