No ei oikeastaan ole.
Sleyn messuissa käy minun tietääkseni edelleen aika paljon ihmisiä jotka ovat ainakin jollain tasolla kirkon toiminnassa myös paikallisseurakunnassa. Samoin heitä jotka käyvät myös esim
Kansanlähetyksen tilaisuuksissa.
Jos joukossa on heitä joille Sley on ainoa hengellinen koti, “kirkko”, on se vielä aika eri asia kuin tiukka ja pikkuinen luterilainen vapaakirkko, johon tuo Särelän nimi viitannee.
Sley ei ole luonut mitään omaa erityistä oppia tai tunnustusta. Sen messuissa ja toiminnoissa pyörii ihmisiä moneen lähtöön. Opetus on luterilaista ja tunnetusti se on pysynyt kirkon perinteisellä linjalla papin viran ja parisuhdeasian suhteen. Nämä piirteet eivät tee siitä mitenkään erikoisesti kirkkoa kirkossa.
4 tykkäystä
Väkimäärä, ei ratkaise kirkko-oppia. Koko maailman autuus, vanhurskauttaminen on Sleyn yksi erityisoppi. Toki muitakin löytyy niistä olenkin jo maininnut aikaisemmin. Kirkko käsitys on tunnustuksellinen, puhdasoppinen, kirkosta irti liike, joka näkyy hyvin virkakysymyksen myötä. Lisäksihän liike on hajonnut moneen haaraan. Eli sisäiset ristiriidat ovat voimakkaita. Tyypillistä näille kehitykselle on jatkuvuus, kunnes liike kuihtuu.
Ei tuossa vastauksessasi ole mitään perusteluja väitteellesi että “Sley on samantyyppinen kuin Särelän kirkkokunta”.
Älä anna väärää todistusta lähimmäisestäsi (tai yhteisöstä, jonka kaikesta päätellen tunnet hyvin).
Voin kumota nuo kertomasi “perustelut” tarkemmin jos jää myöhemmin sille aikaa.
1 tykkäys
Mielestäni tämä peliketju pappeus, jossa kaverit viedään lentokoneella toiseen maahan hakemaan pappisvihkimys, ja sitten istutetaan tänne pyörittämään messuja. Esim Inkerin kirkon pappina. Vähän sama kuin Irja Askola rupeaisi vihkimään Keniaan täällä Suomessa naispappeja jotka perustavat messuosastoja Kenian kirkon sisälle. Mitäs se tämmöinen touhu on ?
Lisäksi koko kansaliikeen teologinen malli on muuttunut pappiskeskeiseksi. H.Haataja “huutaja” (lempinimi) aloitti tämän strategian. Ei edes buldoggi, olisi tätä hyväksynyt. Varmaan tiedät kuka on boldoggki, nimen takana, jos et tiedä L. Thurenilta voit tiedustella.
Tästä on keskusteltu aiemmin. “Koko maailman autuus” -oppi oli 1900-luvun alkupuolella suosittua, ja näkyyhän se edelleen esim. Siionin kanteleen laulujen sanoituksissa. Vastapainona sille kuitenkin sekä lauluissa, että julistuksessa, ja Sleyn julkaisemassa kirjallisuudessa on paljon uskon tarpeellisuutta korostavaa sanomaa. Ei siis mitenkään voida ykskantaan kuitata että tuo on Sleyn erityisoppi vuonna 2022. Käsitettä voidaan käyttää myös eri tavoin. Itse ajattelen että on hyvin totta, että koko maailman syntien vuoksi on uhri annettu. Joh. 3:16 jo viittaa samaan. Tästä ei toki johdeta sellaista ajatusta, jota esim. 100 vuotta sitten leviteltiin, että syntiä vastaan ei tarvitse taistella, syntiä ei enää ole, tai että kaikki (Kylliäinen!) pääsevät taivaaseen. En ole missään vaiheessa yli puolen vuosisadan aikana Sleyn tilaisuuksissa kuullut tässä asiassa mitään luterilaisesta tunnustuksesta poikkeavaa opetusta. Jos jotain korostuksia on, niin se on kasteen armon korostaminen. Sekään ei ole kovin erityistä luterilaisessa kontekstissa.
Mainitse ja perustele vaan, en tiedä mitä tarkoitat. Vai liittyykö tämä siihen, mitä kirjoitat sen jälkeen:
Jos puhtaaseen oppiin on kiinnitetty huomiota, ei se oikeuta luonnehdintaan “Samantyyppinen kuin Särelän johtama kirkkokunta”. Nimenomaan se ero on, että Sley ei ole eronnut kirkosta, toisin kuin Pätiälä jne. aikoinaan - heillähän oli oma erityisoppi käsittääkseni, ristin tapahtumiin liittyen.
Virkakysymys on kaikille tuttu hajaannuksen aihe. Tekeekö se Sleystä erityisen “kirkkokunnan tyyppisen”, jos siellä on päätetty pysyä miesten pappeuden periaatteessa? Tuokaan käsitys ei ole oma erityisyys, vaan vanhaa virkakantaa edustavat ovat hyvinkin monessa herätysliikkeessä ja ryhmässä, ja ratkaisuja asiaan on vaikka minkälaisia eri ihmisillä ja ryhmillä. Riippuu myös aivan siitä, kenen kannalta asiaa ajattelee. Sleyn toimintaan sitoutunut voi hyvin sanoa, että hän on pysynyt paikallaan, kirkko on liikkunut paikaltaan. Kirkon päätöksiin kaikessa sitoutunut voi sanoa että “Sley ajoi sivuraiteelle”. Kumpikin on totta, riippuu mistä katsoo. Onko papin virka keskeinen luterilaisen yhteisymmärryksen edellytys? Kumpi on “erityisoppi”, se että kaikkien on ollakseen kirkossa hyväksyttyjä pidettävä naisten pappeutta arvossa, vai se että kirkossa voisi olla vaikka haluaisi että miehet ovat pappeja tai tarkemmin: että on myös messuja, jotka toimittaa (varmuudella) miespappi.
Siis, evankelisuus on hajonnut eri haaroihin. Kun kirjoitit että Sley on “samantyyppinen kuin Särelän kirkkokunta”, viittasit vanhoihin sirpaleisiin. Nimenomaan Sley ei ole lähtenyt kirkosta opillisista syistä, kuten nuo pieniksi jääneet ryhmät. Tuorein hajoaminen (ELY) johtui virkakysymyksestä. Ristiriidat eivät ole herätysliikkeissä harvinaisia, joten se ei ole erityinen tuntomerkki. Lestadiolaiset ja uuspietistiset ryhmät ovat niin moninaiset, että loppupäivä menisi niitä luetellessa.
Liittyy jälleen virkakysymykseen. Ihan hyviä kysyä, onko tämä viisasta. Mutta suuressa kuvassa, kaikki nämä erikoiset polut ja vaihtoehtoiset ratkaisut ovat perua siitä miten heikosti kirkon johto on hoitanut vyyhtiä joka syntyi naisten pappeuden avaamisesta, lupauksista vanhalle kannalle jääneille jne. Mm. Kirkonrotta on analysoinut asiaa terävästi.
Kyllä tunnen ja tiedän ihmiset. Aika lapsekasta on näitä lempinimiä tänne heitellä, elävistä ja edesmenneistä. Kerro suoraan vaan, niin muutkin ymmärtävät.
Sley on ollut toista sataa vuotta sekä pappien että maallikoiden liike. Yhdistys perustettiin Helsingin yliopistossa… Aikoinaan oli varsin monia pappeja, joilla oli sekä kirkossa että yhdistykessä paljon kuulijoita. Esimerkkinä vaikka radiohartausten uranuurtaja K.V.Tamminen. Hedberg jo oli pappi, vangeille saarnasi hän, kun piispa ei digannut… Nilsiän Paavo ei ollut pappi, mutta eipä hänkään kirkon johdolle kelvannut. Niin kuin ei pappi Malmberg jne.
Evankelisuus on aina ollut siis useiden virtausten yhdistelmä, kuten varmaan muutkin hengelliset porukat. Maallikkouden vahvuus on ollut merkittävä mutta sen painoarvo on vaihdellut. Tunnen vuosikymmnenten varrelta vahvoja tekijöitä, sekä maallikkoita että pappeja. Herännäisyyden sisarliike, tai yksi haara, evankelisuus myös tavallaan on. Kummassakin on myös tätä jännitettä ollut: papit/maallikot, kansanliike/kirkon liike.
…
Toistan aiemmin kirjoittamaani:
Minulla ei ole mitään henkilökohtaista intressiä osoittaa väitteitäsi Sleystä vääriksi ja pahantahtoisiksi. Ei minulla ole työsuhdetta eikä valta-asemaa yhdistyksessä. Tunnen suuren määrän ihmisiä, osan tiedän nimeltä tuntematta henkilökohtaisesti. Minusta on hyvä olla kriittinen ja itsekriittinen. Olen nykyisin mielestäni 1.kristitty 2.luterilainen 3.evankelinen. Eli vasta viimeisellä sijalla on tuo hengellinen kasvuympäristöni. Kuten ihmiselämässä muutenkin, kotia on kuitenkin monesti syytä arvostaa. On hyvä nähdä, mitä on saanut. Jotkut asiat ovat toisissa kodeissa olleet ehkä paremmin, mutta miksi pitäisi oman huonoutta julistaa. Ei se mitään hyvää hedelmää kanna.
Toivoisin sinulta edelleen viesteihisi enemmän tarkkuutta, perusteluja ja malttia siinä miten paljon ilmeisiä hampaankoloon jääneitä asioita lataat tänne. Näitä viestejämme nimittäin voi lukea moni, joka ei kirjoita. Ei ole minusta hyvien tapojen mukaista keskustelua, jos heittelee epäselviä vihjauksia ja negatiivista leimaa vailla asioiden rehellistä tarkastelua ja pohdintaa.
5 tykkäystä
4 viestiä yhdistettiin ketjuun: Offtopic-aarrearkku
Jaakko Rusama, ekumeniikan dosentti, työskennellyt kirkon lähetystyön keskuksessa 7 vuotta:
“Lähetystyötä eivät toteuta lähetysjärjestöt, vaan seurakunnat, joita järjestöt palvelevat. Sleyllä on selkeä ja vahva identiteetti ja siitä käsin se kohtaa erilaisia kirkkoja myös lähetyskentillä. Vaikka kotimaassa eri lähetysjärjestöillä voi olla hankaluuksia, Sley ja muut järjestöt toimivat lähetyskentällä keskenään saumattomassa yhteistyössä.”
(Sanansaattaja 2022/12)
Vaikka Rusaman viimeistä lausetta voi ihmetellä ja vaikka se ehkä kaipaisi selityksiä ja täsmennyksiä, näkyy tässä kuitenkin se iso asia mitä olen tässä ketjussa ja aiemminkin koettanut tuoda esiin.
Siis: kirkon kotoisissa vaikuttajissa on niitä jotka eivät tajua todellista lähetystyön arkea ollenkaan. He käyttävät poliittisesti motivoituneita puheenvuoroja joissa aina pelataan konservatiivit ja muut järjestöt vastakkain. Tosiasiassa työtä tekee siis KIRKKO, ja tekijät ovat käytännössä ihan hyvässä yhteistyössä. Mikäli ns. rikollisiin konservatiiveihin hampaansa iskevät olisivat oikeassa, ei työstä oikeasti vastaava kirkon elin tietenkään sallisi esim Sleyn työtä eikä varsinkaan kehuisi sitä hyvästä yhteistyöstä.
1 tykkäys
En itse näe viimeisessäkään lauseessa mitään ihmettelemistä, minusta asia on noin, vai mitä tarkoitit? Rusama itse toimii myös lähetysjärjestö Sansan hallituksessa varapuheenjohtajana sen lisäksi että hän on Kirkkohallituksessa yleisvaliokunnan sihteerinä. Hän on myös toiminut kolumnistina Kansanlähetyksen Uusi Tie-lehdessä.
Kirkkohallituksen entinen lähetysteologi Jukka Kääriäinen taas aloitti Kylväjän lähetysjohtajana viime vuonna. Kääriäisen tausta ei ole tietääkseni sen paremmin viidesläinen, vaan hän on asunut, opiskellut ja työskennellyt suurimman osan elämästään ulkomailla Usassa ja Taiwanilla, jossa hän oli Suomen Lähetysseuran kautta lähetystyössä viimeiset seitsemän vuotta toimien siellä China Lutheran Seminaryssa teologisena kouluttajana opettamassa systemaattista teologiaa, Lutherin teologiaa sekä saarnaoppia. Hän on myös syntynyt Taiwanilla lähettipeheessä.
Siis: kirkon kotoisissa vaikuttajissa on niitä jotka eivät tajua todellista lähetystyön arkea ollenkaan. He käyttävät poliittisesti motivoituneita puheenvuoroja joissa aina pelataan konservatiivit ja muut järjestöt vastakkain. Tosiasiassa työtä tekee siis KIRKKO, ja tekijät ovat käytännössä ihan hyvässä yhteistyössä.
Nimenomaan näin. Kirkon lähetyskärjestöt ovat lähetystyön toiminnallinen elin ja hoitavat lähetyspuolta seurakuntien ja koko kirkon tuella. En ymmärrä, miksi joku haluaisi vastustaa järjestöjä, jotka tekevät hyvää työtä, vaikkakin Lähetysseura on viimeaikoina lipsunutkin tästä hiukan. Aiemmin sekin keskittyi vahvasti siihen työhön, johon se oli tarkoitettukin.
Se että lähetysjärjestöt ovat pääasiassa konservatiivien käsissä, jos nyt näin haluaa ajatella, johtuu yksinomaan siitä, että raamattu-uskollisimmat haluavat tehdä tämän kutsumuksensa mukaista työtä. Ei kaikilla välttämättä ole kovin konservatiivista taustaa, Sansan johtaja Arto Antturikin on entinen kirkkoherra Helsingistä, heliuntalaiskodista, Saalemin johtajasaarnaajan poika, mutta irtaantui myöhemmin liikkeestä, vaikka ei varmasti vastustakaan konservatiiveja. Kääriäinen on todellinen Jeesus-uskova uskovaisesta lähetysperheestä, konservatiivisuudesta en tiedä ja Rusaman taustoja en tunne. Kuitenkin aika yleiskirkollisia vaikuttajia kaikki.
2 tykkäystä
Tarkoitin tuosta Rusaman lauseesta ehkä nousevia kysymyksiä: Eivätkö järjestöt ole kuitenkin myös kertoneet olevansa eri linjoilla? Eivät kai SLS ja Sley kovin ystävällismielisesti toisistaan puhu ja kirjoita?
Jne.
Mutta itse todellakin olen sen havainnut, minkä Rusama vahvistaa, ehkä liioitellen. Joka tapauksessa lähetystyön kentällä katsellaan asioita niiden projektien ja niiden kirkkojen kannalta jotka ovat aika toisenlaista maailmaa kuin se mitä jonkun ison suomalaisen seurakunnan valtuutettu jauhaa: tasa-arvoevankeliumia, syrjintäjärjestöjä jne jne. Todellisuudessa esimerkiksi naisten ja tyttöjen oikeuksia, jotka ovat erittäin oleellisia parannuskohteita useassa maassa, edistää ihan samalla tavalla kotimaassa konservatiiviseksi kuin liberaaliksi leimattu porukka.
Jaakko Rusamalla on toki evankelinen tausta. Ei hän silti missään vaiheessa ole kai Sleyn työntekijä ollut, ja Sanansaattajan jutussa hän myös esittää toiveita ja kriittisiä ajatuksia evankeliumiyhdistyksen toiminnasta.
Kysymyksessä on uusimman lehden juttu, jossa kysyttiin Timo Pöyhöseltä (Hengen uudistus), Juhana Pohjolalta (Lhpk) ja Jaakko Rusamalta, miltä Sley vaikuttaa tänään ulkopuolelta katsottuna. Tom Säilä, Sleyn toiminnanjohtaja myös kommentoi, myönteisesti, annettuja arvioita.
1 tykkäys
Mielestäni Raamatun opetus papin miehisestä virasta on selvä. Raamattu ja Luther ja luterilaisen kirkon tunnustus opettavat, että saarnanvirka on miehinen. Hengellinen pappeus on kaikilla, mutta virka pappeus kuuluu miehelle. Nainen ei voi opettaa seurakunnan ylitse. Naiselle kyllä riittää muita tehtäviä kirkossa. Olen sillä kannalla, että papin virassa oleva nainen, ei voi opettaa kuin uskovainen, koska hän on eksynyt…Toki nainen voi olla pätevämpi ja aivan ihana esim. Pyhäkoulunopettajana tai vaikkapa teologina yms.
Perustelut siihen ovat selvät raamatussa.
- Mies luotiin ensin (1.Kor.11:8,1.Tim.2:13)
- Nainen lankesi ensin (2.Kor.11:3,1.Tim.2:14)
- Mies on naisen pää (1.Tim.3:4,1.Kor.11:39,Kol.3:18,Efe.5:23.)
Ainoastaan miehet toimivat apostoleina ja opettajina.
Apt.1:21, Tit.1:6, 1.Tim.3:2,12
Paavali osoitti suoran kehoituksen meille.
"Jos kuitenkin viivyn, saat tästä tietää, miten tulee käyttäytyä Herran huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus."1.Tim.3:15
Niitä varten jotka eivät halunneet totella, Paavalilla oli sana.
"Jos joku uskoo olevansa profeetta tai saaneensa muita Hengen lahjoja, hänen tulee tietää että tämä, mitä kirjoitan, on Herran käsky. Jos joku ei tätä tunnusta, Jumala ei tunnusta häntä (uusi käännös 91).1.Kor.14:37-38.
Herran käsky velvoittaa uskovia tottelemaan korostamalla asian tärkeyttä.
Naisen opetuskielto (1.Tim.2:12) perustuu niin moneen kohtaan, ettei ole epäilystäkään että se on Jumalan tahto.
Tässä pappeuskysymyksessä luotan ennenmuuta seurakunnan ja Raamatun opetuksiin, en ulkopuolisiin naispappeihin tai ulkopuolisiin mielipiteisiin ja käsityksiin.
Uskonpuhdistajan opetus tuohon 1.kor.14:lukuun, on myös varsin selvä. Siis lyhyesti sanottuna, se opetus on sama hänellä kuin meilläkin.
Harhaoppiselta pastorilta/ papilta ei Raamatun ja Lutherin mukaan tule ottaa ehtoollista: Luther kauhistui kun reformoidut ja luterilaiset olivat samalla alttarilla. Miksi Luther kauhistui? Hän opettaa: ”Kuka vain tietää sielunpaimenensa opettavan zwingliläistä oppia, hänen tulee karttaa tätä ja mieluummin olla ilman sakramenttia koko elämänsä ajan kuin vastaanottaa se häneltä, jopa mieluummin kuolla ja kärsiä sen tähden… Lopuksi, kun nyt käsittelen tätä aihetta, olen kuullut kauhukseni, että samassa kirkossa ja samassa alttarilla molemmat osapuolet luterilaiset ja reformoidut vastaanottavat ja saavat saman sakramentin, toisen osapuolen uskoessa saavansa pelkän leivän ja viinin ja toisen uskoessa saavansa Kristuksen tosi ruumiin ja veren. Usein epäilen, voiko saarnaaja tai sielunpaimen olla niin paatunut ja pahansuopa, että vaieten antaa molempien osapuolten tulla sakramentille, kummankin siinä luulossa, että he saavat saman sakramentin uskonsa mukaan. Jos sellainen pastori sattuisi olemaan olemassa, hänellä täytyy olla kiveä, terästä ja timanttiakin kovempi sydän; hänen täytyy todellakin olla vihan apostoli. Turkkilaiset ja juutalaiset ovatkin paljon parempia, he kun kieltävät meidän sakramenttimme ja tunnustavat sen avoimesti. Niinpä he eivät onnistu pettämään meitä, emmekä me joudu epäjumalanpalvelukseen. Mutta näiden tyyppien täytyy olla todellisia korkeatason pääpiruja antaessaan minulle pelkän leivän ja viinin ja kuitenkin antaessaan minun uskoa saavana Kristuksen ruumiin ja veren siten petkuttaen minua hirveällä tavalla. Sellainen on liian röyhkeää, liian säälimätöntä; Jumala on rankaiseva siitä ennen pitkää. Sen tähden kenellä vain on sellaisia saarnaajia tai kuka vain voi odottaa sellaista heiltä, häntä tulisi varoittaa heistä kuin itse perkeleestä”.
Luther kauhistui, kuten tekstistä käy ilmi, että pappi opetti väärin. Papin olisi pitänyt opettaa oikein, eikä vaieta mistään. Papin olisi siis pitänyt opettaa, niinkuin Raamattu opettaa, silloin olisi reformoitu oppi kumottu. Ei tämäkään sen kummempi asia ole…
On hyvä että tuot asiassa vankan vakaumuksesi, kunhan kunnioitat myös niitä joilla on asian suhteen toisenlainen vakaumus, etkä ryhdy väittämään heitä ei kristityiksi. Sellainen olisi tämän foorumin sääntöjen vastaista.
Samoin on oma asiasi, jos suljet itse itsesi kokonaan kirkkomme ehtoollisen ulkopuolelle. Kirkossamme on mahdillista järjestää ehtoollisen vietto kaikille kirkkomme jäsenille avoimena myös ns. vanhan virkakannan mukaisin järjestelyin. Silloinkaan pappeja ei valikoida heidän oman virkakantansa mukaan.
Kyllähän he tietysti kristittyjä on, seurakunnassa on kuitenkin suljettu ehtoollinen. Esim. vaimoni ja vauvamme kastetilaisuudessa oli helluntailaisia, melko paljon. He eivät osallistuneet ehtoolliselle, koska pastori kertoi heille ja kaikille ehtoollisen merkityksen Raamatusta. Helluntailaiset ymmärsivät, ettei tälläinen ehtooollinen kuulu heille. Lisäksi he kauhistuivat vanhaa kaste kaavaa. Hehän pitävät lapsia synnittöminä. Siskoni, joka on helluntailainen, (kääntyi kansanlähetyksestä, mielestäni huonon kasteopetuksen vuoksi). Hiiltyi pastoriin (Markus Pöyry), ja naama punasena meni juttelemaan pastorin kanssa, muutamien muiden uudestikastajien kanssa. Siskoni sanoi: “Kuinka sinä voit sanoa, kun vain kastetaan, on Jumalan lapsi?”. Pastori otti apostolien tekojen toisesta luvusta kohdan: “Ottakoon kukin teistä kasteen, Jeesuksen Kristuksen nimeen, että teidän syntinne annettaisiin anteeksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.Teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu”. Ei tässä olla mitenkään väärin ole toimittu, sanoi pastori. Siskoni meni aivan hiljaiseksi, niinkuin muutkin hänen mukana olevat helluntailaiset. Siellä oli muita luterilaisia, he kyllä nauttivat ehtoollisen. Ei ole tarpeen käydä muunlaisissa ehtoollisissa: Apt.2:42 “Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat”.
Kyllä olen kuullut luterilaisena, luterilaista opetusta, että ei tulisi osallistua heidän ehtoolliselle, jotka opettavat toisin, oman omantunnon ja autuuden tähden (Room.16:17-18; Tiit.3:10-11).
On jotensakin mahdotonta tietää kuka ehtoollisen toimittajista opettaa miten mistäkin. Siksi periaate jonka mukaan ehtoollinen on aina pätevä vaikka sen toimittaisi paholaisen isoäiti (oik Lutherin mukaan paholainen), on ihan hyvä periaate. Ei toimittajan ajatusmaailma tee ehtoollisesta kelvotonta.
Eri asia on sitten, haluanko yhteyttä sen väen kanssa joka ehtoollista viettää. Mennessäni ehtoollispöytään en ainakaan torju sitä, vaikka se ei koskaan konkretisoituisikaan oikeana yhteytenä tuohon porukkaan.
En käy itse esim. LHPK:n tilaisuuksissa vaikka sympatiseeraan heitä ja pidän oikeaoppisena. Kunhan emme ala keskustelemaan opillisesti.
D
2 tykkäystä
Olet ilmeisesti LHPK:n yhteydessä?
1 tykkäys
Varmaan on noin sekaoppisessa yhteydessä, mutta luterilaisessa seurakunnassa oppi on sama ja yleensä pappi kertookin ehtoollisen merkityksestä. Se jos taas keskuudessamme joku on “harhaoppinen”, kun sydämeen emme näe, niin silloin on takana sakramentti ja seurakunnan usko. Julkisesti harhaoppiselta ei opista tietoinen ota ehtoolista.
Matt.18:17: Luther sanoo tämän kohdan johdosta: “… jos en saa syntiäni anteeksi, ellei rippi-isällä ole Pyhää Henkeä (eikä kukaan saata olla varma toisesta, onko hänellä Henki), milloin voisin olla synneistäpäästöstä varma ja saada levollisen omantunnon? Silloin laitani olisi aivan niin kuin ennenkin.”
Luther jatkaa: “Vastaus: otin tämän esille, niin että tällä asialla olisi oikea perustus. Ei ole mitään epäilystä, että syntiä ei sido eikä anna anteeksi kukaan muu kuin vain se, jolla on Pyhä Henki niin varmasti, että sinä ja minä sen tiedämme, kuten nämä Kristuksen sanat vakuuttavasti todistavat. Mutta se ei ole kukaan muu kuin kristillinen kirkko, so. kaikkien Kristukseen uskovien yhteisö; yksin sillä on nämä avaimet, sitä ei sinun pidä epäillä. Ja joka sen ohella omii avaimet itselleen, on oikea paatunut kirkonryöstäjä, olipa hän sitten paavi tai kuka hyvänsä. Juuri kirkosta on jokainen varma, että sillä on Pyhä Henki - - Siitä seuraa, että paavin tulee olla virassaan kaikkien palvelijoiden palvelija, kuten hän kehuukin olevansa, vaikka ei toimikaan siten, ja että kehtolapsellakin niin kuin kaikilla, joilla on Pyhä Henki, on suurempi oikeus avaimiin kuin hänellä.”
Avaimet on annettu koko kirkolle, ja seurakunnan paimen hoitaa niitä seurakunnan nimessä. On siis lohdullista uskoa, että hänen saarnansa, synninpäästönsä ja sakramenttinsa ovat Jumalan edessä päteviä, kunhan kaikki tapahtuu apostolisen Sanan mukaan. Saamme niistä Jumalan rauhan sydämiimme uskon kautta aivan kuin Jeesus itse seisoisi ylösnousseena keskellämme ja sanoisi meille: “Rauha teille!”
No ilman muuta…Sekaoppisessa yhteydessä, oppii sietämään eriseuraisuutta ja Siksi on katsottava, että kun luulee seisovansa, ettei kaatuisi.
Eikö kuintenkin pidä katsoa tuollaisessa “oikeaoppisessa” yhteisössäkin ettei kaadu?
3 tykkäystä
Tiedät mitä tässä tarkoitan, että jos on sekaseurasia paimenia ja opettaa monella tavalla: Tit. 1:9 " Hänen on pidettävä kiinni oppimme mukaisesta, luotettavasta sanasta, niin että hän kykenee myös rohkaisemaan toisia terveellä opetuksella ja kumoamaan vastustajien väitteet".1.kor.14: 33 “Sillä ei Jumala ole sekaseuraisuuden, vaan rauhan Jumala, niinkuin kaikissa pyhäin seurakunnissa”. JK. Tuli tässä mieleen monia ihan epäuskoisiakin tuttuja, jotka on lähtenyt luopuneesta kirkosta pois, kun siellä on julkijumalattomia pappeja, jotka ovat tehneet toimillaan ja elämällään tarpeettomaksi papin työn. Siis kirkko on toimillaan erottanut, itse itsensä Jumalan seurakunnasta, Raamatun ja luterilaisen kirkon tunnustuskirjojen opista. Sen kirkolliskokoukset ovat samaa luokkaa. Mm. Vanhoillislestadiolaiset papit, siunasivat homoliittojen siunaukset. Vaikkakin pyysivät seurakunnaltaan anteeksi erhettään.