Tässä vielä välitön jatko tuohon Chemnitzin kirjoitukseen Ajattelin lisätä sen, että se olisi ehkä avuksi jollekin joka ahdistuu noista Wehan kirjoituksista ja ryhtyy ajattelemaan olevansa velvoitettu liittymään tuollaiseen “oikeaoppiseen” yhteisöön. Kirjoitus on valitettavasti englanninkielinen, enkä jaksa sitä nyt kääntää.
And Contra Cresconium Grammaticum, 2.34 [Epistle 152 (141), MPL 33.579], “Cyprian wrote to the presbyter Maximus, The fact that we see tares in the church does not mean we should leave the church: We must only work that we may be fruitful, so that when the grain begins to be laid up in the Lord's storehouses we may receive the fruit of our own work and labor. And the apostle says, In a great house are vessels of gold and vessels of clay, to honor and to dishonor,’ 2 Tim. 2:20. Let us endeavor and labor as much as we can to be a gold or silver vessel. But to the Lord alone, to whom also the iron rod has been given, has been given the authority to break the vessels of clay. And let no one claim for himself what the Father has granted only to the Son, so as to think that he can now either use the threshing fan to thresh and clear the chaff away or separate all the tares from the wheat by human judgment.”
Martin Chemnitz, Loci Theologici III, Concordia Publishing House, s. 1354.
No nyt aamulla käänsin tuon niille, jotka eivät “toista kotimaista” ymmärrä. Laitoin tuon 2. Tim. 20 paikan 38 käännöksestä.
Ja Contra Cresconium Grammaticun, 2.34 [Epistle 152 (141), MPL 33.579],
Kyprianus kirjoittaa presbyteeri Maximukselle. Totuus, että me näemme lusteita kirkossa ei tarkoita, että meidän tulisi jättää kirkko. Meidän täytyy vain tehdä työtä, että olisimme hedelmälliset, niin että kun viljaa aletaan koota Herran varastohuoneisiin me voimme vastaanottaa hedelmän omasta työstämme ja raatamisestamme. Apostoli myös sanoo, että suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta- ja hopea-astioita, vaan myös puu- ja saviastioita, ja toiset ovat jaloa, toiset halpaa käyttöä varten 2. Tim. 2. 20. Pyrkikäämme työskentelemään niin paljon kuin voimme ollaksemme kulta ja hopea astioita. Mutta Herralle yksin, jolle myös rautainen sauva on annettu, on annettu valta särkeä saviastiat. Älköönkä kukaan vaatiko itselleen mitä Isä on antanut ainoastaan Pojalleen, niin että ajattelee nyt myöskin käyttää viskintään puidakseen ja puhdistaakseen oljet pois tai erottaa kaikki lusteet vehnästä ihmistuomiolla.
Martin Chemnitz, Loci Theologici III, Concordia Publishing House, s. 1354
