Naispappeuden vastustajien kotipaikkaoikeus evl.fi:ssä

ekumenia
ekklesiologia
naispappeudenvastustus

#63

Minusta kaikilla on edelleen kirkossa sama kotipaikka kuin oli 1980-luvulla. Kirkko on edelleen sama kirkko. järjestys vain on muuttunut. Suurempi pohdinnan paikka on kysymys tilasta toimia niin kuin asian oikein kokee. Minusta toimintatilaa on niille jotka tekevät avoimesti yhteistyötä asiasta toisin ajattelevien kanssa. Jonkinlainen toimintatila on myös niille jotka tekevät yhteistyötä vain rajoitetusti, mutta kuitenkin avoimesti kokonaiskirkollisuuden puitteissa.


#64

Kotipaikkaoikeus on mielestäni edelleen kaikilla - eri asia sitten on, kokevatko kaikki olevansa kotonaan.
Tätä samaa asiaa - kotipaikkaoikeutta kirkossa tai omassa paikallisseurakunnassa - vopi pohtia hyvinkin monen asian suhteen. Edelleen on (ihan ev.lut.) kirkossa seurakuntia, joihin naista ei oteta papiksi, ei edes vierailemaan. Siellä ne, jotka kannattavat naispappeutta, kokevat, että heillä ei ole samaa kotipaikkaoikeutta seurakunnassaan kuin naispappeuden vastustajilla.

Toisaalta saman kysymyksen voi esittää vaikkapa herätysliikkeen suhteen. Kun tietyssä seurakunnassa

  • kaikki työntekijät kuuluvat herätysliikkeeseen X,
  • seurakunnan tapahtumista valtaosa järjestetään herätysliikkeen X ja seurakunnan yhteistyönä, mutta
  • seurakunta ei suostu kutsumaan vierailevaa puhujaa herätysliikkeestä Y ja
  • seurakunta sponsoroi herätysliikkeen X leireille osallistumista, mutta ei herätysliikkeen Y leireille,
    niin herätysliikkeeseen Y kuuluvat voivat aivan aiheellisesti kokea, että heillä ei ole kotipaikkaoikeutta omassa seurakunnassaan.
    Been there, seen that.

Kun kirkko on niin hajanainen monine liikkeineen kuin se on, kokemus omasta seurakunnasta kotina voi monestakin syystä rakoilla, ei vain virkakysymyksen takia.


#65

Mutta mitä tarkoittaa “kotipaikkaoikeus”? Onko kellä tahansa lapsella oikeus vetää itkupotkuraivarit ja raivota kotona menemään niin paljon kuin halaua? Varmaankin on. Onko kellä tahansa oikeus ruveta rikkomaan kotia “kotipaikkaoikeutensa” turvin?

Tässä tulee mieleeni Herran sana, että valtakunta joka käy itseään vastaan ei voi kestää.


#66

Minä vertaisin tilannetta ennemmin siihen, että ennen kodissa oli periaate, että syödään vain kasvisruokaa. Jossain vaiheessa enemmistö kuitenkin päätti, että myös liharuokaa on oltava tarjolla. Silloin vähemmistöön jääneet totesivat, etteivät he voi jatkossakaan omantunnon syistä syödä lihaa, ja toivovat, että myös heille soveltuvaa ruokaa on tarjolla. Alkuun tämä ymmärrettiin paremmin, ja mahdollisuus omiin annoksiin tarjottiin. Kuitenkin vähitellen lihapitoiset ruuat yleistyivät ja lopulta todettiin, että kaikkien tulisi syödä samaa ruokaa, ja alettiin jakaa kaikille samanlaiset annokset. Tämä johti lopulta siihen, että osa alkoi ruokailla keskenään niiden kanssa, jotka myös halusivat pitäytyä kasvisruuassa. Osa jopa valmisti ihan omat keittiötilat turvatakseen puhtaan kasvisruuan saannin, sillä liharuuan valmistajat hallinnoivat keittiötä. Moinen remontointi luonnollisesti herättää tuohtumusta, mutta olisiko ollut parempi, että perinteinen ruokavalio olisi turvattu ja turvattaisiin niille, jotka siihen ovat omissatunnoissaan sidottuja?

(Kuten vertaukset yleensä, tämäkin varmasti ontuu kuin jalkavaivainen aasi.)


#67

No mutta jos joku on omassatunnossaan sidottu valheelliseen ruokavalioon, tuleeko häntä todella rohkaista siihen? Näinhän häntä rohkaistaan sitomaan omatuntonsa inhimillisen säätämyksen asiaan, ja unohdetaan, että Herra on antanut myös liharuoan ihmisille syötäväksi.


#68

Ihan hyvä vertaus. Tuolta välistä puuttui se vaihe, kun osa kasvissyöjistä totesi, että lihansyöjät ovat pahasti harhassa, heidän ehtoollisensa ei ole oikea ehtoollinen jne. Tämä vaikutti lihansyöjien asenteisiin. Ja tästä kohtaa jäi uupumaan myös se keskustelu, jossa teologisin perustein olisi pohjustettu omaa kantaa. Tästähän puhuttiin jo edellisellä (ja sitä edellisellä) foorumilla.


#69

Jos kasvisruokavalion valheellisuus on ilmoitustotuus, sitten tuo argumenttisi on kelpo ja vegeratiaatteja tulee ohjata oikeaan suuntaan. Mutta mitä vähemmän selkeästä totuudesta on kyse, sitä vähemmän oikeutusta on vahvoilla ohjauskeinoilla.


#70

Peukutin, vaikka en olekaan kasvissyöjä. Tämähän oli vertaus eli kasvissyönti tarkoitti pitäytymistä vain miespappeihin. Vaikka itse osallistunkin myös naispappien toimittamiin messuihin (meillä suurin osa pappeja on naisia), niin minusta olisi kohtuullista, että kirkossa voitaisiin edelleen jatkaa työjärjestelyjä niin, että myös naispappeuden vastustajat voisivat osallistua oman seurakuntansa messuihin. Eihän se olisi pois meiltä toisilta.


#71

Ja sitten puuttui myös se kohta, jossa osa kasvissyöjistä tuli siihen tulokseen, että erillisen kasvisvaihtoehdon syöminen samassa huoneessa lihansyöjien kanssa ei olisi riittävä ratkaisu kuitenkaan. Ja se, jossa jotkut lihansyöjät olisivat halunneet silloin tällöin maistella myös kasvisruokaa, mutta kasvissyöjät eivät antaneet. Jne. Mutta kuten @Stieleiche jo totesikin, vertaukset ontuvat aina.

Tässähän on, palatakseni vertauksen jatkamisesta asioiden oikeisiin nimiin, sellainen jännyys, että osa naispappeuden vastustajista edelleen kovasti kaipaa sitä kotipaikkaoikeutta ja evl.fi:n järjestämiä naispapittomia messuja. Mutta osalle se ei riitä, esim. siksi että kaivataan säännöllistä yhteisöä eikä satunnaisia erikoismessuja (sinänsä ihan ymmärrettävää), tai siksi että halutaan tehdä vielä tiukempi pesäero evl.fi:n toimintaan. Joten on ymmärrettävää, jos paikallisseurakunnissa on melko matalat intressit järjestää naispapitonta toimintaa. Paitsi että se aiheuttaisi pahaa mieltä siellä sun täällä, se ei edes kelpaisi kaikille np-vastustajille eikä niin ollen pelastaisi kirkon ykseyttä.


#72

Miten tulkitset tämän, jos tätä verrataan jumalanpalvelukseen? Jos kasvisruoka tarkoittaa naispapitonta jumalanpalvelusta, niin miten sitä voi tehdä samassa huoneessa lihansyöjien (naispappien) kanssa?


#73

En tarkoittanut huoneella samassa kirkkorakennuksessa yhtä aikaa olemista. Verrattuna nykyisiin tapahtumiin, se voi tarkoittaa samaan kirkkokuntaan kuulumista, samassa rakennuksessa järjestettäviä saman seurakunnan alaisia erityismessuja, ym. Joillekin tällaiset yhteistyön muodot eivät ole vaihtoehto, vaikka itse messu olisikin naispapiton.


#74

Tämmöisistä en ole kuullutkaan. Taitaa olla melko marginaalinen ryhmä.


#75

Näin asia raamatun mukaanon, vaikka kirkossa toisenlaistakin kantaa asiaan esiintyy.


#76

Marginaalinen mutta jollain paikon “äänekäs” joukko totaalikieltäytyjiä jotka eivät halua edes rukoilla samassa tilassa naispappien kanssa.


#77

Latviassa tässä muutamia vuosia sitten uusi arkkipiispa ilmoitti että jo vihityt naispapit saavat toimia kirkossa jatkossakin mutta uusia naispappeja ei hänen virkakaudellaan tultaisi vihkimään eikä myöskään asettamaan seurakuntien paimeniksi. Tällaista ryhtiliikettä toivoisi näkevänsä Suomessakin…


#78

Latviassa tuo oli mahdollista siksi, että siellä vain arkkipiispa vihkii uusia pappeja, ja kun tämä ei suostunut vihkimään naisia virkaan,niin käytäntö muuttui. Viime vuonnahan tässä asiassa tapahtui varsin merkittävä askel, kun Latvian evankelis-luterilainen kirkko päätti kirkolliskokouksessaan virallisesti lopettaa naisten vihkimisen pappisvirkaan: http://ilc-online.org/2016/06/15/latvian-lutherans-reinstate-male-clergy/ Eli tilanne, joka on ollut todellisuutta jo vuodesta 1993 sai nyt legitimiteetin ja ei ole enää riippuvainen arkkipiispan persoonasta. Latviassa oli vihitty naisia papeiksi vuodesta 1975, eli päätös oli tehty Neuvostoliiton aikana ja alaisuudessa. Luterilainen maailmanliitto on älähtänyt voimakkaasti Latvian kirkolle asiasta, ja saattaa olla, että pidemmällä tähtäimellä Latvian kirkko saattaa erkaantua maailmanliitosta ja lähestyä entisestään Missouri-synodin, johon se jo on yhteydessä, sisältävää Kansainvälistä luterilaista neuvostoa (ILC). Vaikka Maailmanliittoon kuuluu 27 kirkkoa (18% jäsenkirkoista) jotka eivät hyväksy naispappeutta ( , on Maailmanliitto ottanut linjan että naispappeus on jäsenkirkkojen yhteinen tavoite ja vaikka voidaan ymmärtää joittenkin hitautta tai vaikeutta muuttaa linjaansa “oikeaan” suuntaan, niin kannanmuutosta takaisin “vääräksi” ei hyväksytä. Tästä tietoa täältä: https://www.lutheranworld.org/news/affirming-womens-ordination-our-shared-goal

Maailmanliiton kannanotto Latvian kirkon päätökseen: https://www.lutheranworld.org/news/deeply-saddened-by-latvian-church-decision-against-womens-ordination

Nuo virkakantaan liittyvät prosentit ovat ihan mielenkiintoisia. Luterilaisen maailmanliiton 145:stä jäsenkirkosta 119 vihkii naisia pappisvirkaan. Tilastoissa kerrotaan myös, mistä löytyvät ne kirkot, jotka vielä ovat vastaan (niitä pitäisi olla 27, mutta saan luvuksi vain 26. Eikö Latvia ole vielä noissa luvuissa, vai onko joku yksittäinen muualla?): Afrikan 31:stä jäsenkirkosta 9 ei vihi naisia pastoreiksi, Aasian 54:stä 13 kirkkoa ei myöskään vihi, ja keskisen Itä-Euroopan 16:sta jäsenkirkosta 4 on vanhalla kannalla. https://www.lutheranworld.org/news/more-80-percent-lwf-churches-ordain-women

Osa noista kirkoista varmaan tulevaisuudessa muuttaa kantaansa, mutta voi myös olla että muut jännitteet johtavatkin siihen, että ne tai osa niiden jäsenistöstä erkanee Maailmanliitosta. Kysymys homoliitoistahan repii jo nyt rajusti Maailmanliittoa, maailman suurin luterilainen kirkko eli Etiopian Mekane Yesus on jo katkaissut suhteensa sekä Ruotsin kirkkoon että Yhdysvaltain suurimpaan luterilaiseen kirkkoon ELCAan juuri homokysymyksen vuoksi. Ja vaikka Mekane Yesus vihkii pappisvirkaan myös naisia, on se viime aikoina lähestynyt Missouri-synodia ja ollut mukana heidän kansainvälisissä tilaisuuksissaan.Saa nähdä, syntyykö liikehdintää konservatiivisiin luterilaisiin kirkkoliittoihin (joita on kaksi: ILC ( http://ilc-online.org/ ) ja CELC ( http://www.celc.info/default.asp?sec_id=180010197 ), ensimmäisessä vahvana tekijänä Missouri-synodi, toisessa Wisconsinin synodi), vai syntyykö aivan uusi, jossa naispappeus hyväksytään mutta ollaan muissa asioissa konservatiiveja. Esimerkiksi ELCA:sta irtaantui taannoin homokysymyksen seurauksena NALC (North American Lutheran Church), jonka pääsyn Maailmanliiton jäseneksi ELCA esti (vaikka esim. Mekane Yesus kannatti) ja joka on neuvotellut Missourin ja ILC:n kanssa, mutta kysymys virasta on muodostunut kompastuskiveksi. Nähtävästi Kotimaa-lehden kolumnistikin on pohtinut (osin eri syistä, osin samoista), repeääkö Luterilainen Maailmanliitto, kun se tänä vuonna kokoontuu yleiskokoukseensa Namibian Windhoekiin: https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/kolumni-repeaako-luterilaisten-kirkkojen-valille-railo-tana-vuonna-windhoekissa/?katselukoodi=7e82296062fdfc397f86dc7f7b2ff04ca604da974f6a0ec195048f9ab1867682

Pahoittelut laajasta off-topicista, mutta tuo Latvia inspiroi minua.


#79

Kotimaa lehden juttu on julkaistu myös Kotimaa24 sivustolla.
https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/sleyn-toiminnanjohtaja-saila-voisi-ottaa-toihin-naispiispan-vihkiman-miespapin/
Otsikkoon on siis nostettu Säilän kanta liittyen pappisvihkimykseen. Itse arkikkeli sisältää paljon muutakin.

Artikkelin mukaan Säilä toteaa, että heitä häiritsee se, että Sleytä arvioidaan usein vain naispappeudesta käsin. He itse haluavat keskittyä muihin asioihin,.Hän painottaa, että järjestönä Sley haluaa mennä eteenpäin ”evankeliumi edellä”. Se on tärkeintä, ja kaikki muu jäsentyy siitä käsin.

Nähdäkseni asiassa on kaksi puolta. Vanhalla virkakannalla olevissa liikeissä tämän suuntaista arviointia esiintyy sekä liikkeen ulkopuolella että sisäpuolella. Liikkeen aktiiveja häiritsee jos liikkettä arvioidaan vain virkakannasta käsin. Tosaalta häiritsee myös se mikäli jotkut liikkeessä mukana olevat arvioivat liikkeen toimintaa vain virkakannasta käsin.

Liikkeen ulkopuolella suhtaudutaan kriittisesti siihen etteei liikkeen omiin tilaisuuksiin kutsuta naispuolisia pappeja puhumaan. Toisaalta yksittäiset jäsenet liikkeen sisällää saattavat suhtautua kriittisesti siihen, että liike on järjestäjänä mukana tolaisuuksissa, joissa on naispappeja puhujina. Liikkeen vastuunkantajat haluaisiavat mennä evankeliumi edellä siinä tilassa, mikä kulloinkin on käytettävissä.


#80

Sleyllä ei tämän tyyppistä toimintaa mun tietääkseni kyllä harrasteta, vaikka monien muiden vanhavirkakantaisten järjestöjen piirissä sitä tapahtuukin. Muuten tosi hyvä kirjoitus sulla.


#81

Että osaavat jotkut tehdä asioista ongelmia. Huoh!


#82

Tämä kirjoitus valaisi asiaa. Me naispappeuden kieltäjät emme ole Suomen Ev.lut.kirkko.

Miksi kuulua sellaiseen ja maksaa veroa kirkolle jolle me itse emme, mutta sen sijaan kyllä rahamme kelpaavat?

Itse muuten erosin syksyllä kirkosta. Toivottavasti viimeistä kertaa. Itse kirkon hengellistä oppiahan en kiellä, mikäli se on se miksi sitä luulen.

Tiedän muitakin, lähinnä vanhempia, luterilaisia kirkkouskovia jotka eivät voi käydä haluamissaan messuissa naispapin vuoksi. Voisi siis sanoa, että naispappeus on jo kauan ollut suoraan “esteenä evankeliumille”, jollaisesta Raamattu varoittaa.