Selittää asia niin, että naispappeuden vierastaminen olisi esteenä evankeliumille tai totuuden vesittäminen taas evankelioinnin helpottamista, on minusta aika viekasta retoriikkaa…
1 tykkäys
Me elämme parastaikaa hyvin kummallista maailmantilannetta. Valhe on pukeutunut Totuuden vaatteisiin, kuin V. Vysotskin laulussa (Malin veljekset laulavat suomeksi).
On tälle pari poliittistakin termiä. Jotkut kutsuvat eurokommunismiksi, tai kulttuurimarxismiksi.
Ennenkuin politiikkakeskustelu lähtee lapasesta areenalle asti, niin muistutan, että täällä ei puhuta politiikkaa jos sillä ei ole selvää asiayhteyttä uskontoon.
2 tykkäystä
Sekäli kun olen asiasta tullut oikein informoiduksi, tämä oli se varsinainen syy miksi Elyn väki erkani Sleystä. Ei siis niinkään se että oltaisiin haluttu naispappeja puhujiksi Sleyn omiin tilaisuuksiin.
Toki niinkin, että seurakuntapapistossa on naisia, joiden hengellinen tausta on evankelisessa liikkeessä. Myös heille haluttiin antaa tilaa olle edelleen evankelisia. Tamä tahtotila sai tukea myös monilta sellaisilta, jotka olivat periaatteessa naispappeutta vastaan.
Asiaa karrikoiden: oltiin siis vastaan sekä naisten papiksi vihkimiseen, että papiksi vihittyjen naisten hengellisestä yhteydestä karkoittamiseen.
Pappisvihkimys ei liene edelleenkään peruste erottaa naista Sleyn jäsenyydestä.
Kuitenkin naispapit itse uusilla opeillaan, myös kirkon yksipuolisella sekä kirkkoon tuomallaan uudenlaisella, kirkon olemukseen kuulumattomalla politikoimisellaan, ovat aikaansaaneet koko kirkon hajoamisen ja lukuisten naisten ja miesten ja heidän mukanaan lastensakin karkoittamisen kirkon hengellisestä yhteydestä.
Itse olen ollut “sitkeä sissi”. Olen hengellisistä syistä itse aikoinaan liittynyt ensi kertaa kirkkoon, sitten poliittisista syistä eroon ajettu (tuolloinen arkkipiispa J. Paarma:) “Niiden, jotka eivät voi hyväksyä naispappeutta, tulee erota kirkosta, kirkon ilmapiirin kirkastamiseksi.” Tahdoin toki kirkastaa kirkon ilmapiiriä. Mutta ikävä oli kova takaisin ja lestadiolaisten suviseurojen nettikuuntelulla oli se hengellinen vaikutus, että palasin äitikirkon helmaan. Sitten poliittisesta syystä erosin. (Paikallinen naispiispa). Hengellisestä kaipauksesta palasin ja (olikohan jo viimeinen kerta?): poliittisesta syystä (naispiispa ja arkkipiispa) erosin. Luullakseni luovutan nyt Suomen Ev.luterilaisen kirkon kohdalla.
Jotkut kutsuvatkin kirkkoa jo moskeijaksi.
2 tykkäystä
Tilanne on nyt levollisempi, kuten Säilä toteaa. Riitely ei jatkunut Sleyn sisällä - olihan sitä jo ollut riittämiin. Ely on mahdollisuus juuri kuvaamastasi syystä, ja parempi niin.
Ei tietenkään koko evankelisuuden kannalta paras vaihtoehto mutta pienempi paha. Toki kaikkein parasta olisi jos ei olisi mitään kiistoja, mutta eihän kirkon hajanaisuus voi olla näkymättä sen sisäisissä ryhmissä.
Naispappeus toi kirkkoon ennen näkemättömän riidan ja uudet ulkoraamatulliset agendat.
Eilinen kirkkoherrattaren iltahartaus oli kuvaava. Puhuttiin kelpaamisesta ja riittämisestä jollekin, etupäässä naisen riittämisestä miehelleen ja mahtumisesta uimapukuunsa rantalomalla. Onhan siinä uskonelämän suurta tragediaa…
5 tykkäystä
Jo vuosia sitten lopetin kuuntelemasta aamuhartauksia naispappien vuoksi. He eivät koskaan puhuneet evankeliumia vaan aina tuollaista. Aina sai kiljaista kun naispapin ääni alkoi kuulua ja sulkea radio.
Näin on muidenkin radio ja tv- jumalanpalvelusten kanssa. Suljen heti tai vaihdan kanavaa. En edes yritä kuunnella kun voin jo ennustaa sen olevan pelkkää maallista roskaa.
Naispapit itse todistavat naispappeutta vastaan, ettei siinä ole Jumalan sana mukana.
1 tykkäys
Niin nais- kuin miespappejakin on aivan laidasta laitaan. Naispapeissa on hyvin aitoja kristittyjä, jotka opettavat aivan raamatullisesti. Olen tällaista itse kuullut, jopa telkkarista. Mutta tämähän ei tietenkään todista naispappeutta oikeaksi. Jumala kuitenkin pystyy toimimaan myös naispappien kautta, ja muutenkin siellä, missä kaikki ei mene aivan niinkuin pitää.
Ja eikös muuten kysymys kelpaamisesta ole aivan evankeliumin ytimessä?
3 tykkäystä
Ei ole kysymys hengellisestä kelpaamisesta, sillä Jumalan luo, pelastukseen kelpaavat kaikki.
Pappeus, eli seurakuntavirat on eri asia, eikä juutalaisuus, ei myöskään Jeesus tunnustanut naispappeutta. Kaikki Jeesuksen lähimmät, 12 opetuslasta ja sittemmin apostolit olivat miehiä.
Raamattu on opillisesti patriarkaalinen kirja. Jeesuksen seuraajissa, joita ilmeisesti kulki Hänen ja opetuslastensa lisäksi n. 70, oli mukana naisia ja miehiä. Nämä hoitivat käytännön järjestelyjä kun Jeesus kulki paikkakunnilta toisille. Näillä ei kuitenkaan ollut rabbiinista / papillista asemaa.
1.Tim.3:
1 Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.
2 Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,
3 ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne,
4 vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina;
5 sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?
6 Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi.
7 Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan.
8 Niin myös seurakuntapalvelijain tulee olla arvokkaita, ei kaksikielisiä, ei paljon viinin nauttijoita, ei häpeällisen voiton pyytäjiä,
9 vaan sellaisia, jotka pitävät uskon salaisuuden puhtaassa omassatunnossa.
10 Mutta heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.
11 Samoin tulee vaimojen olla arvokkaita, ei panettelijoita, vaan raittiita, uskollisia kaikessa.
12 Seurakuntapalvelija olkoon yhden vaimon mies, lapsensa ja kotinsa hyvin hallitseva.
13 Sillä ne, jotka ovat hyvin palvelleet, saavuttavat itselleen kunnioitettavan aseman ja suuren pelottomuuden uskossa, Kristuksessa Jeesuksessa.
14 Vaikka toivon pian pääseväni sinun tykösi, kirjoitan sinulle tämän,
15 että, jos viivyn, tietäisit, miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus.
16 Ja tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus: Hän, joka on ilmestynyt lihassa, vanhurskautunut Hengessä, näyttäytynyt enkeleille, saarnattu pakanain keskuudessa, uskottu maailmassa, otettu ylös kirkkauteen.
Olen ajatellut usein, että ajassamme vaikuttaa Isebelin henki.
Kuten nimimerkki Wegelius toisella foorumilla kerran sanoi, on naispappeus hirvittävän syvä lankeemus.
En tiedä haluaako esimerkiksi @Anskutin ryhtyä papiksi, mutta pidän hänen monista viisaan tasapainoisista kommenteistaan - vaikka joistain asioista olemme lujasti eri mieltä.
On täällä joku toinenkin naispuolinen, joka oman ilmoituksensa mukaan ei koske minun kirjoituksiini tikullakaan, mutta kirjoittaa hyvin syvällisesti mitä elämään ja uskoon tulee.
Jäätyisikö heillä sydän tai pakenisiko ymmärryksen henki, jos he ottaisivat leukansa alle sokerinpalan, sitä en tiedä. Toivottavasti ei.
Virka on siis miehen.
Kristikunta olisi kuitenkin jäänyt paljosta paitsi, jos ei olisi ollut noita äitejä, jotka eksytysten ja rappion tuulten puhaltaessakaan eivät lakanneet rukoilemasta Jumalaa rakkaittensa puolesta. He myös ovat kylväneet lasten sydämeen niitä siemeniä, jotka ovat itäneet ja kukkineet viimeiselle rannalle asti. Monen suuren Hengen miehen takana on ollut uskovainen ja hurskas äiti.
Jumalan viisautta ja lahjaa se kaikki on.
2 tykkäystä
Minusta Anskutin kirjoitti ihan järkevästi siitä, että jonkun papin opetuksen laadusta ei voi päätellä sitä, onko koko sukupuolesta papiksi. Arkkipiispamme opetuksen perusteella moni voisi tällä logiikalla tulla siihen tulokseen, etteivät miehet voi olla pappeja.
Ainoa mielekäs argumentti tässä on Jumalan ilmoitus, ei yksittäisten ihmisten ominaisuudet, koska sekä miehistä että naisista löytyy niin tiukasti Raamattuun sitoutuvia uskovia, kuin jotain ihan muutakin.
3 tykkäystä
Ei ole kysymys uskoon sitoutumisesta, vaan Jumalan patriarkaalisesta pappisjärjestyksestä.
Vaikka nainen olisi kuinka uskovainen, Jumala ei ole kutsunut häntä pappeuteen. Naiselle kuuluvat muunlaiset tehtävät seurakunnassa. Nainen joka suoraan rikkoo Jumalan sanaa vastaan ei todellisuudessa ole kovinkaan uskoon sitoutunut, vaan lihallinen, vallanhaluinen.
Pappeus on jumalallinen virka jossa Jumala käyttää pappeja sanan ja sakramenttien jakoon. Sakramentit eivät ole jokin uskomus, vaan täyttä totta. Ne lähtevät Isästä ja ne jaetaan miespapin kautta seurakunnalle.
Uskon niin, miten Raamatussa opetetaan 1. Tim. 3.
Miten tätä voi kiertää ?
Tuo raamatunkohta on minusta kyllä huonoimpia argumentteja naispappeutta vastaan. Mies on siellä lähinnä kielellisistä syistä, yksi vaimo on tuossa kohdassa se pointti. Ja silti meillä on myös naimattomia pappeja. En myöskään ole törmännyt jumalanpalvelusyhteisöihin, joita perustettaisiin, koska papit eivät ole muualla vieraanvaraisia.
1 tykkäys
Mikään Raamatun- kohta ei ole mielestäni “huonoinpia argumentteja naispappeutta vastaan”, naispappeja ei Raamatun mukaan ole olemassakaan.
Luterilainen tunnustus ei tunne ongelmaa, koska 1500 luvulla asiasta ei edes keskusteltu…
2 tykkäystä
Ei Timoteuskirjeessä niinkään lue ohjeeksi, että “yhden miehen vaimo”.
Miten niin ei lue ?
“1. Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.
2. Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,
3. ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne,
4. vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina;
5. sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?
6. Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi.
7. Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan.
8. Niin myös seurakuntapalvelijain tulee olla arvokkaita, ei kaksikielisiä, ei paljon viinin nauttijoita, ei häpeällisen voiton pyytäjiä,
9. vaan sellaisia, jotka pitävät uskon salaisuuden puhtaassa omassatunnossa.
10. Mutta heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.
11. Samoin tulee vaimojen olla arvokkaita, ei panettelijoita, vaan raittiita, uskollisia kaikessa.
12. Seurakuntapalvelija olkoon yhden vaimon mies, lapsensa ja kotinsa hyvin hallitseva.
13. Sillä ne, jotka ovat hyvin palvelleet, saavuttavat itselleen kunnioitettavan aseman ja suuren pelottomuuden uskossa, Kristuksessa Jeesuksessa.
14. Vaikka toivon pian pääseväni sinun tykösi, kirjoitan sinulle tämän,
15. että, jos viivyn, tietäisit, miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus.
16. Ja tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus: Hän, joka on ilmestynyt lihassa, vanhurskautunut Hengessä, näyttäytynyt enkeleille, saarnattu pakanain keskuudessa, uskottu maailmassa, otettu ylös kirkkauteen.”
1 tykkäys