Joo, toi on paha. Pitäisi kieltää lailla.
D
1 tykkäys
Mutta eiväthän vihkikeskustelut jne. ole pidentyneet, se kestää edelleen vakioajan.
Minusta on nyt aika kiinnostavaa ns. viidennen liikkeen järjestöjen uusi positiotuminen. Sansa ja Opko ovat nyt irtisanoutuneet STI:sta. Itse en voi olla näkemättä tässä myös jotain virkakäsityksen ristiriitoja.
4 tykkäystä
Eivät kaiketi. Valmistautumisella viittasiin edelliseen kirjoitukseen, jossa oli todettu esimerkkinä yleisluontoisesti, että aina voi vaikka korjailla kirjoituksiaan loputtomiin.
Kyllähän työelämässä on isoja eroja ihmisten ajankäytössä. Vaikka siinä, kuinka paljon ihmiset käyttävät aikaa sähköposteihin. Joku silmäilee viestin ja vastaa yhdellä tai kahdella rivillä minuutissa. Toinen lukee vastaavan viestin, ja jättää sen sitten odottamaan vastaamatta, ja palaa siihen myöhemmin uudelleen vielä useampaan kertaan, ja muotoilee sitten 50-100 riviä pitkää vastausta tuntien ajan yksityiskohtia hioen. Työyhteisöt pystyvät työllistämään itsensä aika tehokkaasti lähettämällä toinen toisilleen viestejä tai valmistelemalla omia asioita itsekseen, ellei ole järjestetty olosuhteita niin, että työaika täytyy suunnata ulospäin tapahtuvaan toimintaan.
Oma näkemykseni on se, että seurakunnissa pitäisi lisätä ulos päin näkyvän työn osuutta. En ole ymmärtänyt sitä, että jos peruskoulussa opettajalle on ihan normaalia keskittyä opettamiseen ja opettaa esimerkiksi 700-900 oppituntia vuodessa (valmisteluajat, keskustelut vanhempien kanssa, tiedotteiden laatimiset oppilaille ja vanhemmille, kokeiden laatimiset ja tarkistamiset, sekä työyhteisön palaverit tulevat sen päälle), niin minkä takia seurakuntapuolella ulospäin suuntautuvat “opetusajat” ovat niin huomattavan paljon pienempiä, että vaikka pienehkössä usean työntekijän seurakunnassa työntekijöiden vetämän toiminnan tunteja seurakuntalaisille (vaikka mukaan laskisi mukaan kirkolliset toimituksetkin sekä leirien ohjelmalliset osuudet) saattaa olla koko seurakunnassa yhteensä vähemmän vuositasolla kuin yksittäinen opettaja saa pidettyä ohjelmallisia oppitunteja peruskoulussa.
Opetusmateriaaleja aihepiiriin liittyen on valmisteltu jo noin kaksi tuhatta vuotta. Valmiita aineistoja on kertynyt ja tarjolla vaikka kuinka paljon. Laajamittaisen vuosien, vuosikymmenten ja vuosisatojen saatossa jo tehdyn valmistelun luulisi mahdollistavan sen, että kirkossa moni työntekijä voisi nykyään keskittyä nimenomaan tekemään, opettamaan ja järjestämään toimintaa - jopa pääosan työajastaan, kuten peruskouluissakin opettajat pystyvät tekemään.
3 tykkäystä
En osaa kirkon työntekijöiden työmäärää arvioida mutta pakko näin opettajana tykätä tästä viestistä! Edes pitkiä kesälomia ei mainittu 
Ansaitsisiko tämä jopa oman haaran Ajankohtaisiin uutisiin. Lähde?
1 tykkäys
Esim Seurakuntalainen tai Kotimaa. Sansa erosi jo ehkä puolitoista vuotta sitten, Opko äskettäin. Sansan tapausta lienee käsitelty tuolloin täällä.
1 tykkäys
Kiitos infosta @Fratres Hyvä syy olla täällä foorumilla että kuulee (näkee) ohi menneitä uutisia.
Sulla on pointti, ja oon samaa mieltä siitä, että kyllä työajasta pitäisi irrota isompi osuus avoimien tilaisuuksien pitämiseen. Pari juttua silti. Ensinnäkin, osalla opettajista tuon opetustuntimäärän plus muun sälän hoitaminen vie ihan kohtuuttomia tuntimääriä - osa tästä voi johtua “ylilaadun” tekemisestä, osa taas sen kaiken muun työn lisääntymisestä. Opetusmäärissä ei ole mitenkään huomioitu sitä, miten paljon enemmän nykyään pitää käyttää aikaa kaikenlaisten henkilökohtaisten tukisuunnitelmien kirjaamiseen, monenlaisiin hankkeisiin, ja mitä näitä nyt onkaan. Toisekseen, seurakunnan työssä laaja valmiin materiaalin hyödyntäminen vaatisi isoa ajattelutavan muutosta. Erityisesti kirkollisissa toimituksissa nykypäivänä helposti odotetaan hyvin henkilökohtaista puhetta, ja saarnastakin voidaan ajatella, että sen pitäisi kytkeytyä ajankohtaisiin aiheisiin.
Tämä on kyllä kirkkokunnista riippumatta maailman tympein asia. Kirkkoon tullaan kuuntelemaan asiaa Jumalasta ja kaikenlaiset köyhän miehen aasinsillat ajankohtaisista aiheista on lähinnä kiusaannuttavia.
7 tykkäystä
Toisaalta Jumala on kiinnostunut ihmisistä. Meidän arkemme ei ole hänelle yhdentekevää. Siksi uskomme häneen ei leiju tyhjiössä vaan liittyy meidän elämäämme.
Hyvässä saarnassa on tarttumakohtia ihmiselle joka elää tänään, mutta sen fokus ei ole jäädä yhteiskunnalliseksi tai emotionaalisen subjektiiviseksi performanssiksi. Päämäärä on kertoa mitä Jumalalla on sinulle annettavaa ja sanottavaa. Siinä voi aasinsiltakin olla joskus hyödyksi. Aasillahan Jeesus ratsastaa.
2 tykkäystä
Saarnoissa taas aasi lähinnä usein hukkuu.
1 tykkäys
Asia on varmasti noin osan opettajista kohdalla. Kaikki eivät ole yhtä nopeita kuin toiset, varsinkin kunkin asian tekeminen ensimmäistä kertaa vie aikaa ja sitten osa haluaa tehdä asiat perusteellisemmin kuin toiset. Mutta enemmistö opettajista saa pidettyä työviikkonsa yleensä selvästi alle 40 tuntisina ainakin suurimman osan lukuvuotta (periodien lopussa kun erilaisia arviointeja pitää tehdä monille yhtä aikaa, tuntimäärät voivat olla hetkellisesti isompiakin, mutta vastaavasti periodien alussa ei sitten arvioitavaa materiaalia niin ole). Tähän ohjaa se, että työntekijöillä on ne kalenteriin merkatut oppitunnit, joita peruskoulun opettajilla on useimmiten vähän yli tai ali 20 tuntia viikossa, jotka pitää käydä kunkin opettajan pitämässä. Sen 700-900 opetustunnin asettaminen kalenteriin vuosittain pakolliseksi työksi estää sen, että opettajien työ ei pääse vahingossa kääntymään pelkäksi henkilökunnan sisäänpäin kääntyväksi toiminnaksi tai niin pahasti hankehumpaksi kuin se olisi voinut muuttua, ellei opettajilla olisi kalenterissa opetustunteja. Kyllä peruskoulussakin opettaja silti liittää opetustaan ajankohtaisiin aiheisiin ja koittaa huomioida oppilaitaan ihan yksilöllisestikin. Kaikkeen voisi käyttää aikaa miltei rajattomasti. Jos työtehtäviä vaikuttaa olevan enemmän kuin ehtii tehdä, ajankäyttöä vähitellen ohjautuu ensisijaisesti siihen, mikä koetaan tärkeimmäksi ja välttämättömäksi. Jos organisaatiossa pakollisena ja keskeisenä työn sisältönä pidetään opetusta, niin se laitetaan näkymään kalentereissa, jolloin myös työ suuntautuu sellaiseen ja muu pysyy sivutoimintona. Jos opetusta taas kalenteriin merkataan enintään esimerkiksi vain pari tuntia viikossa, niin työn pääasiaksikin muodostuu herkästi jotain ihan muuta. Jos ei ajankäyttöä tehdä näkyväksi, sitten aikaa voi kulua siihen, mihin kukin aikaansa lopulta käyttää. Etätöiden yleistyttyä se on usein entistä heikommin muiden hahmotettavissa, mihin kukin aikansa lopulta käyttää.
Itse toivoisin seurakunnissa olevan paljon muutakin opetusta kuin mitä kirkollisiin toimituksiin liittyy. Kirkollisista toimitusten kestosta taas varmaan tyypillisesti yli 70 % on sellaisten tekstien lukemista tai laulamista, jotka löytyvät Kirkkokäsikirjasta, Raamatusta tai kirkollisesta laulukirjasta kuten Virsikirjasta. Kirkon työntekijät kuluttavat valtavat määrät työaikaa sellaisten asioiden tekemiseen manuaalisesti alusta lähtien, jotka on tehty muualla Suomessa jo moneen kertaan. Esimerkiksi slideja, joissa on virsien sanat, on laadittu vaikka kuinka monessa paikassa ihan alusta saakka itse - kun kirkolla ei vielä vuonna 2024:kaan taida olla virsikirjan sanoituksia valmiiksi netissä tarjolla sellaisessa suoraan esityskelpoisessa hyvän näköisessä formaatissa, josta ne voisi suoraan heijastaa näytettäviksi tilaisuuksiin.
Lasten pyhäkoulutoiminta ihmisen vetämänä on ev. lut. seurakunnissa yhä harvinaisempaa, koska lasten hengellistä opettamista pyhäkouluissa tai vastaavissa ei ole priorisoitu työntekijöiden työajassa vastaavalla tavalla kuin esimerkiksi päiväkerhoja on voitu kalenteroida työaikaan. Niissä seurakunnissa, joissa pyhäkoulutoimintaa nykyään on, se pyörii yhä useammin joko kirjekurssityyppisesti tai videoita hyödyntäen. Jos vaihtoehtona on se, että (1) pitäisi olla joku täysin uusi ja uniikki opetus tai se, että (2) toimintaa ei järjestetä lainkaan kun ei löydy uniikin alusta asti valmistellun opetuksen pitäjää tai kun sellaisen järjestäminen maksaa liikaa, tai että (3) tyydytään kopioon ja hoidetaan pyhäkoulu kopioiduin etätehtävin tai laitetaan ilman erityisvalmistelujen tarvetta muualla jo tehty opetusvideo pyörimään, niin yhä useammassa seurakunnassa lopputuloksena on joko (2) tai (3) eli että pyhäkoulu on joko lakkautettu tai että lapset tekevät etätehtäviä tai katsovat opetusvideoita. Lapset voivat saada etätehtävistä ja videoilta ihan laadukastakin opetusta ja esimerkiksi ujolle lapselle kirjekurssi voi olla todella hyväkin vaihtoehto. Valitettavan monessa seurakunnassa on päädytty tai ajauduttu vaihtoehtoon (2) eikä pyhäkoulutoimintaa enää järjestetä. Jos taas olisi käytössä peruskoulutyyppinen opetusmalli, niin yksittäinen työntekijä voisi vetää suhteellisen valmiiden materiaalien pohjalta 700-900 tuntia vuodessa opetusta, josta osa voisi olla myös pyhäkouluopetusta. Joskus mietityttää, että onko työajan priorisoinneissa seurakunnissa huomioitu riittävällä tavalla huomioitu tulevat sukupolvet ja se, miten myös he saavat opetusta Kristuksen seuraamisesta - muussakin iässä kuin vain rippikouluiässä.
1 tykkäys
Nykyään yhä useammin aasit rasastavat Jeesuksella. Mutta mikäs siinä, näin se pitääkin mennä kirjoitusten mukaan.
Kaikki loppuu aikanaan. Onneksi.
Hän, joka näitä todistaa, sanoo: “Totisesti, minä tulen pian” (Ilm 22).
5 tykkäystä
Oikeaoppisuus, kun se on tiedon varaista tietoa, vaikka se olisi kuinka suurta Raamatun tuntemusta. Ei se ole tie, jolla Kristus kulkee edellämme, vaan monesti ankaruutta, kuollutta oikeaoppisuutta, jota sitten luullaan pelastavaksi uskoksi. On sanottava, että vanhurskauttava usko yksin riittää tuntemaan Jumalan, sanasta, omistamaan autuuden.
Suomen teologinen instituutti (Sti) on solminut yhteistyösopimuksen norjalaisen järjestön Norsk Luthersk Misjonssambandin oppilaitoksen kanssa, minkä seurauksena Sti voi tulevaisuudessa tarjota kanditutkintoa vastaavat teologiset opinnot:
5 tykkäystä
Saa nähdä, miten tuo vaikuttaa Helsingin yliopiston henkilökunnan suhtautumiseen STI:hin, jos STI:stä tulee kanditutkintoa tarjoava kilpaileva oppilaitos samassa kaupungissa.
1 tykkäys
22 viestiä erotettiin uuteen ketjuun: Mihin kandin tutkinto pätevöittää?
Onko siis suhtautuminen naispappeuteen vanhurskauttamiskysymys?
3 tykkäystä
En minä niin sanonut.
1 tykkäys