Naispappeuden vastustajien kotipaikkaoikeus evl.fi:ssä

Kirkko
, ,
910

Veikkaan, että jos niin käy, kaikki Kirkkokansa-ryhmittymän järjestöt eivät kuitenkaan omaan toimintaansa pastoreita lähde ainakaan aluksi vihkimään, vaan osalla roolina voi olla esim. vain tukea toisten toimintaa. Olen tulkinnut, että suomenruotsalaisella puolella keskustelut asiasta ovat mahdollisesti tällä hetkellä lähempänä konkretiaa kuin suomenkielisellä puolella.

Suomenkielisellä puolella puheissa pisimmällä lienevät Länsi-Suomen rukoilevaiset, joka on “vanhoista” herätysliikkeistä pienin ja ei ole ev. lut. kirkon lähetysjärjestö. Järjestössä on vuodesta 1996 lähtien ollut yksi papin virka ja nykyisen papin alkaessa olla iässä, jossa olisi mahdollista jo jäädä vanhuuseläkkeelle, järjestössä on aito ja ajankohtainen kysymys, että mistä saadaan jatkossa liikkeen tradition tuntevia ja sen tradition jatkamiseen sitoutuvia pappeja. Heillä messut vietetään vuoden 1694 kirkkokäsikirjaa seuraavalla kaavalla. Laulukirjana suositaan vuoden 1701 virsikirjaa. Liike on niin monin tavoin erkaantunut ajan saatossa ev. lut. kirkon uudemmasta linjasta, että edes kaiken olennaisen tiivistäminen ei kävisi ihan lyhyesti. Liikkeen ulkopuolelta voi olla vaikea löytää tuohon liikkeeseen uusia pappeja (liikkeen traditioita ei yhteisön ulkopuolelta tuleva ihan parin päivän pikakoulutuksella edes opi niin, että voisi opettaa niitä eteenpäinkin), ja jos liikkeen sisällä kasvaneita teologeja eivät ev. lut. kirkon piispat suostu vihkimään papiksi, liikkeellä on jatkuvuusongelma. Mutta on sillä liikkeellä kyllä monenlaista eroa näihin muihin Kirkkokansa-ryhmän järjestöihinkin. Evankeliumin sisällöstä on varsin yhtenevät käsitykset kyllä Kirkkokansa-ryhmän sisällä, mutta monessa muussa asiassa on kyllä aika olennaisia erojakin.

LFF:n edustaja tuossa haastattelussa painottaa sitä, että suurin hiertävä ongelma ei ole naispappeus, vaan se, että hänen mukaansa monessa kirkossa ei enää puhuta synnin ja armon yhdistelmästä sekä laista ja evankeliumista - ja vaikuttaa olevan huolissaan siitä, että joissain paikoissa käsitellään Raamattua lähinnä tulkinnallisena teoksena eikä tarkastella enää niinkään sitä, mitä Jumala sanoo tai tahtoo.

Jos erkaantumisia tapahtuu, vastaan tulee väistämättä kysymys rippikouluista. Rippikouluja järjestää muiden järjestöjen ohella Länsi-Suomen rukoilevaisetkin. Ev. lut. kirkon rippikoulut ovat luvanvaraisia. Ilman sitä lupaakin rippikouluja voi järjestää, mutta silloin rippikoulu ei anna oikeutta kummin tehtävään ev. lut. kirkossa tai mahdollista kirkollista vihkimistä ev. lut. kirkossa, eikä myöskään käytännössä mahdollista isosena toimimista ev. lut. kirkon myöhemmillä rippileireillä. Ev. lut. kirkon johdolla ei ole välttämättä intressiä pitää enää kaikkia herätysliikkeitä kirkon sisällä, mutta rippikoulujen osalta tilanne voi olla jossain määrin eri. Otaksun, että kirkon on helpompi evätä ehtoollislupia kuin olla sallimatta rippikoulun järjestämistä. Lähetyshiippakunnan piirissä kasvaneista nuoristakin moni käy yhä ev. lut. rippikoulun, vaikka Lähetyshiippakunta järjestääkin myös omia rippileirejä.

911

Mistä tieto, että Lähetyshiippakunnan nuorista osa kävisi ev.lut. kirkon rippileirin? Miksi ihmeessä?

912

Meillä toiminnassa mukana aktiivisia SLEY ja KL perheitä. Seurakuntayhteys ja käytännön kristillinen elämä on Lähetyshiippakunnassa, mutta voi olla että vanhemmat ovat käyneet vaikka Karkun riparin ja sinne on menossa kaikki serkut ja pikkuserkut ja perhetuttujen lapset. Vetoa on siis monenlaista. Osa saattaa mennä myös paikallisseurakunnan riparille esim. sen takia, että sinne menee kaikki kaverit. Monella nuorella on myös kokemus ekaluokkalaisesta asti Lähetyshiippakunnan lasten- ja varhaisnuorten leireistäja tapahtumista ja niiden kautta kirkon piiristä iso kaveripiiri. Jotkut käy sitten kaksi riparia.

Ylivoimaisesti suurin osa meidän nuorista käy kuitenkin vain Lähetyshiippakunnan riparin.

2 tykkäystä
913

Mistäs saadaan vihkivä piispa?

1 tykkäys
914

Luterilaisen tunnustuksen mukaan piispan vihkimys ei ole välttämätön.

1 tykkäys
915

Voiko pastori, jota piispa ei ole vihkinyt, toimittaa pätevät sakramentit?!?

1 tykkäys
916

Suomen evl kirkkolain ja -järjestyksen mukaan tällaista vihkimystä ei voi olla. Ainakaan Suomen evl:ssa.

D

2 tykkäystä
917

Luterilainen tunnustus pitää mahdollisena, että paimenvirkaan voidaan vihkiä myös ilman piispaa. Paavin valta ja johtoasema on yksi luterilaisista tunnustuskirjoista, ja siinä sanotaan muun muassa näin (tummennukset minun):

Hieronymus siis opettaa, että piispan ja presbyteerin eli kirkkoherran arvot eroavat toisistaan ainoastaan inhimillisen arvovallan nojalla. Asia on itsestäänkin selvä, onhan heidän virkansa sama, kuten olen yllä esittänyt. Oikeus vihkiä virkaan on ainoa, myöhemmin syntynyt ero; säädettiin näet, että yksi piispa vihkii viranhaltijat useihin seurakuntiin. Mutta koska piispan ja kirkkoherran virat eivät ole eri arvoasteita jure divino, on selvää, että kirkkoherran omassa seurakunnassaan suorittama vihkimys on jure divino pätevä.

Milloin siis varsinaisista piispoista tulee evankeliumin vihollisia tai kun he kieltäytyvät vihkimästä pappeja, seurakunnat säilyttävät silti oikeutensa. Sillä missä ikinä on seurakunta, siellä sillä on oikeus evankeliumin virkaan. Sen vuoksi on välttämätöntä, että seurakunta säilyttää oikeuden kutsua, valita ja vihkiä viran hoitajia. Tämä oikeus on nimenomaan seurakunnalle annettu lahja, jota ei mikään inhimillinen auktoriteetti voi siltä riistää. Sen todistaa apostoli Paavalikin Efesolaiskirjeessä: (Ef. 4:8, 11 s.) “Hän nousi korkeuteen, hän antoi lahjoja ihmisille”, ja sitten apostoli luettelee erityisesti kirkolle annettuina lahjoina paimenet ja opettajat (pastores et doctores) ja lisää, että nämä annetaan hoitamaan virkaa, rakentamaan Kristuksen ruumista. Missä siis on tosi seurakunta, siellä täytyy olla oikeus valita ja vihkiä viran hoitajia. Julistaahan maallikkokin hätätilanteessa synninpäästön ja toimii siten virassa, toisen paimenena. Niinpä Augustinus 15 kertoo tarinan kahdesta kristitystä, jotka matkustivat laivassa: ensin toinen kastoi toisen, kasteoppilaan, sitten tämä vastakastettu antoi synninpäästön kastajalleen. Tähän kuuluvat ne Kristuksen sanat, jotka todistavat, että avaimet on annettu kirkolle, ei ainoastaan tietyille henkilöille: (Matt. 18:20) “Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni…”

Tämän vahvistaa vihdoin myös Pietarin sana: “Te olette kuninkaalinen papisto.” (1 Piet. 2:9) Nämä sanat koskevat tosi kirkkoa. Koska pappeus kuuluu yksin sille, sille kuuluu varmasti myös oikeus valita ja vihkiä palvelusviran hoitajia. Sen todistaa vielä kirkon yleinen tapakin. Kansahan ennen valitsi kirkkoherrat ja piispat. Sitten tuli paikalle joku piispa, oman tai naapuriseurakunnan piispa, joka kätten päällepanemisella vahvisti valitun miehen virkaan. Vihkimys ei muuta ollutkaan kuin juuri tällainen hyväksyminen. Myöhemmin lisättiin monia seremonioita, joita Dionysios kuvaa. 16 Mutta hän on joku myöhäinen väärällä nimellä kulkeva kirjailija, kuten myös Klemensin nimiin on pantu toisten kirjoja. 17 Vielä myöhemmin lisättiin vihkimiskaavaan lause: “Annan sinulle vallan uhrata elävien ja kuolleiden puolesta.” Sitä ei ole edes Dionysioksen kirjoituksissa.

Kaiken tämän perusteella on päivänselvää, että seurakunnalla on yhä oikeus valita ja vihkiä palvelusviran hoitajia. Kun siis piispoista tulee kerettiläisiä tai kun he kieltäytyvät vihkimästä virkaan, silloin seurakuntien on jure divino pakko jo virassa olevien paimentensa välityksellä vihkiä uusi paimenia ja viran hoitajia. Tämän väitetyn hajaannuksen ja erimielisyyden syynä on yksinomaan piispojen jumalattomuus ja tyrannius. Paavali määrää, että niitä piispoja, jotka saarnaavat ja puolustavat jumalatonta oppia ja kulttia, on pidettävä kirouksen alaisina.

Toki on selvää, että mikäli tätä sovelletaan on astuttu Suomen ev.lut. kirkon hierarkian ulkopuolelle, eikä muuten voisi ollakaan, kun katsotaan millä perustein tämän mukaan nuo vihkimykset voitaisiin toteuttaa. Jos ja kun näin, niin mietin miksei saman tien pyytää ,mukaan vihkimään piispallisia tunnustuksellisia kirkkoja, esim. LHPK:lla kun näet on piispallinen järjestys. Tämä ei tosin kuitenkaan ole tosiaan luterilaisuudessa ehdotonta, esim. Suomen ev. lut. seurakuntaliitolla ei ole piispaa, mutta kyllä heillä silti on pastoreita, jotka ovat virkaansa asetettuja.

3 tykkäystä
918

Tästä kohdasta haluaisin kysyä LHPK:n jäseniltä, pitävätkö he kiinni tästä Tunnustuskirjojen kohdasta? Ainakin näen heidän nuoren pastorinsa Juuso Mäkisen, luettuani hänen kirjansa, pitäytyvän tähän, josta olen iloinen. Mitä sanoo @Manu-sananpalvelija ?

919

On vähän huono tapa, kun toistuvasti esität tällaisia vaatimuksia, että LHPK-laisten pitää erikseen ja nimenomaisesti esittää oikeaoppisuuden vakuutuksia milloin minkin tunnustuskirjojen kohdan suhteen. Eikö voitaisi todeta, että LHPK pitäytyy tunnustukseen?

Enhän minäkään oleta sinua harhaoppiseksi arvailujen pohjalta. Päinvastoin otaksun sinut oikeaoppiseksi, paitsi jos joskus tulisit kirjoittaneeksi jotakin harhaoppista (mitä en ole havainnut).

3 tykkäystä
920
921

Kiitos tästä! LHPK siis pitäytyy siltäkin osin Tunnustguskirjoihin kuin niistä edellä lainaamani teksi sanoo.

Tämä ei ole minun puoleltani mitään turhanaikaista eroavaisuuksien väkisin hakemista, vaan vakava asia minulle. Silloin kun minä olin tuonaikaisessa Luther-säätöissä silloin pastorini opetti room. kat. kirkon mukaisesti pastorin saavan vihkimyksessään kättenpäällepanemisen kautta ns. character indelebiliksen, lähtemättömän merkin ja siten hän ainoastaan voi antaa syntejä anteeksi, päästää synneistä ja tomittaa sakramentit, eikä täten avaintenvaltaa olekaan uskottu seurakunnalle, kuten tuossa esille ottamassani Tunnustuskirjojen paikassa sanotaan ja johon teidän nykyinen pastorinne Juuso Mäkinen kirjoissaan yhtyy. Olen lukenut hänen tähän aiheeseen liittyvät molemmat kirjansa, teidän kustantamanne lyhennelmän “Avaintenvalta” ja sitä edeltäneen jonkun Bod Books on Demand kustantamon koko laitoksen “Avaintenvallan oppi ja Historia” ja pitänyt niistä molemmista paitsi ehkä yksityisripin mielestäni liiallisesta korostamisesta, jota nyt en kuitenkaan pidä merkityksellisenä asiana. Myös hänen kirjansa “Kristuksessa valitut pelastukseen”, joka oli todella upea, jossa myös tähän asiaan liittyviä asioita jonkin verran käsiteltiin. Olenhan minäkin aina ollut sitä mieltä, että julkisesti jumalanpalveluksessa vain pastori voi julistaa synninpäästön ja toimittaa sakramentit ja maalikko voi näin tehdä ainoastaan hätätapauksessa, mutta sehän ei tee tyhjäksi sitä, että myös maallikoille on uskottu avaintevalta, koska he yhdessä papiston kanssa muodostavat seurakunnan. Tarkoitus on vain, että kukin pysyy saamassaan kutsumuksessa, kuten Raamattu sanoo.

Mutta ymmärtänet nyt ehkä paremmin esittämäni kysymyksen kun nyt puhutaan aktuellisti Sleyn ja Lhpk: n lähentymisestä jos sitä tarkastellaan puhtaasti teologisesta positiosta käsin? Jos teologinen yhteys saavutetaan minulla ei ole mitään sitä vastaan, että Sley ja Lhpk solmisivat vaikkapa samanlaisen yhteyden kuin mikä teillä nyt on Seurakuntaliiton kanssa.

1 tykkäys
922

Havainnot kentältä kertovat siitä, että tällaista tapahtuu.

Asialla on varmaan montakin taustaa. Nuorilla on kaveripiirejä, ja monella kaverien valinnat vaikuttavat siihen, mihin rippileirille menee. Lähetyshiippakunnassa kasvatetuista nuorista moni on ev. lut. uskonnossa koulussa, ja kynnys käydä ev. lut. kirkon rippileirillä on ev. lut. uskontoa opiskelleille aika matala. Lisäksi monella rippikouluikäisellä Lähetyshiippakunnan nuorella on myös ev. lut. kirkon jäsenyys. Asiaan vaikuttaa myös tarjonnan rajoite. Lähetyshiippakunta järjestää vain kaksi rippileiriä vuodessa: yksi leiri on Loimaalla ja toinen Jyväskylässä. Loimaalla on ollut ehkä noin 20 leiriläistä per leiri viime vuosina. Jyväskylän osallistujamääristä en tiedä. Se, että leirejä on vain kaksi tarjolla, tarkoittaa sitä, että vaihtoehtoja osallistua on sekä ajallisesti että etäisyydellisesti aika rajallinen määrä.

1 tykkäys
923

@Stieleiche

–> @9x ja kumppanit…

Kiitos minulle osoitetusta kysymyksestä, joka liittyi piispan ja seurakunnan rooleihin pastorin virkaan asettamisessa ja kutsumisessa. Minusta täällä on jo tämän kysymyksen jälkeen käyty ansiokas keskustelu. En ole kyseisen aihepiirin ekspertti, joten tällä kertaa vain ihailen asiaan liittyvää perehtyneisyyttänne. (aiemmassa Sley teemassa saatoin ollakin jonkinlainen “kokemusasiantuntija”). - Uskon ymmärtäväni nimimerkki @9x :n tarpeen selvittää ko. asiaa. Se on selvästikin muodostunut jossakin vaiheessa lähestymiskulmaksi, joka määrittää laajemminkin suhdetta Lhpk:n teologiaan. Minun on varmaan syytä ottaa asiakseni selvittää aluksi itselleni, onko tämä ko. asia jollakin tavalla Lhpk:aa määrittävä, vai pikemminkin teema, jonka janalla esiintyy erilaisia aspekteja.

1 tykkäys
924

Kiitos rehellisestä vastauksestasi! Minusta kun tämä ei ole ihan vähäinen asia. Jos näet vanhurskauttaminen, syntien anteeksiantamus sidotaan johonkin persoonaan, ihmisen karakteriin tai asemaan ja otetaan siten pois Kristuksen teosta ei asia voi millään mitalla olla vähäpätöinen. On ajateltava, kun pastori julistaa esim. synninpäästön se on Jumalan sana, joka päästää ihmisen, eikä ole kiinni pastorin karakterista tai virasta, kuten mm. room. kat. kirkko opettaa.

Apologiaa ei voida vetää tueksi sellaiselle virkakäsitykselle, jossa virka sellaisenaan ja itsessään ymmärretään Kristuksen läsnäolon muodoksi ja Kristuksen edustukseksi. Muutoinhan ei olisi selitettävissä miksi niin monet piispat ja pastorit puhuvat vastoin kristinuskoa, etenkin ev.lut. kirkossa.

Ymmärrän kyllä tämän silloisen Luther-säätiön taipumuksen ajatella virasta romanisoivasti koska naispappeus esitti tuolloin kirkolle vakavan haasteen ja se täytyi torjua. Tässä mielessä Luther-säätiö oli kyllä kaukonäköinen, minkä huomaa etenkin nyt kun naispappeus ulottaa lonkeroitaan lähes kaikkeen.

1 tykkäys
925

Ottamatta kantaa vielä tässä vaiheessa oman kirkkoni teologiaan em. aiheessa, pidän tämän ko. asian auki puhumista hyvänä. Sen verran toki näen tarpeelliseksi avata omaa vakaumustani, että se on juurikin Jumalan sana, joka on, ja joka täytyy nähdä ainoana uutta elämää synnyttävänä asiana. Raamatun mukainen teologia toki tuntee ajatuksen sananpalvelijoille siirretystä vallasta, eli oikeudesta sitoa ja päästää, sekä jakaa uutta elämää synnyttäviä sakramentteja. Nähdäkseni tämä “siirretty valta” on kuitenkin olemassa oleva realiteetti vain silloin ja siltä osin kun sananpalvelija todella palvelee yksin Jumalan sanalla (mitään siihen lisäämättä tai pois jättämättä). Yhtäkään kirkollista viranhaltijaa ei tarvitse uskoa, totella tai seurata silloin, kun hän puhuu omiaan! (ja monessa me kaikki erehdymme) Tämän realiteetin takia omakin palvelustyöni on Jumalan edessä aina kuin saastainen vaate, eikä kelpaa Pyhän Jumalan edessä vanhurskauttavaksi ansioksi. Jokainen sananpalvelijakin on kuin kerjäläinen, joka vain jakaa vierasta vanhurskautta eli Jeesuksen Kristuksen täytetyn työn armolahjaa.

Tämä lähtökohta on muuten johtoajatus, miksi olen ottanut nimeni selitteeksi sananpalvelija. Tätä muistutan itselleni, kun täällä tai muualla sanoja hapuilen.

1 tykkäys
926

Länsi-Suomen Rukoilevaisten yhdistyksen pastori Timo Laato on kirjoittanut mielenkiintoisen pääkirjoituksen järjestönsä äänenkannattajaan Länsi-Suomen Herännäislehteen: Pääkirjoitus 9/2025 – Länsi-Suomen Rukoilevaisten yhdistys ry

Laato suhtautuu hyvin kriittisesti kirkosta eroamiseen tässä vaiheessa, tosin mielestäni hänen kirjoituksensa ei tee täyttä oikeutta niille tahoille, jotka erottuaan pyrkivät rakentamaan seurakuntia Suomen ev.lut. kirkon ulkopuolelle. En itse sanoisi, että vaikka Lähetyshiippakuntaan lähteneet olisivat Laadon sanoin hylänneet laumaansa ja ajelehtisivat “vailla selkeää itseymmärrystä ja kirkollista identiteettiä”. Moni on lähtenyt sinne myös siksi, etteivät herätysliikkeet ole tarjonneet heidän kotiseudullaan vaihtoehtoista seurakuntayhteyttä.

Tosin Laatokin näyttää kirjoittavan tavalla, jossa on ns. viimeisen taistelun sävyä. Hän vaatii käytännössä piispojen julistamista pannaan:

On ns. h-het­ki sitoa koko piispakunta synteihinsä ja kieltää heitä pannaan julistettuina osallistumasta ehtoollisen viettoon. Jos tällaisessa tilanteessa ei nähdä tarvetta raamatulliseen kirkkokuriin, niin milloin sitten?

Ky­syn sik­si it­seltäni ja kysyn toisilta kanssapaimeniltani, miksi me kehotamme seurakuntalaisia jäämään kirk­koon, jos me yritämme tehdä heistä ”äänettömiä yhtiömiehiä” tai ”mitäänsanomattomia typeryksiä”, jotka maksavat veronsa kiltisti, mutta vastineeksi he eivät saa muuta kuin ”kauniita sanoja ja kir­ves­vartta”.

Tällainen askel kyllä johtaisi sen julistavan järjestön aika ripeästi kirkon ulkopuolelle, tai ainakin sen kirkkotilojen ulkopuolelle, sillä vaikka piispat eivät koskaan kyseisen järjestön tilaisuuksiin muuten tulisikaan, niin tuollainen julistus ei varmasti jäisi ilman vastatoimia. Vai oliko tämä tulkittava Länsi-Suomen Rukoilevaisten linjaksi jo nyt?
Laadolla on toinenkin huomiota herättävä asia kirjoituksessaan:

Herätysliikkeiden yhteisissä kokoontumisissa on käynnis­tetty tun­nus­tuk­sellinen teo­lo­gi­nen koulu­tus. Se alkoi nyt syksyllä Suomen teologisessa instituutissa**. Valmistuvat teologit on tarkoitus vihkiä virkaansa kolmen vuoden opiskelun jälkeen ja sen jälkeen säännöllisesti.** Jo sitä ennen or­di­naatio eli virkaan vihkimys nousee välttämättömäksi. Seurakun­nallehan kuuluu oikeus vihkiä omat paimenen­sa, koska kansankirkon piispat kieltäytyvät täyttämästä velvollisuuksiaan. Siksi he ei­vät enää täs­sä­kään suh­tees­sa edus­ta Kristuksen kirkkoa. Railo repeää apposen auki. Kun opetuslapset huomasivat, että farisealaiset loukkaantuivat Jeesuksen puheista ja opetuksista, he tulivat hänen luoksensa ja ker­toivat siitä hänelle. Silloin hän rohkaisi heitä turhia selittämättä: ”Jokainen istutus, jota ei minun tai­vaalli­nen Isäni ole istutta­nut, pitää juurinensa revittämän ylös. Antakaat heidän olla: he ovat sokeat sokeiden taluttajat. Jos so­­kea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat.” (Matt. 15:13–14.) Seurakunnan luo­vut­ta­matto­miin oikeuksiin kuuluvat evankeliumin puhdas saarna ja sakra­ment­­tien oikea toimittaminen. Ilman niitä se ei ole olemassa. Mutta niiden ääressä se vahvistuu Herras­sa. Hän lupaa, että edes hel­ve­tin por­tit eivät voi­ta si­tä (Matt. 16:18). Mutta voi kaikkia niitä, jotka ”sul­jette tai­vaan valtakunnan ihmisten edestä, sillä te ette itse sinne mene, ettekä salli meneväisiä sinne men­nä” (Matt. 23:13).

Tästä omien pastorien vihkimisistähän puhuivat vähän aikaa sitten jo ruotsinkieliset rauhansanalaiset (LFF), hekin STI:n yhteydessä: Kyrkpressen.fi - LFF med flera vill viga egna präster Nyt Laato tarjoaa konkretiaa ja aikatauluja. Onkohan tämä asia, johon kaikki STI:n jäsenjärjestöt ovat sitoutuneet, vai onko se osalla vain takataskussa varmuuden vuoksi? Nyt nämä pienemmät ja alueellisemmat järjestöt (tai no, LFF:n kannattajakunta on alueellisesti suuri) uskaltavat puhua omilleen ääneen siitä, mistä isommat eivät joko puhu tai korkeintaan vihjailevat.

2 tykkäystä
927

Kovilla ammuksilla ampuu Laato kutsuen kirkkomme menoa saatanalliseksi ja piispoja vähintäänkin epäsuorasti susiksi, jotka syövät lampaansa. Ilmeisesti kaikki piispat, myös Jolkkonen ja Salomäki on nyt julistettava pannaan(!) Ei heille tule ehtoollista tarjota, tuskin maksaa palkkaakaan. Kenties, jos joku heille ehtoollista kuitenkin tarjoaa, tulee kirkkokuria soveltaa häneenkin. Tulee mieleen tästä se, että minä voisin puolestani alkaa sakottaa ihmisiä surkean teologian julkituomiosta sakoin, jotka on maksettava minulle ehtoollisoikeuden menettämisen uhalla. Laadon ainut esimerkki piispojen syntisyydestä on heidän avioliittokantansa ja pastoraalinen ohjeensa. Olisikin näin helppoa! Laato lisäksi väittää, ettei piispojen kaitsennassa seurakuntalaiset saa muuta kuin kirvesvartta, vaikka Jumalan sanaa julistetaan, syntejä luetaan anteeksi, ehtoollista tarjoillaan ja pulla kahveja maistellaan.

En silti väitä olevani täysin eri mieltä miehen kanssa. Pari viikkoa sitten luin Mari Leppäsen saarnoja selvittääkseni, onko hän harhaoppinen. Ei ollut, oli tutkimukseni lopputulema. Olen toisaalta herännyt siihen, että samoilla ilmauksilla, kuten uskontunnustuksella voi olla kahdelle teologille kovin eri merkitys, vaikka tuo yhdessä lausuttaisiinkin. Erimielisyys on paljon laajempi kuin vain nämä kaksi näkyvää kiistaa. Lisäksi on otettava huomioon eettinen vaelluksemme. Tuon luulisi hillitsevän tuomion jakelijoiden intoa. Olemmeko me konservatiivit muka jotenkin rakkaudellisempia kuin liberaalit?

3 tykkäystä
928

Ei varmasti ole kaikki STI:n jäsenjärjestöt sitoutuneet asiaan. Sellainen linja vaatisi käytännössä monessa yhdistyksessä vuosikokouksen päätöksen, eikä niistä monen vuosikokouksessa ole asiasta edes keskusteltu. Länsi-Suomen rukoilevaisuudessa kieltämättä on pappispula, joka ei ratkea vain sillä, että löytyy ketä tahansa vihittyjä miespappeja, koska se on teologisesti niin omanlaisensa liike sekä puhetavoiltaan että käyttämänsä kirjallisuuden osalta (ja lauletut virretkin ovat yli 300 vuotta vanhoja), että voidakseen toimia liikkeen sisällä pappina jatkaen traditiota pitäisi olla käytännössä toiminut ja kasvanut liikkeen piirissä vuosia.

929

Laato on aina ollut jyrkkä ilmaisuissaan. Jo arkkipiispa John Vikströmin aikana hän keräsi nimilistaa arkkipiispaa vastaan evankeliumijuhlilla samaan aikaan, kun Vikström itse oli paikalla. Syynä olivat Vikströmin homomyönteiset lausunnot. Tuon lehden lukijat toki tietävät, että Laatoa vaivaa moni muukin asia, kuten naispappeus. Pääkirjoitus kuitenkin tulee painetuksi myös paperilehteen, ja on jo tuossakin muodossa aika pitkä.

Piispojen kollektiivinen pannaan julistaminen on sikäli ymmärrettävissä, että vaikka Salomäki antoikin eriävän mielipiteensä hän on saattanut ohjeen voimaan myös omassa hiippakunnassaan, ja vaikka vielä on epäselvää miten Jolkkonen Kuopion hiippakunnassa toimii niin kirkolliskokoukseen annetun piispojen aloitteen perusteella hän ei vastustaisi itse asiaa, vaan sitä tapaa millä ohje annettiin. Voi toki olla, että hän on muuttanut ajatuksiaan.

Laato on kyllä suorasanainen mies, vaikka ei hän henkilökohtaisissa keskusteluissa ole vaikuttanut mitenkään erityisen ärhäkältä, suorastaan miellyttävältä. Itsekin hänelle monessa kiitollinen.

Hänen suhteensa Lähetyshiippakuntaan on kyllä mielenkiintoinen. Hän ei näytä pitävän sitä vaihtoehtona ja on julkisestikin kiistellyt paljon sen entisen piispan, Matti Väisäsen kanssa jälkimmäisen kastekäsityksen yksityiskohdista. Samalla hän toimii, tuon Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistyksen pastorin tehtävän ohella, opettajana Ruotsin Göteborgin Församlingsfakulteten:issa, joka on vahvasti kytköksissä Missionsprovinsen:iin ja jossa moni Missionsprovinsen:in ja Lähetyshiippakunnan pastori on saanut koulutuksensa: Timo Laato - Församlingsfakulteten Siellä on nykyään opettajana myös Laadon vävy, joka on vihitty Lähetyshiippakunnassa pastoriksi ja paimensi sen Turun ruotsinkielistä seurakuntaa ennen siirtymistään nykyiseen tehtäväänsä: Niklas Antonsson - Församlingsfakulteten Lisäksi Länsi-Suomen Rukoilevaisten nuortenilloissa on ollut usein opettajina Lähetyshiippakunnan pastoreita, tällä hetkellä netissä näkyvienkin listalta löytyy ainakin yksi: Nuorten toiminta – Länsi-Suomen Rukoilevaisten yhdistys ry