En ollut huomannut k.o. postaustasi aikaisemmin. Et vaikuta kyllä itsekään kunnioittavasi naispappeuden torjujia. Aika hanakkaasti näytät sivaltavan heitä.
2 tykkäystä
Omasta mielestäni olen aika neutri itse asiaan, mutta joku roti heidän käytöksessään todellakin saisi olla ja monella torjujalla onkin hyvin. Hankala asia, joten olisin itse tyytynyt lehtoreihin ja heidän virkansa kehittämiseen. Pelastusasia ja syntiä se ei kummallakaan puolella itse asiana ole, eikä syntinen ihminen pelastu oikeassa olemisellaan eikä uskonnollisuudellaan mitenkään.
Täällä minä vain koin pettymyksen, kun en huomannut asiaa.
Toivottavasti te silti elätte armosta, ettekä ole siitä langenneet galatalaisten tapaan, vaikka joskus näyttää siltä. Palstoilla usein tulee aivan väärä vaikutelma ihmisestä ja hänen todellisesta uskostaan. 
Aika voimakkaasti sanottu kun tähtäyspisteenäsi näyttää olevan Kristuksen kirkon yksimielisen 2000 vuotisen uskonperinnön vaalijat.
3 tykkäystä
Toivon, että tähän keskusteluun ei olisi jouduttu ja yritän unohtaa, vaikka oma syyni. Minä en näe Uudessa Testamentissa (Vanhassa kylläkin ja tietenkin) mitään uskonperintöä naispappeuden kieltämiselle, vaikka en pysty sitä tutkimaan arvovaltaisena. Päinvastoin, tämä myöhemmin tullut syrjintä väärin tulkinnasta on ollut pahasta ja pilannut naisten elämää uskonnollisesti suuresti ja maailmallisesti, vastoin Jeesuksen ja alkuseurakunnan käytäntöjä.
Kumma kyllä naiset ovat huomattavasti kristillisempiä kuin miehet silti. Minua tämä erimielisyys ärsyttää suuresti. Odotan uteliaana tuomiopäivän ratkaisua asiassa. Onneksi armo riittää kummallekin osapuolelle.
Tähän voisi sanoa, että VT:ssa Jumala valitsi miehet papeiksi ja UT:ssa traditio jatkuu. Taustalla ei ole naisten syrjiminen. Jumala on valinnut miehet tiettyyn tehtävään ja Jumalan valinnoissa ei ole ikinä kysymys toisen sorsimisesta vaan Jumalan tahdon toteutumisesta, vaikka se meistä tuntuisi kurjalta. Kyse ei ole edes siitä, etteikö Jumala toimisi naisten kautta, sillä todellakin toimii, kuten Raamattukin todistaa.
Jumalan tahdon tuntemisen heikkeneminen ja itse asiassa sen ajatuksen kasvu, että emme voi tuntea Jumalan tahtoa, johtuu ensisijaisesti Raamatun lukemisen ja Jumalan sanan kuulemisen puutteesta. Tällä en viittaa kehenkään foorumilaiseen vaan yleiseen ilmiöön kansassamme. Olemme antaneet oman järkemme päättää siitäkin, mikä on Jumalan tahto: salattu tai ilmoitettu.
Teen yhteistyötä kaikkien pappien kanssa ja hyväksyn että joudun siitä ja sen seurauksista tai seuraamattomuudesta tilille joskus. En voi paeta kirkkoni päätöksien taakse.
D
11 tykkäystä
Pastoraalikirjeissä määritellään millaisia seurakunnan paimenten ja diakonien pitää olla. Siellä sanotaan, että seurakunnan kaitsijan pitää olla “yhden vaimon mies.” Kirkossa oli 300-500-luvuilla voimakas paine määrätä papit selibaattiin, (koska luostariliike oli hyvin voimkas), mutta idän kirkossa tämä onnistuttiin torjumaan seurakuntapapiston osalta, koska Uudessa Testamentissa puhutaan perheellisistä seurakuntapapeista ja vanhankin liiton papit olivat olleet naimisissa olevia.
Kyseinen jae torjuu myös sen, että pappina voisi olla nainen. Ei UT:ssa puhuta naispapeista, siellä mainitaan vain lesket, jotka on otettu seurakuntapalvelijoiksi eli diakoneiksi.
7 tykkäystä
Täysin eri mieltä. Sydämeen ei näe, mutta käytäntä ja totuus osoittaa toisin. Tuomio on yksin Jumalan.
Noihin lauseisiin ei tietenkään voi vedota. Ei niiden tarkoitus ole erotella miehiä ja naisia siinä kulttuurissa, vaan huomio on ihan muualla. Fyysisten ominaisuuksiensa ja lasten synnyttämisen ja hoitamisen takia naiset eivät käytännössä voi tehdä kaikkia hommia. Nyky papin hommia pystyy kevyesti. Vaikka Jumala ei onneksi muutu, maailma muuttuu koko ajan. Uskonto ja teot, asema ei pelasta, yksin Kristus J.
Armosta saa nainenkin osallistua mihin tahansa seurakunnan rakentamiseen lahjojensa ja kutsumuksensa mukaa,
(Rakkauden kasoiskäsky ja erottelun synnillisyys, alkuseurakunnassa naiset palvelivat omilla paikoillaan ja opettivat, siis ne, jotka osasivat ja myös oppimattomia miehiä. Jos Jeesusta olisi konkreettisesti seurannut oipetuslasten joukossa naisa, olisi se ollut moraalitonta siihen aikaan. Muualla Jeesuksella oli naispuolisia optuslapsia ja eikös siitäkin vieläkin juoruta ja panetella, samoin muka sopimattomasta rakkaudesta Johannekseen. Kirjaimellinen Raamatun lukeminen ei ole kaikkialla oikein, kuinkas luet?)
Oikeastaan siitä, onko naispappeus oikein vain väärin minkäkin raamatunkohdan tai niiden puuttumisen pohjalta, ei enää ole tarvis sen enempää väitellä, koska asia on jo 40 vuotta ollut suht selvä molemmille osapuolille omilta kannoiltaan. Nyt pitää keskustella lähinnä siitä, mitä pitää tehdä sen asian kanssa, että erimielisyys ilmeisesti pysyy aivan samanlaisena kuin ennen: mitkä ovat käytännön johtopäätökset?
2 tykkäystä
Näin olisi vihdoin tarpeen. Nyt vaan on tullut vielä suurempi kysymys kansankirkon tappioksi. Moni naispappeuden ymmärtäjistä ja hyväksyjistä Jumalan edessä ei voi kuitenkaan kestää homoparien siunaamista avioliittoon ja julistamista kerrankin täysin yksiselitteisen selvää Raamatun sanaa vastaan.
No jos Raamstun selkeä ohje ja linjaus pappien ominaisuuksista hylätään mm sukupuolen odalts, niin miksi pitäisi sit noufattaa mitään muutakaan ohjetta ja sääntöä? Polygamia ja homostelu on ihanbyhtälailla ok kuin naispapit.
On jo aika pitkälle vietyä virkateologiaa sekä tulkintaa sanoa, että Uuden testamentin pastoraalikirjeet antaisivat joitain ohjeita pappeuteen. Nykyaikainen pappeus on pitkän prosessin tulos, johon on aikojen saatossa yhdistynyt erilaisia Uudesta testamentistakin löytyviä seurakuntavirkoja.
Lisäksi “yhden vaimon mies” -määritelmän ottaminen ohjaavaksi on aika vaillinaista luentaa, sillä jos tuolle tielle lähtee, niin silloin papin tulee olla naimisissa ja hänellä tulee olla lapsia, ja koko perheen on oltava uskossa sekä hyvässä maineessa. Naimattomat papit tai ne, joiden perheessä on jäseniä, jotka eivät usko tai ole hyvässä maineessa, ovat kelvottomia.
Sekä Uusi testamentti että arkeologia osoittaa, että naiset toimivat seurakunnissa johtotehtävissä, jopa pappia vastaavissa tehtävissä parina ensimmäisenä vuosisatana. Löytyy jopa merkkejä naispiispoista. Vain miehille rajoitettu seurakunnallinen kaitsenta on myöhempää perua.
3 tykkäystä
Kerrotko meille muillekin, mitä nämä arkeologiset löydöt ovat.
1 tykkäys
“Vaillinaista luentaa” Eikö Raamatun sana mitään merkitsekään teille protestanteille? Tottakai seurakuntapapin tulee olla naimisissa, mutta vain yhden kerran eli siis yhden vaimon mies, Meillä ortodokseilla pastoraalikirjeiden ohjeitä noudatetaan. Naispappeutta kannattavat protestantit sen sijaan eivät näytä antavan mitään arvoa apostolien opetukselle tai kirkon traditiolle.Historiallisia ja arkeologisia todisteta naispappeudesta varhaiskirkossa ei ole.
2 tykkäystä
Esimerkiksi tästä Wikipedia-artikkelista löytyy listattuna varhaisen kristillisyyden naisvahimpia, minkä siis pastoraalikirjeiden mukaan pitäisi olla kiellettyä.
Tässä linkissä näyttäisi olevan juttua ja kuvia myös naispiispoista.
2 tykkäystä
Ongelmia tulee silloinkin, kun lähtee sille tielle, jota sinä näyt kulkevan. Tarkoitan, että sinun mukaasi (korjaa toki jos ymmärsin väärin) on parempi olla noudattamatta raamatunkohtaa miltään osin kuin noudattaa sitä vajavaisesti. Miksi ollenkaan kiinnostua Raamatun uskonnosta, jos asia on noin?
Tuo jälkimmäinen linkki ohjaa johonkin merkillisen kuppikuntaan, joka käyttää nimeä “Sovereign Pontificial Ancient Apostolic Church”. Ei näytä vakavasti otettavalta. Vai näyttääkö sinusta?
Ei suinkaan. Parempi on pyrkiä ymmärtämään Raamattua paremmin. Sen sijaan, että “yhden vaimon mies” tarkoittaisi viran rajoitusta pelkästään miehille, on se huomattavasti paremmin ymmärrettävissä viittauksena sekä/joko korkeaan seksuaalimoraaliin ja hyviin arvoihin sekä yksiavioisuuteen.
“Yhden vaimon mies” voidaan ymmärtää monella tavalla. Se voi viitata puhtaasti kannanotoksi moniavioisuuteen: seurakunnan johtaja ei saa ottaa useita vaimoja. Se voidaan ottaa kannanottona moraalin ja arvojen ylevyyteen: seurakunnan johtaja ei ole vaihtanut usein (ja keppoisin perustein?) puolisoaan. Se voi tarkoittaa, että edellytyksenä on naimisissa olo: seurakunnan johtajaksi ei kelpaa (nuori) naimaton mies, vaan pitää olla aidosti kokenut ja aikuinen. Sen voi rinnastaa myös kriteeriin, että perheväen pitää olla uskovia ja hyvämaineisia, jolloin sen voi ymmärtää joko kriteerinä, että seurakunnan johtajalla pitää olla uskova ja hyvä maineinen perhe (eli perheetön tai huonomaineinen perhe ei kelpaa) tai että seurakunnan johtajan kykyjen ja luonteen arviointia laajennetaan perheeseen, mikäli tällä sellainen on. Lisäksi tietenkin se vaikuttaa, että Uusi testamentti (ja Raamattu) ylipäätään on osoitettu miehille pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Tämänkaltaisella tulkintatavalla pitäisi suhtautua muihin kohtiin samalla tapaa ja tehdä erilaisista “veljet”, “miehet” yms. -lausunnoista sukupuolisidonnaisia, mikä johtaa siihen, että naisille on hyvin vähän ohjeita kristilliseen elämään.
On tosi vaillinaista raamatuntulkintaa lähteä vain siitä, että “yhden vaimon mies” tarkoittaisi automaattisesti seurakunnan johtajan sukupuolen rajausta.
2 tykkäystä
Artikkelista käy selvästi ilmi, että noiden naisvanhimpien asema on kiistanalainen. Ei ole mitenkään selvää, että naisen kutsuminen “presbyteeriksi” tarkoittaisi, että hänet on ordinoitu presbyteeriksi siinä merkityksessä, jossa vakiintunut kirkollinen järjestys tätä virkanimikettä käyttää. Mutta jos joku olisikin joskus jossakin asettanut naisen presbyteeriksi, niin miten se kumoaa Raamatun sanan?
1 tykkäys
Siihen tapaan minäkin sen ymmärrän. Suurin osa noista hyveistä – raitis, maltillinen, säädyllinen jne. – sopivat kelle tahansa kristitylle. Tekstistä voikin luontevasti lukea ajatuksen, että seurakunnan kaitsijan tulee olla esikuvallinen. Seksuaalimoraalin esikuvallisuus mainitaan ensimmäisenä, koska sen puuttuminen romuttaisi kaitsijan aseman.