Tällä oikeastaan todistat alkuperäisen kommenttini. Vakiintunut kirkollinen järjestys kehittyi vasta myöhemmin ja siinä tosiaan naiset jätettiin seurakuntavirkojen ulkopuolelle. Sitä en ole kiistänytkään.
1 tykkäys
Kyllä naiset jätettiin seurakuntavirkojen ulkopuolelle sangen varhain. Tämän todistaa 1.Timoteuskirje. Tosin sielläkin naisilla näyttää olevan jokin virka (“leskien luettelo”?)
Ehkäpä nämä kolme sanaa eivät ihan yksinään riittäisikään todisteeksi. Mutta samassa Timoteuskirjeessä on sanottu naisen asemasta muutakin.
Eihän se pelkkään sukupuoleen viittaa vaan siihen, että pappi on ennen vihkimystään naimisissa sen ensimmäisen ja ainoan vaimon kanssa. Poikkeuksena pappismunkit ja ne harvat jotka antavat lupauksen olla menemättä naimisiin. Puolisona on tällöin seurakunta.
Ortodoksinen kirkko edellyttää, että vaimo on myös ortodoksi. Tai näin olen ainakin ymmärtänyt.
Ei välttämättä ollenkaan. Tosin tässä hankaluudessa, että homoudesta ei oikein uskalla kirjoittaa mitään näkyvää, sanon vaan, että en ole vielä päässyt siihen, että itse, jos olisin vihkioikeutettu uskaltaisin Jumalan edessä siunata ko. liitot, mutta ajatuksen tasolla voisin lähimmäisenrakkaudesta, anteeksiannon ja Armon hengessä sen tehdäkin.
Naispappeus asia on ihan eri asia minulle, olen yhä enemmän alkanut nähdä heidän tarpeellisuutensa Jumalan tahtona, ehkä vielä jättäisin Arkkipiispan viran pois naissukupuolelta perinteen ja auktoriteetin takia (järjestys).
Erimielisyys tässä johtunee luultavasti siitä, että minulle esim. Raamattu, vaikka on Jumalan Sana ja lopullinen on yhtä aikaa inhimillinen ja Jumalallinen. Raamattu ei ole tarkoitettu mielestäni kirjaimelliseksi kaikilta osin eikä Raamattua palvota Jumalana. Tämä on naiskiista, josta löytää Raamatussa kohtia todistukseksi molemmin puolin, eikä niitä voi jättää huomiotta. Tämä skisma on samaa luokkaa, kuin Filioque -kiista (Minulle lähtee edelleen Isästä ja Pojasta, vaikka on lisätty Room. kat. toimesta myöhemmin ja palattu nyt. Samoin minulle ei ole olemassa paavin ‘Istuimen’ erehtymättömyyttä. Sen todisti Paavi parka, joka ei pystynyt Holokaustia sammuttamaan auktoriteetillaan, jota ei olutkaan kuin kuvitelmassa. Paljon on kiistoja Raamatusta lisää.
Suuri Rauha ja onni on löytynyt Armosta ja että Jumala on heikoksi tulleen Lain yläpuolella ja on sovittanut täydellisesti ihan kaikki ihmiseen ja lakiin katsomatta. Kaikki olemme samalla viivalla syntisinä Jumalan edessä, kukaan ei voi kerskua. Fariseukset olivat laissa laittamattomia, mutta Jeesus ei sitä arvostanut, vaan fariseuskin pelastuakseen joutuu nöyrtymään syntiseksi tai… Jeesus se vasta kovia sanoja lateli fariseuksille ja ymmärsi syntisiä.
@Welzu lle kiitokset, että on viitsinyt kaivaa vastaväitteitä, vaikka niitä on jatkuvasti ollut esillä.
Kukaan ei helposti muuta omaksumiaan asioita, joten nyt todellakin pitäisi löytää kompromissi, miten edetä kirkossamme. Osapuolten on tultava toista vastaan, kukaan ei pysty sanomaan varmuudella, mikä on oikein ja mikä väärin tässä, koska Raamattu ja historia ei ole yksiselitteinen: Armo, anteeksianto ja lähimmäisenrakkaus, Kultainen säätö on niitä mitkä ovat lain yläpuolella elämässämme kristittynä. Kuka ei yksin Kristuksen J. ansiota puolestamme korota on harhaoppinen vakavassa mielessä.
1 tykkäys
Seurakuntalehden toimittaja muistelee kolumnissaan työvuosiaan lehden toimituksessa ennen jäämistään eläkkeelle.
Päällimmäisenä hänellä näyttää jääneen mieleen naispappien kohtaama syrjintä alkuvuosiltaan. Hän oli itsekin laatinut aiheesta monta juttua. Nyt hän hämmästeli, että eikö tätä asiaa olla vieläkään saatu pois päiväjärjestyksestä.
Näen naispappien torjujien joukossa semmoista ehdottomuutta, johon en muuten elämässäni törmää.
Katsotaanpa Oulun tuomiokirkkoseurakunnan tarjontaa. Siellähän on nainen tuomiorovastina.
Kun katsoo nostoja tapahtumista, löytyy
Body fullness -kehollinen meditaatio (vahvistaa hermoston palautumista, lisää kehotietoisuutta ja syventää mielen kykyä olla läsnä)
Tervetuloa kirkkoon (mainintoja, milloin kirkko on auki, mutta ei sanallakaan, että jumalanpalvelukseenkin voisi tulla)
Virsiä ja viiniä
Iskelmämessu
Seniori Disco “Nyt ollaan vaan ja hengaillaan”
Onhan toki kauhea ongelma, että yhä vieläkin löytyy Suomesta pappeja, jotka eivät suostu tekemään yhteistyötä naispappien kanssa. Siitähän pitää tehdä ongelma.
1 tykkäys
En ole lähemmin tutustunut, mutta voin kuvitella, että noilla asioilla yritetään kalastella ei uskovia seurakuntaan. Ymmärrän, mutta en hyväksy. Kirkko pysyköön lestissään, vaikka kukaan ei tulisi. Kirkolla on ihan oma tehtävänsä, josta ei voi poiketa. Yksi vaikea asia tämä myös.
2 tykkäystä
Niin, syrjintäänhän yleensä vedotaan, kun halutaan saattaa vanhan virkakannan edustajat huonoon valoon, vaikka eihän siitä ole kysymys, vaan Jumalan järjestyksestä.
Viimeisimmässä Uuden Tien numerossa Santeri Marjokorpi avaa Raamatun ja tradition roolia mielestäni erittäin hyvin, osapuilleen näin myös tämän asian näen.
3 tykkäystä
Minäkin liin tuon ja rrittäin hyvin Marjokorpi perusteli asiansa.
3 tykkäystä
Kyllä, todella hyvä ja ytimekäs teksti.
Tämäpä on ollut mielenkiintoinen mielenilmaus: eräs Länsi-Porin seurakunnan jäsen on pyytänyt vapautusta kirkollisverosta sillä perusteella, ettei Sleyn messuyhteisö saanut ehtoollislupaa: Tweb Tällä viikolla kokoontunut seurakuntaneuvosto ei myöntänyt vapautusta.
3 tykkäystä
Samaa mieltä. Itse kirjoitin taannoin aiheesta, hieman tiukemmin Raamatun teksteihin pitäytyen: Naisen asema kirkossa
On näköjään todella erikoinen esittelyteksti. Asian esitellyt kirkkoherra ei näytä tienneen edes, mitä lakeja asiassa kuuluu soveltaa. Asiassa pitäisi voimassa olevan lain mukaan olla kyse veronkantolain 47 §:ssä säädettyjen perusteiden soveltamisesta. Asiasta päättäneille luottamushenkilöille ei ole kerrottu esittelytekstissä edes sellaisen lain olemassaolosta, saati viitattu oikeaan pykälään, joten he tuskin ovat pystyneet vertaamaan hakemusta siihen, mitä laissa on perusteista edes säädetty. Esittelijä on osannut kertoa, että “**** antamat perustelut kirkollisverosta vapauttamiseksi eivät täytä perusteita, joilla vapautus kirkollisverosta voidaan myöntää*”, vaikka ei ole esittelytekstissä edes kertonut, mitkä lain mukaan ovat perusteita, joilla vapautus voidaan myöntää tai että missä laeissa niistä on säädetty. Veronkantolain mukaan vapautus verosta voidaan kunnan ja valtion verotuksessa myöntää mm. silloin, jos “veron periminen on muusta erityisestä syystä ilmeisesti kohtuutonta”. Laissa evankelis-luterilaisten seurakuntien jäsenten velvollisuudesta suorittaa veroa seurakunnalle on 2 §:ssä säädetty, että seurakunnan pitäisi tehdä päätös käyttäen samoja perusteita (mutta siinä laissa ei lue, että mistä ne perusteet löytyvät, jottei sitä lakia tarvitse päivittää aina kun valtio päivittää omia verolakejaan). Jotta päätös voitaisiin tehdä käyttäen laissa säädettyjä perusteita, pitäisi esittelytekstissä olla kuvattu luottamushenkilöille, millä perusteilla päätös kuuluu lain mukaan tehdä, tai edes että mistä tieto niistä perusteista, joita tuollaista päätöstä tehtäessä täytyisi lain mukaan soveltaa, löytyy.
Sekin on erikoista, että kirkkoherra on päättänyt julkaista tuon anomuksen yksityishenkilön nimen kera netissä. Yleinen käytäntö muissa seurakunnissa on jo pitkään ollut se, että seurakuntalaisten nimet peitetään tuollaisissa asiakirjoissa netissä julkaistavasta versiosta, koska muissa seurakunnissa katsotaan lain jopa velvoittavan jättämään netissä olevista asiakirjoista asianosaisen riviseurakuntalaisen nimitiedon pois. Yleensä viranhaltijan nimi lukee netin asiakirjassa, joka koskee riviseurakuntalaisen asiaa, mutta riviseurakuntalaisen ei. Tuossa asiakirjassa on toimittu täsmälleen toisin päin. Riviseurakuntalaisen nimi on julkaistu koko hakemustekstin kera, mutta päätöksessä esittelijänä toimineen kirkkoherran oma nimi on jätetty pois tuosta netissä julkaistusta asiakirjasta.
5 tykkäystä
Ei olisi kyllä saanut julkaista, olisi pitänyt olla “A on lähettänyt…” tai mustata nimi. Otsikossakaan ei olisi saanut olla.
Kirkkoherran nimeä ei ole piilotettu. Siinä lukee:
Esittelijä kirkkoherra
Tarkoittaa ko. seurakunnan kirkkoherraa eli esittelijän roolia.
En sanonut, että nimi olisi piilotettu, vaan että kirkkoherran nimi on jätetty asiakirjasta pois. Päätöksissä olisi hyvä aina lukea esittelijän nimi. Päätösasiakirjat leviävät myös itsenäisinä dokumentteina ilman, että mukana on pöytäkirjan muita sivuja. Esittelijä on lain mukaan virkavastuussa esittelystä. Jos dokumentissa lukee “kirkkoherra”, ulkopuoliselle lukijalle ei käy ilmi täydellä varmuudella, että kuka yksilö on ollut kyseessä edes silloin, vaikka etsisi tiedon siitä, kuka jonkun seurakunnan virassa oleva kirkkoherra on. Kirkkoherran valtuuksilla toimivat myös kirkkoherran sijaiset. Esittelijän nimi olisi aina syytä lukea seurakuntaneuvoston päätösasiakirjassa.
IMO tuollainen anomus on yhtä tyhjän kanssa. Olen itse vapauttanut itseni maksamasta kirkollisveroa jo about 20 vuotta sitten eroamalla ao. yhdistyksen jäsenyydestä.
En voi ymmärtää pyrkimystä ajamaan kaksilla rattailla saman aikaisesti. Joko ollaan kirkossa ja maksetaan verot kiltisti tai sit otetaan ritolat ja päästään maksuvelvoitteesta.
4 tykkäystä
Sivuhuomiona, suurin osa maailman kristityistä ei hyväksy naisten pappeutta, ordinaatiota tai vihkimistä pastoriksi. Suomessa ja monessa muussa maassa naispappeus on valtavirtaa, mutta maailmanlaajuisesti näin ei ole.
Ei ole tietenkään niinkään että enemmistö on aina oikeassa. Tässä kysymyksessä enemmistön mielipide on niin historiallisesti kuin tämän hetkisessä tilanteessa merkittävä tekijä.
Naispappeus-kysymyksellä on niin laajat seuraukset moneen muuhun asiaan, niin kuin Sakari Marjokorpi ylläolevan linkin tekstissä osoittaa, että naispappeuteen kannattaisi jokaisen kristityn suhtautua hyvin varovaisesti. Muuttamalla kantaansa naispappeuskysymykseen tulee huomaamattaan ottaneeksi kantaa muutamaan muuhunkin asiaan. Naispappeutta kannattaisikin lähestyä ensin kysymällä itseltään kantaa näihin kaikkiin muihin asioihin.
Jos naispappeus on luomisjärjestyksen vastainen asia, naispappeus ei ole vain elämää, vaan myös elämän luomista suurempi asia, ja se on jo suurta.
4 tykkäystä
Sadat tuhannet kirkon jäsenet eivät vuositasolla maksa senttiäkään kirkollisveroa. Pääasiassa asiaa johtuu pienistä tuloista. Yleisimmin kirkkojen ja seurakuntien talous globaalisti perustuu erityisesti lahjoituksiin. Oman aikansa ja työpanoksensa lahjoittaminenkin on monin paikoin mahdollista.
Toki tässä vaiheessa varmaan aika vahvaa valintaa käynyt sen suhteen, meneekö naispappeutta vastustava kansankirkon leipiin.
Tekstissä kerrotaan lokakuun 2025 osalta mikä on sukupuolijakauma kirkkoherrojen osalta, tutkimus naispappeusnäkemyksistä ei ole siltä vuodelta. Tutkimus on tehty vuonna 2015, kuten tuossa lainauksessasi sanotaan.
Mitä itse tutkimukseen tulee on se linkitettynä tuolla sivulla. Vilkaistaanpa sitä: Suhtautuminen naispappeuteen | Tableau Public
Naispappeuden hyväksyviä on sen mukaan selvä enemmistö, mutta kirkko on tehnyt hieman valintaa siinä mitä tulee tulosten esittämiseen sivuillaan. Tutkimuksen mukaan kirkon jäsenistä tosiaan 5% sanoo vastustavansa naispappeutta, mutta näiden lisäksi 9% on vastannut hyväksyvänsä sen “pienellä varauksella”, eli pitää asian hyväksyttävyyttä jollain tapaa epävarmana. Samat prosentit ovat kirkon työntekijöillä. Sen sijaan seurakuntien luottamushenkilöistä 9% vastustaa ja 14% hyväksyy pienellä varauksella. Eli työntekijöistä ja seurakuntalaisista noin 14% pitää naispappeuden hyväksyttävyyttä vähintään epävarmana, luottamushenkilöistä 23%.
Tarkastellessa suhtautumista vastaajien iän mukaan on mielenkiintoista, että alle 35-vuotiaissa luottamushenkilöissä vastustus on vahvinta (15% vastaan, 13% hyväksyy varauksin). Oulun hiippakunnassa noin joka neljäs luottamushenkilö vastusti naispappeutta. Luottamushenkilökysely on suunnattu kohdennetummin kuin nämä muut kyselyt, joten se antanee realistisinta kuvaa kokonaisuudesta. Tosin luottamushenkilöt ovat tuon jälkeen vaihtuneet.
Työntekijöissä vastustus painottuu vanhimpiin ikäluokkiin, mutta tätä selittää osin se, ettei perinteisellä virkakannalla oikein pääse kirkon töihin. Silti alle 35-vuotiaissa vastustajia on 6% ja varauksin hyväksyviä 11%. (Tässä lienee niitä pappeja, joita itsekin olen tavannut, jotka sanovat, että eivät pidä naispappeutta raamatullisena, mutta pitävät asiaa sen verran vähämerkityksellisenä, että ovat osallistuneet yhteisvihkimykseen ja tekevät alttariyhteistyötä). Tässä kyselyssä 3% naistyöntekijöistä ja 11% miestyöntekijöistä vastusti naispappeutta, eniten vastustusta Oulun hiippakunnassa.
Jäsenille suunnattu kysely on kaikkein epävarmin, 3155 hengen otannalla on yritetty saada kuvaa koko kirkon jäsenistön kannasta. Vastustajien määrä on ikäluokasta riippumatta 4%-5% luokkaa, varauksin hyväksyvien 9%, paitsi yli 65-vuotiailla 11%. Mielenkiintoista on, että muuten kannanmuodostus on selkeää, mutta alle 35-vuotiaista 4% toteaa, ettei osaa sanoa miten suhtautuvat. Erikseen on todettu, että Pohjois- ja Itä-Suomessa jopa 10% kirkon jäsenistä ilmoitti vastustavansa naispappeutta.
Tutkimuksessa on kysytty myös miten naispappeuden vastustajat suhtautuvat tilaisuuksiin, joissa on naispappi. Varsinkin jäsenten kyselyssä vastaajajoukko on kovin pieni, mutta ei takerruta siihen. Vaihtoehtojen “voi osallistua” ja “vältän tilaisuuksia” -välillä enemmistö on valinnut “voin osallistua”. Muistan kun tästä tutkimuksesta uutisoitiin ja todettiin, kuinka vain hyvin pieni osa käytännössä välttää naispappien tilaisuuksia.
Itse pidän kuitenkin kysymyksenasettelua hankalana. Mitä itse olisin vastannut? Jos joku on kutsunut minut häihin, lapsensa kastetilaisuuteen tai hautajaisiin minä menen riippumatta siitä, kumpaa sukupuolta pappi on. Toimitukset kun ovat päteviä, vaikka ne toimittaisi maallikko. Kutsuva taho toimii oman vakaumuksensa mukaan ja kunnioitan tässä sitä. Toki esimerkiksi morsiusmessussa olemme ehtoollisen aikana jääneet penkkiin. Sen sijaan jumalanpalveluksia ja vastaavia tilaisuuksia välttelen. Luulen, että moni muukin vanhavirkakantainen on voinut kokea tuon kysymyksenasettelun liian vaikeaksi niputtaessaan kaikki tilaisuudet yhteen.
Muutakin tuossa tutkimuksessa oli selvitetty, kuten sitä missä määrin naispappeuden hyväksyvät ymmärtävät naispappeuden vastustajia. En nyt mene enempää niihin, katsokaa itse tutkimustuloksia.
Summa summarum, naispappeuden hyväksyjät olivat ainakin v. 2015 tehdyn tutkimuksen mukaan selvä enemmistö Suomen ev.lut. kirkossa. Huomautan vielä, että tutkimus koski kirkon jäseniä, eli ei voi sanoa, että suomalaisista 95% hyväksyy, vaan tutkimuksen mukaan tuolloin kirkon JÄSENISTÄ 95% hyväksyi jollain asteella (kuten edellä todettiin, 9% varauksin). Vastustus on alueellisesti painottuvana kuitenkin paikoin merkittävää. Lisäksi luottamushenkilöissä keskimääräistä suurempi vastustus kertoo siitä, että kirkon aktiivien joukossa vastustus on suhteessa yleisempää. Rohkenen sanoa, että kirkon tapa ilmoittaa nuo tulokset @Seuraaja n linkkaamalla sivulla eivät ole valheelliset, mutta sikäli tarkoitushakuiset, että tutkimuksesta on poimittu sellaisia asioita, jotka auttavat väheksymään naispappeuden vastustajien määrää ja merkitystä.
4 tykkäystä