Oon mää sitä miettiny viime päivin, että haluanko maksaa ens vuoden kirkollisveron? Haluanko maksaa evankelis-luterilaisen kirkon toiminnasta? Auttaako kirkkomme kansaa pääsemään syvälle kristinuskoon? Houkutteleeko luterilaisen kirkon tilaisuudet ihmisiä?
Ja lisäksi kun ajattelee mitä tuleman pitää eli suuria ongelmia kirkossa, jotka voimakkaasti jakavat kirkon työntekijöitä ja seurakuntalaisia niin ei houkuttele rahoittaa kirkon ensi vuotta. Mieluummin haluaisin itse päättää tarkasti, että mihin kirkon työhön rahani käytetään. Valitettavasti rahoja ei voi kuitenkaan kohdentaa sen tarkemmin. Jospa siis jätän kirkollisveron maksamatta ja kohdennan itse minne tykkään summan. Ei ole mieltä minun rahoittaa kirkon huonoja puolia. Haluaisin kohdentaa rahan hyviin puoliin. Lyhyttä pohdintaa aiheesta?
Ilman muuta haluan.
Uskon, että Jumala siunaa iloista antajaa. Kirkko edelleen tarvitsee rahaa hyvään työhön.
Minun veronmaksuni ei ole niin iloista. Ennemminkin mietin, että kuinka paljon siitä on haittaa.
Minulle kirkollisvero oli aikoinaan painava syy jättää Suomen evlut kirkko. On iloista elää hyvällä omallatunnolla kansankirkon ulkopuolella. En vieläkään ymmärrä, miten kirkollisveron maksaminen Raamatun opetuksesta luopuneelle kirkolle olisi Room. 16:17:sta mukaista.
Maksan iloiten.
Minä kuulen kirkossani Raamatun mukaista opetusta ja saan nauttia sakramenttia oikein jaettuna.
Minut on siihen kirkkoon kastettu, ja elän sen mukana, kuten aikoinaan vanhan liiton hurskaat vaikeina aikoina kuitenkin Herran tulemista odottaen.
Vanha Adam ehdottaisi kyllä muitakin ratkaisuja.
Mietin vaan että kuinka syvällisesti suomen kansa tuntee Raamattunsa? Kuinka hyvin kirkollisveron maksaminen auttaa siinä? Lähinnä herätysliikkeet ja raamattuopistot tarjoavat sitä syvällisempää opetusta? Toki hyviä kirjoja on paljon. Välillä mietin, että onko kaikki kristinuskoon liittyvä syvällinen tieto usein saatavilla messujen ulkopuolella. Harvoin jumalanpalveluksissa kuulee muuta kuin pintapuolista asioiden käsittelyä. Jumalanpalveluksissa käymällä ei välttämättä kauheasti viisastu. Parempi olisi mieluummin lukea vaikka evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjat. Rippikoulussa voisi olla järeämpää opetusta. Riippuu toki rippikoulustakin. Haluanko maksaa evankelis-luterilaisen kirkon saarnoista kirkollisveroa? Onko ne niin syvällisiä ja laadukkaita?
Ratkaiseva kysymys: mihin tarkoitukseen rahat menevät? Tähän joku voi sanoa, että osittain hyvään, mutta se ei riitä. Kansankirkko käyttää rahaa myös vääriin tarkoituksiin, ainakin siihen, että se maksaa palkkaa useille piispoille ja papeille, jotka opettavat väärin. Hesekiel nuhteli tästä vääriä profeettoja jo ammoin: “he vievät minun kansani harhaan, sanoen ‘rauha!’, vaikka ei rauhaa ole” (Hes.13:10). Se, joka osoittaa vieraanvaraisuutta valheopettajalle, joutuu osasyylliseksi tämän syntiin (2.Joh.10,11).
On siis arvioitava, meneekö kirkollisveroraha pääasiassa hyvän vai huonon asian ajamiseen. Omassa arviossani vaaka on kääntynyt jo vuosia sitten siihen, että en voi maksaa kirkollisveroa hyvällä omallatunnolla.
Eikö kirkosta eroamista voisi ehdottaa joku muukin kuin se vanha Adam? Jos vaikka omatunto?
Mielestäni sinun pitäisi käydä jossakin jumalanpalveluksessa, jos vaikka kansankirkko ei antaisikaan mitään. Kirjat ovat hyödyllisiä, mutta kristityn tulee olla jonkin seurakunnan aktiivijäsen.
Minä pidän suuttumuksen ja kaunaisuuden vaikutusta sieltä lähtevänä.
Monenlaisia vaikutuksia tässä itsestään löytää.
En tietenkään halua arvostella tai arvioida sinun motiivejasi, enkä pyri tuomaroimaan.
Jos lähden siitä, mitä ovat tarpeeni ja miten ne tulevat oikein sanalla hoidetuksi, en näe nyt syytä lähteä. Uskon, että Jumalan viesti siinä asiassa on selvempi.
Raskasta tämä tietenkin on, kuten ristin ja vainon kärsiminen yleensäkin.
Tuo Hesekiel (Hes 13:10) neuvoiko hän todella lähtemään kansan seasta jonnekin muualle asumaan ja palvelemaan Herraa?
Hesekiel olisi varmaan ollut haluton maksamaan rahapalkkaa väärälle profeetalle, ja rahastahan tässä ketjussa on kysymys. Muuten: luterilaisella kansankirkolla ei ole mitään monopolia olla Jumalan kansa. Sen kirkon ulkopuolellakin on kristittyjä.
Välimiete tähän keskusteluun: uudestisyntynyt ei voi sinänsä erota kirkosta. Hän on koko ajan osa Kristuksen näkymätöntä kirkkoa riippumatta onko kirjoilla jossain vai ei. Uskosta luopuminen on vasta ero Kristuksen ruumiista.
Itse tuskailen näiden samojen ajatusten kanssa. Lapsena evl-kastettu ja siitä asti kyseisen kirkon jäsenenä ollut.
Mutta viime vuosina on kovin outoja oppeja ja käsittämättömiä tulkintoja kirkossani esiin pulpahdellut, ja ikävä kyllä tosiaan opetusviran haltijoiltakin. Mediassa esiinnytään, seurakuntalaisille opetetaan ja jopa jumalanpalveluksissa saarnataan aivan Raamatun sanan ja kirkon perinteen ja käsikirjan vastaisia oppeja ja käsityksiä.
Ärsyttää myös se into pakottaa koko suomenmaanlaajuinen kirkko samaan formuun, edes henkilöseurakuntia ei ole tarjottu, jotta eri tulkinnat saisivat asialliset omat hengelliset kotinsa. Koen kovasti poistyöntävänä ja karkoitushaluisena kirkkoni (evl) toiminnan tämän asian suhteen. Luottamukseni kirkkooni on lähes kokonaan kadonnut. Tunnen toki monia hyviä pappeja ja muita ihmisiä kirkostani, mutta pelkään, etteivät he kykene pelastamaan kirkkoa, eivätkä edes tarjoamaan saattohoitopaikkoja meille dinosauruksille, jotka emme kykene lukemaan mustaa valkoiseksi, vaikka trendit niin edellyttäisivät. Pelkään että kyse on vain viivytystaistelusta, suuret yhteiskunnalliset voimat ovat päättäneet nitistää kirkon ikiaikaiset käsitykset ja pakottaa ne tämän hetken moniarvoisen (=arvottoman) yhteiskunnan ja ajan kanssa yhteensopiviksi.
Toinen puoli minusta sanoo, että miksi roikut kontaminoituneessa ja sen tähden hajoavassa ja tuhoutuvassa, miksi et mene sinne, missä totuutta ei säädetä facebook-tykkäysten perusteella. Suomessa on vielä kirkkokuntia, missä oppia ja sanaa ei väännetä päinvastaiseksi. Ne kutsuvat turvallisuudellaan, luotettavuudellaan. Ne kunnioittavat enemmän kristinuskon ikiaikaista perintöä, eivätkä seuraa hullua ja töytäilevää maailmaa.
Kovat on paikat, ei tämä silti helppoa ole lähteä. On henkilökohtaisia ja perhesyitä pysymisenkin puolesta. Odottaa vain sitä seuraavaa riittävän kovaa lyöntiä kasvoille, mikä vakuuttaisi lopullisesti irtautumisen välttämättömyydestä.
Havainnollisesti ja osuvasti sanottu. Jäljelle jää sitten kysymys, että onko viivytystaistelussa enää järkeä vai pitäisikö perustaa heti uusi kirkko / kirkkoja? Tuottaako viivytystaistelu herätystä kirkossamme?
Itse olen ennemminkin lähentynyt vanhempia kirkkokuntia, parina viime vuotena yhä enenevästi ortodoksisuutta, missä olen paraillaan katekumeenikurssilla. Miksi perustaa (vielä) uutta kirkkoa, kun on näitä hyviä vanhojakin?
Toki yksi mahdollinen kehityskulku on se, että evl kirkko repeää osiksi, ja syntyy pari uutta protestanttista kirkkoa, herätysliikkeet, korkeakirkolliset ym traditionalistit perustavat jonkun, ja keväiset uudistajat oman sateenkaari-pride-kirkkonsa. Sellaisen repeytymisen luulen tapahtuvan, ellei henkilöseurakuntia sallita yhden ja saman evl-kirkon sateenvarjon alla. Mielipide-erot ovat jo liian suuria evl-kirkon sisällä.
Minä maksan palkkaa myös oikealle profeetalle ja Jumalan miehelle. Myöskin kylväjälle…
Sinun ratkaisusi on erilainen, mutta ei tuo Hesekiel-juttu minun mielestäni oikein pelaa.
Minusta tuo jäsenrekisteri-kritiikki on aika epäuskottavaa. Pitäisi hiukan ottaa huomioon aika, olosuhteet ja kulttuuri. Tuskin ne alussakaan olivat yksin Paavalin muistissa.
Raamatussa kun en muista puhuttavan sellaisesta kuin olla jonkun kirkkokunnan jäsenrekisterissä. Toki puhutaan paikallisseurakunnista ja niiden viranhaltijoista. Mutta ei virallisista jäsenrekistereistä.
Tekisi mieli tarttua tähän Sakarjaan huomioon: miksi perustaa uutta kirkkoa? Suomessa on jo valmiiksi monia kirkkoja, myös kansankirkon ulkopuolella olevia luterilaisia kirkkoja. Jos ei halua luopua luterilaisesta uskosta, koska pitää sitä raamatullisena, mutta haluaa silti erota kansankirkosta, vaihtoehtoja on.