Eikö kirkosta eroamista voisi ehdottaa joku muukin kuin se vanha Adam? Jos vaikka omatunto?
3 tykkäystä
Mielestäni sinun pitäisi käydä jossakin jumalanpalveluksessa, jos vaikka kansankirkko ei antaisikaan mitään. Kirjat ovat hyödyllisiä, mutta kristityn tulee olla jonkin seurakunnan aktiivijäsen.
4 tykkäystä
Minä pidän suuttumuksen ja kaunaisuuden vaikutusta sieltä lähtevänä.
Monenlaisia vaikutuksia tässä itsestään löytää.
En tietenkään halua arvostella tai arvioida sinun motiivejasi, enkä pyri tuomaroimaan.
Jos lähden siitä, mitä ovat tarpeeni ja miten ne tulevat oikein sanalla hoidetuksi, en näe nyt syytä lähteä. Uskon, että Jumalan viesti siinä asiassa on selvempi.
Raskasta tämä tietenkin on, kuten ristin ja vainon kärsiminen yleensäkin.
Tuo Hesekiel (Hes 13:10) neuvoiko hän todella lähtemään kansan seasta jonnekin muualle asumaan ja palvelemaan Herraa?
Hesekiel olisi varmaan ollut haluton maksamaan rahapalkkaa väärälle profeetalle, ja rahastahan tässä ketjussa on kysymys. Muuten: luterilaisella kansankirkolla ei ole mitään monopolia olla Jumalan kansa. Sen kirkon ulkopuolellakin on kristittyjä.
3 tykkäystä
Välimiete tähän keskusteluun: uudestisyntynyt ei voi sinänsä erota kirkosta. Hän on koko ajan osa Kristuksen näkymätöntä kirkkoa riippumatta onko kirjoilla jossain vai ei. Uskosta luopuminen on vasta ero Kristuksen ruumiista.
Itse tuskailen näiden samojen ajatusten kanssa. Lapsena evl-kastettu ja siitä asti kyseisen kirkon jäsenenä ollut.
Mutta viime vuosina on kovin outoja oppeja ja käsittämättömiä tulkintoja kirkossani esiin pulpahdellut, ja ikävä kyllä tosiaan opetusviran haltijoiltakin. Mediassa esiinnytään, seurakuntalaisille opetetaan ja jopa jumalanpalveluksissa saarnataan aivan Raamatun sanan ja kirkon perinteen ja käsikirjan vastaisia oppeja ja käsityksiä.
Ärsyttää myös se into pakottaa koko suomenmaanlaajuinen kirkko samaan formuun, edes henkilöseurakuntia ei ole tarjottu, jotta eri tulkinnat saisivat asialliset omat hengelliset kotinsa. Koen kovasti poistyöntävänä ja karkoitushaluisena kirkkoni (evl) toiminnan tämän asian suhteen. Luottamukseni kirkkooni on lähes kokonaan kadonnut. Tunnen toki monia hyviä pappeja ja muita ihmisiä kirkostani, mutta pelkään, etteivät he kykene pelastamaan kirkkoa, eivätkä edes tarjoamaan saattohoitopaikkoja meille dinosauruksille, jotka emme kykene lukemaan mustaa valkoiseksi, vaikka trendit niin edellyttäisivät. Pelkään että kyse on vain viivytystaistelusta, suuret yhteiskunnalliset voimat ovat päättäneet nitistää kirkon ikiaikaiset käsitykset ja pakottaa ne tämän hetken moniarvoisen (=arvottoman) yhteiskunnan ja ajan kanssa yhteensopiviksi.
Toinen puoli minusta sanoo, että miksi roikut kontaminoituneessa ja sen tähden hajoavassa ja tuhoutuvassa, miksi et mene sinne, missä totuutta ei säädetä facebook-tykkäysten perusteella. Suomessa on vielä kirkkokuntia, missä oppia ja sanaa ei väännetä päinvastaiseksi. Ne kutsuvat turvallisuudellaan, luotettavuudellaan. Ne kunnioittavat enemmän kristinuskon ikiaikaista perintöä, eivätkä seuraa hullua ja töytäilevää maailmaa.
Kovat on paikat, ei tämä silti helppoa ole lähteä. On henkilökohtaisia ja perhesyitä pysymisenkin puolesta. Odottaa vain sitä seuraavaa riittävän kovaa lyöntiä kasvoille, mikä vakuuttaisi lopullisesti irtautumisen välttämättömyydestä.
5 tykkäystä
Havainnollisesti ja osuvasti sanottu. Jäljelle jää sitten kysymys, että onko viivytystaistelussa enää järkeä vai pitäisikö perustaa heti uusi kirkko / kirkkoja? Tuottaako viivytystaistelu herätystä kirkossamme?
Itse olen ennemminkin lähentynyt vanhempia kirkkokuntia, parina viime vuotena yhä enenevästi ortodoksisuutta, missä olen paraillaan katekumeenikurssilla. Miksi perustaa (vielä) uutta kirkkoa, kun on näitä hyviä vanhojakin?
Toki yksi mahdollinen kehityskulku on se, että evl kirkko repeää osiksi, ja syntyy pari uutta protestanttista kirkkoa, herätysliikkeet, korkeakirkolliset ym traditionalistit perustavat jonkun, ja keväiset uudistajat oman sateenkaari-pride-kirkkonsa. Sellaisen repeytymisen luulen tapahtuvan, ellei henkilöseurakuntia sallita yhden ja saman evl-kirkon sateenvarjon alla. Mielipide-erot ovat jo liian suuria evl-kirkon sisällä.
Minä maksan palkkaa myös oikealle profeetalle ja Jumalan miehelle. Myöskin kylväjälle…
Sinun ratkaisusi on erilainen, mutta ei tuo Hesekiel-juttu minun mielestäni oikein pelaa.
Minusta tuo jäsenrekisteri-kritiikki on aika epäuskottavaa. Pitäisi hiukan ottaa huomioon aika, olosuhteet ja kulttuuri. Tuskin ne alussakaan olivat yksin Paavalin muistissa.
Raamatussa kun en muista puhuttavan sellaisesta kuin olla jonkun kirkkokunnan jäsenrekisterissä. Toki puhutaan paikallisseurakunnista ja niiden viranhaltijoista. Mutta ei virallisista jäsenrekistereistä.
Tekisi mieli tarttua tähän Sakarjaan huomioon: miksi perustaa uutta kirkkoa? Suomessa on jo valmiiksi monia kirkkoja, myös kansankirkon ulkopuolella olevia luterilaisia kirkkoja. Jos ei halua luopua luterilaisesta uskosta, koska pitää sitä raamatullisena, mutta haluaa silti erota kansankirkosta, vaihtoehtoja on.
3 tykkäystä
Itselleni ei evankelis-luterilaisuus ole välttämätöntä, ei luterilaisuuskaan. Jeesukseen uskon, Raamatun mukaan, Raamatusta olen oppini lukenut. Sellainen kirkko, joka saarnaa Jeesuksesta, Raamatun mukaan, herättää luottamukseni ja vetää puoleensa.
Mikä minä olisin yhtenä maan matosena, tämän ajan maallikkona, sanomaan ja arvioimaan, kuka kirkkokunta on oikeassa? Kun olen nähnyt millaisena tuuliviirinä kirkkoni on oman elämänikin aikana pyörinyt, ja miten se on suhtautunut niihin paimeniinsa , jotka ovat perinteisemmissä kirkon tulkinnoissa yrittäneet pysyä, ei minulla ole luottamusta näitten tämän hetken “uudistajien” ymmärrykseen.
Muutos ei aina ole parannus. “Uudistus” on sana, minkä takana tehdään politiikkaa, eikä välttämättä tuoteta mitään hyvää. Yrityselämässä uudistus yleensä lähettää ihmisiä kilometritehtaalle ja siirtää tehtaat ja toiminnan maihin, missä ihmisistä ja ympäristöstä ei tarvitse välittää.
Arvostukseni vanhempiin (ja vanhimpaan) kirkkokuntaan nousee paljolti siitä, että kaikki nämä nuoremmat kirkkokunnat ovat niin paljon juuri “uudistaneet”. Protestanttisuus pyrki siivoamaan kirkosta pois alkuperäiseen uskoon kuulumattomat myöhemmin lisätyt (“uudistetut”) rönsyt, mutta samalla se sisäänrakensi oppiinsa kaiken kyseenalaistamisen ja mahdollisuuden jatkuvalle “uudistamiselle”, mikä tuo omia rönsyjään ja jopa täysin vinoutunutta uutta kasvua.
En pysty siirtymään ajassa Jeesuksen ja niiden kahdentoista joukkoon, mutta pystyn lähentymään omassa ajassani kirkkokuntaa, missä alkuperäinen Raamatun opetus, ja Jumalan kiittäminen ja ylistys on enemmän esillä kuin poliittis-yhteiskunnallinen nalkutus traditionalisteille.
2 tykkäystä
Jos olen ymmärtänyt oikein, niin esim. Venäjällä ei ole ortodoksisessa kirkossa mitään jäsenrekisteriä. Sinä kuulut kirkkoon kun sinut on kastettu ja mirhavoideltu.
Onko tää paperilla kirkkoon kuuluminen joku suomalainen tai pohjoismainen tms. byrokraattinen ominaisuus?
1 tykkäys
Niin, tuota…
Järjestäytynyt ja toimiva yhteiskunta näkyy myös kirkollisessa ympäristössä.
Minä en ymmärrä, miten voidaan “epä-byrokraattisesti” kerätä varoja ja katsoa onko vero maksettu!.
Jos kaikki on vähän sinne päin jos on mihinkään päin, niin voihan se olla tietysti toisinkin.
Kun seurakunnalla on muutakin menoa kuin papin palkka ja hataran kirkon kamiinan kuumana pitäminen, kun on monenlaista kerhoa ja sosiaalista toimintaa, vaikea sitä on oikean käden tehdä vasemman käden tietämättä.
1 tykkäys
Koska olen kirkon jäsen, niin maksan myös kirkollisveroa ja sillä siisti. Meillä ei lapsuudenkodissani koskaan räknätty kirkollisveron määrää, vaikka raha oli väliin tosi tiukalla. Ei laskettu, mitä me saamme seurakunnalta vaan toimittiin aika monipuolisesti seurakunnan vapaaehtoisina. Niinpä nytkään, vaikka moni asia ärsyttää kirkossamme, niin ei se silti vaikuta siihen, mitä ajattelen kirkollisveron maksamisesta.
Kirkossamme on kuitenkin tosi paljon ihan vilpittömän uskovaisia työntekijöitä, jotka eivät pidä melua itsestään. Kaikkein ärhäkimmät sateenkaarivouhottajat ovat joka paikassa suutaan pieksämässä. Niinpä helposti tulee tunne, että he ovat koko kirkko.
Toki on niin, että joka haluaa päästä piispaksi, niin ei voi saarnata kovin väkevästi. Valitettavasti!
1 tykkäys
Ensi vuoden kirkollisveroni lahjoitan LHPK:lle.
1 tykkäys
Toivottavasti sinulla on sitten kuitenkin seurakuntayhteys jossain, vaikka eroaisitkin. Itse haluaisin sen asian olevan nimen omaan kunnossa, jos jossain vaiheessa eroan. Ainakin luterilaisia vaihtoehtoja on useampia, ainakin http://www.lhpk.fi/ , http://www.luterilainen.com/fi/ , http://www.seurakuntaliitto.fi/ ja http://tunnustuskirkko.fi/ . Näistä Lähetyshiippakunnalla ja Seurakuntaliitolla on jonkinlaista yhteistoimintaa, minkä lisäksi kummallakin on yhteyksiä konservatiiviluterilaisiin tahoihin kirkon sisällä, joten niihin saattaisi olla helpompaa siirtyä. Mutta itsehän ratkaisusi teet. En tiedä mihin ratkaisuun itse aikanaan päädyn. Näihin kaikkiin mainitsemiini minulla on vähintään ohut kosketus.
1 tykkäys
Käyn eri paikoissa niinkuin hyväksi näen. Luterilaisuus on edelleen minulle tärkeää.
Katolisissa seurakunnissa on melko pitkään pidetty kastekirjoja, jotka vastaavat jollain tapaa jäsenrekisteriä. Tämä ihan valtiovallasta riippumatta.
Ja edelleen kaikki tapahtumat kirjataan kasteseurakunnan kirjoihin, joten ensikommuunion, vahvistuksen ja avioliiton yhteydessä on käytävä kiivasta kirjeenvaihtoa kyseisen seurakunnan kanssa.
2 tykkäystä
En tue kansankirkkoa jäsenyydelläni, enkä siten myöskään verorahoillani.
2 tykkäystä