Ymmärrän positiosi enkä halua siitä kiistellä - jokainen näet joutuu uskonsa varassa ratkaisunsa tekemään - mutta totean vain sen, että juuri tismalleen tuossa kommentissasi se kirkkokäsityksen abstraktius mielestäni näkyy. Se abstrahoituu kenties tämänkaltaisen ajatuskulun seurauksena:
Kaikissa kirkkokunnissa on mukana syntisiä ihmisiä >> kaikissa kirkkokunnissa on siis epätäydellisyyttä ja eroavuuksia >> mutta kaikissa kirkkokunnissa on myös hyviä ja oikeita asioita >> kukaan ihminen ei osaa arvioida erehtymättömästi eri kirkkokuntia >> Kristuksen kirkko ei ole kuitenkaan voinut hävitä tyhjiin >> niinpä tosi kirkon täytyy olla näkymätön ja salattu, ja vain Kristus tietää keitä siihen kuuluu >> tosi kirkko ei siis ole mikään tietty kirkkokunta.
Tuo on juuri se kirkkokäsitys, jota en voi missään tapauksessa hyväksyä. Kirkko ei voi olla näkymätön, koska pyhät apostolitkaan eivät sitä olleet. Juudas oli sataprosenttisen täydellisesti kirkon jäsen aina itsemurhaansa asti. Kavaltaneenakin hän oli kirkon jäsen ja apostoli - hän oli apostoli, joka lankesi ja syntiensä tunnustamisen ja katumisen sijaan hän lankesi uuteen syntiin, joka erotti hänet peruuttamattomasti kirkon yhteydestä. Jos hän ei olisi tappanut itseään vaan olisi katunut, niin hänet oltaisiin voitu ottaa takaisin yhteyteen - ehkä kuitenkin jonkinlaisen epitimian ja katumusajan kautta. Sellainen olisi kuitenkin ollut kirkon sisäinen toimenpide.
Ei siis ollut niin, että vain ne muut 11 olisivat olleet oikeasti kirkon jäseniä ja apostoleja, ja Juudas ei ollutkaan. Ei, kyllä hänet oli otettu jäseneksi ja perehdytetty pyhiin salaisuuksiin aivan samalla tavalla kuin kaikki muutkin. Hän oli kirkon jäsen niin täydesti kuin olla ja voi. Kirkko oli näkyvä, ja kaikki tiesivät, keitä siihen kuului: ketkä oli kastettu, ketkä kävivät liturgioissa, ketkä osallistuivat ehtoolliselle jne.
Kirkko on kasvanut, mutta se on koko ajan ollut tällainen näkyvä yhteisö maan päällä. Edesmenneet kristityt ovat toki kirkon jäseniä myös, sillä “valtakunnalla ei ole loppua”, eikä kuolema erota niitä, jotka ovat rakkauden yhdistämiä.
Tässä kohtaa kirkkokäsityksemme siis eroavat, koska minä pidän ortodoksista kirkkoa ehdottomasti oikeana. Ortodoksisen kirkon jäsenten hyvyydestä tai huonoudesta voi olla mitä mieltä tahansa, mutta kukaan ei voi sanoa, että he eivät olisi Kristuksen perustaman näkyvän ja konkreettisen yhteisön, hänen kirkkonsa, katkeamattoman perinteen ja historiallisen jatkumon edustajia. Ei ole ollut mitään katkosta tai luopumusta, joka antaisi aihetta epäillä asiaa.