Ortodoksina totean, että ortodoksinen kirkko on se kirkko.
Kun itse aikoinaan harkitsin siihen liittymistä, niin toki se kaikki komeus hullaannutti. Mutta se ei ollut lopultakaan se pointti. Kauneudella on mielestäni ortodoksisessa uskossa tarkoitus rukoilusta kaikilla aisteilla.
Taustani on tiukka, jopa tukehduttava protestanttinen näkemys “yksin uskosta”. Se ei vain lopulta vastannut omaa kokemustani ihmisenä olemisesta. Ortodoksinen usko opettaa, että ihmisellä on kuin onkin oma osansa pelastuksessaan. Ei yksin - ei todellakaan - mutta yhteistyössä Jumalan kanssa. Tekninen termi tähän on synergia.
Kaikki kirkkokunnat väittävät olevansa jatkumoa alkuseurakunnasta. Näin myös ortodoksinen kirkko ja minä uskon sen. Mutta ajatus, että tämän alkuseurakunnan tilanne oli jokin alkuperäinen onnela, on mielestäni väärä. Lue Uutta Testamenttia ja huomaat kuinka poleemista tekstiä siellä on. Taisteltiin yksittäisiä harhaan kulkeneita seurakuntalaisia vastaan, vääriä opettajia vastaan ja myöhemmin kirkolliskokouksissa taisteltiin erilaisia harhaoppisiksi koettuja näkemyksiä vastaan.
Kaiken sen hienon, mitä ortodoksinen kirkko tarjoaa, ohella myös joutuu näkemään jotain ikävää. On riitoja, joista julkisuudessa raportoidaan, on yksittäisistä opinkappaleista ja käytännön seikoista johtuvia kiistoja. Kaikki papit eivät olekaan kristillisen täydellisyyden ruumiillistumia. Itse sain kantapään kautta kokea tämän vain neljä kuukautta liityttyäni Kirkkoon. Mentiin jopa hallinto-oikeuteen asti riitoja selvittämään.
Tämäkin on kristillinen kokemus. Emme ole kristittyinä täydellisiä, kirkkokuntamme ei ole käytännön tasolla täydellinen.
Mutta sen oppi on täydellinen, vaikka vajavaiset ihmiset muun vaikutelman antavatkin.
Oma alkujohdatukseni - jos niin voi sanoa - ortodoksiseen liturgiaan oli Alexander Schmemannin kirja Maailman elämän edestä. Sittemmin olen joutunut huomaamaan, että kaikki eivät Schmemanniakaan diggaa. Mutta mitä sillä on merkitystä, jos se tai mikä tahansa “vetovoima” sinua ortodoksiseen kirkkoon vetää, niin osallistu sen palveluksiin. Käy katekumeenikurssi, jos sellaiseen on mahdollisuus, ja tutustu ortodokseihin kaikessa tavallisuudessaan ja ristiriitaisuudessaan.
Muista Kristuksen sanat: “Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä.” (Joh. 10:14-15)