Hähä. Tiedän sen. Ehkä epäonnistuin kuvaamaan ajatteluani niin että ymmärtäisit. Siksi yritin uudelleen.
Ehkä lähinnä mieleen tuleva Raamatun kohta puhuu siitä että jokainen seisoo tai kaatuu itse. Jumalan edessä.
Ja toki meille on annettu paljon kehotuksia rakkauteen ja lempeyteen. Siihen Jumalan armo meitä vissiin tahtoo kasvattaa.
Siinä tapauksessa sinun olisi pitänyt kirjoittaa: “Kirkko valitsi minut” eikä “kirkko valitsee sinut”.
Olin kiinnostunut katolisesta kirkosta jo 60-luvulla keskikoululaisena. Leikkasin Hesarista juttuja Vatikaanin konsiilista, piispa Gobbenista ja apulaispiispa Paulista.
Aika jännää, että silloin minimaalisen pienellä Helsingin katolisella hiippakunnalla oli apulaispiispan vakananssi…
80-luvun alussa sitten Helsingin ja Koko Suomen piispaksi noussut KP isä esipaimen Paul antoi minulle konfirmaation eli mirhavoitelun sakramentin Autuaan Neitseen Marian kuolonuneen nukkumiselle pyhitetyssä Meilahden katolisessa kirkossa…
Tämä on kyllä ihan selkeä muistelmien nimi.
Viimeistään 30-vuotiaana on hyvä ryhtyä miettimään, mikä olisi hyvä nimi muistelmilleen.
Näin on. Eino Leinokin oli eleginen varmaan parikymppisestä asti. Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta…
Edit.
Leino syntyi 1878 ja Elegia julkaistiin 1908. Olihan siinä toki nuoruutta jo ehtinyt mennä! Ja yli puolet elämästä, joka päättyi 47-vuotiaana.
Osaako joku vastata, miksi ortodoksinen usko on vain oikea? Miksi heidän pappeus on oikeaa ja miksi vain heidän pappien julistama synninpäästö on oikea. Miksi luterilaiset papit eivät ole oikeita pappeja? Mitä tarkoittaa ortodoksien mielestä kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta?
Tähän kannattaa odottaa ortodoksien omia vastauksia.
Sen verran luterilaisena tästä, että kuuluisa lausahdus ei taida olla eritysesti ortodoksisen kirkon käyttämä. Siinä on myös sellainen viisaus henkilökohtaisen tulkintani mukaan, että ei ole syytä innostua omasta voimastaan tai uskonsa erityisyydestä niin paljon että jättäytyy kirkkonsa eli seurakuntansa ulkopuolelle ja vielä vetää muitakin mukaansa. Kirkon ulkopuolisuus on Raamatun vastaisuutta, sillä pyhät kirjoitukset kehottavat pysymään apostolien ja kirkon perinnössä.
No, en minä osaa, mutta sepustan kuitenkin jotakin. Ortodoksinen kirkko ei ole muuttanut oppejaan. Pappeus on sakramentti. Jos muissa kirkoissa on pappeja, niin miksipä heidän lausumansa synninpäästö ei olisi oikea. Kun pappeus on sakramentti, luterilaisessa kirkossa ei ortodoksisen kirkon näkökulmasta ole pappeja. Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta, koska täytyy osallistua sakramentteihin, joita on (vähintään) seitsemän, ja niihin voi osallistua vain kirkon jäsen.
Pyhittäjä Feofan Erakko: ”En tiedä pelastuvatko [toisenlaisen kirkon jäsenet] vai ei. Tiedän vain, että minä en pelastu ortodoksisen kirkon ulkopuolella.”
Ortodoksinen usko on alkuperäisen jakamattoman kirkon uskoa, joka on yhteisesti todettu oikeaksi ekumeenissa kirkolliskokouksissa. Luterilaiset papit eivät ole oikeita, koska heillä ei ole oikean uskon sucsessiota, toisin sanoen he eivät ole saaneet vihkimystä oikeauskoiselta piispalta.
Kiitos vastauksesta. " Jos muissa kirkoissa on pappeja, niin miksipä heidän lausumansa synninpäästö ei olisi oikea." Tätä minäkin kyselen, johtuuko se siis oikeasta opista ja pappeuden sakramentista. Siis vääräoppi poistaisi pappeuden? Erakon vastaus on tyypillinen joka on nöyrä.
Jahas, uskon sucsessiota. Mitä tämä tarkalleen ottaen tarkoittaa? Onko siis luterilaisuudessa katkennut tämä ketju? Koska ja missä?
Tämä voi kääntää sitten näinkin " uskonsa erityisyydestä niin paljon että jättäytyy kirkkonsa eli seurakuntansa ulkopuolelle ja vielä vetää muitakin mukaansa." Eli perustan kirkon ja vedän muut mukaan ja käytän sitten tätä lausetta niitä kohtaan jotka haluavat lähteä. Toki ymmärsin tuon pointtisi mutta mieleni on näin kiero, että se kääntää tämän näin.
Toiseksi missä on sitten tämä perintö? Sitä etsien.
Tätä taidetaan nykyisin tulkita siihen tapaan, että kristinuskon ulkopuolella ei ole pelastusta - vaikka ei kai sekään satavarmaa ole…
Tiedämme kaiketi, missä pelastus on - mutta emme sitä, missä sitä ei ole.
Niin, juuri tuo omien kirkkojen perustaminen on asia jota on syytä tarkkaan miettiä. Itse en ainakaan kehota ketään liittymään johonkin uuteen kirkkoon tai perustamaan omaa. Ei se kovin vakuuttavaa ole sieltä uudesta käsin perustella jäsenenä pysymistä tuon hyvin vanhan lauseen avulla.
Kirkkokuntia on kuitenkin monia ja niiden taustat ja syntyhistoriat vaihtelevat. Suomen evlut kirkkoa on sanottu katolisen kirkon suomalaiseksi ilmenemäksi historiallisista syistä. Tietenkin tuo herättää myös vastalauseita mutta on siinä totuutta. Kysy tästä minua oppineemmilta!
Reformaation perusperiaate lienee ”kirkon on aina uudistuttava Jumalan sanan mukaisesti”. Monelle kirkkomme onkin katolisen eli alkuperäisen (jos idän kirkon näkemys omasta oikeammuudesta nyt ohitetaan) kirkon jatkoa, mutta Lutherin ym uudistajien perinnössä, joka on mielletty nimenomaan Raamatun mukaisuuteen palaamisena. Luther ei halunnut perustaa kirkkoa, vaan vastusti silloista kirkon elämää ja erityisesti vissiin paavia. Mutta asiat menivät niinkuin menivät.
Ei ole ongelmatonta olla luterilainen. Minua kyllä häiritsee entistä enemmän opillinen hajonta ja riidat kirkkomme sisällä. Ortodoksisen kirkon ikä on viehättävä asia, mutta sen opetus pelastuksesta ja pyhityksestä on suuri este ainakin itselleni ylittää. Rooman kirkko on meitä lähempänä tässä ymmärtääkseni.
Jotkut kirkkokunnat ovat selvästi jonkin paikallisen herätyksen tai jopa tietyn johtajan ja saarnaajan ympärille syntyneitä.
Itseäni nuo arveluttavat. Herätyksen tulisi kanavoitua olemassaolevaan vanhaan kirkkoon kuten usein onkin tapahtunut.
1884 kaikki piispat kuolivat ja uuden arkkipiispan T. T. Renvallin vihki professori A. F. Granfelt.
En tiedä, onko se oikein vakuuttava väite, että suksessio palautui myöhemmin, kun piispat vihkivät jonkun piispaksi.
Lainauksen alkuosa on harhaanjohtava, jälkiosa sen sijaan paikkansapitävä. Lutherin ja luterilaisten tavoitteena ei missään tapauksessa ollut “uudistaa” kirkkoa, vaan enemmänkin “vanhentaa”. Kirkon on pysyttävä alkuperäisessä apostolien aikaisessa opissa. Jos siitä luovutaan (joltakin osin), tapahtuu deformaatio eli oikean uskon vääristyminen. Tällöin on ryhdyttävä korjaamaan vääristymää, eli reformoitava kirkkoa. Sana “reformaatio” ei 1500-luvulla tarkoittanut uudistamista, vaan korjaamista.
Luther tuli kyllä uudistaneeksikin jotakin, vaikka virsilaulua, mutta se ei tarkoita opin muuttamista.
Uskon ketju katkesi jo, kun Rooman paavikunta lähti omille teilleen v.1054.
Itse olen aina ajatellut että se on kirkko, joka pystyy pelastamaan useampia ihmisiä ympärillään kuin mikään muu hengellinen yhteisö. Eli ei niin että kirkon sisällä ihmiset voivat sanoa pelastuvansa vaan niin että kirkolla ja sen jäsenillä on sellainen kyky pelastaa muita ettei missään muualla ole samanlaista. Kirkon ulkopuolella ei ole siis mitään mikä pystyisi pelastamaan ihmisiä maailmassa.
Paljon puhuu kirkkokunnasta se, julistaako se omiensa pelastumista vai koko luomakunnan pelastuksen vuoksi kantamaansa uhria.