Oman kirkkokunnan valitseminen


#614

Pappisvihkimyksen ehdoista luterilaisessa kirkossa päättää piispainkokous eikä Jumala.

Asiaa voi tiedustella vaikkapa piispainkokouksen pääsihteeriltä,Jyri Komulaiselta, etunimi.sukunimi@evl.fi

D


#615

Pappeusko siis ei jätä vihittävään mitään pysyvää karakteria, vaan siinä vain asetetaan virkaan?

Kovin juhlallinen tuo luterilaistenkin pappisvihkimys on, jos kyseessä on vain virkaan asettaminen. Mutta jos tästä on kyse, asia on kunnossa. Tällöin vain on outoa, ettei luterilaista pappia vihitä uudestaan hänen vaihtaessaan seurakuntaa. Tai jos hän vihkimyksensä jälkeen tekeekin muita kuin papin töitä mutta myöhemmin palaa papiksi, ei uutta pappisvihkimystä suoriteta.

Jos taas ajatellaan, että pappisvihkimyksessä saadaan Jumalalta jotain, on outoa miksi jo papiksi vihityt vihitään uudelleen. Vai eikö luterilainen kirkko pidä vanhojen kirkkokuntien pappeja pappeina?

Toisin päin asia on helppo. Luterilaiset papit eivät vanhojen kirkkokuntien mielestä ole pappeja de facto. Siksi luterilaisessa kirkossa ei ole pätevää ehtoollista tai pätevää ripin sakramenttia. Molemmat näet vaativat papin.

Se taas on eri asia mitä laupias Jumala tällaisessa tilanteessa tekee. Varmasti suhtautuu myötämielisesti sellaisiin ihmisiin, jotka vilpittömästi ja tietämättömyyttään osallistuvat luterilaiseen ehtoolliseen tai rippiin. Katolisessa kirkossa esimerkiksi on pitkä perinne hengellisen kommuunion ajatuksesta. Minä näen asian niin, että luterilaisten ehtoollinen vastaa enemmän tätä. Jotain hengellistä hyvää siitä varmasti saadaan, mutta ei se ole eukaristia samaan tapaan kuin katolisessa tai ortodoksisessa kirkossa.

Synnin vakavuus ja ihmisen syyllisyys siihen eroavat toisistaan. Luterilainen voi vilpittömyydessään osallistua oman kirkkonsa palveluksiin ja riitteihin ilman että he syyllistyvät siinä (vakavaan) syntiin. Mutta henkilö joka on vakuuttunut siitä, että katolinen kirkko on Kristuksen tosi kirkko ja tietää, että ehtoollinen vaatii oikein vihityn papin, ei voi alkaa viettää kotona omia ”ehtoollisiaan” syyllistymättä syntiin.

Jos siis ripittäytyy luterilaiselle papille vilpittömästi, se on ihan okei. Jos sen jälkeen vakuuttuu katolisesta kirkosta niin, että on siihen liittymässä, miksei hän haluaisi vastaanottaa todellista parannuksen sakramenttia?

Vanhat kirkot kuitenkin näkevät sen niin, että Jumala itse on sitoutunut toimimaan sakramenteissa, joista rippi on yksi. Eri sakramenteilla taas on erilaiset pätevyysvaatimukset. Esim. eukaristia ja rippi vaativat aina papin. Jotta siis pääsisi varmasti osalliseksi ripin kautta saatavasta synninpäästöstä, on siinä oltava oikea pappi. Siksi samoista synneistä ripittäydytään ”uudestaan” katoliseen kirkkoon liityttäessä.

Kasteen pätevyys taas ei vaadi pätevästi vihittyä pappia. Kasteessa riittää, että se tehdään vedellä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Siksi katolinen kirkko ei kasta luterilaisesta kirkosta liittyviä uudelleen.


#616

Kiitos taas kärsivällisestä vastuksesta. Jos olet itse tunnustanut syntisi tunnustatko ne uudestaan papille? Jos tunnustat, oletko saanut synnin anteeksi kun itse tunnustit ne ensimmäisenn kerran Jumalalle? Miksi siis tunnustat synnit uudelleen (jos näin teet).


#617

Ymmärrän tuonkin näkökulman. Molemat ovat varasti tarpeellisia, eivätkä ne ole toisiaan vastaan. Mutta mieltin sitä, jos tunnustan syntini yksin Jumalalle onko niihin tarve palata vielä papille tuositettavassa katumuksessa? Eli voinko luottaa siihen, että tunnustamani synti on annettu anteeksi kun olen sen itse Jumalalle tunnustanut?


#618

Valitettavasti en tunnista itseäni tuosta kuvaksesta. Saattaa olla niin, että olen väärässä mutta voitko sitten konkretisoida missä on menetelty sopimattomasti tai sääntöjä vastaan.
Pelkkä anonyymi " torstoi":n ilmoitus tuskin siihen riittää.


#619

Jos tunnustan tänään lut. papille syntini ja hän antaa minulle synninpäästön, niin onko Jumala antanut minulle syntini anteeksi?

D


#620

Anteeksi, vastaan tähän, vaikka se olikin Plautillalle osoitettu koska ymmärtääkseni esität kysymyksiä tosissasi, etkä esim. jonkun muun motiivin ajamana.

Kirjoitan vain katolilaisena maallikkona eli otathan huomioon että tämä ei ole mikään virallinen kommentti.:slightly_smiling_face:

Koska vakavat synnit on aina tunnustettava ei katolilainen tietenkään jätä tunnustamista mihinkään iltarukoukseen tms. jos on tullut tehneeksi päivällä aviorikoksen, murhan, pankkiryöstön ym. Mutta periaatteessa ei-vakavia syntejä ei tarvitse tunnustaa ripissä. Kun käy vähintään kerran vuodessa ripittäytymässä se riittää. Jotkut ripittäytyvät kerran vuodessa toiset joka päivä. Ja suurin osa (“aktiivisista”) maallikosta varmaankin jotain siltä väliltä. Yleensä “oma” esim. iltarukouksen yhteydessä tehty synnintunnustus toimii sellaisenaan osana katumusta, joka on edellytys ripin sakramenteille. Näin se toimii ainakin itselläni. En itse persoonallisuuden rakenteeni takia ehkä pystyisi uskomaan että syntini ovat anteeksi annetut ilman ripin sakramenttia. Kyse ei ole siitä että epäilisin Jumalaa tässä vaan minä tarvitsen rippiä näin. Äitikirkko on niin suuri ja ihmeellinen lahja meille tässäkin asiassa! Mutta toisaalta jotkut pikku<?!?!! > synnit saattavat unohtua seuraavaan ripin sakramenttiin mennessä. Eihän sellaiselle mitään voi. Tai voi jos vaikka kirjoittaa muistikirjaan tai tallentaa älypuhelimeen ne mieleen tulevat seuraavaa ripittäytymistä varten. Niinkin voi tehdä.


#621

Kiitos Niennalle, tuon Thickcatin tekstin avamisesta ( ainakaan minä en pysynyt ihan perässä) Luterilaisuudessa ajatellaan juuri noin ( Ihminen on olemukseltaan täysin paha) Luterilainen Tunnuskirjojen oppi ihmisestä on varsin negatiivinen ja tässä suhteessa radikaali. Ihmisen muuttumisesta ei paljon puhuta koska se koetaan heti tekojen oppina. Vaikka tosiasiallisesti muuttuminen, pyhitys ja jumalallistuminen on Lutherin teksteissä löydettävissä.


#622

Kiitos vastauksesta. Yritän tässä hahmottaa sitä käytännön elämää. Luterilaisuudessa elämä on vähän toisen näköistä, eikä rippi, katumus ole siellä keskiössä. Sielunhoitoon tosin voidaan hakeutua joka voi myös sisältää ablosuution, synneistäpäästön. Luterilainen tunnustaa yleisessä synnintunnustuksessa jumalanpalveluksessa, mutta pääsääntöisesti itse Jumalalle. Katollisilla ja ortodokseilla asia näyttää kulkee toisin.


#623

Mitä itse olen ymmärtänyt niin ortodoksisen käsityksen mukaan, et ole saanut syntejä anteeksi jos olet tunnustanut ne luterilaiselle papille. Tämä taas johtuu siitä, että luterilaista pappeutta ei pidetä oikeana. Korjatkaa jos olen ymmärtänyt väärin.


#624

Ei voi tietää varmasti, onko joku saanut syntinsä anteeksi. Sen tietää Jumala. Sen sijaan se voidaan tietää, että jos ei noudateta sakramentin ehtoja, kyse ei ole sakramentista. Jos haluaa osallistua katolisen kirkon sakramentaaliseen elämään, erityisesti ehtoolliseen, johon muut sakramentit suuntautuvat, silloin täytyy saada tietyt sakramentit, jos niitä ei ole aikaisemmin saanut.


#625

Luterilaisen messun synnintunnustukset (ja lut. messu muutenkin) ovat peräisin kat. messun kaavasta. Eli tietenkin messussa/liturgiassa on synnintunnustuksia. Eli kyllä armoa anotaan ja syntejä tunnustetaan niin luterilaisuudessa, katolisuudessa (sanassa on tosiaankin vain yksi ällä) kuin ortodoksisuudessakin. Ja kahdessa jälkimmäisessä on lisäksi käytössä parannuksen sakramentti/katumuksen mysteerio eli yksityisrippi.


#626

Tunnustan syntini Jumalalle papin edessä katumuksen mysteeriossa. Kotona vain pyydän niitä anteeksi edellä mainitsemallani lauseella luottaen siihen, että Jumala on armollinen.


#627

Kun papille tunnustat synnit uskotko saaneesi ne anteeksi? Vai luotatko siihen, että Jumala on armollinen? Jos kotona tunnustat syntisi Jumalalle voitko uskoa siihen, että ne on annettu anteeksi?


#628

Jos tunnustaisin syntini Jumalalle kotirukouksessa, mitä en todellisuudessa tee, niin tunnustaisin ne kyllä myös Jumalalle papin edessä katumuksen mysteeriossa, jotta saisin papin kautta synninpäästön.


#629

Eli kun luterilainen pappi antaa synninpäästön, niin ei voida varmuudella sanoa onko Jumala antanut synnit anteeksi?

D


#630

Näin olen ymmärtänyt.


#631

En kysynyt onko kyse sakramentista. Kysyin :

Jos tunnustaisin syntini katoliselle tai ort.papille kirkkokunnan vaihdon yhteydessä ja hän julistaisi ne anteeksi, niin olisiko Jumala antanut minulle syntini anteeksi?

D


#632

Kiitos näistä vastauksista, ehkä jotenkin hahmotan tämän asian. Kuitenkin kun kirjahyllystä kaivan kirjan ortodoksinen rukous kirja ja siitä otan sivun 72. eteen tulee daavidin katumuspsalmi 51, jonka intentio on tunnustaa, katua ja pyytää syntejä anteeksi. Nyt sanot, että et tunnusta syntejä kotirukouksessa. Miten tämä on mahdollista?


#633

Luepa kaikki muutkin psalmit ja tee niin kuin niissä käsketään. Puhutaan sitten.