Kiitos taas kärsivällisestä vastuksesta. Jos olet itse tunnustanut syntisi tunnustatko ne uudestaan papille? Jos tunnustat, oletko saanut synnin anteeksi kun itse tunnustit ne ensimmäisenn kerran Jumalalle? Miksi siis tunnustat synnit uudelleen (jos näin teet).
Ymmärrän tuonkin näkökulman. Molemat ovat varasti tarpeellisia, eivätkä ne ole toisiaan vastaan. Mutta mieltin sitä, jos tunnustan syntini yksin Jumalalle onko niihin tarve palata vielä papille tuositettavassa katumuksessa? Eli voinko luottaa siihen, että tunnustamani synti on annettu anteeksi kun olen sen itse Jumalalle tunnustanut?
Valitettavasti en tunnista itseäni tuosta kuvaksesta. Saattaa olla niin, että olen väärässä mutta voitko sitten konkretisoida missä on menetelty sopimattomasti tai sääntöjä vastaan.
Pelkkä anonyymi " torstoi":n ilmoitus tuskin siihen riittää.
Jos tunnustan tänään lut. papille syntini ja hän antaa minulle synninpäästön, niin onko Jumala antanut minulle syntini anteeksi?
D
Anteeksi, vastaan tähän, vaikka se olikin Plautillalle osoitettu koska ymmärtääkseni esität kysymyksiä tosissasi, etkä esim. jonkun muun motiivin ajamana.
Kirjoitan vain katolilaisena maallikkona eli otathan huomioon että tämä ei ole mikään virallinen kommentti.
Koska vakavat synnit on aina tunnustettava ei katolilainen tietenkään jätä tunnustamista mihinkään iltarukoukseen tms. jos on tullut tehneeksi päivällä aviorikoksen, murhan, pankkiryöstön ym. Mutta periaatteessa ei-vakavia syntejä ei tarvitse tunnustaa ripissä. Kun käy vähintään kerran vuodessa ripittäytymässä se riittää. Jotkut ripittäytyvät kerran vuodessa toiset joka päivä. Ja suurin osa (“aktiivisista”) maallikosta varmaankin jotain siltä väliltä. Yleensä “oma” esim. iltarukouksen yhteydessä tehty synnintunnustus toimii sellaisenaan osana katumusta, joka on edellytys ripin sakramenteille. Näin se toimii ainakin itselläni. En itse persoonallisuuden rakenteeni takia ehkä pystyisi uskomaan että syntini ovat anteeksi annetut ilman ripin sakramenttia. Kyse ei ole siitä että epäilisin Jumalaa tässä vaan minä tarvitsen rippiä näin. Äitikirkko on niin suuri ja ihmeellinen lahja meille tässäkin asiassa! Mutta toisaalta jotkut pikku<?!?!! > synnit saattavat unohtua seuraavaan ripin sakramenttiin mennessä. Eihän sellaiselle mitään voi. Tai voi jos vaikka kirjoittaa muistikirjaan tai tallentaa älypuhelimeen ne mieleen tulevat seuraavaa ripittäytymistä varten. Niinkin voi tehdä.
1 tykkäys
Kiitos Niennalle, tuon Thickcatin tekstin avamisesta ( ainakaan minä en pysynyt ihan perässä) Luterilaisuudessa ajatellaan juuri noin ( Ihminen on olemukseltaan täysin paha) Luterilainen Tunnuskirjojen oppi ihmisestä on varsin negatiivinen ja tässä suhteessa radikaali. Ihmisen muuttumisesta ei paljon puhuta koska se koetaan heti tekojen oppina. Vaikka tosiasiallisesti muuttuminen, pyhitys ja jumalallistuminen on Lutherin teksteissä löydettävissä.
Kiitos vastauksesta. Yritän tässä hahmottaa sitä käytännön elämää. Luterilaisuudessa elämä on vähän toisen näköistä, eikä rippi, katumus ole siellä keskiössä. Sielunhoitoon tosin voidaan hakeutua joka voi myös sisältää ablosuution, synneistäpäästön. Luterilainen tunnustaa yleisessä synnintunnustuksessa jumalanpalveluksessa, mutta pääsääntöisesti itse Jumalalle. Katollisilla ja ortodokseilla asia näyttää kulkee toisin.
Mitä itse olen ymmärtänyt niin ortodoksisen käsityksen mukaan, et ole saanut syntejä anteeksi jos olet tunnustanut ne luterilaiselle papille. Tämä taas johtuu siitä, että luterilaista pappeutta ei pidetä oikeana. Korjatkaa jos olen ymmärtänyt väärin.
Ei voi tietää varmasti, onko joku saanut syntinsä anteeksi. Sen tietää Jumala. Sen sijaan se voidaan tietää, että jos ei noudateta sakramentin ehtoja, kyse ei ole sakramentista. Jos haluaa osallistua katolisen kirkon sakramentaaliseen elämään, erityisesti ehtoolliseen, johon muut sakramentit suuntautuvat, silloin täytyy saada tietyt sakramentit, jos niitä ei ole aikaisemmin saanut.
3 tykkäystä
Luterilaisen messun synnintunnustukset (ja lut. messu muutenkin) ovat peräisin kat. messun kaavasta. Eli tietenkin messussa/liturgiassa on synnintunnustuksia. Eli kyllä armoa anotaan ja syntejä tunnustetaan niin luterilaisuudessa, katolisuudessa (sanassa on tosiaankin vain yksi ällä) kuin ortodoksisuudessakin. Ja kahdessa jälkimmäisessä on lisäksi käytössä parannuksen sakramentti/katumuksen mysteerio eli yksityisrippi.
Tunnustan syntini Jumalalle papin edessä katumuksen mysteeriossa. Kotona vain pyydän niitä anteeksi edellä mainitsemallani lauseella luottaen siihen, että Jumala on armollinen.
Kun papille tunnustat synnit uskotko saaneesi ne anteeksi? Vai luotatko siihen, että Jumala on armollinen? Jos kotona tunnustat syntisi Jumalalle voitko uskoa siihen, että ne on annettu anteeksi?
Jos tunnustaisin syntini Jumalalle kotirukouksessa, mitä en todellisuudessa tee, niin tunnustaisin ne kyllä myös Jumalalle papin edessä katumuksen mysteeriossa, jotta saisin papin kautta synninpäästön.
Eli kun luterilainen pappi antaa synninpäästön, niin ei voida varmuudella sanoa onko Jumala antanut synnit anteeksi?
D
Näin olen ymmärtänyt.
En kysynyt onko kyse sakramentista. Kysyin :
Jos tunnustaisin syntini katoliselle tai ort.papille kirkkokunnan vaihdon yhteydessä ja hän julistaisi ne anteeksi, niin olisiko Jumala antanut minulle syntini anteeksi?
D
Kiitos näistä vastauksista, ehkä jotenkin hahmotan tämän asian. Kuitenkin kun kirjahyllystä kaivan kirjan ortodoksinen rukous kirja ja siitä otan sivun 72. eteen tulee daavidin katumuspsalmi 51, jonka intentio on tunnustaa, katua ja pyytää syntejä anteeksi. Nyt sanot, että et tunnusta syntejä kotirukouksessa. Miten tämä on mahdollista?
Luepa kaikki muutkin psalmit ja tee niin kuin niissä käsketään. Puhutaan sitten.
2 tykkäystä
Anteeksi nyt en ymmärrä, voitko selvetää mitä tarkalleen ottaen tarkoitat. Kiitos.
Synnintunnustus ei tarkoita katolilaiselle tai ortodoksille sitä että valitetaan jotain nimeämätöntä, yleistä syntisyyttä. Tunnustuksessa eritellään selkeästi ja konkreettisesti teot ja ajatukset ja tekemättä jättämiset. Nimetään asiat niiden oikeilla nimillä. Itse en tee niin muuten kuin ripittäytyessäni.
Kotona rukoillessani kiitän, pyydän anteeksi yleisesti ja pyydän johdatusta vaikeissa asioissa joihin saattaa liittyä myös synnin teko.
Kotona minä elän Jumalan kanssa arkisessa vuorovaikutuksessa, kysyn, juttelen ja pyydän. Opin tuntemaan.
Parannuksen ja katumuksen sakramentille menen tunnustamaan syntini. Se on helpompaa ja tarkoituksenmukaisempaa siellä kuin kotona. Ei tarvitse olla yksin tutkiskelemassa itseään vaan papin rukous on vieressä tukemassa.
Psalmien rukous on syvempää kuin yksittäisen henkilön rukous, ne ovat Christus Totuksen rukous. Kaikki pyynnöt psalmeissa on Kristus-pään pyyntöjä koko luomakunnan hyväksi. Niihin rykouksiin olen arvollinen osallistumaan vain Jeesuksen ruumiiseen kuuluvana, eli hoitamalla omaa ruumistani Jumalan armolla sakramenteissa.