Ja kuvissa näkyisi Jeesus. Kyllähän se varmaan kovin iso tragedia olisi, jos huomio kiinnittyisi Jeesukseen.
4 tykkäystä
Luterilainen kirkko ainakin on sanan ja sakramenttien kirkko, jossa on nimenomaan tarkoitus näillä välineillä palvella läsnäolevaa seurakuntaa. Erikoistapaukset kuten mainitsemasi kuurot ovat erikseen. Raamatussa ei kuitenkaan ole mitään lupausta sanan ja sakramenttien ohella ja onhan sakramentti näkyvää sanaa. Meidän on vain viestittävä kuurolle jollakin tavoin Jumalan sanan lupaukset.
1 tykkäys
Onko Jeesuksen maalatun kuvan näkemisestä jokin lupaus Raamatussa?
Joka on nähnyt minut on nähnyt Isän, terveisin Jeesus.
2 tykkäystä
Alkaa mennä inttämisen puolelle, joten en jaksa enää paljon tätä. Luterilaisuus ei tyhjene sanaan ja sakramentteihin, vaan ne ovat armonvälineitä. Sana toimii myös ripissä. Jos Lutherin kirjoituksiin olet tutustunut hän voimakkaasti puolustaa kirkkotaiteen säilyttämistä ikonoklasteja - viittaan tuon ajan kuvainraastajiin - vastaan.
Ensimmäinen uskonkappale ohjaa meitä tunnustamaan että kaikki luotu on annettu meille käytettäväksi ja Jumalan kunniaksi.
Ei kuuro ole mikään erikoistapaus. Uskovien elämään on aina kuulunut pyhän kunnioittaminen elämässä, työssä ja taiteessa. Mutta tästä nyt on turha jauhaa, jos koet sanan inspiroiman taiteen uhkaavan hartauttasi.
Koko Raamattu ohjaa meitä Jumalan ylistykseen koko elämässä ja sen kaikissa osissa. Ihmettelen vain suuresti voimakasta asennoitumistasi. Mutta mikäs siinä.
5 tykkäystä
Tuohan on helposti muutettavissa. Uskonpuhdistus laittoi paljon pois katolisessa pelossa, mutta onneksi nykyaika ei ole ihan noin mustavalkoinen luterilaisessakaan kirkossa. Jotkut tunnustuspiirit ovat asia erikseen.
Jeesus ei sano, joka on nähnyt kuvan minusta, on nähnyt Isän.
1 tykkäys
Mistähän johtuu tämä täydellinen väärinkäsittäminen? Enhän ole sanonut mitään muuta kuin mielipiteeni liiallisesta koristeellisuudesta, en kohtuullisesta kirkon somistamisesta. Ei kirkon tarvitse olla mikään Joulukuusi. Muistat varmaan monet varhaiskristityt jotka joutuivat pitämään jumalanpaveluksiaan hautaholveissa?
Jeesus ei myöskään sano, joka on nähnyt kuvan minusta ei ole nähnyt Isää.
Kirkon ei tarvitse myöskään olla hautakammio tai tunkio.
Ei, mutta se voi myöskin olla sitä, jos olosuhteet niin vaativat.
3 tykkäystä
Mutta lopetan osaltani tähän, koska tämäkin menee turhanaikaiseksi jankkaamiseksi.
2 tykkäystä
Onko Raamatussa lupaus siitä, että kun syö ruokaa, lähtee nälkä? Ihan älytön kysymys. Nyt järki käteen siellä.
2 tykkäystä
Tämä on Lutherin viesti taiteesta:
It is possible for me to hear and bear in mind the story of the Passion of our Lord. But it is impossible for me to hear and bear it in mind without forming mental images of it in my heart. For whether I will or not when I hear of Christ, an image of a man hanging on a cross takes form in my heart just as the reflection of my face naturally appears in the water when I look into it. If it is not a sin, but good to have the image of Christ in my heart, why should it be a sin to have it in my eyes?[15]
3 tykkäystä
Hyvä lainaus Lutherilta.
Tosin kyse ei taida olla siitä, että kukaan ainakaan tähän asti kommentoineista pitäisi kuvia tai kirkkotaidetta syntinä. Kyse on kai jonkinlaisesta mieltymyserosta - erilaisia ihmisiä kun ollaan.
1 tykkäys
Nyt on menty tällä puolella erottimia jo muutama kuukausi.
Voin nyt kokeneena vaihtajana sanoa että luultavasti lopputulos on aina edellistä kaoottisempi.
Mutta Kristusta en vaihda.
1 tykkäys
Haluatko avata miksi tuntuu tältä?
Jos mietitään miten olen kristillisyyttäni tälläkin foorumilla ruotinut, on aika selvä asia että en ole sen tyyppinen ihminen joka valitsee jonkin ryhmän omakseen sen perusteella miten omat mielipiteet vastaavat ryhmän ns. oikeita mielipiteitä, eli aina tulee tilanteita joissa pyörittelee silmiään toisia kuunnellessa.
Olen myös sellainen vaihtaja joka varsin hyvin tiesi minkä vaihtaa ja millaiseen vaihtaa. Käytännön kirkollinen uskonelämä ei juuri muuttunut. Samalla tavalla se jatkuu katumuksen ja eukaristian sakramenttien rytmittämänä. Koskaan en myöskään aikonutkaan luopua tietyistä rukousrutiineistani mitkä eivät varsinaisesti ole itäistä traditiota.
Noita silmienpyörittelytilanteita on ollut enemmän kuin aiemmin, sillä olenhan nyt ollut porukassa missä esiintyy hieman aiemman porukan mielipiteistä poikkeavia mielipiteitä, eli sellaiset teemat jotka ovat aiemmin pysyneet kirkollisen elämäni arkitodellisuuden laitamilla, ovat nyt olleet keskiössä. Koronan vuoksi lähinnä suurin tällainen teema on ortodoksien suloisen vilpitön halu kuuluttaa miten ehtoollisaineet eivät voi siirtää taudinaiheuttajia ihmisestä toiseen. Tästä olen tietysti aiemminkin keskustellut ortodoksien kanssa, silloin porukan ulkopuolisena. Itse pidän tätä mielipidettä ehtoollisaineista tarpeettomana.
5 tykkäystä
Minusta on ihan ok, jos tuntui kaoottiselta. Kirkonvaihto on iso asia ja saa tuntua kaoottiselta. Kristus ei hylkää vaikka tuntuisi miltä.
D
5 tykkäystä
Unohtui yksi asia mikä on paljon paremmin kuin ennen. Tästä minulla taisikin olla puhetta täällä foorumilla ennen vaihtoa ainakin @timo_k n kanssa.
On hyvin käytännöllistä että ei ole sunnuntaivelvollisuutta, sillä ei tule samalla lailla ristiriitainen olo jos sunnuntaina meneekin johonkin muuhun kirkkoon kuin omaan. Eli ortodoksina voi olla paljon ekumeenisempi kristitty.
Ihan viime aikoina nyt ei tietenkään ole tullut käytyä juuri missään kirkoissa mutta toivottavasti taas jossain vaiheessa pääsee vapaasti valitsemaan kirkon jonne sunnuntaina menee.
Oma seurakunta on palvellut jäseniään ihailtavasti tässä erikoisessa tilanteessa.
Lisään myös tämän lainauksen.
Totta kai on ollut näinkin.
Minulle muutosta on tehnyt sujuvaksi se, että tunsin uuden seurakunnan pappini enemmän sielunhoitajana kuin edellisen seurakunnan pappini. Molemmat hienoja seurakuntiensa kaitsijoita, mutta kohtalo meni näin että olin saanut ensin oppia tuntemaan tämän nykyisen papin turvallisena lähimmäisenä ja nyt hän sitten on vielä oman seurakuntani pappi.
2 tykkäystä