Miksi olla luterilainen jos voi olla ortodoksi?
Tai miksi ei voi olla ortodoksi?
Mikä kirkko on oikea?
Vai ovatko kaikki kirkot ja kristilliset seurakunnat oikeita?
Mikä on lähempänä alkuperäistä?
Mitä eroja kirkoilla on? Ja miten nämä erot vaikuttavat uskon elämään? Onko niillä jokin vaikutus Jumala kuvaan?
Onko Jlan. tahto, että on olemassa monia kirkkoja?
Onko oikein istuttaa uusia seurakuntia kuten tehdään ja siihen ihmisiä jopa koulutetaan?
Voiko kristitty olla kirkossa joka on harhassa? Onko olemasa jokin raja?
Voiko pelastusta harhaoppisesta kirkosta? Entä jos itse on omaksunut kirkon opettaman harhan?
Onko kirkko kaikkialla siellä missä ikinä uskotaan Kristukseen?
Pelastuvatko kaikki ne jotka turvaavat Jeesukseen, kirkkokunnasta huolimatta?
Miksi kirkkokysymys on yleensä tärkeä jos pelastus tapahtuu uskon kautta?
Voidaanko sanoa, että kirkkoni on oikea ja alkuperäinen ja edustaa jakamatonta kristikuntaa?
Millä perusteella vaihdan kirkkokuntaa?
Uskonelämään voi mahdollisesti tulla erilaisia vinoutumia. Seurakunnan omat erityiset opit ja käytännöt voivat mennä vähän metsään. Eikä aina ihan vähänkään.
Muita uskovia aletaan joissain porukoissa arvostella. Esim. adventistit viettävät sapattia ja monet heistä kuluttavat paljon aikaansa tuputtamalla käsitystään muille kristityille. Ja sunnuntaita pyhäpäivänään viettäviä ei pidetä välttämättä oikein kristittyinäkään.
On toki merkitystä, sillä mitä enemmän jokin seurakunta poikkeaa evankeliumin totuudesta sitä suurempi riski on menettää usko. Mutta missä tahansa aito Jumalan synnyttämä usko on, siellä on myös pelastus.
Kirkossa itsessään on ääretön määrä jumalattomia ihmisiä, jotka sortavat sitä. Näissä oloissa emme saa menettää toivoamme, vaan meidän on tiedettävä, että kirkko tulee kaikesta huolimatta säilymään. Samoin meidän on tiedettävä, että kirkko tulee jumalattomien suuresta lukumäärästä huolimatta yhtä kaikki pysymään voimassa ja että Kristus täyttää kirkolle antamansa lupaukset: antaa synnit anteeksi, kuulee rukoukset ja lahjoittaa Pyhän Hengen. Kaikki nämä lohdulliset asiat esittää mainittu uskontunnustuksen kohta. Edelleen siinä sanotaan kirkkoa katoliseksi, jottemme käsittäisi sitä tiettyjen kansakuntien ulkonaiseksi laitokseksi, vaan pikemminkin siten, että se sulkee piiriinsä kaikkialle maailmaan hajaantuneet ihmiset, jotka ovat yhtä mieltä evankeliumista, joilla on sama Kristus, sama Pyhä Henki ja samat sakramentit, huolimatta siitä, ovatko heidän inhimilliset perinnäissääntönsä samanlaiset vai erilaiset.
kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta ja ettei ole välttämätöntä, että perityt inhimilliset traditiot, jumalanpalvelusmenot tahi seremoniat, jotka ovat ihmisten säätämiä, ovat kaikkialla samanlaiset.
Me puhumme todellisesta, toisin sanoen hengellisestä ykseydestä, jonka puuttuessa ei voi olla uskoa sydämessä eikä sydämenvanhurskautta Jumalan edessä. Tämän saavuttamiseksi, niin me väitämme, ei välttämättä tarvita samanlaisia inhimillisiä jumalanpalvelusmenoja, olivatpa ne yleiskirkollisia tai paikallisia, koska uskonvanhurskaus ei ole tiettyihin traditiohin sidottua vanhurskautta, niin kuin lainvanhurskaus oli sidottua Mooseksen lain määräämiin seremonioihin.
Minä luen tämän niin, että meitä luterilaisia on muuallakin kuin vain luterilaisessa kirkossa. Se on ihana uutinen ja antaa ymmärrystä muihin kirkkokuntiin nähden: Niissäkin voi hapuileva kristitty löytää Jumalan.
Eikös muuten Johanneksen evankeliumin 15 luvun alkukin puhu tästä, eli on Viinitarhurin asia erotella puussa olevat oksat toisistaan. Se ei taida olla meidän tehtävämme, vai olenko tulkinnut huonosti?
Eli opeilla, Raamatun tulkinnalla on jokin vaikutus. Voiko ihmisellä olla pelastava usko vaikka hän opettaa tai uskoo väärin.
Kuka tai mikä määrittelee luterilaisille, että katolliset ovat väärässä tai tulkitsevat Raamattua väärin.
Koska tunnustuksemme sanoo, että kirkkoon on sekoittunut jumalattomia, jotka sitä sortavat, miksi kutenkin irtauduttiin katolisesta kirkosta, eikä tätä periaatetta voitu noudattaa katolisten kanssa kun luterilaisuus syntyi.
Onko luterilaisuus se aito ja ainut oikea kirkko, koska luterilaisia on jonkun mukaan esim katolisissa. Tietävätkö he itse tämän. Entä helluntailaiset, tai adventistit? Koskeeko sama asia myös heitä. Ovatko luterilaiset siis sekoittuneet kirkkokuntiin.
Eikös meidät potkittu pois? Ei Luther julistanut Paavia pannaan.
Kyllä! Olemme ujuttautuneet kaikkiin kirkkokuntiin. Kapituleissa on ns. salainen osasto, jossa opetetaan välttävät tiedot muista kirkoista ja sitten laitetaan näitä desantteja sinne muihin kirkkoihin että Apologian voitaisiin sanoa olevan oikeassa. Samalla heistä kitketään kaikki huumorintaju pois.
Kuulostaa vähän salaliittoteorialta, mutta vakavasti tuo on otettava.
Entä missä luterilaiset olivat ennen luterilaisuutta? Jos he nyt ovat sijoitettu salaiseksi ryhmittymäksi eri kirkkokuntiin.
Jehovan todistajilla on vähän saman tyyppinen ajatusmalli.
Luterilaisuus muodosti ihan itse vapaaehtoisesti oman kirkkonsa, ei paavi heitä siihen pakottanut.
Suomen luterilaisen kansankirkon, johon minäkin kuulun, on pakko olla paras tarjolla olevista, koska kaikki muut haukkuvat sitä. Ja kaikkein eniten juuri sitä.
Tarkoitettako, että naispappeuden vastustajia vainotaan? Eihän niitä vainota, vaan suorastaan lynkataan.
Hehän tosin ovat perustaneet luterilaisen tunnustuksen mukaan ja pohjalta aitoja luterilaisia seurakuntia. Joten vaino on laantunut.
Toistuu uskonpuhdistuksen ajatus. Kirkkoon ei saa tuoda mitään ihmiskeskeistä.
Esimerkiksi tällä foorumilla herjataan aikas lailla. Kasteemmekin kelpaa lähinnä käytännön syistä. Me oikeat luterilaiset kyllä siedetään tämä, joskus paremmin ja joskus huonommin.
Luterilaista kirkkoa moititaan Suomessa sen maallistumisesta ja valtiokirkollisesta byrokraattisuudesta… Samoin Suomen ortodoksista kirkkoa haukutaan samoista asioista. Molemmat ovat maassamme kansankirkkoja, joihin kuuluu hyvin monenlaisia ihmisiä.
Tällä foorumilla tuskin herjataan luterilaisia, tuo pitäisi taas näyttää toteen. En usko tuota, koska ei ole mitään näyttöjä. Tämä jää hyvin abstraktistiksi käsitteeksi, vailla faktapohjaa.
En käyttänyt vomakasta sanaa herjata, vaan puhuin moittimisesta ja haukkumisesta. Kyllähän täällä on ollut voimakasta arvostelua ja hyvä niin. Varsinkin ns kansankirkollisuuteen liittyy naurettavia piirteitä. Kirkot myötäilevät aina sitä poliittista suuntaa, joka on vallassa, nykyään vihervasemmistolaisuutta, 1930-luvulla kansallismielistä oikeistoa. Esim naispappeuden hyväksyminen on puhdasta politiikkaa, samoin homoliittojen siunaaminen ja kohta kai vihkiminenkin. Niitä tietysti kannattaa ajaa etenkin luterilaiseen kirkkon, jossa kirkolliskokous päättää opillisetkin kysymykset. Ortodoksisessa kirkossa ns Yhteys-liike tyssäsi alkuunsa, kun piispat ilmoittivat, ettei kirkon oppia ja käytäntöä voi muuttaa.
Lisäksi on vielä vanha opillinen kähinöinti luterilaisten ja ortodoksien välillä. Meillä Suomessa nimen omaan luterilaisten ja ortodoksien, koska katolilaisia on niin vähän.