Minun mielestäni se ei näy. Toki itse tietää, jos tietää, mitä on, mutta ei siitä minusta mitään ulkoisia merkkejä ole.
1 tykkäys
Poistin viestini. Pahoittelut jos koit sen asiattomana.
2 tykkäystä
Minä en tiedä, miten se näkyy, mutta uskon, että se voi jollain tavalla näkyä. Eräs homoseksuaali ystäväni on sanonut minulle paristakin hänelle ennestään tuntemattomasta ihmisestä lyhyen kohtaamisen jälkeen, että tuo ihminen on homoseksuaali. Minä en kummankaan kohdalla sitä uskonut - mutta molemmat ovat ns. tulleet kaapista myöhemmin. Jostain homoseksuaali tunnisti toisen homoseksuaalin, vaikka tämä ei minun mielestäni millään tavalla sitä osoittanut siinä tilanteessa eikä ollut osoittanut aikaisemmin. Ei tämä ystävänikään sitä osaa selittää.
1 tykkäys
Tärkeää ei olekaan se että näkeekö sitä vai ei vaan se, että sitä ei voi tahtomalla muuttaa. Jos se pitää kieltää, että voisi elää tai olla vapaa, se on ihmiselle taakka vaikka sitä ei voisi kenties havaitakaan. Paljastumisen pelko ahdistaa ja sitä voidaan yrittää piilotella jopa kulissiavioliiton taakse.
Vaikka seksuaalinen identiteetti voisi vaihtua, muuttua, laajentua elämän aikana jotenkin niin joka tapauksessa se on aina kyseisellä hetkellä jonkunlainen ihmisen valinnasta riippumatta. Sille ei siis voi tehdä mitään muuta kuin yrittää kieltää se, jos vaikkapa vaaranpaikka tulee. Aina kieltäminen ei onnistu.
1 tykkäys
Ei mitään eroa. Mutta eihän tuosta ollutkaan kyse. Ei tuota ystävääni hakattu siksi, että hän “yritti itse valita puolisonsa”, vaan siksi, että hän oli homoseksuaali.
Vielä 1960 luvun lopulla kirkko vastusti sitä, että homoudesta ei joutuisi vankilaan. Tämä oli siis se vanha hyvä käyntäntö, joka sitten muutettiin. Tätä vanhaa käyntäntöä Afriikan nuoret elinvoimaset kirkot toteuttavat nykyäänkin. Tosin heille sekin on kuulemma liian lievä rangaistus.
Ei homoudesta ole koskaan pantu vankilaan, vaan homoseksuaalisista teoista, mikä käytännössä tarkoittaa yhdyntää samaan sukupuoleen kuuluvan ihmisen kanssa, ja sitä, että jää kiinni siitä. Jos sen sijaan homoeroottinen rakastuminen ilmeni vaikka runojen kirjoittamisena, ei siitä joutunut vankilaan. Rikokset ovat aina tekoja eikä vain olemista. Hakatuksi joutumiseen taas riittää, että naama ei miellytä.
Kirkko ja kirkko. Pohjoismaiset valtiokirkot ovat olleet tiiviissä sidoksessa valtion kanssa ja heijastaneet aikansa ajattelua eikä kristillisyyttä.
1 tykkäys
Tällä hienolla argumentilla varmaan myös ohitat kristittyjen pahoinpitelyt. On se vaan kummaa tuo tarve vähätellä ja laittaa uhrin syyksi kaikki, kunhan vaan uhri on sopiva. Kommenttisi ovat olleet hyvin valaisevia. Kiitos niistä.
Sinä taas olet ymmärtänyt väärin. En mitenkään puolusta pahoinpitelyjä. Enkä halua ketään homoseksuaalisista teoista vankilaan. Sanoin vain, että pahoinpitelyyn ei paljon ärsykettä tarvita. Sellainen ihminen, joka ei itse ole elänyt 1960-luvulla ei voi ymmärtää minkälaista silloin oli.
2 tykkäystä
No ei näy ymmärtävän. Tuollainen lausahdus kyllä kuulostaa kyllä vähättelyltä. Pitäiköhän samanlainen laushdus laittaa vaikka tuonne “Vainotut kristityt” ketjuun. Näkisi millainen myrsky siitä nousisi, kun samalla tavalla vähättelisi väkivaltaa heitä kohtaan.
Mutta homouden dektiminalisointia vastaan oli kirkko silloin ihan virallisella lausunnolla. Tästä vanhasta perinteestä on nyt osin luovuttu. Pointtini oli siis se, että jos joku suhtautumistapa on kirkon piirissä ja virallisessa opissa perinteinen, ei se silti ole välttämättä hyvä. Kuten nyt itsekin myönnät tuollaista vangitsemista vastustavasi.
1 tykkäys
No voithan kokeilla. Tosiasia se joka tapauksessa on. Että tietynlaisessa seurassa riittää se, että jokin ihmisen naamassa tai olemuksessa ärsyttää, ja siitä syntyy riita, tappelu tai pahoinpitely. Ja ihmisen homoutta tai uskovaisuutta voidaan siinä yhteydessä käyttää verukkeena.
Ei sinun ajatuksenjuoksua aina ymmärrä, että miten tuokin nyt mitään vähättelyä olisi…
1 tykkäys
No oletko sitä mieltä, että nämä QBC-ihmiset valehtelevat?
1 tykkäys
Tottakai tuollainen on mahdollista. Miten yleistä se sitten on on eri asia. Jos kaikki väkivalta uskovia kohtaan ohitetaan vaan kevyesti lausahtamalla “pahoinpitelyyn ei paljon ärsykettä tarvita”, tai että siinä on nyt vaan käytetty tekosyynä uskovaisuutta, niin minusta se on kyllä vähättelyä.
Siis ei tuo ole mikään kevyt lausahdus. Mutta fakta se on. Tuollaisesta syystä, siis aivan turhaan tapahtuu aivan liikaa pahoinpitelyitä ja jopa kuolemantuottamuksia. Ja voidaan spekuloida sillä mikä mahtoi olla todellinen syy väkivallalle. Ihmisten päässä vain joskus voi naksahtaa, ja sitten tapahtuu jotain mitä ei pitäisi tapahtua.
1 tykkäys
Selvä. Kaikki “kristittyjen vaino” puheet voidaankin tästä lähtien sitten ohittaa olkia kohauttaen, että nytpä taas jollain ihmisellä, tai porukalla naksahti. Ehkäpä myös koko juutalaisvaino voidaan samoin ohittaa, että siellä nyt vaan Saksassa joillain vähän naksahti.
Järjestetyt vainot ovat vähän eri asia kuin öisellä nakkikioskilla pahoinpidellyksi joutuminen. Meillä Suomessa ei ole koskaan ollut mitään järjestettyjä homovainoja. Ennen “sateenkaariliikettä” kukaan ei ollut edes kiinnostunut homoista.
Natsi-Saksassa riitti, että kuului esim juutalaisiin, romaneihin, homoseksuaaleihin tai toisinajattelijoihin. Pelkästään johonkin ihmisryhmään kuuluminen johti keskitysleirille joutumiseen. Muinaisessa Rooman valtakunnassa taas kristityiksi tunnustautuneet tuomittiin kuolemaan. Ei tarvinnut tehdä mitään. Riitti, että oli jotain.
3 tykkäystä
Näin se olisi nykyäänkin. Jos homot eivät itse toisi taipumustaan niin paljon esille, ei ketään kiinnostaisi. Mutta koska he rummuttavat sitä jokaisessa sopivassa ja sopimattomassa asiayhteydessä, alkaa se ärsyttää. Sitten kun joku ärähtää, niin he voivat uhriutua ja jollottaa: “KUULITTEKO, MITEN TUO LOUKKASI MINUA, KOSKA OLEN HOMO. HOMOVAINOA! OMG! OMG!” Huoh.
Jos joku sanoo olevansa homo, vastaan: “Ja minun kengännumeroni on 42. Entä sitten? Miksi arvelet minun olevan kiinnostunut seksiasioistasi?”
3 tykkäystä
Ja vähättely jatkuu. Kyllä homojen vainoaminen oli ihan todellista. Oli porukoita, joiden harrastuksena oli homojen pahoinpitely. Sillä oikein ylvistelivät. Ja pahoinpidellyt eivät uskaltaneet ilmoittaa poliisille, koska olisivat jääneet kiinni homoudesta. Siksi olivat helppoa riistaa.
Mistä ihmeestä tuollainen vähättely oikein kumpuaa. Kyllä riitti, että tiedettiin homoksi. Siitä seurasi väkivallan uhka. Jotkut muuttivat Ruotsiin maanpakoon, jotkut eivät kestäneet ja tekivät itsemurhan. Itse tuon näin homoseksuaalisen ystäväni kohtalon kautta. Ne jotka ei ole sitä itse nähneet, on helppo se kieltää. Nykynuorille tuo on varmaan ihan uskomatonta. Vai mikä lienee motiivi kieltämiselle.
Ylensä se menee kyllä niin päin, että joku uskova alkaa vaahdota miten homot on sitten hirveitä. Ja kaikki jotka mitenkään puolustavat menevät samaan rovioon. Ja sitten kun siihen joku kyllästyy ja ärähtää, että mitä se sulle kuuluu toisten seksiasiat, niin alkaa jollotus “USKONNONVAPAUS USKONNONVAPAUS USKONNONVAPAUS , KUULETKO MITEN MEITÄ OIKEITA HYVIÄ USKOVIA SORRETAAN, MUTTA VAINO ONKIN OIKEAN USKON MERKKI”
On ihan totta, että uskovat joskus ihan kerjäävät vainotuksi tulemista ja käyttävät sitä sitten kunniamerkkinään. Mutta kyllä sen osaavat muutkin vähemmistöryhmät.
Ei minulla ainakaan ole syytä eikä tarvetta kieltää että onkin ollut, ja on, ihmisiä ja ihmisryhmiä, jotka järjestelmällisesti vihaavat esim. homoja ja haluavat hakata heitä. Kukaan ei kiellä että homoja on kohdeltu väärin ja julmasti. Eli mitä tässä nyt oikeasti haluaisit sanottavan ja tunnustettavan?
2 tykkäystä
Ei muuta. Kiitos. 
Joillekin muille on tuon myöntäminen vaan vaikeaa. En vaan tajua miksi.
Se miksi tuo on minulle tärkeää johtuu tuon ystäväni ikävästä kohtalosta. Kun tuo todellisuus kielletään, on se kuin potkisi jo maan alla makaavaa ystävääni.
2 tykkäystä