Länsimainen kulttuuri on nolo ja kuollettavan tylsä kaikille teini-iän ohittaneille. Homojuttu ilmentää sitä oikein hyvin.
Joo kyllä on vakavasti otettavaa koko toiminta kun sen ydin on vain aikuiset raivokkaat lapset ajamassa asioita, joista ovat kaikista ihan pihalla. Mutta kun asia ei ole se juttu vaan pärstä ruudussa ja näin hetki julkisuutta.
Minusta on myös tärkeää sanoa, että eivät kaikki jotka esimerkiksi pitävät homoseksiä tai samaa sukupuolta olevien avioliittoa Jumalan tahdon vastaisena, ajattele tällaisia tekevistä ihmisistä mitään negatiivista. Itse asiassa ajatus siitä, että Jumalan tahto on ristiriidassa ihmisten ajatusten, sanojen ja tekojen kanssa voi tuntua kipeältä. Ei kaikilla ole negatiivinen asenne.
Tähän voi tietenkin sanoa että mitä semmoinen lähimmäisenrakkaus on joka ei näy teoissa. En tiedä. Mutta ei sekään, että ei automaattisesti suostuta kaikkeen mikä vähentäisi toisen ahdistusta, tarkoita sitä että ei rakasta tai välitä toisesta.
D
Po. sakottaa. Ja oli muuten suhteellisen kuollut pykälä vuosikymmeniä. Oli lakikirjassa, mutta valvonta ja tapaukset eivät kiinnostaneet oikein ketään.
Voisitko antaa linkin tuohon tietoon. Käsittääkseni kyse oli nimenomaan vankeusrangaistuksesta. Ei sakoista.
Ei ole linkkiä. Luin wanhanaikaisesti paperikirjoista. En nyt tähän hätään jaksa kaivaa tarkkoja sitaatteja, mutta seuraavista teoksista muistelen lukeneeni. Varmaan mikä tahansa queer-historiikki Suomesta puhuu samaa.
Juvonen, Tuula - Varjoelämää ja julkisiä salaisuuksia
Hagman, Sanda - Seitsemän kummaa veljestä.
Tuomioita toki oli. Mutta ne eivät olleet mitenkään johdonmukaisia ja valvonnan intensiteetti vaihteli ajoittain ja riippuen siitä, oliko kyse kaupungista vai maaseudusta. 1900-luvun alkupuoliskolta jäi erityisesti mielilkuva, että ketään ei kiinnostanut. Mitään emansipaatiota ja Pride-kulkueita ei toki silloin ollut, mutta ei kyllä mitään eritysempiä homovainojakaan.
Liittyikö tämä jotenkin noihin kirjallisuusviitteisiin?
Queer-historia on yksi tieteellisen historiantutkimuksen alalaji ja käytin termiä tässä merkityksessä. Mutta tämän varmaankin tajusitkin.
Muistan lukeneeni joskus muinoin spekulatiivisen artikkelin jossa “tiedettiin” HI-viruksen karanneen Varsovan liiton biologisten aseiden kehityslabrasta DDR:ssa…
Tieteellisille teorioille on ominaista, että ne voidaan tiedon karttuessa heittää romukoppaan.
Ei kuitenkaan aivan kaikkia. Vaikka Newtonin painovoimateoriassa on Einsteinin mentävä aukko, voidaan kyseistä teoriaa ja sen yhtälöitä käyttää avaruuslentojen lentoratojen suunnittelussa sellaisten yhtälöiden avulla, jotka ovat huomattavasti yksinkertaisempia kuin yleisen suhteellisuusteorian yhtälöt.
Kuitenkin Newton on enemmän väärässä ja Einstein enemmän oikeassa. Einstein on jopa niin oikeassa, että on erittäin vaikeaa kehittää parempaa painovoimateoriaa, joka ottaisi huomioon myös kvanttitason ilmiöt. Sellainenkin täytyy olla olemassa. Eri asia kuitenkin on, voivatko ihmiset sen löytää.
Eli vaikka mainitsemasi voi pitää hyvin paikkansa, täytyy kuitenkin muistaa, että tieteellisen teorianmuodostuksen ideaalinen kehittäminen muistuttaa tällaista kehityskulkua, kuin painovoimateorian ollessa kyseessä. Eli uusi teoria tarkentaa edellistä, ei suinkaan niin, että edellinen joutaa täysin romukoppaan. Vaikka niinkin voinee käydä. Mutta teoriaa, joka ei ollenkaan vastaa havaintoja, ei pitäisi olla olemassakaan.
The origin of HIV-1, the AIDS virus. Linkki vie 1993 julkaistuun PubMedin artikkeliin, jossa teoretisoidaan, että AIDS on yhdistelmä lampaan visnavirusta ja lehmän leukemiaa. Tämä on siksi jännää, että kun ensimmäistä kertaa luin salaliitoteorian AIDS:n kehittämisestä laboratoriossa, niin siellä mainittiin samat ainekset.
Tämä salaliittoteoria tosin ei esittänyt aiheuttajaksi sattumaa eikä DDR:ää, vaan sisälsi jonkin USA:n kongressin arkistoista kaivetun tekstin, jossa perusteltiin immuunijärjestelmää vastaan hyökkäävän biologisen aseen tarvetta. Tämä oli aikana, jolloin ensimmäiset, alkeelliset menetelmät geenien yhdistelemiseksi laboratoriossa oli kehitetty (eli ihan 70-luvun loppu). Perusteluna asian tärkeydelle ja kiireisyydelle oli, että piti ehtiä ennen itäblokkia.
Tätä uutta asetta, tuon salaliittoteorian mukaan, testattiin New Yorkissa vankeihin. Peitetarinana käytettiin uuden rokotteen kehittämistä ja vastineeksi tarjottiin aikaistettua vapautumista. Teorian mukaan AIDS:n ground zero olisi siis länsimaissa, ja Afrikka vain jonkinlainen peitetarina.
Nopea leviäminen tiettyjen vähemmistöjen keskuuteen taas on selitettävissä niiden keskimääräisillä elintavoilla. En nyt löytänyt lukuja, mutta muistan kerran ynnäilleeni, että vuonna 2010 USA:ssa homoseksuaaliksi identifioituminen nosti tartunnan todennäköisyyttä 170-kertaisesti (2 % populaatiosta edustaa 78 % tartunnoista). Tämä selittyy osittain - mutta vain osittain - sillä, että anatomian vuoksi tarttumisen todennäköisyys on noin kymmenkertainen B-rapun kuin A-rapun kautta (olisi tarkat suhdeluvutkin, mutta niitä tuskin tässä tarvitsee).
Kristinuskon kannalta merkittävää on kuitenkin lopulta se, että seksi ei ole ensisijaisesti a) orgasmien saamista tai b) tautien välttämistä. Se ei ole pelkästään c) lasten saamiseen tähtäävää toimintaa. Ja kun se on d) puolisoiden välistä yhteyttä kaikilla tasoilla, niin tätä yhteyttä ei ensisijaisesti määritellä subjektiivisesti - tyyliin “voinhan mä rakastaa mitä mä tahdon, eikä sulla oo siihen mitään sanomista, eikä se sulta oo pois” - vaan jonain, minkä on mahdollista toteutua täysin vain miehen ja naisen erilaisuuksien yhteyden kautta.
Tämä ei muutu, vaikka kaikki riskit voisi tieteen ja teknologian avulla poistaa ja painopisteen siirtää lisääntymisestä nautintoon. Se on vain rinnasteinen asia sille, että kiistetään hyveiden, moraalin ja luonteen olevan yksilöistä riippumattomia asioita ja tehdään kaikesta makuja ja mieltymyksiä. Siinä rinnalla tulee se ontologisen myytin seuraus, että ihmisen ei tarvitse yksilönä kasvaa henkisesti, moraaliltaan ja persoonaltaan, eli työstää itseään ja muuttua sen seurauksena, vaan hän on täysin erillinen ja itsenäinen olento, joka pelkästä vapaasta tahdostaan voi toimia välittömästi millä tahansa itselleen edulliseksi tai oikeaksi havaitsemallaan tavalla.
Sitä ei todellakaan voi kiistää, etteikö miehen ja naisen välinen yhteys aviopuolisoina, joka tasolla ja vieläpä lisääntymisen mahdollistaen, olisi seksiä sen täysimmässä merkityksessä. Siinä yhdistyy ihmisen kaksi sukupuolta tavalla, joka on koko ihmiskunnan kantavin voima. Miehen ja naisen avioliitto on pyhä.
Sitä kuitenkin pohdin, että voiko täysimmän olemassaolosta johtaa sen, että vähemmän täysillä ei olisi lupaa olemassaoloon? Ravel sävelsi aikanaan pianokonserton vasemmalle kädelle, sillä pianisti Wittgenstein oli ensimmäisessä maailmansodassa menettänyt oikean kätensä. Ei tuo konsertto ole yhtään sen vähemmän musiikillinen mestariteos, vaikka käsiä sitä soittamassa ei ole täysiä kappaleita. Se on erilaisena täysi eikä se kysele kahden käden konsertolta lupaa olemassaololleen.
Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että miehellä ja naisella ihmislajin edustajina on parisuhteessa enemmän yhdistäviä kuin erottavia piirteitä ja puolia. Ja samaa sukupuolta olevan pariskunnan osapuolten erot voivat olla rutkasti suuremmat kuin erisukupuolisen parin keskinäiset erot.
Näenkin, että ideaalista on tehty mallissasi normatiivinen hyve, joka hylkii kaikkea muuta ontologisesti vähäpätöisempänä. (Ontologinen myytti?) Tätä olen joskus luonnehtinut esteettis-ideologiseksi lähestymistavaksi.
Mallissasi on kenties se ongelma, että sinulla on nuo esteettis-ideologiset raamit, joita kohden tulisi kasvaa henkisesti, moraalisesti ja persoonaltaan. Olisihan se älytöntä kieltäytyä kasvamasta, mutta siitä täytyy voida keskustella, että mitä kohti tulee kasvaa. Eihän se niinkään mene, että sinun raamisi olisivat ne hyveiden ja moraalin itsestäänselvät absoluutit, ja kaikki muu olisi vain modernin ihmisen tuuliviirimäistä humputusta ja epäkypsää minäitte-mieltymystä.
Mutta niin kuin kaikessa muussakin, tässä keskustelee nyt kaksi erilaista kristillistä käsitystä. Klassinen kristinusko ja moderni kristinusko. Yritän tässä ranskalaisin viivoin alustavasti hahmotella näitä kahta poolia. Myönnän auliisti, että listaukseni saattaa antaa toisesta mairittelevamman kuvan kuin toisesta, vaikka pyrin objektiivisuuteen.
Klassinen kristinusko
Moderni kristinusko
Minulle moderni kristinusko on ilman muuta älyllinen valinta ja sydämen valinta. Klassinen kristinusko ja erityisesti katolilaisuus kiehtoo minua esteettisesti, yhteisöllisesti ja historiallisesti. Kumpaakin poolia arvostan ja kummankin olemassaolon hyväksyn.
Mutta nyt kun oli homoseksuaalisuudesta kyse, minä annan siis modernin kristinuskon poolista käsin homoseksuaaliselle parisuhteelle rakkauden kaksoiskäskyä toteuttavana erilaisena täyden statuksen enkä esteettis-ideologisessa asetelmassa ideaalista poikkeavana vajaan statusta.
Minun mielestä ei voi.
Ei joudu jos pitäytyy myös Raamatun perinteisessä symbolisessa ja allegorisessa tulkinnassa. (Hyvänä esimerkkinä Gregorius Suuren Moralia in Job.)
Noita en tunnista klassisesta kristinuskosta laisinkaan o_O Esim. luostari-/sääntökuntaelämä, jonka pitkään katsottiin olevan avioliittoa arvokkaampi asia (nyt ehkä yleensä puhutaan kutsumuksista tasa-arvoisempina asioina - tai ehkä paremmin asioina, joita ei ole kovin mielekästä arvottaa sikäli kun kullekin sopii tämän oma kutsumus parhaiten), ei istu tuohon lainkaan. Ylipäätään kokemukseni teologiasta kiinnostuneena ja kirkkoni toimintaa seuraavana ihmisenä ei vastaa noita kohtia. “Avioliitto on painotuksissa vähintään yhtä keskeinen asia kuin Kristus” on niin absurdi väite, että herää kysymys onko tuo kuva klassisesta kristinuskon teologisesta skenestä koostettu puhtaasti satunnaisten blogikommenttien pohjalta, vaiko ainoastaan tätä nimenomaista seksuaalieettis-/avioliittoaihetta käsitteleviä tekstejä lukemalla (jolloin totta kai avioliiton merkityksestä puhutaan jokaisessa niistä).
Klassinen kristinusko on aina pitänyt neitsyyttä avioliittoa korkeampana kutsumuksena ja elämänmuotona. On pötypuhetta, että avioliitto olisi klassisessa kristinuskossa jotenkin keskeinen asia, vaikka se korotettiinkin sakramentiksi joskus 700-luvulla. Veli T menköön kiireesti vaikka katolilaisten infokursseille, (koska kerran on katolisesta kirkosta kiinnostunut) niin että hän saa oikeata tietoa kristinuskosta.
Ei hän halua tietoa. Kysymyksessä on samalla kaavalla toistuva provosointi, vuodesta toiseen. Olen jälleen toivonut modeketjussa, että asialle pistettäisiin lopultakin stoppi.
Tortoise, en usko että tuo on tilanne.
Tiedän, että et usko. Mutta valitettavasti olet väärässä. Kysymyksessä on ehkä sekin, että itsekin toivot klassisen uskon kyseenalaistamista täällä.
Minusta ihmisillä on täysi uskon vapaus. Mutta mitä järkeä on perustaa klassisen kristinuskon foorumi, joka ei toteuta omia tavoitteitaan.
Kyselijät ja etsijät on otettava vakavasti. Mutta vuosikausia jatkuva keskustelun vinouttaminen provoilla ja henkilökohtaisilla tarinoilla on uuvuttavaa ja palstaa näivettävää.