Onko homoseksi kaikissa tilanteissa syntiä?

En ole satavarma, mihin tähtäät. Kyllä ihmiskunnan käsitteistössä on erikseen olemassa tuttavat, kaverit, työkaverit, ystävät, hyvät ystävät, omaiset, avopuoliso, puoliso ja aviopuoliso - ja hyvä niin! Olet itse painottanut muistaakseni aivan erityisesti, että avioliitoksi voidaan kutsua vain miehen ja naisen välistä liittoa, koska tämä on käsitteen historiallinen merkitys. Tästä samasta lähtökohdasta käsin tuntuisi omituiselta kutsua elementeiltään ja perinteiseltä määrittelyltään aivan selvää parisuhdetta ystäväliitoksi.

Kriteerit käsitteiden käytön suhteen eivät siis voi muuttua tavoitteiden mukaan.

Olen innoissani ajatuksesta, että kirkko ryhtyisi siunaamaan ystäväliittoja. Parempi on kuitenkin, että niiden rinnalla parisuhteita kutsutaan parisuhteiksi.

Suomen kielessä ei ole eri sanoja rakkauden eri lajityypeille. Se on minusta selkeä puute. Ei tarvitsisi käyttää mitään “hyvä ystävä” -määrettä, jotta saataisiin sanotuksi, että kyse ei ole vain “kaveruudesta”. Ja suomen kieli ei anna ystävyydelle rakkaus-statusta, mikä siihen kuuluu.

Parisuhteeseen kuuluu seksi, mutta seksi on vain miehen ja naisen välistä liittoa varten. Agape-rakkaussuhde ei kuitenkaan ole yhtään vähemmän siksi, että siihen ei kuulu seksi. Sen rajan yli ei saman sukupuolen välisissä suhteissa pidä mennä, vaikka kosketuksen merkityksissä on niitä kulttuurillisia eroja…

Tämä on minun näkemykseni.

Eli määrittelyissäsi raja ei menekään anaaliseksissä, vaikka eilen olin näin ymmärtäväni tekstiäsi?

Oma näkemykseni on, että jos samaa sukupuolta elävät ihmiset elävät kuin parisuhteessa eletään, kyllä tuota suhdetta silloin tulee kutsua parisuhteeksi. Kana ei muutu kukoksi, vaikka sanaa vaihtaa. Sitä voi halutessaan kutsua sitten vaikka “klassisen kristinuskon näkökulmasta ei-toivotuksi parisuhteeksi”.

Eri asia on, miten haluaisi, että maailma toimii. Olemme ennenkin huomanneet, että yhdistelet näkemyksiisi monesti sitä, miten toivoisit asioiden olevan. Sinulla on siis käsitteistö ideaalimaailmasta ja käsittelet sitä samanaikaisesti ja nykytilanteen käsittelyn rinnalla.

Onneksi on niin, että käsitteet ovat yhteisiä eikä kukaan voi niitä yksin määritellä uusiksi.

Voi hyvä ihme. Jos ajatteluni noin paljon häiritsee, älä huomioi sitä sitten. Ei ole mitään “yhdistelemistä”, jos kertoo miten toivoisi asioiden olevan. Ja minä toivoisin, että rakkauden eri lajityypit osattaisi erotella ja arvostaa niitä, ja myös tunnustaa ideaalin ja reaalitodellisuuden ero. Kuitenkaan tekemättä reaalitodellisuudesta ideaalia tai hyväksyttävää vain koska se on helpompaa.

Pointti on juuri siinä, että reaalitodellisuudessa samaa sukupuolta olevat elävät parisuhteessa, mutta ei heidän seksuaalielämänsä ja yhdyntätapansa muutu luonnolliseksi vain siksi että sitä sanotaan seksiksi.

Se mikä on hyväksyttävä, on että ideaalit määritellään eri tavoin. Jos joku on eri mieltä niin antaa olla, mutta ei tarvitse pitää lähtöolettamuksena, että eri mieltä olevan ajattelu olisi jotenkin omaa ongelmallisempaa.

Oneliner: ajattelusi ei häiritse. Minä vain puhuin nykytilanteesta ja sinä puhuit toivomastasi tilanteesta. Pyrin selventämään keskustelua. Meille on ennenkin käynyt näin. Silloin puhuimme siitä, kuinka mielestäsi avioliiton tulisi olla velvollisuuslähtöinen asia ja minun mielestäni keskustelu meni epärealismin puolelle.

Jos ymmärsin oikein, pidät siis kaikkia muita seksiakteja paitsi heteroseksuaalista yhdyntää luonnottamana. Oletan tietysti, että mielestäsi samat aktit heteroseksuaalista yhdyntää lukuunottamatta ovat luonnottomia niin heteroiden kuin homojenkin toteuttamana.

En tiedä, miksi haluat eritellä seksuaalisia tekoja? Ei Raamattu niin tee, joten ei kristillinen etiikka voi sellaiseen perustua. Raamatun mukaan seksuaalisuus kuuluu avioliittoon. Ja tämä varmasti koskee seksin kaikkia muotoja, joista mitään ei Raamatussa kielletä tai paheksunta. Ja avioliitto kuuluu Raamatun mukaan miehen ja naisen välille. Joten niin avoliitot, irtosuhteet, moniavioisuus kuin homosuhteetkin ovat kaikki vastoin Jumalan tahtoa. Joten kirkon ei pidä niihin kannustaa.

Realismia on minusta ymmärtää, että näitä on ja on aina ollut, eikä nostaa yhtä syntiä esteeksi evankeliumille. Mutta kirkon pitää pystyä ottamaan ihmiset vastaan rakastaen ihmistä, mutta siunaamatta silti syntiä. On sitten kyse vaikka nettipornon käyttäjästä tai homosuhteessa elävästä. Tai vaikka juoruiluun taipuvaisesta ihmisestä.

3 tykkäystä

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että ruumiinosia ei pitäisi käyttää muuhun kuin mihin ne on tarkoitettu. Anaaliyhdyntä ei ole siis mielestäni varsinainen “yhdyntä”, samalla lailla kuin miehen ja naisen luonnollinen yhdyntä, siihen soveltuvin ja tarkoitetuin värkein.

En sanoisi, että sen satunnainen harjoittaminen olisi ehdottomasti syntiä. Mutta sen sijaan minusta on väärin esittää, ajatella ja väittää, että se olisi “ihan sama asia” kuin luonnollinen yhdyntä, oli sitten kyse homojen tai heteroiden välisestä anaaliseksistä.

Homoseksuaali, jonka ajatuksiin laitoin linkin, oli tässä rehellinen. Anaaliseksiä harjoitetaan kun luonnollista ja tarkoituksenmukaista vaihtoehtoa homosuhteessa ei ole.

Minusta on turhauttavaa keskustella kanssasi tästä asiasta, koska tietyssä mielessä se ei ole koskaan ollut keskustelu: et ole minun nähteni hetkenkään vertaa edes pysähtynyt pohtimaan sitä, onko homoseksuaalinen parisuhde syntiä vai ei, vaan sivuutat käydyn keskustelun tyystin, otat syntisyyden annettuna itsestäänselvyytenä, rätkäiset pöytään ja sillä hyvä. Sinun viestisi on minulle aina sama: hyväksy, että päivänselvästi kyseessä on synti ja ota armo vastaan! Vuodesta toiseen elät siinä uskossa, että koska minä en pidä homoseksuaalista parisuhdetta syntinä, minä en osaisi ottaa armoa vastaan.

Sinulla on eittämättä hyvät tarkoitusperät eikä yllä oleva ollut tarkoitettu moitteeksi. Minua vain turhauttaa. Turhautuminen on tosin merkki siitä, että kannattaa taas pitää pieni terveellinen breikki foorumilta. :wink:

Ei kai kukaan ole oikeasti niin typerä, että väittäisi anaaliyhdynnän olevan “ihan sama asia” kuin heteroseksuaalisen normaalin yhdynnän. Niin typerää “mielipidettä” en ole kyllä ikinä kuullut kenenkään suusta. Anna anteeksi, että ihan huvittaa… :smiley:

Homoparit eivät voi harjoittaa normaalia seksiä. Mutta saako tämän sanoa?
Olen kuullut muutamien homoseksuaalien esittävän sen yhtä normaalina ja toimivana seksuaalisena aktina. (“Hyvin pelaa”) Vastauksena juuri siihen, että tiettyjä juttuja ei ole luonnollista työntää tiettyihin paikkoihin.
Ei se tietenkään käytännössä ja teknisesti sama asia ole, senhän jokainen tietää ja ymmärtää.

Jos normaalia seksiä on pelkästään heteroseksuaalinen yhdyntä niin silloin homoseksuaalit eivät voi harrastaa normaalia seksiä. Oma mielipiteeni kuitenkin on, että niin hetero- kuin homoseksuaalitkin voivat harrastaa sellaista normaalia seksiä, joka kuitenkaan ei ole heteroseksuaalinen yhdyntä.

Mutta hei, rakkaat ihmiset, nyt mä pidän taas muutaman päivän breikin! :slight_smile:

1 tykkäys

Tästä aloitin ketjunkin, mutta vieläkin mietin tätä. Jos heteropari ei harjoita yhdyntää onko heidän seksinsä epänormaalia?

Tämä juuri on minullakin mielessäni.

2 tykkäystä

Normaalius liittyy tietenkin siihen että mies ja nainen on tarkoitettu yhteen.

1 tykkäys

Vielä kysyisin sinulta @ooperi , missä päin Raamattua miehen ja naisen avioliitto asetetaan ja missä sanotaan, että seksiä saa harjoittaa vain tuossa asetetussa avioliitossa?

Tämä kun on sinulle aivan täysi itsestäänselvyys, joten annahan tulla selviä jakeita kuin pässinlihaa. Vakuuta minut! :slight_smile:

Hieno juttu. On hyvä osata irrottautua nettikoukuista.

1 tykkäys

Sitten kun piipahdat taas foorumille @anon85899117, niin avaatko mulle tätä, mikä ihmisten puheissa saa sinut tuntemaan että et osaisi ottaa armoa vastaan?
Minä olen sitä mieltä että kyllä maailmaan puhetta riittää, ja ihmisten tuomioita, ja opinkappaleita. He voivat sulkea sinut ehtoolliselta kyllä, mutta sitä ei kukaan pysty väittämään ettetkö vastaanottaisi Jumalan armoa ja etteikö Jumala armovoimiaan sinuun vuodattaisi.

On siis toistettu monesti ajatus siitä, että homoparisuhteen synnittömyyden pohtiminen on sitä, että en hyväksyisi syntisyyttäni ja että vasta kun hyväksyisin tämän syntisyyteni, voisin ottaa armon vastaan. Että ikään kuin olisin aivan väärien asioiden kimpussa kun pohdin mikä on syntiä ja mikä ei.

Omasta mielestäni armokeskustelu on eri keskustelu eikä armon olemassaolo ja se että sitä tarvitsemme, tarkoita etteikö Jumalan lakia voisi ja tulisi pohtia.

On jotenkin ärsyttävää jos keskusteluun tarjotaan ikään kuin armoa vastauksena kaikkeen - täysin piittaamatta siitä mistä on aiemmin keskusteltu. Tyyliin: “Onko abortti väärin?” “Ota Jumalan armo vastaan!”

1 tykkäys

Tänne tuli edellisen viestini jälkeen pitkä vastaus, jossa ei kuitenkaan ollut mitään uutta. Pari korostusta tai alleviivausta siitä kuitenkin.

Täysi homoseksuaali (jos sellainen on olemassa, tai mikä ikinä sellainen sitten onkaan) ja täysi ihminen ovat kaksi eri asiaa. Joista, kristinuskon mukaan, toista ei ole olemassa. Vaan täysi ihmisyys implikoi miestä ja naista.

Tässä menee nyt jollain ilmeisesti sekaisin se, että jonkin väitteen käsittäminen ei tarkoita siitä samaa mieltä olemista. Joten voin käsittää väitteen, että homoseksuaalisuus olisi joku ihmisyyden erilainen versio, mutta olla samaan aikaan, historiallisen kristinuskon kanssa, sitä mieltä, ettei sellaista ole olemassa.

Väitteen esittäminen rajattoman monta kertaa uudestaan ei vastausta muuta mihinkään, tai tee vastauksesta jotenkin epävarmempaa tai huonompaa tai vähemmän totta.

Sillä, mitä joku kokee asiasta, ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa, miten asia on. Kokemus voi toimia tiedon hankkimisen välineenä, mutta se ei ole mikään erehtymätön tai yksiselitteinen tietämisen tapa tai muoto.

Taaskaan en käsitä, että miksi pitää kiduttaa jotain olkiukkoa nimeltä esteettinen ideaali. Viisastelu lajista, jolla on kolme sukupuolta, on yhtä kehittävää kuin viisastelu niin suuresta kivestä, jota Jumala ei jaksa nostaa. Muutenkin argumentointi olemattomalla tai itsensä kumoavalla jotain selkeästi olevaa vastaan kuuluu lähinnä peruskoulun välitunnille.

Nuo argumentit seksuaalisuuden olemuksesta ovat sellaisia, että jos esittäisin niihin kristinuskon vastauksen, niin lyhyestä versiosta tulisi noottia. Ja pitkää versiota en jaksa kirjoittaa. Joten riittää, kun totean, että argumentti seksuaalisuuden muista tai monista tarkoituksista ei pelasta homoseksuaalisuutta. Ja siihen ei tarvita mitään ideaalia tai ulkoista sääntöä, vaan se nousee itse ilmiön olemuksesta.

Olen huomannut, monta kertaa eri syistä, ja nyt aivan tuoreeltaan paremmin kuin koskaan, että patriarkaalinen kulttuuri on redundantti käsite. Ja matriarkaalinen kulttuuri on oksymoron.

Mitä tekemistä on kristinuskolla, katolisella kirkolla tai minulla sen kanssa, että joku haluaa käyttää jotain itse keksimäänsä palikkatermiä, hyökätäkseen jotain sellaista vastaan, mitä ei kukaan edusta eikä ole esittänyt, tai mitä ei ole edes olemassa? Tai jos joku ilmoittautuu kyseisen palikkatermin sisällön edustajaksi tai puolustajaksi, niin siitä vaan. Yhtä hyvin voisit haukkua Manchester Unitedia minulle, kun en tiedä käytännössä mitään jalkapallosta.

Psykoanalyysi sanoisi asian niin, että asiat, joiden katektointi epäonnistuu muilla tavoilla, katektoidaan seksualisoimalla ne. Tieto siitä, minkä vaiheiden kautta heteroseksuaalisuus syntyy, tulee aina antamaan vihjeitä siihen suuntaan, että homoseksuaalisuus on vain epäonnistunutta heteroseksuaalisuutta.

Mutta jos tämä tieto katoaa ja ihminen abstraktoidaan joksikin puhtaasti ruumiittomaksi ja älylliseksi yksiköksi, niin tulee mahdolliseksi keksiä rajaton määrä sukupuolia (kun niiden ei tarvitse tarkoittaa mitään) tai käsitellä miehuutta ja naiseutta jonain substansseina (kun ne eivät ole sitä).

Jos heteroseksuaalisuuden sisältävä maailmankuva on väistämättä ideologinen, niin samoista syistä, siis saman logiikan mukaisesti, on mahdollista sanoa, että jako mielen terveyteen ja mielen sairauteen on ideologinen. Eikä millään tavalla nouse siitä, että mitä tai mikä mieli on, koska terveys ja sairaus ovat molemmat vain mielivaltaisia tapoja arvostaa eri asioita (ja syrjiä niitä tahoja ja yksilöitä, jotka eivät kulloinkin valittua arvostuksen mittaa täytä).

Toistoksi menee - en löytänyt minäkään viestistäsi mitään uutta enkä koe enää mielekkääksi keskustelua, jossa käytetyt käsitteet ja ajattelun metodit ovat niin ilmeisessä ristiriidassa. Menee sen toistamiseksi, että mun poteroni on täällä ja sun poterosi on siellä.

En myöskään jaksa nälviä psykoanalyysia ja sen käytön korkeana roihuavaa tarkoitushakuisuutta. Minulle riittää, että lääketieteen ja psykologian piirissä homoseksuaalisuutta pidetään normaalina seksuaalisuuden muotona. Etenkin jos persoonasta ja tämän historiasta ei ole löydetty mitään erityistä epätasapainoisuutta tai traumaattista elementtiä, olisi mielestäni lähtökohtaisesti väärin lähteä ongelmia olettamaan ja niitä psykoanalyysin keinoin kaivamalla kaivamaan, mestaroimaan ja sörkkimään.

Sinä olet nyt katolisen kirkon katekumeeni ja sen mukaisesti myös lauluja laulat eikä nyt ole oikea hetki vilkuilla sivulle. Kaikkea hyvää toivotan!

Tämä on uskonnollista väkivaltaa ja aivopesua. Itse olen törmännyt vastaavaan myös ja pysyn kaukana siten käyttäytyvistä ihmisistä.
Kyllä asioita saa kyseenalaistaa. Armoa ei pääse karkuun mitenkään, se nostaa kaikissa ja kaikessa esille kaiken. Kaikki ovat armon prosessissa (armolla en tässä tarkoita anteeksiantoa vaan Jumalan voimaa), jokainen omanlaisessaan.

2 tykkäystä