Tänne tuli edellisen viestini jälkeen pitkä vastaus, jossa ei kuitenkaan ollut mitään uutta. Pari korostusta tai alleviivausta siitä kuitenkin.
Täysi homoseksuaali (jos sellainen on olemassa, tai mikä ikinä sellainen sitten onkaan) ja täysi ihminen ovat kaksi eri asiaa. Joista, kristinuskon mukaan, toista ei ole olemassa. Vaan täysi ihmisyys implikoi miestä ja naista.
Tässä menee nyt jollain ilmeisesti sekaisin se, että jonkin väitteen käsittäminen ei tarkoita siitä samaa mieltä olemista. Joten voin käsittää väitteen, että homoseksuaalisuus olisi joku ihmisyyden erilainen versio, mutta olla samaan aikaan, historiallisen kristinuskon kanssa, sitä mieltä, ettei sellaista ole olemassa.
Väitteen esittäminen rajattoman monta kertaa uudestaan ei vastausta muuta mihinkään, tai tee vastauksesta jotenkin epävarmempaa tai huonompaa tai vähemmän totta.
Sillä, mitä joku kokee asiasta, ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa, miten asia on. Kokemus voi toimia tiedon hankkimisen välineenä, mutta se ei ole mikään erehtymätön tai yksiselitteinen tietämisen tapa tai muoto.
Taaskaan en käsitä, että miksi pitää kiduttaa jotain olkiukkoa nimeltä esteettinen ideaali. Viisastelu lajista, jolla on kolme sukupuolta, on yhtä kehittävää kuin viisastelu niin suuresta kivestä, jota Jumala ei jaksa nostaa. Muutenkin argumentointi olemattomalla tai itsensä kumoavalla jotain selkeästi olevaa vastaan kuuluu lähinnä peruskoulun välitunnille.
Nuo argumentit seksuaalisuuden olemuksesta ovat sellaisia, että jos esittäisin niihin kristinuskon vastauksen, niin lyhyestä versiosta tulisi noottia. Ja pitkää versiota en jaksa kirjoittaa. Joten riittää, kun totean, että argumentti seksuaalisuuden muista tai monista tarkoituksista ei pelasta homoseksuaalisuutta. Ja siihen ei tarvita mitään ideaalia tai ulkoista sääntöä, vaan se nousee itse ilmiön olemuksesta.
Olen huomannut, monta kertaa eri syistä, ja nyt aivan tuoreeltaan paremmin kuin koskaan, että patriarkaalinen kulttuuri on redundantti käsite. Ja matriarkaalinen kulttuuri on oksymoron.
Mitä tekemistä on kristinuskolla, katolisella kirkolla tai minulla sen kanssa, että joku haluaa käyttää jotain itse keksimäänsä palikkatermiä, hyökätäkseen jotain sellaista vastaan, mitä ei kukaan edusta eikä ole esittänyt, tai mitä ei ole edes olemassa? Tai jos joku ilmoittautuu kyseisen palikkatermin sisällön edustajaksi tai puolustajaksi, niin siitä vaan. Yhtä hyvin voisit haukkua Manchester Unitedia minulle, kun en tiedä käytännössä mitään jalkapallosta.
Psykoanalyysi sanoisi asian niin, että asiat, joiden katektointi epäonnistuu muilla tavoilla, katektoidaan seksualisoimalla ne. Tieto siitä, minkä vaiheiden kautta heteroseksuaalisuus syntyy, tulee aina antamaan vihjeitä siihen suuntaan, että homoseksuaalisuus on vain epäonnistunutta heteroseksuaalisuutta.
Mutta jos tämä tieto katoaa ja ihminen abstraktoidaan joksikin puhtaasti ruumiittomaksi ja älylliseksi yksiköksi, niin tulee mahdolliseksi keksiä rajaton määrä sukupuolia (kun niiden ei tarvitse tarkoittaa mitään) tai käsitellä miehuutta ja naiseutta jonain substansseina (kun ne eivät ole sitä).
Jos heteroseksuaalisuuden sisältävä maailmankuva on väistämättä ideologinen, niin samoista syistä, siis saman logiikan mukaisesti, on mahdollista sanoa, että jako mielen terveyteen ja mielen sairauteen on ideologinen. Eikä millään tavalla nouse siitä, että mitä tai mikä mieli on, koska terveys ja sairaus ovat molemmat vain mielivaltaisia tapoja arvostaa eri asioita (ja syrjiä niitä tahoja ja yksilöitä, jotka eivät kulloinkin valittua arvostuksen mittaa täytä).