Onko homoseksi kaikissa tilanteissa syntiä?

Olen samaa mieltä, namastea lukuunottamatta.

Hyvin sanottu. Noin se on.

Namaste tarkoittaa että “kumarran sitä jumalallisuutta mikä sinussa on”, sanotaan tervehdyksenä, minusta hyvinkin kristillinen tervehdys. Vrt. Jumalan terve!

Ok. Mutta onko siis niin, että kun puhut synnistä tai pyhyydestä tai paratiisista, puhut joistakin ei-kristillisistä käsitteistä, tai itse muokkaamistasi kristillisistä? Eli niitä ei voi soveltaa sellaisinaan tähän keskusteluun?

Jos taas katsot, että ajatuksesti synnistä ym. edes jotenkin ovat käyttökelpoisia tässä keskustelussa, tarkoititko viestin keskustelupuheenvuoroksi? Eli tarkoitit, että nyt on menossa tai mennyt pieleen ja kurssia pitäisi korjata? Vai oliko se vain yleinen viisaus, joka ei varsinaisesti liity tähän nimenomaiseen keskusteluun?

Ikävä kuulla. Mutta kaikilla on oma tiensä, mahdotonta ei ole koskaan, että polku mutkiteltuaan kääntyisi takaisin päinkin…

Joo, en kommentoi käsitteitteni laatua. Mielestäni tällä foorumilla ei ole ketään joka voisi määritellä mikä käsite on kristillinen ja mikä on jonkun oma. Käytännössä kaikki käsitteet mitä ihmiset käyttävät ovat heidän omiaan.

En ymmärrä pahoittelujasi. Olen hyvin onnellinen ja koen kulkevani henkistä ja kristillistä tietäni, en haluaisi että sen vuoksi kuulen jatkuvasti pahoittelua.
Jos nyt joku haluaisi tietää kirkollisesta yhteydestäni niin voin sen toki kertoa että nämä turhat pahoittelut loppuisivat. Olen käynyt ripittäytymässä tänä vuonna kuitenkin useamman kerran ja kerran osallistunut ehtoolliselle. Minun ja Jumalan väliset asiat ehtoollispöydässä jääkööt rippisalaisuuksiksi.

Katolinen kirkko ohjeistaa osallistumaan ehtoolliselle vähintään kerran vuodessa ja toistaiseksi olen kirkon luvalla saanut niin tehdä mielipiteistäni huolimatta.

1 tykkäys

Ahaa, ymmärsin väärin. Luulin sinun tarkoittavan ihan oikeasti uskon muuttumista, loppumista tms.
En itsekään ole vahva uskossani, en voi julistaa katoilta tuntevani totuuden lopullisesti. Monenlaista kriisiä on ollut matkan varrella.
Kysymystä eri uskonnoista lähestyn jotenkin niin, että siinä paukut viimeistään loppuvat. Jumala - jos on kaikkivaltias, kuten kirkko uskoo - hoitaa asiat aina lopulta niin kuin parhaaksi näkee. Mutta meidän kristittyjen osa on pysyä yhdessä ja pitää evankeliumi esillä. Ja kastaa ja opettaa… kullakin on tehtävänsä.

1 tykkäys

Ongelmahan on siinä että on niin monia tapoja pitää evankeliumia esillä, ja sitten aletaan tapella siitä mikä tapa on oikea. Tappeleminen ei ainakaan ole evankeliumia, minun mielestäni. Mutta niin kuin sanoin, tapoja on monia.

Henkilökohtaisena mielipiteenäni kerron että minusta homoseksi ei ole kaikissa tilanteissa syntiä. Siis sellaista syntiä joka erottaisi esimerkiksi kirkollisesta yhteydestä, syntiä ajallisessa mielessä. Siihen en osaa kommentoida olisiko se aina teko joka vaikuttaa häiritsevästi jumalalliseen harmoniaan maailmankaikkeudessa. En kyllä usko että se olisi aina sellainenkaan teko.

Ei, tappelu on rumaa ja tyhmää.
Jotenkin yksilöimättä sen tarkemmin olen kokenut että kristillisyys on useinkin ihmiselle sellaista, mikä ei ole itselle joka kohdassa mieluista. Ne kuprut ovat hiukan erilaisia eri ihmisillä. Sitoutuminen olemaan kristitty on itselleni ainakin jossain määrin omasta luopumista ja yhteiseen uskoon avautumista. tjsp

En nyt halunnut pistää sinua seinää vasten, kun pahoittelin… mutta sinä mainitsit että “nykyisin en ole mitenkään erityisen kristitty mielipiteissäni”, niin oletin sinun nimenomaan haluavan kertoa tuon asian. Se ikäänkuin pisti silmään, ja oletin tarkoituksella ojennetuksi.:grinning:

Ja koska edellisellä foorumilla meillä oli muistaakseni hyviä keskusteluja, tuo kirjoittamasi tuntui hiukan tavallista murehduttavammalta. Ystävyydellä!

1 tykkäys

Minä taas olen luultavasti vähän liiankin vahva uskossani :joy:

Ja dialogi uskontojen kesken on ollut mun erityiskiinnostuksen kohde koko elämäni ajan, ei mikään “nykyisen luopumukseni merkki” niin kuin jotkut kristityt veljet ovat asian ottaneet.
Minun ensimmäisiä kysymyksiäni papille joka piti minulle kirkkoonottokatekeesia oli että mistä löydän uskontodialogiin liittyviä katolilaisten kirjoittamia kirjoja. :grin:
Kun ensimmäisen kerran sain katekismuksen käteeni se aukeni tältä kohdalta:
“1260. Kristushan on kuollut kaikkien puolesta ja ihmisen lopullinen kutsu-
mus on itse asiassa yksi ainoa, nimittäin kutsumus Jumalan yhteyteen. Sen
vuoksi meidän on pidettävä kiinni siitä, että Pyhä Henki tarjoaa kaikille
mahdollisuuden jollakin Jumalan tuntemalla tavalla yhdistyä tähän pääsiäi-
sen salaisuuteen. Jokainen ihminen, joka Kristuksen evankeliumia ja hä-
nen kirkkoaan tuntematta etsii totuutta ja tekee Jumalan tahdon siinä määrin
kuin hän sen tuntee, voi pelastua. Saamme olettaa, että sellaiset ihmiset oli-
sivat selkeästi toivoneet kastetta, jos he olisivat tienneet sen välttämättö-
mäksi.”
Onpa kiva keskustella kanssasi pitkästä aikaa tortoise. Meillä todella oli hyviä keskusteluja edellisellä foorumilla.

Ei tämä maailmamme ole mustavalkoisesti joko-tai.
Langennut maailma on pyhä ja syntinen, samoin langennut ihmiskunta.

Kaikki olemme langenneita, kaikissa meistä pyhää ja syntistä. Ihmisen elämän kestävä tehtävä on taistella syntiä(nsä) vastaan, ettei se peitä sitä vähäistäkin pyhää, mikä hänessä on.

Kaunista olisi löytää pyhä aina kaikista, se vähäinenkin. Olla huolissaan ennenmuuta omista synneistään (niitähän ripissäkin tulee käsitellä ja synninpäästössä muistaa ja ajatella), mutta silmien sulkeminen toisten synneiltäkään ei vie ihmisiä/maailmaa kohti pyhyyttä.

Arkiesimerkki:

Mennessämme ruokakauppaan näin, miten parkkiksella yksi lähtevä auto kolhaisi pysäköityä autoa, missä ei ollut ketään sisällä. Sitten kolhija peruutti rauhallisesti ja ajoi tiehensä. Ei jättänyt lappua kolhimaansa autoon. Kuskin täytyi havaita kolhaisu, sillä törmäys repi pysäköidyn auton lokasuojalevikkeen irti sellaisella rusauksella, että kuulimme sen kymmenien metrien päähän.

Sain molempien autojen merkit, mallit ja rekisterinumerot otettua, ja kirjasin ne heti kännykkäni muistiin. Kotona kirjoitin asiasta lyhyen viestin yhteystietoineni ja lähetin Poliisin neuvonta-mailiosoitteeseen, koska viikonloppuna en saanut selville mikä olisi oikea kontakti,

Teinkö kristillisesti? Olinko kurja ilmiantaja? Olisiko pitänyt sulkea silmänsä toisen synniltä, mikä aiheutti vahingon kolmannelle, viattomalle? Ainakin sain sydämellisen kiitosviestin kolhitun auton omistajalta puhelimeeni , olisiko minun pitänyt jättää hänet kärsimään ja maksamaan korjaukset siitä että joku muu kolhii hänen autoaan?

2 tykkäystä

Niin. Omat vaikeat vaiheeni ja kohtani ovat saaneet tuntemaan jonkinlaista veljeyttä ateistien ja agnostikkojen kanssa. Siinä mielessä, että tuskan huutaminen Jumalalle, joka ei tunnu vastaavan, muuttaa elämän aika ankeaksi, ja kovin varmauskoisten seura tuntuukin joskus ahdistavalta, kun heille Jumala tuntuu olevan niin helppo nakki ja elämä leikintekoa (jota se ei heillekään varmaan ole - ymmärrä ironia…!). Silloin osaa samastua ja huomaa olevansa melkein samalla viivalla sen kanssa, joka on lyönyt päätä seinään pidemmään aikaan uskon asioissa, tai josta koko uskovaisten touhu tuntuu ihan ufojutulta.

Mutta uskontojen dialogi - vaikka onkin tärkeä aihe mielestäni - ei ole se suunta, johon minun kriisipitoinen elämäni menisi. Ehkä ennemmin sitten apatiaan ja irti kirkosta kokonaan (armahtakoon Jumala, ettei niin kävisi).

Uskontodialogi ei oman vajavaisen käsitykseni mukaan ole sitä että muutetaan kaikki yleisuskonnoksi. Vaan mitä selkeämmin on kristitty ja Kristuksen lähetti - henkilökohtaisinen kupruineenkin - sitä paremmin voi dialogia käydä. (Oliko provo? Ystävyydellä edelleen :grinning: )

Alkuperäiseen kysymykseen: Raamatun valossa on hankala vastata mitenkään muuten kuin että on se. Seksi kahden samaa sukupuolta olevan ihmisen välillä näyttäisi olevan jotain mitä Jumala ei tahdo. Ehkä ennen kaikkea se on jotakin mikä rikkoo Jumalan käskyä vastaan suhteessa Jumalaan, eli kyseessä voisi olla epäjumalanpalvontaa. Sillähän sitä yritetään selittää pois Raamatusta (kyseessä ei ole kahden aikuisen suostumuksellinen teko, vaan kulttiin liittyvä juttu).

Ehkä se liittyy siihen, että homoseksissä seksi kytketään irti lisääntymisfunktiosta ontologisesti, eikä vain jollakin tapaa joskus potentiaalisesti kuten heteroseksissä.

Toisaalta ei kaikki heteroseksikään ole synnitöntä.

Mikään seksuaalisuuden muoto ei pakota ketään rakastelemaan tai aktualisoimaan seksuaalisuuttaan. Jos tunnen olemuksellisesti olevani hetero, niin ei se implikoi mitään sen suhteen miten ja mistä nautin ja koska, saatikka että se oikeuttaisi sen millään tapaa. Jos ei käy flaksi, niin ei käy flaksi, enkä voi syyttää siitä ketään. Seksi ei ole subjektiivinen oikeus koska se ei ole vain subjektiivinen asia itsessäänkään. Itsetyydytyskään ei ole subjektiivista.

D

3 tykkäystä

Ihmiset ovat minun mielestäni yleensä liian arkoja lähestymään toisia uskontoja, eikä se että voidaan nähdä samaa jumalallista vaikutusta kaikkien uskontojen synnyn takana tarkoita sitä että uskonnot muuttuvat epämääräiseksi yhteisuskonnoksi. Ylenpalttinen lähetysinto on taas minusta aika epäilyttävää. Siinä ei yleensä kunnioteta ihmisiä eikä heidän sisäsyntyistä, luotua pyhyyttään. Mutta tämä on tietysti jo aika sivulla ketjun aiheesta.
Rumin esimerkki lähetystyöstä on minusta ne monet lähetysmissiot alueilla joilla jo on apostolinen kristillinen kirkko. Esim. roomalais-katolinen lähetystyö koptialueella tai protestanttinen lähetystyö Etiopian ortodoksien alueella.

2 tykkäystä

No niinpä. Tämä on kuitenkin ainakin nykyisen vallitsevan käsityksen mukaan ihan fossiilista ajattelua. Ihminen nähdään useimmiten olentona jonka on saatava tehdä asioita jotka tuntee oikeiksi ja tarpeellisiksi. Hänen rajoittamisensa katsotaan henkiseksi väkivallaksi. Ja itsensä rajoittaminen varmaan itsensä ja olemuksensa kieltämiseksi, joka taas on psyykkinen aikapommi tms.

1 tykkäys

Seksuaalienergia on nyt kuitenkin osa luotua ihmisyyttä eikä sen kieltämisessä ole mitään erityisen pyhää, minun mielestäni.
Outo ajatus että joku joka osaisi hallita sitä paremmin olisi enemmän pyhä kuin se joka ei siihen niin helposti pysty.

Jos puhut mikrometrintarkasta hienosäädöstä, olet ihan oikeassa. Kukaan ei pääse toisen asemaan näkemään, mitä toinen aivan tarkalleen ottaen tarkoittaa jollakin sanalla. Mutta käytännössä voimme ihan hyvin käyttää monia käsitteitä ja luottaa siihen, että toiset ymmärtävät meitä riittävästi. Muutenhan inhimillinen kommunikaatio olisi jo loppunut mahdottomuuteensa.

Mutta siis. Tarkoititko viestin keskustelupuheenvuoroksi? Eli tarkoitit, että nyt on menossa tai mennyt pieleen ja kurssia pitäisi korjata? Vai oliko se vain yleinen viisaus, joka ei varsinaisesti liity tähän nimenomaiseen keskusteluun? Ensin mainitussa tapauksessa pyydän täsmennystä. Onko esim. puhe homoseksistä, sen mahdollisen syntistatuksen pohdinta, kristityn kannalta turhaa taikka jopa väärin?

1 tykkäys

Kieltämättä halusin kyseenalaistaa tällaisten ketjujen olemassaolon kristillisellä foorumilla. Se on tietysti ainakin edellisen foorumin sääntöjen vastaista. Jos jotkut haluavat keskustella ja keskustelu on asiallista, pitäisi antaa vaan ihmisten keskustella. Anteeksi.
Mielestäni rakentavampi tapa lähestyä asiaa olisi nimetä ketju esim. “Millaisia kristillisesti kasvattavia merkityksiä homoseksin synniksi määrittelemisellä on?”

Minä puolestani kannattaisin sitä, että jos tekee mieli etsiä syntiä, niin etsisi sitä ensi sijassa itsestään.
Pyhäkoulusta jäi mieleen opetus, että kun osoittelee toisia syntisiksi, niin siinä kolme sormea osoittaa itseä ja vain yksi sitä toista.

Lieneekö ne omat synnit sitten helpompi kestää ja lakaista maton alle kun osoittelee muita tyyliin, kiitos Herra, että en ole kuin tuo homo.

4 tykkäystä