Esimerkiksi pääministeri Marin oli hyvin nöyrä ilmaistessaan että se mitä päätetään ei välttämättä ole jälkeenpäin katsottuna ollut parhainta mitä olisi voitu tehdä. Tämä ilmaisee jo että ainakaan pääministeri ei esiinny kaiken hallitsevana jumalolentona. En myöskään muista lukeneeni kenenkään muunkaan väittäneen ketään vallassa olevaa sellaiseksi. Ainakin ilman näyttöä väitteesi tuntuu siis epätodelta.
2 tykkäystä
Minulle ainakin Suomen päättäjissä läpi paistaa massiivinen ylimielisyys.
Tuollainen mukanöyryys on osa tarkkaan mietittyä mediataktiikkaa. Jollaisella puolueet kilpailevat massojen kannatuksesta. Samaa sarjaa sen kanssa, kun poliitikot kilvan esittelevät elämäänsä naistenlehdissä. Miettien tarkkaan miten saadaan iskettyä kohderyhmien heikkoihin kohtiin.
Enkä edes syytä päättäjiä tuosta. Kyllähän se lähes kaikkiin ihmisiin vaikuttaa, kun syö itse ilmaisia lounaita kaveripiiriensä kanssa jatkuvasti. Kuva todellisuudesta vääristyy siinä väistämättä rankasti.
Normi-ihmiselle aidosti pyyteetön johtaminen on täysin päätön ajatuskin. Omia etuja sinne mennään hakemaan.
1 tykkäys
On myös mahdollista, että sivustakatsojan kuva todellisuudesta vääristyy rankasti. En halua itse ajatella poliitikkojen ja vallassa olevien, olivat he sitten mistä puolueesta tai ryhmittymästä hyvänsä, vain omaa etua ja ylemmyyttään ajavia, pahoja ihmisiä. Uskon hyvin monenlaisten ja hyvin erilaisia päämääriäkin ajavien poliitikkojen olevan kuitenkin usein vilpittömiä tavoitteissaan. Joskus on tarpeellista nähdä lähimmäisessään, vaikka hän olisi korkeassakin asemassa, periaatteessa hyvää tarkoitusta ja toimintaa. Oma elämäkin helpottuu kun ei näe kaikessa vain hyväksikäyttöä, ahneutta ja vääryyttä.
1 tykkäys
“Jos siis te, jotka olette pahoja osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja.”
Siihenhän tuo lopulta menee, että tottakai Sanna Marin, kuten 99% poliitikoista on omasta mielestään hyviä ja valkoisista valkoisempia. Se mikä ei tuota tarinaa tue vaietaan.
Maailmankuvan ero. Ihminen joka ei usko pitää kanssaihmistään hyvinä. Ja kuinka pahuus voi olla vain tiedon vähyyttä.
Vaikkapa tämä virus. 90+% olevista ja tulevista kuolonuhreista hyvin todennäköisesti ovat vanhainkodeista. Suomessa oli ihan vähän aikaa sitten kohu vanhustenhoidon tasosta maassamme. Jotenkin ei nyt sovi palaset yhteen. Ollaanko sitä kiinnostuneita vanhusten elämästä ja kuolemasta, vaiko ei olla?
Todellisen kuvan voi nähdä vaikka katsomalla kolme minuuttia Youtubesta vaikkapa jotain suomalaista sijoituskanavaa. Siellä ollaan nyt innoissaan, koska EKP:n rahoituksen ansiosta erityisesti nyt osaavilla sijoittajilla on mahtavia pelipaikkoja luoda suuria omaisuuksia. Vuorineuvokset sitten soittelevat ministereille käskytysohjeet minne miljardit laitetaan. Sellaista hyvyyttä siellä.
Mennään aika kauaksi itse otsikosta, mutta mennään nyt sitten vielä kerran.
Missä Sanna Marin on todennut olevansa hyvä ja valkoista valkoisempi? Kun laitoin esimerkin hänen sanoistaan jossa hän totesi, että virheitä varmasti tulee ja ne jälkeenpäin huomataan, niin sitten totesit että se on mukanöyryyttä. Sinulle kelpaisi nähtävästi vain se että jokainen päättäjä sanoisi että olen syyllinen kaikkeen, olen hirveä rosvo, käytän teitä hyväksenne, teen vain pahoja asioita…" . Kuitenkin me itse valitsemme päättäjämme demokraattisella tavalla. Voimme heidät vaihtaa myös demokratian keinoilla. Ja kuitenkin meillä on oltava ihmisiä jotka tekevät päätöksiä. Jos itse katsot olevasi ihminen joka ei ole samanlainen rosvo kuin nuo muut niin suosittelen että asetut ehdolle vaaleissa ja kerrot kuinka pahoja muut ovat ja mitä hyvää sinä lupaat tehdä toisin kuin he. Joka neljäs vuosi on kaksisataa paikkaa auki. Yksi myös sinulle. Ole hyvä.
En minä pidä ketään päättäjää jumalaisena nerona ja virheettömänä pyhimyksenä. Kaikissa meissä on virheemme, koska olemme inhimillisiä olentoja. Joidenkin on kuitenkin niitäkin asioita hoidettava ja onneksemme saamme heidät itse valita.
Juurihan hoitajamitoituksesta päätettiin. Kyllä siitä oltiin kiinnostuneita ja kunhan tämä kriisi on hoidettu niin kyllä sekin asia paranee. Toki varmaankin jostakin löytyy aina niitä rikollisia jotka pitävät vanhuksia vain hyväksikäytön kohteina ja vetävät liiveihinsä suuret voitot. Mutta kyllä mennyt kohu osoitti että halua asioiden parantamiseen on läpi puoluerajojen.
On varmasti totta että tätäkin tilaisuutta käytetään hyväksi kenotteluun ja hyväksikäyttöön. Onhan muunkinlaista rikollisuutta ollut havaittavissa. Kuten vanhuksille tehtyjä koronatarkastuksia ja rahakätköjen tyhjennyksiä. Aina meissä on niitä jotka eivät koe mitään häpeää käyttää muita hyväksi. Ei vaikka kohteena olisi yhteiskunnan heikoimmassa tilassa olevat ymmärtämättömät vanhukset.
Siltikin. Kaikki muut eivät kuitenkaan ole rikollismielisiä hyväksikäyttäjiä ja kieroilijoita . On tässä maassa myös hyvää tarkoitusta ja halua. Ja sille meidän tulisi antaa kaikki tukemme.
1 tykkäys
Puoliksi oikein. Iso ero tulee siitä, että modernille ihmiselle hyvyys on joko a) sentimentti eli tunnetila tai b) fyysisen todellisuuden tapahtuma. Eli minä annan jollekin tosi köyhälle, huonosti kohdellulle, sairaalle, vammautuneelle tai syrjitylle paljon rahaa tai jonkin ison edun tai avustuksen, niin olen hyvä. Tai sitten, kun minulla on sisäinen tunne, että haluan tehdä oikein, niin olen hyvä.
Mutta esimerkiksi eri mieltä oleminen estää tällaisen tunteen säilymisen ja muodostumisen, kun vaikka kaveri on käsittääkseni väärässä ja tahdon vaikuttaa häneen vasten hänen tahtoaan, että hän tulisi asiassa minun kannalleni, niin jostain syystä, koska tämä paine, konflikti tai ristiriita ei ole miellyttävä tunne, niin se ei voi olla ilmentymä hyvyydestä. Ajatus on siis, että hyvyys on aina miellyttävää. Tai ehkä myös, että miellyttävä on aina hyvyyttä.
Joten jos saan jonkun uskomaan, että olen miellyttävämpi tyyppi, niin olen myös parempi ja sillä tavalla olen todennäköisemmin oikeassa.
Mutta pahuus on oikeastaan tiedon vähyyttä. Vaikka toisaalta tietoa on skolastikolle kolmea eri lajia: On raakaa dataa eli tietoa sinänsä, siis mittaustuloksia, havaintoja, taulukoita, listoja. Sitten on ymmärrystä, joka osaa lajitella tätä dataa eri attribuuttien perusteella. Ja sitten on viisautta, mikä yrittää tai osaa yhdistää tämän ymmärryksen perustaviin ja universaaleihin periaatteisiin.
Jos moderni, sekulaari ihminen sanoo, että pahuus on vain tiedon puutetta, niin hän käsittääkseni tarkoittaa sillä ymmärryksen puutetta. Tieto käsittelee partikulaareja, ymmärrys käsittelee kategorioita, viisaus käsittelee eksistenssiä. Eli tuon mukaan pahuus on sitä, että henkilö laittaa asioita vääriin kategorioihin. Tämä on ihan totta jos sallitaan, että ihmisen elämän tai ihmisten yhteisön tarkoitus on tuntematon tai jollain tavalla niin yksiselitteinen, että sitä ei tarvitse edes tiedostaa.
Tuo positio siis välttää kysymyksen viisaudesta kokonaan. Tai pitää sitä ratkaisemattomana. Tai tuonpuoleisena. Tai yksityisenä. Tai epätodellisena.
Jotenkin se menee, että mahdollisimman moni eläisi mahdollisimman kauan ja mahdollisimman miellyttävän elämän, joka tarkoittaa mahdollisimman toimivaa taloutta ja mahdollisimman kykenevää tiedettä. Sitä auttaa se, että tieteen, talouden ja viranomaisten välineet ovat mahdollisimman tehokkaita ja poliittinen prosessi palvelisi mahdollisimman montaa yksilöä itseistarkoituksellisesti.
Eli kaiken tarkoitus on olla olemassa. Joka minun näkökulmastani on aivan katastrofaalisen huono ajatus. Mutta siinä valossa, miten tätä keskustelua laajemmin käydään yhteiskunnassa ja sosiaalisessa mediassa, tuo vaikuttaa olevan se heidän lähtökohtansa.
Aikamoista tuubaa nyt tämä mielestäni.
Nyt vietän pitkäperjantaita. Äsken kuuntelin Matteuspassion kokonaan. Ei soinut tuuba, vaan huilut, gambat ja ihmiset. Kauniisti soivatkin.
Mutta sen sanon vielä tästä että jos Jumala-suhde tähän keissiin halutaan ottaa mukaan niin on kysyttävä ennen muuta sitä mitä Antti tuolla edellä. Eli esivallan kunnioittaminen ja mitä se merkitsee nyt.
Minusta olemme vakaita kristityitä nyt kun kiitämme Jumalaa siitä että meillä on järjestys eli luotettava esivalta tässä maassa. Jumalaa ei ministeri korvaa eikä hän myös kaikessa varmasti ole kiitoksen arvoinen. Pääpointti on kuitenkin että kriisi on nyt päällä ja silloin viisaat ihmiset toimivat yhteiseksi hyväksi. Kristittynä luotan siihen että meillä on nyt sellainen johto maassa jonka Jumala sallii meillä olevan.
Kävi meidän itse kunkin ja läheistemme miten vaan tässä kriisissä, Jumalan armo onneksi pysyy.
Turvataan siis kuoleman voittajaan.
Siunattua pitkäperjantain iltaa ja tulevaa pääsiäistä foorumilaisille!
2 tykkäystä
Itse näen kutakuinkin niin, että saatana ja esivalta ovat meille Jumalan antamia. Molempia pitää johonkin rajaan asti kunnioittaa.
Ja esivallan puolesta rukoilla, ei siksi että tässä kristinuskon hylänneessä maassa se olisi kristillinen, vaan siksi että saisimme elää rauhassa. Rukoilla pitää siksi, ettei mikään perusasiakaan ole itsestään selvyys, kun puhutaan ihmisistä, jotka käyttävät valtaa toisiin ihmisiin.
Toki ymmärrän että suurin osa kirkkokunnista ajattelee eri tavalla. Siksipä piispat ja muut pönöttäjät loppujen lopuksi ovat, että saadaan pidettyä puskuri rahvaan ja aatelisen välissä.
Hoitajamitoitus on tosiaan aika tyypillinen case. On tiedetty Suomessa ties miten pitkään, että aivan erityisesti yksityisissä hoitolaitoksissa mennään vain raha edellä, sopimusehtoja rikotaan, kierroillaan, korruptiota esiintyy jne. Kukaan ei tee mitään. Sitten tulee julkisuuskohu, jota kaikesta yrityksestä huolimatta ei saada vaikenemaan, jonka jälkeen herätään kokovartalokoomasta ja tehdään päätöksiä.
Läpinäkyvyyttä tämä maa ei kestä. Joka paljastaisi kiiltokuvan alla olevan piilotellun puolen.
Politiikka on täällä kiellettyä joten en jatka sitä tämän enempää. On kuitenkin hyvä nähdä eroja eri ryhmittymien välillä. Ne näkyivät tuossakin asiassa jo kauan ennen ja näkyivät vielä silloinkin kun paine alkoi olla niin suuri että viimeisenkin oli taivuttava. Eikä noidenkaan erojen takana välttämättä ole nähtävä jotakin pahuutta kenessäkään vaan vain omien äänestäjien etujen ajamista. Sitä vartenhan heidät on valittu joidenkin toimesta. Joillekin on edullisempaa että asioita ei säädellä, normeja ei kiristetä, jotkut näkevät että vain säätelemällä ne saadaan viimekädessä korjatuksi. Erot eivät välttämättä kuvaa ihmisten pahuudesta johtuvia eroja vaan näkemyseroja siinä mitä pidetään tärkeämpänä kuin jotakin toista asiaa.
Eli systeemitason pahuutta, josta ei sovi puhua, koska systeemin toimijat eivät tykkää siitä, jos heidän etujaan sorkitaan.
Josta mennään koronaan. Kuolema on suuri tasoittaja. Joten sen pelko voi toimia tässä positiivisesti niin, että hallitsevallekin luokalle syttyy edes hieman valoja siitä, mitä ovat.
Jumala on sallinut meille myös koronavirusepidemian. Sekin voi lopulta koitua siunaukseksi. Ainakin erilaiset kirkot ja seurakunnat ovat joutuneet opettelemaan nettilähetystekniikan ja ennenkaikkea tämä epidemia voi olla laajan herätyksen alku.
Itse toivon ainakin, että edes uskovaiset heräisivät rukoilemaan ja siinä sivussa joku uskomatonkin löytäisi hädässään Jumalan. Niinpä uskonkin tämän kaiken koituvan siunaukseksi ja olevan osa Jumalan hyvää suunnitelmaa.
4 tykkäystä
Vaikka tässä on sellainen pieni kylmäävä vaikutus, ettei kaikki uskalla nyt sanoa ihan kaikkia ajatuksiaan, niin ajattelin silti pohdiskella hieman. Siis paria juttua siitä näkökulmasta, että koko epidemia on tuotettu jotenkin keinotekoisesti.
Kun ihmiset puhuvat Jumalan roolista tässä tilanteessa, niin sellainen yleinen käsitys on, että Jumala on vain antanut tapahtua nämä asiat. Siihen yleensä liittyy ajatus, että tällä tavalla ihmiset saadaan eroon länsimaisesta elämänmenosta ja miettimään kuoleman läheisyyttä. Ajatuksena on, että tämä kääntäisi heidät jollain tavalla evankeliumin puoleen.
Kuitenkin tapahtumien toisessa päässä on tämä:
Ilm. 16:9 Ja ihmiset paahtuivat kovassa helteessä ja pilkkasivat Jumalan nimeä, hänen, jolla on vallassaan nämä vitsaukset; mutta he eivät tehneet parannusta, niin että olisivat antaneet hänelle kunnian.
Siinä on ajatuksena jotenkin, että kun ihminen tulee tietoiseksi kuolevaisuudestaan, tai hänellä automaattisesti ei ole muuta vaihtoehtoa, niin siinä vaiheessa hän kääntyy. Tai alistuu. Tai kiinnostuu uskosta. Tämä on vähän kuin jujutsua, missä kun Jumala tekee oikeat liikkeet ja vääntää oikeasta paikasta, niin ihminen taputtaa tatamia tai lausuu antautumisensa. Sen jälkeen se ihminen automaattisesti tunnustaa uskovansa juuri oikeat asiat. Tai riittää, että tunnustaa vaikka pienoisevankeliumin.
Kun ajatellaan keskiaikaista ja skolastista maailmankuvaa, niin toisaalta pelkän rangaistuksen ja toisaalta nuhtelun ja kurituksen välillä on keskeinen ero. Ainakin se, että jälkimmäisten tarkoitus on saada kohteessa aikaan parannusta ja kääntymystä. Kun taas rangaistus on yksinkertaisesti seuraus niistä valinnoista, mihin yksilö, ryhmä tai koko ihmiskunta on itsensä peruuttamattomasti lukinnut.
James Bond: Do you expect me to talk?
Auric Goldfinger: No, Mr. Bond. I expect you to die.
Jos usko ja pelastus käsitetään sillä tavalla yksibittisesti, että se on pelkkä antautuminen, johon riittää yksi sana, tyyliin että “hyvä on, pelasta mut sitten”, niin kaikista vastoinkäymisistä voi ajatella, että ne vain kutsuvat ihmistä kääntymykseen. Mutta aina on selitys myös sille, miksi vaikkapa 99,9 % ei yllättäen käännykään. Se on hämmentävää jos ajatellaan, että tuon jujutsuanalogian mukaisesti ihmisen tarvitsisi vain tietää pienoisevankeliumi ja joutua sopivan ahtaalle niin, että on vielä järjissään.
Ajattelen, että uskolla tai kääntymyksellä on enemmän sisältöä ja substanssia kuin pelkkä “hyvä on, antaudun”. Yksi ongelma on, että tätä sisältöä ei ole kukaan pitämässä esillä. Tai se on enimmäkseen kadotettu. Toinen ongelma on, että se sisältö ei kelpaa kuulijoille tai vastaanottajille. Tai ehkä se kelpaisi sitä paremmin, mitä paremmin he olisivat tuttuja sen kanssa. Tai heillä olisi valmiudet käsittää sitä. Mutta jos ihmisillä ei ole enää edes sellaisia ajattelun tapoja, mitkä mahdollistaisivat uskon käsittämisen, niin uskon käsitteet eivät merkitse heille mitään.
Emergentti, evankelinen tai radikaalin ortodoksian käsitys uskosta nimenomaan lähtee siitä, että tämä ihmisen valmius tai käsityskyky voidaan kutistaa ja kuihduttaa olemattomiin, ja silti pelastukseen riittää se, kun ihminen jollain epämääräisellä tavalla avautuu, ojentautuu, myöntyy, suostuu, liikahtaa tai ilmaisee, ehkä vain taipuu tai kallistuu uskon suuntaan, miten ikinä se hänelle siinä tilanteessa sitten esitetään. Tai kokee myönteisiä tunteita pelastumisen ajatuksesta ja assosioi ne jotenkin kristinuskoon.
Yksi tällainen ajattelun tapa on juuri tuo, että merkitys lähtee ihmisen sisimmästä, asuu ihmisen sisimmässä ja jotenkin jopa syntyy siellä. Silloin usko on yhtä kuin sen sisimmän liikahdus kohti Jumalaa. Ja sille ei voida asettaa mitään kriteerejä ulkopuolelta, koska se sisin määrittelee sen ulkopuolisen.
Joten jos sanon, että se pelastuu, jonka sisin liikahtaa kohti punttisalia ja tarpeeksi pitkän treenin jälkeen nostaa sata penkistä, niin tämän päällimmäinen virhe ei ole se, että moniko pystyy tai ei pysty nostamaan sataa kiloa penkistä. Vaan virhe on luulla, tässä uudessa ajattelussa, että mikään mielen ulkopuolinen voisi antaa merkitystä mieleen sisältyville asioille. Ja Jumala voi, siksi ja vain siksi, että tässä ajattelussa Jumala katsotaan kuuluvaksi kategoriaan mielen sisäiset eikä mielen ulkopuoliset. Eli Jumalan voimasta ja mielikuvituksen voimasta on tullut yhtä.
Nyt en ota kantaa siihen, miten asia oikeasti on tai ei ole. Mutta siinä tapauksessa, että tässä on kyseessä oikea epidemia, niin monet edelleen kokevat sen lohdulliseksi siksi, että siinä on tilaa pelolle ja toivolle. Siinä on mahdollista olla sankarillinen ja kestävä. Siinä on mahdollista etenkin se, että tätä vastaan taisteleminen voi olla yhteinen ponnistus, joka todistaa jotain ja antaa merkitystä jollekin. Silloin tätä voi kutsua hyvällä syyllä kuritukseksi, joka saa ehkä aikaan kääntymisiä. Meidän itsemme ulkopuolella on jotain, minkä näemme ja kohtaamme yhdessä.
Mutta jos kyseessä on keinotekoinen kriisi—ottamatta kantaa siihen, miten se on valmistettu ja mihin sillä pyritään—niin se on helpompi mieltää sillä tavalla, että kyseessä on rangaistus. Tuo tapa ajatella, jossa merkitys nousee aina yksilön mielen sisältä, eristää yksilön sekä Jumalasta että muista ihmisistä. Se tarkoittaa, että mitään toivoa tai sankarillista yhteyttä tai jaettua merkitystä ei ole olemassa. Tai se oikeastaan paljastaa, että tilanne on tullut tähän. Että tästä eteenpäin, vaikka miten kärsisi, niin siitä ei ole mitään hyötyä.
Tässä on se paradoksi, että sekulaari, länsimainen ihminen on äärimmäisen individualistinen. Mutta samaan aikaan länsimaisen ihmisen evankelinen usko on muotoiltu palvelemaan sitä individualismia. Ei suinkaan toimimaan sitä vastaan tai vähentämään yksilön ylisuurta merkitystä maailmansa keskipisteenä. Tämä tarkoittaa sitä, että niin kauan kuin on toivoa todellisista katastrofeista, länsimainen evankelinen individualisti jotenkin masokistisesti luulee, että ne katastrofit voisivat kriisiyttää niiden muiden individualismin, mutta eivät hänen parempaa, jumalallista individualismiaan. Koska hänen uskonsa käytännössä on yhtä kuin usko siihen, että näillä kahdella on jotain eroa.
Sitten se kriisiyttääkin kaikkien individualismin. Länsimainen, moderni kristitty on kahtaalle jakautunut sen suhteen, tulisiko hänen teoillaan, uhrauksillaan tai kärsimyksellään olla merkitystä. Jos on aivan pakko tehdä, pakko uhrata, pakko kärsiä, niin hän toivoo, että sillä olisi. Mutta jos ei ole pakko, niin hän toivoo, että sillä ei olisi. Koska hän toivoo, että Jumala kurittaisi jos on jotain, mistä kurittaa. Että näillä asioilla olisi merkitystä. Mutta samaan aikaan hän toivoo sitä merkityksettömyyttä. Että ei tarvitsisi tehdä, uhrata eikä kärsiä. Eli hänen uskonsa on sillä tavalla kääntynyt päälaelleen, että paetessaan kuritusta se ei jätä lopulta tilaa muulle kuin hylätyksi tulemiselle ja rangaistukselle.
Pelkkä kipu tai kärsimys ei muutu ymmärrykseksi. Vaan sitä ymmärrystä on pitänyt pyrkiä löytämään kun on ollut vielä aikaa. Jos sen on millä tahansa syyllä torjunut, niin pelkkä kärsimys ei asiaa korjaa. Ei länsimaisen kristityn eikä länsimaisen ateistin kohdalla.
Ihan tätä samaa olen minäkin miettinyt. Joku viisas on sanonut, että helvetin pelko ei saa ihmisiä kääntymään kristityksi, mutta rakkaus voi tehdä sen. Toisaalta taas mietin näitä pilkkaajia, että ovatko he kuulleet jo evankeliumin ja paaduttaneet sydämensä vai ovatko koskaan edes kuulleet evankeliumia. Uskohan tulee kuulemisesta.
"VUORINEN on samaa mieltä siitä, että 1–2 metrin välimatka ei riitä ehkäisemään vaarallisten hiukkasten tarttumista ihmisestä toiseen ulkoilmassa.
Mikä sitten olisi riittävä etäisyys – sitä on hänen mukaansa varsin vaikeaa määritellä.
”Ulkona tuulee ja on kaikenlaisia ilmavirtauksia. Emme voi varmuudella sanoa, minne hengityksestä tulevat aerosolit tai pisarat liikkuvat.”
Hän vertaa niitä tupakansavuun, jonka pystyy sopivissa olosuhteissa haistamaan jopa useiden kymmenien metrien päähän.
”Hengityksestä tai yskimisestä syntyvät aerosolit leviävät aivan vastaavalla tavalla ilmavirtoja seuraten, vaikka niitä ei pystykään normaalisti havaitsemaan.”
Paras käytännön sääntö ulkoilussa onkin Vuorisen mukaan yksinkertaisesti pysytellä mahdollisimman kaukana muista."
Varsin mielenkiintoista. Nyt kun tilanne on tämä mikä se on, tuntuu varsin pölhöltä, että asioita hoidetaan, niin kuin niitä nyt hoidetaan. Miksi koronatestausta ei tehdä oireettomille, jos virus halutaan pysäyttää? Vaikka koulut on suljettu, niin vielä löytyy paikkoja, josta sen koronan saa napattua. Ruokakaupat ovat aivan ilmeinen riski. Niissä on oikeastaan mahdotonta pitää mitään turvavälejä. Viimeistään kassalla kohdataan se toinen ihminen todella lähellä. Mielestäni kauppojen kassahenkilöstö pitäisi ehdottomasti testata. Muuten kaikki eristystoimet menevät hukkaan, jos korona tarttuu tehokkaasti myös ilmateitse. Vanhat ihmiset nappaavat sen koronan kaupan kassahenkilöstä, jos tällä on oireeton tartunta. Nyt lienee jo melko selvää, että oireettomat ihmiset levittävät koronavirusta. Muuten se ei leviäisi näin tehokkaasti kuin se ihan kaikille näkyvällä tavalla leviää.
Terveysviranomaiset muka tekevät parhaansa uusien tartuntojen estämiseksi, mutta sitten toisaalta jätetään näin ilmeisen suuri aukko, joka levittää tartunnat yhdestä kassahenkilöstä moneen asiakkaaseen.
Siteeraamassasi artikkelissa on sellainen ongelma, että siinä käsitelty tutkimus ei ensinnäkään ole vielä läpäissyt vertaisarviointiprosessia, ja toisekseen siinä on vain mallinnettu erilaisten partikkelien liikkeitä ilmavirrassa, ottamatta kantaa niiden todelliseen tartuttavuuteen. Kyseessä ei ole lääketieteellinen tutkimus, mutta HS vetää siitä hämmentävän pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Saksalainen data taas viittaisi siihen, että ruokakaupat eivät ole erityisen iso riski koronan kannalta:
Mitä tulee oireettomien testaamiseen, niin ilmeisesti testit eivät ole oireettomilla kovin luotettavia. Jos henkilöllä ei ole oireita eikä tunnettua altistusta koronavirukselle, voi olla todennäköisempää saada väärä kuin oikea positiivinen tulos. Nämä eivät ole yksinkertaisia asioita, vaikka nettikommentoijasta voikin siltä näyttää.
4 tykkäystä
Minua häiritsee tavattomasti numeroiden puuttuminen kun puhutaan tarttuvuudesta. Aivan jossain keskusteluissa on tätä sivuttu.
Oletetaan että R0 on vaikkapa 2,5. Se ei kuitenkaan ole mikään yksi luku: siitä ehkä 1,5 tulee flunssaisen oloisen tartuttamisesta, 0,9 terveen oloisesta vaiheesta ja 0,1 pinnoilta. Siis ehkä. Ja eihän viruksella mitään kelloa ole, niin että tasan 45 minuutin kuluttua joka virus pinnalta kuolisi. Jne jne.
Voi toki olla, että lukuja ei oikein ole saatavilla.
2 tykkäystä
Korona viruksen kanssa juttuhan on se, että tosiaan se voi levitä oireettomien kautta. Se voi levitä pitkien välimatkojen päästä. Se voi levitä pinnoilta. Vaikka ostaisi ruokansa netistä se voi levitä ruuan pakkaajan, tai kuljettajan mukana jne.
Tämän ansiosta mm. THL alussa kertoi hyvin suoraan, että tämä virus tulee leviämään läpi kansan, eikä sitä voi estää. Tuo hiljennettiin malliin ei, ei, ei se saa olla niin meidän tulee painaa tartunnat nollaan hallitsemalla tiukilla rajoituksilla virusta.
Historian opetus on se, että tuollainen rajoittelu lienee suurelta osin jonninjoutavaa, koska tulee toinen ja kolmas aalto heti kun rajoituksia höllennellään. Historiassa nuo ovat olleet niitä tappavia, kun köyhät erityisesti ovat olleet aliravittujakin siinä vaiheessa, kun talous on ollut pidempään seis.
Tästä viruksesta: teoriassa mahdollista saada tukahdettua. En oikein vaan näe, että onnistuisi. Rokoteargumentti on myös olemassa, joka lienee järkevämpi. Siitä vaan en tiedä, että alkaako ennen parin vuoden globaalin karantteenin päättymistä ruokaketjut rikkoutua niin, että ainakin kehitysmaat törmäävät nälänhätään, tai sisällissotiin eli paljon tätä virusta suurempiin ongelmiin.
Riippunee hyvin voimakkaasti tartunnan saaneen immuniteetin tasosta. Ei se, ettei ihminen sairastu tarkoita, etteikö hän mihinkään viruksiin tai bakteereihin törmäisi.
Huomasin itsekin artikkelin. Me ollaan liikuttu ulkona pääasiassa paikoissa, joissa muita ihmisiä ei ole. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista joidenkin vastaantulijoiden takia. Silloin ollaan kierretty tien toiseen reunaan ojaa hipoen, jos vastaantulija ei ole älynnyt väistää.
Näin on toimittu siitä asti kun hallitus antoi ohjeet välttää kontakteja, eli ainakin kolme viikkoa. Kaupoissa käydessä meillä on aina suojamaski naamalla, se puetaan jo ulko-ovella. Näin ollaan myös menetelty ainakin kolme viikkoa, vaikka yli 90% ei näytä olevan julkisissa tiloissa mitään suojia. Yleensä me ollaan ainoita, joilla suojat on ja mitä pidemmälle ulos Helsingin rajalta menee, sitä vähemmän näkee niitä, auttoivatpa ne sitten mitään tai eivät. Varmuuden vuoksi haluamme niitä käyttää, edes näön vuosi. Viikko sitten eräs keski-ikäinen nainen suorastaan säikähti minua kaupassa ja otti monta askelta taaksepäin ostoskärryjen kanssa. Hiukan huvitti.
Julkisilla kulkuvälineillä ei olla kuljettu myöskään moneen viikkoon, vaikka olisi maksettu voimassa oleva kausilippu. Vien vaimon tilapäisesti kerran viikossa pariksi tunniksi töihin, vaikka muuten onkin etätöitä.
Eniten olen ihmetellyt Vantaan puolella kaupoissa, joissa kellään muilla ei ole mitään naamasuojia. Helsingin puolella sentään lähes kaikki aasialaiset käyttävät kasvomaskia ja joku harva suomalainenkin. Vantaalla suurin osa elää niinkuin mitään virusongelmaa ei olisi koskaan ollutkaan.
2 tykkäystä