Kun kiertelin kaupungilla ja katselin teidän pyhiä paikkojanne, löysin sellaisenkin alttarin, jossa oli kirjoitus: ’Tuntemattomalle jumalalle.’ Juuri sitä, mitä te tuntemattanne palvotte, minä teille julistan.
Ap. t. 17:23
Jep, ja kirjoitit myös että on vaarallista jakaa ihmisiä vuohiin ja lampaisiin jne. Apostoli sanoo, että Jumala on sietänyt tietämättömyyttä. Mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa (“kaikki entisajan ihmiset pelastuvat” vai “entisaikojen hurskaat tuntemattoman Jumalan palvelijat pelastuvat” vai “Jumala ei ole hävittänyt epäjumalanpalvojia” vai mitä), jää nyt osin arvoitukseksi. Mutta joka tapauksessa Paavali sanoo tuossa aika selvästi että se aika on ohi ja kaikkien pitää tehdä parannus. Tästä on ihan liian pitkä matka siihen johtopäätökseen, että missä ja milloin tahansa kuka tahansa voi pelastua “salattua Jumalaa” palvelemalla.
Se, kuka lopulta pelastuu, jää toki auki. Ja tässä on nimenomaan oltava tarkkana siitä että se jätetään avoimeksi. Julistus “ihmiset voivat palvella salattua Jumalaa ja siten pelastua” on ihan yhtä ongelmallinen kuin “kaikki, jotka eivät eläessään kuule evankeliumia, joutuvat väistämättä helvettiin”. Kummankaan julistamiseen meillä ei ole riittävästi tietoa eikä arvovaltaa.
3 tykkäystä
Ai juu. Sekin on syytä huomioida, että “te palvotte tuntematonta Jumalaa” ei vielä tarkoita samaa kuin “te olette oikealla tiellä”. Jerusalemin temppelissä palvonnan kohteena oli taatusti oikea ja “tunnettu” Jumala, mutta silti profeettojen kirjoitukset ja Jeesuksen moitteet tekevät selväksi että Jumala ei aina ollut ihan tyytyväinen menoon. Noin lievästi sanottuna.
2 tykkäystä
Olipa hyvin sanottu. Juurikin tämä, palvonnan yhteys pelastumiseen on tarpeen huomata. Siis se, että palvonta ei pelasta. Pelastuneet kyllä palvovat. (Sanoisin vielä, että hieman eri tavalla, nimittäin intratrinitaariseen elämään tempautuneina.)
Pelastussuunnitelman tavoitteena on koko ihmis- ja luomakunnan pelastuminen. Kaipa ne muhamettilaisetkin ovat ihmisiä ja kuuluvat Luojan luomaan luomakuntaan, jonka hän tahtoo pelastaa. Luulen, että Herra iloitsee enemmän yhdenkin muhamettilaisen kääntymisestä kuin sadasta siivosyntisestä lapsena kastetusta “natiivikristitystä”, jotka ovat kristittyjä lähinnä siksi, että ovat syntyneet kr. vanhemmille.
1 tykkäys
Tuo katekismuksen kohta on lainaus Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen konstituutiosta Lumen gentium.
Tässä on koko 16. kappale.
> 16. Lopuksi ne, jotka eivät vielä ole ottaneet vastaan evankeliumia, ovat monella eri tavalla suhteessa Jumalan kansaan.[18] Näistä on etusijalla se kansa, jolle on annettu liitot ja lupaukset ja josta Kristus lihan puolesta on syntynyt (vrt. Room. 9:4-5), kansa, joka valinnan mukaan on rakastettu isien tähden, sillä Jumala ei kadu armolahjojaan eikä kutsumistansa (vrt. Room. 11:28-29). Mutta pelastussuunnitelma käsittää nekin, jotka tunnustavat Luojan, niiden joukossa ennen kaikkea islaminuskoiset, jotka tunnustavat pitävänsä kiinni Abrahamin uskosta ja yhdessä meidän kanssamme palvovat yhtä ainoata laupiasta Jumalaa, joka on tuomitseva ihmiset viimeisenä päivänä. Eikä Jumala itse ole kaukana niistäkään, jotka varjoista ja kuvista etsivät tuntematonta Jumalaa, koska hän antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken (vrt. Ap.t. 17:25-28) ja koska hän Vapahtajana tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat (vrt. 1 Tim. 2:4). Ne, jotka ilman omaa syytään eivät tunne Kristuksen evankeliumia eivätkä hänen Kirkkoaan, mutta etsivät Jumalaa vilpittömin sydämin ja armon vaikutuksen alaisina koettavat teoilla täyttää hänen tahtoaan, jonka he tuntevat omantunnon äänestä, voivat saavuttaa iankaikkisen pelastuksen.[19] Jumalallinen kaitselmus ei kiellä autuuteen välttämätöntä apua niiltäkään, jotka ilman omaa syytään eivät vielä ole päässeet Jumalan nimenomaiseen tuntemiseen, mutta kuitenkin jumalallisen armon avulla ponnistelevat saavuttaakseen oikeudenmukaisen elämän. Sitä hyvää ja totta, mikä heidän keskuudessaan esiintyy, Kirkko pitää arvossa ikään kuin valmistuksena evankeliumiin [20] ja hänen antamanaan lahjana, joka valaisee jokaisen ihmisen, jotta tämä lopulta saisi elämän. Mutta hyvin usein ihmiset ovat paholaisen pettäminä “ajatuksiltansa turhistuneet” ja vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen palvellen luotua enemmän kuin Luojaa (vrt. Room. 1:21 ja 25) tai eläneet ja kuolleet ilman Jumalaa tässä maailmassa ja siten joutuneet äärimmäiselle epätoivolle alttiiksi. Sen vuoksi Kirkko pyrkii uutterasti edistämään lähetystyötä Jumalan kunniaksi ja näiden kaikkien ihmisten pelastukseksi, muistaen Herran käskyä: “Saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille” (Mark. 16:15).
Alaviitteessä viitataan lisäksi Nosta aetaten kolmanteen kappaleeseen.
[details=Kopioin senkin tähän.] > 3. Kunnioittavasti Kirkko tarkastelee myös muslimeja, jotka palvovat yhtä ainoata Jumalaa, elävää ja itsessään olevaa, armahtavaista ja kaikkivaltiasta, taivaan ja maan Luojaa,[5] joka on puhunut ihmisille. He pyrkivät koko sielullaan alistumaan hänen kätkettyihinkin päätöksiinsä, niin kuin alistui Jumalan tahtoon Abraham, johon islamin usko mielellään vetoaa. Vaikka he eivät tunnusta Jeesusta Jumalaksi, he kuitenkin kunnioittavat häntä profeettana ja pitävät kunniassa hänen neitseellistä äitiään Mariaa, jonka puoleen he toisinaan hartaasti kääntyvät. Lisäksi he odottavat tuomion päivää, jona Jumala herättää ja palkitsee kaikki ihmiset ansionsa mukaan. Sen tähden he pitävät suuressa kunniassa moraalista elämää ja kunnioittavat Jumalaa erityisesti rukouksin, almuin ja paastoten.
Koska vuosisatojen kuluessa kuitenkin on syntynyt monia kiistoja ja vihollisuuksia kristittyjen ja muslimien välillä, pyhä kirkolliskokous kehottaa kaikkia unohtamaan menneet, pyrkimään vilpittömästi keskinäiseen yhteisymmärrykseen sekä yhdessä varjelemaan ja edistämään sosiaalista oikeudenmukaisuutta, moraalisia arvoja sekä rauhaa ja vapautta kaikkien ihmisten hyväksi.[/details]
Tuo konteksti ehkä avaa tuota hivenen hassua ilmausta “pelastussuunnitelmasta”. Tuo sijoittuu “Jumalan kansasta” -luvun alle. Siinä puhutaan ensiksi 14. kappaleessa katolilaisista, 15. kappale koskee yleisesti kristittyjä ja sitten tuo 16. ei-kristittyjä. Näissä etusijalla ovat juutalaiset ja vasta sitten mainitaan muslimit.
Lumen gentium korostaa 14. luvussa kasteen välttämättömyyttä ja kirkon roolia:
Nojautuen Pyhään kirjaan ja traditioon se [kirkolliskokous] opettaa, että tämä pyhiinvaeltava Kirkko on välttämätön pelastukseen. Yksin Kristus näet on Välittäjä ja pelastuksen tie, ja hän tulee meille läsnäolevaksi ruumiissaan, joka on Kirkko. Hän itse on selvin sanoin korostanut uskon ja kasteen välttämättömyyttä (vrt. Mark. 16:16; Joh. 3:5) ja samalla vahvistanut välttämättömäksi Kirkon, johon ihmiset kasteen kautta astuvat sisälle ikään kuin ovesta. Tästä syystä eivät sellaiset ihmiset voi pelastua, jotka huolimatta siitä, että tietävät Jumalan perustaneen Jeesuksen Kristuksen kautta katolisen kirkon autuuteen välttämättömänä, eivät kuitenkaan tahdo siihen liittyä tai siinä pysyä.
Tämä kaste kuitenkin luo yhteyden kaikkien kristittyjen kesken. Kuitenkin eri kristittyjen suhde katoliseen kirkkoon on erilainen. Esimerkiksi ortodoksit ovat lähempänä kuin helluntailaiset:
Kirkko tietää, että sillä on monia siteitä niihin, jotka ovat kastettuja ja kantavat kristityn kunnianimeä, mutta eivät tunnusta täydellistä uskoa tai eivät ole säilyttäneet elämän ja sakramenttien yhteyttä siihen Pietarin seuraajan alaisuudessa.[14] … Heidät on merkitty kasteen merkillä, joka yhdistää heidät Kristukseen, ja lisäksi he omissa kirkoissaan tai kirkollisissa yhteisöissään tunnustavat ja ottavat vastaan muitakin sakramentteja. Monet heistä omistavat myös piispuuden, viettävät pyhää eukaristiaa ja vaalivat Jumalansynnyttäjän Neitsyen kunnioittamista.
Ottaen nämä kohdat huomioon, en edelleenkään osaa tulkita tuota “yhdessä meidän kanssamme palvovat” siten, että kristityillä ja muslimeilla olisi sama Jumala. Se on mielestäni kädenojennus muslimeille, ja siinä koetaan rakentavampana etsiä mahdollisimman paljon yhteistä, kuin sitä mikä erottaa. Mielestäni tätä tulkintaa puolustaa tuo Nostra aetaten teksti, jossa mainitaan kuinka “pyhä kirkolliskokous kehottaa kaikkia unohtamaan menneet, pyrkimään vilpittömästi keskinäiseen yhteisymmärrykseen sekä yhdessä varjelemaan ja edistämään sosiaalista oikeudenmukaisuutta, moraalisia arvoja sekä rauhaa ja vapautta kaikkien ihmisten hyväksi.”
LG siis etenee ytimestä ulospäin: katolilaiset → muut kirkot → kirkolliset yhteisöt → kastetut kristityt → juutalaiset → muslimit. Ja en osaa nähdä, että tämän jälkeen voitaisiin todeta katolilaisten ja muslimien olevan kovinkaan lähellä toisiaan.
Toki aika paljon tässä omassa kannassani vaikuttaa se, että minusta puhe samasta palvonnan kohteesta kuulostaa melko relativistiselta; että kaikki polut veisivät saman vuoren laelle ja muuta hömpötystä. Ja tässä siis itse teen erottelun siinä, kuinka muslimien palvonta voi “osua Jumalaan”, mutta muslimit eivät mitenkään kollektiivisesti “palvo samaa Jumalaa” kuin kristityt. Myönnän auliisti, että jos tämä erottelu on keinotekoinen tahi suorastaan virheellinen, olen väärässä. En ole mikään aiheen asiantuntija.
3 tykkäystä
Se selviää lukemalla. Tuossa kokonaisuudessa on ensi erotetultu ortodoksit, sitten erilaiset prostestantit, sitten juutalaiset ja muslimit, sitten pakanauskonnot ja lopuksi käsitellään vielä ateistit. Juutalaiset ja muslimit siis palvovat Abrahamin Jumalaa ja siinä mielessä samaa Jumalaa kuin kirkko erotuksena pakanauskonnoista.
1 tykkäys
Vaikka olisikin noin, niin silti huomio kiinnittyy sanamuotoon yhdessä. Palvotko sinä oikeasti Jumalaa yhdessä muslimien kanssa? Missä ja milloin room.-kat. kirkko Suomessa järjestää muhamettilaisten ja katolilaisten yhteisiä jumalanpalveluksia? Vai olisiko sittenkin niin, että sellaista ei tapahdu ja tuossa on todellisuudelle vieras korulause?
En tietenkään. Eukaristiaan ei pitäisi osallistua kuin katolisen kirkon kanssa täydessä yhteydessä olevien. Juutalaiset ja muslimit kuitenkin palvovat jumalaansa. Vaikka he ovat harhaoppisia kyse on kuitenkin Jumalasta. Väärin palvottu, mutta oikea Jumala, voisi sanoa, jos tällainen kevyt heitto sallitaan.
En osaa sanoa miten tuo kohta on latinaksi, joka on normaviivinen versio. Tuo on lainaus Lumen Gentiumista, joka on aiheuttanut kiistoja, juuri sen vuoksi miten se ilmaisee pelastuksen rajoja.
Mitä pelastussuunnitelmaan tulee, niin itse käsittäisin se tarkoittavan kaikkia. Kaikkien pitäisi liittyä katoliseen kirkkoon siis. Myös kirkon rajojen määrittely Lumen Gentiumissa on ilmeisesti aiheuttanut pientä kitkaa kirkon sisällä.
No tuosta nyt voi olla ihan varma, ettei sitä ainakaan noin ole tarkoitettu. Jos se kohta kuuluu näin: “Mutta pelastussuunnitelma käsittää nekin, jotka tunnustavat Luojan, niiden joukossa ennen kaikkea islaminuskoiset, jotka tunnustavat pitävänsä kiinni Abrahamin uskosta ja yhdessä meidän kanssamme palvovat yhtä ainoata laupiasta Jumalaa, joka on tuomitseva ihmiset viimeisenä päivänä.”
Jos sitä painottaa näin, on se tulkittavissa eri tavalla. Siinä vain todetaan, huonoilla sanoilla, että muslimit ovat monoteisteja.
Samaa olen koettanut painottaa. Ainoastaan Kristuksen omat pelastetaan. Kukaan ei ole pelastunut, koska Jeesus ei ole tullut takaisin omiaan noutamaan. On kylläkin Kristuksessa pois nukkuneita, kuten apostoli painottaa.
Pelastuksen päivä on edessä päin.
Edelleen painotan, että kansojen tuomio kertomuksessa ovat pelastuksen kaikki elementit. Koska Jeesus pelastaa omansa pilviin, tempaa ylös, niin lampaita ei temmata, sillä he ovat jääneet maailmaan yhdessä vuohien kanssa.
Nykykristillinen pelastusoppi on ongelmallinen, koska se on ristiriidassa kirjoitusten kanssa.
Tässä The Kirkko jakaa ihmisia vuohiin ja lampaisiin, koska ainoastaan sen kautta voi olla osallinen Kristuksen ruumiiseen. Tosiasia on, että luterilaisena olen pelastuksen ulkopuolella, varsinkin kun olen tutkinut Katolisen kirkon katekismusta ja muuta opetusta enkä kuitenkaan tahdo Kirkkoon liittyä.
Tässä asiassa on turha hurskastella ja olla ekumenian hengessä kuin ei olisi tietävinään syvästä, erottavasta kuilusta…
Kyllähän tuo kuilu tiedostetaan varsin hyvin. Kyse on toisaalta siitä miten asia rakentavasti ilmaistaan, mutta ennen kaikkea siitä, että Suomessa, kuten muissakin luterilaisissa tai protestanttisia on ihmisiä, jotka ovat kasvaneet siihen, että kristinoppi tulkitaan toisella tavalla kuin katolisessa kirkossa. He ovat kuitenkin saaneet opetusta ja sen kautta kasvaneet kristinuskoon. Ei heitä voi pitää samalla tavoin harhaoppisina kuin alkuperäisiä reformaattoreita vielä sopi pitää. Suurin osa heistä on täysin vilpittömiä kristittyjä. Ja monet varmasti jopa vakavampia ja “parempia” kuin monet maallistuneet katolilaiset.
Sattumalta tuli vastaan kardinaali Burken ( ja Crisis Magazinen ) näkemys aiheesta:
http://www.crisismagazine.com/2016/christians-muslims-worship-different-gods
2 tykkäystä
Mitään tuollaista tempausta ei tietenkään tule tapahtumaan, vaan asia on aivan päinvastoin: taivaallinen Jerusalem laskeutuu alas, ja kaikki luodaan uudeksi.
1.Tes.4:17 sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.
Eikö interkommuuniota sallita missään tilanteessa? Olisin iloisesti yllättynyt tästä, mutta muistelen lukeneeni, että muutama diili on olemassa.
Ortodoksien kanssa on diili, että voidaan paikallisesti yhdessä sopia. Edelletys on, että omaa kirkkoa ei ole inhimillisen matkan päässä.
Miten olisi kompromissi ja pieni harmonisointi: Jerusalem laskeutuu alas ja lampaat temmataan sinne jonkin matkaa vastaan ja sitten laskeudutaan kaupungin mukana taas alas!?
4 tykkäystä
Hei, hyvä idis! Kannattaa ehdottaa Jumalalle, Hän ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi tuota.
3 tykkäystä
Täällä on nyt annettu aivan uusia tulkintoja mm. "Aabrahamin uskosta"
mm. @Isidorus kirjoitti siitä.
Aabrahamin usko eli hänen vanhurskautensa ei kumminkaan ollut
"tekojen täyttämistä", vaan vanhurskatta i l m a n tekoja.
Kun islam on ihan selvästi itsevanhurskauden harjoittamista,
oli se kuinka harrasta sinänsä, se ei voi viedä pelastukseen ja vanhurskauteen,
koska se sanallisesti ja toiminnallaan hylkää Kristuksen.
Käytännössä se on antikristillinen uskonto, sen takana on vastakristus.
Parikin kertaa on viitattu siihen, että ateenalaiset “palvelivat tuntematonta Jumalaa”. Hänestä Paavali kertoi heille puhuvansa.
Paavali ei mielestäni kuitenkaan opeta niin, että tämä palvonta olisi ateenalaisia vienyt pelastukseen. Pelastus oli nyt heille tarjolla
Kristuksessa, hänen sovintoarmonsa uskomalla omakohtaiseksi ja ottamalla kaste.
Eihän palvonta pelasta, vaan usko Kristukseen.