Koraanin mukaan Jumala lähetti ihmisille Jeesuksen ja evankeliumin. Koraani pitää siis evankeliumia selvästikin hyvänä ja Jumalan tahdon mukaisena. Evankeliumin keskeisin sisältöhän on usko Jeesukseen ja pelastuminen hänen nimensä kautta.
“Hän on lähettänyt lain ja evankeliumin opastukseksi ihmisille ja antanut johdatuksen, jotta he hylkäisivät pahan ja valitsisivat hyvän.” (Suura 3:3)
“Me lähetimme profeettain jälkeen Jeesuksen, Marian pojan, vahvistaen sen, mikä ennen Häntä oli sanottu Toorassa; Hänelle me annoimme evankeliumin, joka sisälsi johdatuksen ja valkeuden sekä varmensi sen, mikä edellä oli sanottu Toorassa - ollen myös johdatukseksi ja kehotukseksi niille, jotka karttavat pahaa.” (Suura 5:46)
“Me lähetimme Jeesuksen, Marian pojan, ja me annoimme hänelle evankeliumin. Me istutimme myös rakkauden ja armeliaisuuden niiden sydämiin, jotka seuraavat häntä.” (Suura 57:27)
Olen aiemminkin sanonut, että ei ole tarpeellista väitellä muslimien kanssa Jumalan ja Jeesuksen olemuksesta. Kukaan en voi väittää tietävänsä siitä asiasta mitään satavarmaa, vaikka klassinen kristinusko on muotoillut kolminaisuusopin aika tarkastikin. Ehkäpä areiolaisuus ei olekaan ihan niin vakavasti harhassa kuin on yleisesti tuomittu?
Koraanin pääsanoma lienee se, että Jumala on yksi – sen lisäksi että hän on armollinen ja viisas ja hyvä ja oikeamielinen ja rakastava ja laupias jne. Käsitykseni mukaan me kristitytkin painotamme samoja asioita, vaikka miellämmekin tuon yhden jumaluuden hieman eri tavalla, Uuden testamentin pohjalta. Joka tapauksessa “Jumala oli Kristuksessa” (2.Kor 5:19).
Uuden testamentin jakeilla on turha ryhtyä pallottelemaan, sillä sieltä löytyy paljon myös sellaisia kohtia, jotka puoltavat aika vahvasti areiolaista tulkintaa. Pitänee silti varmuuden vuoksi sanoa, että minusta itsestäni on erittäin luontevaa ajatella Jumalasta kolminaisesti; onhan ihminenkin Jumalan kuvana “kolminainen”. On kuitenkin hyvä muistaa, että Kristus on “Jumalan salaisuus” (Kol 2:2) eikä siis ihan helposti ihmisen käsityskyvyn piirissä.
Eivät nämä asiat olleet vanhalle kirkolle mitenkään itsestäänselvyyksiä. Ja opinmuotoiluissa on saatettu tehdä virheitäkin. Minusta on aina ollut hölmöä tehdä lukkoonlyötyjä tosiasiaväitteitä Jumalan olemuksesta joidenkin kokousten päätöksellä. 
Asia ei ratkea filosofisella ihmisjärjen pohdiskelulla, vaan Jumalan ilmoituksella. Hän on ilmoittanut iitsensä Pojassaan, joka on hänen kirkkaustensa säteily, kuten Raamattu asian ilmaisee. On siten täysin turhaa etsiä Jumalaa muualta kuin Jeesuksesta, ihmisyyden omaksuneesta Jumalasta. Muslimeilla on täydelleen täysin eri jumala kuin kristityillä.
Juuri näin.
Tosin voi miettiä mitä eroa on jos sanoo “heillä on eri jumala” kuin “he uskovat ja opettavat Jumalan olevan toisenlainen”.
Kristityillä on nykyäänkin vaarana hylätä Jeesus Kristus. He voivat innostua hengellisistä ääri-ilmiöistä tai tämänpuoleisuudesta. Tai he voivat ajatella että yrittämällä olla hyvä ihminen pääsee taivaaseen. Silloin näillä kristityillä on samalla tavoin “eri Jumala” tai ainakin väärä oppi Jumalasta kuin muslimeilla.
Kyllä meidän kannattaa kuunnella heitä jotka ovat käytännössä kohdanneet islamin haasteen, säilyttäen samalla oman Kristus-uskonsa.
Islam kieltää Pojan. Ei Allahilla ole poikaa, he sanovat. He voivat uskoa Jeesuksesta monia asioita mutta eivät ikinä sitä, että Jeesus kuoli ristillä.
1. Joh. 5:12 Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.
1. Joh. 2:23 Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.
1. Kor. 2:2 Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.
Tai, sitten ei. Jos vähänkään tuntee historiaa ja kirkollisia oloja sanaa “hölmö” sisältää arvolatauksen, sille historiallisesti pitkälle kristologiselle prosessille mitä kirkossa käytiin. Ne olivat kovia, laajoja, monimutkaisia ja perusteellisia uskonopillisia kiistoja sanaa hölmö ei tulisi tässä yhteydessä käyttää. Jos haluaa tutustua aihepiiriin, niin piispa Juha Pihkalan kirja;Yksi kahdessa -Kristus-uskon historia varhaisen kristikunnan aikana, olisi hyvä apu.
Kun Koraanissa (esim. tuo suura 3: 3) todetaan että Jumala lähetti ihmisille (ensin) Tooran (Taurât) ja sitten evankeliumin (Injeel), niin ainakin perinteinen islamilainen tulkinta tästä on sellainen, että Jumala lähetti tuolloin täsmälleen saman opetuksen kuin myöhemmin Koraanissa, mutta että tämä opetus turmeltui. Tämän vuoksi Jumalan oli vielä lähetettävä Koraani uudelleen. Eli kristittyjen nykyinen evankeliumi ei olisi Jumalan tahdon mukainen. Oliko Muhammad itse (ainakaan alunalkaen) tätä mieltä, siitä voidaan ehkä kiistellä, en tunne asiaa koskevaa tutkimusta.
No, tuosta jään olemaan eri mieltä. Pelastusopillisesti ovat toki ulkopuolella kuten juutalaisetkin.
Tai ainakin he palvelevat Jumalaa ja opettavat monissa kohdin eri tavalla. Jumala on kuitenkin taivaan ja maan Luoja, eli vähintään siinä mielessä kyse on samasta entiteetistä.
Kristittyinä pidämme toki kiinni nimenomaan tuosta asiasta.
Luullakseni minullakin on jonkinlainen käsitys teologianhistoriasta. Sanotaan sitten niin, että minusta kaikki muotoilut ja ratkaisut eivät välttämättä olleet älykkäitä eivätkä rehellisiä. Rehellistä olisi ollut todeta, että me emme varmuudella tiedä ja tunne Luojamme olemusta. Ja kuten muutenkin kaikessa elämässä, historia on voittajien historiaa.
Noihin perinteisiin tulkintoihin en ole viitannut, tarkastelen vain tekstiä.
Sanoisin pikemminkin niin, että Koraanissa ei moitita itse evankeliumia vaan lähinnä sitä, että kaikki kristityt eivät ole toimineet evankeliumin mukaisesti vaan harrastaneet vääryyttä ym - aivan kuten juutalaiset omalla tahollaan ovat olleet kovakorvaisia ja tappaneet Jumalan lähettämiä profeettoja. Koraanissa arvostetaan aitoa hurskautta, enkä ainakaan minä pidä sitä laisinkaan huonona asiana. Itse asiassa näyttää siltä, että Muhammed on ollut varsin tarkkanäköinen juutalaisuuden ja kristinuskon analysoinnissaan.
Onhan tässäkin ketjussa monet tarjonneet tästä myös asiantuntijoiden kerrontaa, ketjun alussa siis vuonna -16 postasin tänne koptipappi Zakarias Botroksen haastattelun, hän on tehnyt muslimityötä siitä lähtien, kun muslimit tappoivat hänen veljensä, kun tämä saarnasi heille.
Nykyistä tilannetta en tiedä, hän on jo yli 80v ja asuu kaiketi Usa,ssa.
Dosentin kammiosta löytyy myös Timo Eskolan (pitkähkö) asiallinen kirjoitus, nostan sieltä pari tärkeää kohtaa;
" Koraani puhuu Jeesuksesta yllättävän paljon. Marian suurassa (Imranin perhee suura) jopa hänen syntymäänsä ihmetellään. Jeesus onkin islamissa merkittävän profeettan asemassa. Siitä huolimatta Jeesuksella ei ole tekstissä sitä arvoa, joka hänellä on Uudessa testamentissa. Tästä ei jää tekstin lukijalle mitään epäselvyyttä.
Voi olla, että Koraanin opetusten taustalta löytyy Arabian niemimaalla käytyjä uskonnollisia kiistoja niin juutalaisten ja kristittyjen välillä kuin eri kristillisten ryhmienkin välillä. Kristologiset jännitteet olivat 500-600-luvuilla suuria. Olipa historiallinen konteksti mikä hyvänsä, eri suurissa toistetaan kerta toisensa jälkeen, että Armollisella ei ole poikaa (erityisesti yllä mainittu Imranin [eli Marian] perheen suura, Pöydän suura, Katumuksen suura ja Koreuden suura).
Ajatus pyhästä kolminaisuudesta on islamissa mahdottomuus. Olisi loukkaus islamilaisia kohtaan väittää, että näiden Jumala olisi kolmiyhteinen. Yksinkertaisimmankin uskontodialogin tulee kunnioittaa toisen näkemystä edes siinä, että antaa toisen itse määritellä oman uskonsa. Koraanin keskeinen sanoma on, että Jumala ei ole kolmiyhteinen ja että tuon uskonnon kaikkivaltiaalla ei ole poikaa. Koraanin suomenkielisessä versiossa, Uskovien suurassa sanotaan: “Ei Jumala ole valinnut itselleen lasta, eikä Hänen lisäkseen ole muita jumalia.” (23:91).
Koraanissa kristittyjen opetus Jeesuksen jumaluudesta kiistetään yksiselitteisesti. Koraanin suomenkielisessä versiossa, Katumuksen suurassa, todetaan: “kristityt sanovat: ‘Messias on Jumalan poika.’ Näin he puhuvat kuin uskottomat ennen heitä. Jumala kirotkoon heidät, kuinka he valehtelevat! He ovat ottaneet oppineensa, munkkinsa ja Messiaan, Marian pojan, herroikseen Jumalan asemasta, vaikka heidän on käsketty palvoa vain yhtä Jumalaa. Ei ole muuta jumalaa kuin Hän.” (9:30-31)."
Kyllä, tässä ketjussa on juuri näitäkin näkökulmia käsitelty. Ja ymmärrän ilmaistut mielipiteet erinomaisen hyvin, kun puhutaan täällä klassisen kristinuskon forumilla. Olenhan itsekin pitkälti samaa mieltä, kun näistä asioista puhutaan pelastusopillisessa mielessä.
Skismassa on siis kyse lähinnä Koraanin ja klassisen kristinuskon jumalakuvissa ilmenevistä eroista erityisesti Jeesuksen kohdalla. Puhutaan kolminaisuudesta ja siitä, onko Jumalalla lapsi. Puhutaan Jumalan olemuksesta.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ei pitäisi tehdä minkäänlaista kuvaa Jumalasta, ei edes mielikuvaa. Varsinkaan pelastusopillisesti ei oman käsitykseni mukaan ole merkitystä sillä, ajatteleeko joku areiolaisesti, koska Uusi testamentti antaa aika vahvat perustelut siihenkin. Silti olen itse klassisen kolminaisuusopin kannalla. Mutta ajattelen niin, että sieluni pelastukseen ei vaikuta minun näkemykseni Jumalan olemuksesta vaan se, että yksinkertaisesti uskon ja turvaudun Vapahtajaan Jeesukseen Kristukseen.
Kristologian opinmuodostus tunnetaan varsin hyvin, siinä ei ole mitään ongelmia. Tästä on paljon tutkimustietoa. Historia saa olla voittajien historiaa, eikä se tee siitä väärää. Teologiassa Jumala on aina tuntematon, apofaattinen teologia tunnustetaan täysin, edes kuolema ei poista tätä näkemystä.
Nämä perustelut tunnettiin ja tunnetaan, juuri siksi areolaisuutta pidetäänkin harhana, muuta syytä tuskin on olemassa.
Eivät tainneet neuvottelut varhaisella ajalla olla (silloinkaan) ihanan yksimielisiä. Itse asiassa riitoja on ollut ihan kristinuskon alkumetreiltä lähtien ja myös kirjattuna Uudessa testamentissa.
No, minä en ole laisinkaan vakuuttunut, että kirkkohistorian ratkaisut ovat olleet aina oikeita ja Pyhän Hengen johtamia, Jumalan mielen mukaisia.
Kiistat olivat voimakkaita, laajoja ja monikerroksia, siitä olen samaa mieltä. Kirkon yhtenäisyys kuitenkin säilyi.
Kirkkohistoriassa on paljon tapahtunut vääriäkin ratkaisuja, tuskin sitä kukaan historiaa tunteva kieltää. Kristologiaa ei tarvitse täydentää, se elää täysissä voimissaan. Vai mikä olisi sinun kristologinen malli?
Ajattelen niin, että minun ei tarvitse tietää tai ymmärtää Jumalan eikä Jeesuksenkaan olemusta. Minulle riittää ennen muuta tieto siitä (tai pikemminkin usko siihen), että Jeesus oli Jumalan lähettämä ja kärsi ristillä syntiemme tähden. Toki paljon muutakin, mutta varmaankin nämä tärkeimpinä.
Eikä minun tarvitse tietää tai miettiä sitäkään, mistä Pyhä Henki “lähtee”, vaikka koen ajoittain PH osallisuutta hyvinkin vahvasti. Kristinusko ei ole minulle pelkkää teoriaa tai hengellinen oppirakennelma vaan koen että Jumala tosiasiallisesti asuu minussa (ja meissä kristityissä) Henkensä kautta.
Ymmärrän nämä näkökulmat. Kaikki eivät ole samanlaisia. Kristinuskoa ei voi kaventaa, vaan sen tulee antaa vaikuttaa koko laajuudessa ja monipuolisessa rikkaudessaan.
Hän ei ollut mikään Jumalan lähettämä, vaan Jumala itse omaksui Pojassaan ihmisyyden ja näin hän on Jumala Jumalasta kuten Nikean uskontunnustuksessa lausumme.
Minusta on otettava huomioon Paavalin sanat:
“Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.” (Gal 4:4-5)
Meinaatko, että Jumalan Poika oli vain pelkkä ihminen, eikä ollenkaan uskontunnustuksen mukaan Jumala Jumalasta? Tuo jae ei kyllä tällaista tarkoita. Tuollainen ajattelu on Areiolaista soopaa.
Jumala lähetti, ei se ole Areiolaista soopaa.
En suinkaan sitä tarkoita. Enkä puhu edes mistään “alempiarvoisuudesta”. Puhun mm tästä:
“Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.” (2.Kor 5:19)