Itse annoin aikoinani lyhyemmän version:
Kuulin nyt ensimmäistä kertaa tällaisista lupauksista tai peräti allekirjoitettavista papereista…
Siis oikeasti?
Ovatko nämä ihan kanonisia käytäntöjä?
D
1 tykkäys
Esitän oman arvaukseni, että tuollaiset lupaukset ovat syntyneet tarpeen sanelemina joskus vähän myöhemmin, kun muista kirkoista on siirtynyt uskovia ortodoksiseen.
Oikeasti.
En tiedä kuinka laajasti käytössä kaikissa seurakunnissa mutta oletan, että hyvin yleistä.
Katekumeeniaikana pitäisi tulla kyllä selväksi asian vakavuus tässäkin mielessä.
Tänään uutisoitiin, että ort kirkosta erosi viime vuonna ennätysmäärä ihmisiä. Käsittääkseni tuo lupaus on siinä rikottu kun erotan kirkosta. Sitä tarkoittaa lupauksen antamisen mahdottomuus pitkässä juoksussa.
D
Se, että kaikki eivät onnistu ei tarkoita asian mahdottomuutta.
Katumuksen sakramentin kautta on aina mahdollista palata Äidin helmoihin.
Niin mutta jos kyseessä on jokin uusi käytäntö. Lupaaminen on kuitenkin ihan hitokseen iso juttu. Se on niin iso että vihittäessäkin sanotaan tahdon, eikä lupaan.
D
3 tykkäystä
Itse asiassa kun tarkemmin luin, niin “lupaus” sanaa ei tässä ole:
Jumalan armosta tullessani ortodoksiseen eli yhteen, pyhään, katoliseen ja apostoliseen Kirkkoon annan tämän kirjallisen vakuutuksen, jolla tunnustan ja omaksun kaiken, mitä seitsemän pyhää ekumeenista synodia sekä paikalliset kirkolliskokoukset ovat säätäneet ja rakkaudella omaksuneet. Näin hylkään kaikki oikean uskon vastaiset uudet opetukset dogmeissa, sakramenteissa, perimätavoissa ja Kirkon käytännössä. Tunnustaen ja koko sielullani vastaan ottaen oikean uskon tahdon olla Ortodoksisen Kirkon uskollinen ja oikea lapsi.
Tuo ei poikkea paljonkaan siitä, että kaikissa kirkoissa yleensä luetaan yhteen ääneen uskontunnustus ja tuolla lukemisella katsotaan siihen sitouduttavan.
@Filonilla Oliko “lupaaminen” nimenomaan käsitteenä esillä kun sitouduit tuohon tunnustukseen?
1 tykkäys
Vihittäessä kysyttiin minulta, että onko minulla hyvä ja vapaa tahto ja vakava mieli…Vastasin : " on arvoisa isä".
En tiedä muista, mutta itse voisin ehkä ajatella Kirkkoon liittämisestä samoin.
Totta, vakuutus, mutta en ehkä rinnastaisi sitä uskontunnustukseen.
D
Filonilla käytti sitä sanaa
D
Tarkoitin sitä, että käytettiinkö Kirkon taholta tuota sanaa ko. tilaisuudessa, vai onko se vain @Filonilla oma ilmaisu.
En tiedä onko tuolla nyt niin paljon merkitystä. Mielestäni ei ole laisinkaan erikoista, että Kirkkoon liittyvä sitoutuu Kirkon oppeihin. Toki niistä voi luopua ja moni onkin eri tavoin luopunut kristinuskosta ja Kirkon jäsenyydestä kaikkina aikoina. Käsittääkseni uskontunnustuksen lausuminen on myös sen allekirjoittamista ja siihen sitoutumista.
1 tykkäys
Näytää sille, että perustava ero luterilaisuuden ja ortodoksisuuden välillä on siinä, että ortodoksisuus keskittyy hyvin voimakkaasti suhteeseen kirkkoonsa kun luterilaisuus taas suhteeseen Jumalaan.
1 tykkäys
On se jotenkin hassua. Jos vaikka lapsi pienenä kastetaan luterilaisen kirkon jäseneksi, niin hänen pitää jollakin tasolla katua sitä liittyessään ort kirkkoon ja irtisanoutua väärästä opista. Enkä ole aina ihan varma mitä tällä väärällä opilla tarkoitetaan. Olen esim. kuullut ort teol tohtorin opettavan että luterilaisilla on symbolinen ehtoolliskäsitys. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Ero reformoituihin luterilaisten välillä kulminoitui juuri tähän kysymykseen luterilaisten vaatiessa että Kristus on todellisesti läsnä ehtoollisaineissa. Jeremias II:n vastineessa Augsburgin tunnustukseen, ehtoollisen ero on happamattoman ja happamen leivän välillä, ei symbolisen/realistisen käsityksen välillä.
D
2 tykkäystä
Aikuisen liittyessä katoliseen tai ortodoksiseen kirkkoon hän antaa tällaisen vakuutuksen riippumatta siitä onko hänet kastettu tai initioitu muuhun uskontokuntaan. Kaikki vanha jää taakse, omat uskomukset ja omat opit.
Vakuutuksen antaja on valmistautunut tähän hetkeen pitkään. 6kk-2 vuotta ainakin. Vakuutuksen sisältöön on kasvettu.
Kirkkoon ei liitytä niin kuin johonkin maalliseen järjestöön, esimerkiksi vain täyttämällä jäsentietolomake.
Oman elämäni hienoimpia hetkiä on ollut tuo vakuutuksen antaminen. Kyllä minä koin sen lupaukseksi ja se on ihanaa.
3 tykkäystä
Kun tämä ketju nyt on nimetty luterilaiseksi Sola Scripturaksi niin heitän tähän sen puolustukseksi pienen vapaasti kääntämäni tekstin Francis Pieperiltä ja kysyn sen jälkeen mm. nimim. @Hullutus elta, että miten hän perustelee esim. raamatun ulkopuolisia traditioita, suitsutusta ja ikonien kunnioittamista välttämättömyytenä, vaikkakaan ei esittäisi niitä soteriologisena kysymyksenä? Ja toivon ettei mitään mielipidettä vaan jonkinlainen perustelu, sillä emmehän voi kaiketi toimia kirkossa pelkkien mielipiteiden varassa, vaan asioiden, jotka ovat perusteltuja?
Syntiinlankeemuksesta lähtien ei kukaan ihminen tiedä itsestään käsin kuinka pelastua. Tämä totaalinen tietämättömyys/pimeys on todistettu siinä, että kaikki ihmiset luonnostaan kääntyvät omaan viisauteensa tässä asiassa, nimittäin omiin tekoihinsa. Mutta kun ihmiset haparoivat pimeässä, Jumala on säälinyt heitä. Hän on antanut ilmoituksensa heille ja tämä ilmoitus on asetettu heidän eteensä kirjoitetussa apostolien ja profeettojen sanassa, Pyhässä Raamatussa. Jumala on siis sitonut ihmiskunnan pelastuksen asiassa nimenomaisesti ilmoitukseensa, jonka hän on antanut heille. Hengellisissä asioissa hän kahlitsee ihmiskunnan uskomaan ja opettamaan, ei enempää, eikä vähempää kuin mitä on kirjoituksissa kirjoitettuna. Jumala käskee viidennessä Mooseksen kirjassa ettei siihen mitä hän on sanonut saa lisätä mitään, eikä ottaa siitä pois mitään minkä hän on käskenyt.
1 tykkäys
Enpä enää edes muista, annoinko nelisenkymmentä vuotta sitten mitään lupauksia tai allekirjoitinko papereita. Myöhemmin kyllä, kun menin avioon evl. puolisoni kanssa. Ne liittyivät mahdollisen jälkikasvun kasvattamiseen katoliseen uskoon…
Vauvat saanevat liittyä kirkkoonne ilman vakuutuksen antamista. 
Antavatko he sellaisen myöhemmin, kun ovat varttuneet? Antavatko vanhemmat ja kummit lupauksia, kun lapsi kastetaan?
Uskon lupaukset antaa vauvan ollessa kyseessä hänen puolestaan kummi. Näin:
https://www.ortodoksi.net/index.php/Uskon_lupaukset
Pappi ei voi olla kummi. Hänen puolueettomuutensa suhteessa seurakuntalaisiin voisi vaarantua kuten tapauksissa jolloin hän osallistuu puoluepolitiikkaan.
2 tykkäystä
Mielenkiinnosta: Mitä tapahtuu, jos on ensin ollut kummi ja myöhemmin vihitään papiksi? Katkeaako kummius? Entä onko sääntö sama, jos kummilapsi asuu kaukana ja kuuluu siis kokonaan eri seurakuntaan? Mun toinen kummi on pappi, mutta ei olla koskaan asuttu samalla paikkakunnalla.
1 tykkäys